Kvartti 3/2017 02.11.2017  |  Stina Högnabba

Helsinki on panostanut lasten hyvinvointia koskevan tiedon tuotantoon

  • Lasten hyvinvoinnin osa-alueet. (Osa-alueiden tavoitteet on kuvattu tilastotietokannassa www.hyvinvointitilastot.fi)

LapsetHyvinvointi

Vuoden 2017 alussa Helsingissä asui 105 240 alle 18-vuotiasta lasta. 16 prosenttia kaikista kaupungin asukkaista on lapsia, ja joka kymmenes suomalainen lapsi asuu Helsingissä. Helsingin väestöennusteen mukaan alle 18-vuotiaiden lasten määrän arvioidaan kasvavan 122 000 lapseen vuoteen 2025 mennessä. Vieraskielisten lasten osuus alle 18-vuotiaista oli vuoden 2017 alussa 18 prosenttia, ja osuuden arvioidaan kasvavan 23 prosenttiin vuoteen 2025.

Hyvinvoinnin viitekehys tietotyön tukena

Syksyllä 2016 käynnistettiin lasten hyvinvointitiedon tutkimus- ja kehittämishanke. Hanketta koordinoi Helsingin kaupungin kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikkö, ja moniammatillisessa kehittämisryhmässä on mukana useita asiantuntijoita kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta, kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalta sekä sosiaali- ja terveystoimialalta. Työn lähtökohtana on ajatus, että jokaisella helsinkiläislapsella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen lapsuuteen ja heille varmistetaan mahdollisuudet omien taitojen, voimavarojen ja kykyjen löytämiseen ja kehittämiseen. Helsingin kaupungin tehtävänä on tuottaa sellaisia tietoon perustuvia palveluja, jotka edistävät lasten kasvua ja kehitystä hänen omassa elinympäristössään.

Helsingin kasvava lapsimäärä ennustaa myös palvelujen kysynnän kasvua. Hyvien palvelujen suunnittelua varten tarvitaan väestötietojen lisäksi tietoa lasten hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Tällä hetkellä löytyy suhteellisen hyvin tietoa siitä, minkälaisissa perheissä lapsemme kasvavat ja elävät. Sen sijaan lasten hyvinvointitiedon puute on tunnistettu, ja erityisesti alle kouluikäisten hyvinvoinnista on niukasti tietoa.

Lasten hyvinvoinnin jäsentämiseksi valittiin YK:n lasten oikeuksien sopimuksen keskeiset periaatteet, jotka ovat syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemyksen kunnioittaminen. Lisäksi tietotyössä käytetään Nobel-taloustieteilijä Amartya Senin ja filosofi Martha Nussbaumin kehittämää toimintamahdollisuuksien teoriaa (capability approach), jossa korostetaan erityisesti ihmisarvoa, vapautta valita sekä omien mahdollisuuksien, kykyjen ja voimavarojen tukemista. Lähtökohta on haastava, ja lähestymistavan ihmiskäsitys eroaa joiltain osin vallitsevasta tarve- ja riskipohjaisesta hyvinvointinäkemyksestä.

Tietotyötä ohjaamaan muodostettiin hyvinvoinnin viitekehys yllämainittuja näkökulmia hyödyntäen ja määriteltiin lasten hyvinvoinnille yhdeksän eri osa-aluetta. Jokaiselle osa-alueelle on määritelty tavoitetila, johon tiedontuotannolla pyritään pitkällä aikavälillä vastaamaan. Tavoitetilaan on yhdistetty näkökulmia YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta sekä toimintamahdollisuuksien teoriasta. Tiedon muodostuksessa tavoitteena on huomioida lasten sekä voimavara- että riskinäkökulmaa. Pitkän aikavälin tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltainen näkemys helsinkiläislasten hyvinvoinnista eri osa-alueita huomioiden.

Tiedon tuottaminen yhteistyönä

Tietotyön ensimmäisessä vaiheessa on rakennettu kaikille avoin tilastotietokanta www.hyvinvointitilastot.fi, joka sisältää myös jo aiemmin tuotetut nuorten hyvinvointi-indikaattorit. Lasten hyvinvoinnin indikaattorit on jaoteltu hyvinvoinnin osa-alueiden mukaan, ja tietokannasta on löydettävissä tilastotietojen lisäksi valmiita kuvioita ja karttoja. Heinäkuussa 2017 tietokanta sisältää 36 eri indikaattoria. Mukaan on otettu taustatietoja kuten sukupuoli, ikä, äidinkieli tai asuinalue, aina kun tietopohja on sen mahdollistanut.

Tietokannan aineisto on kerätty monista eri tilasto- ja tutkimuslähteestä, ja käytössä on paras mahdollinen tuorein tieto. Indikaattorit on valittu moniammatillisessa kehittämistyöryhmässä, jotta ne vastaisivat mahdollisimman hyvin eri toimialojen tiedontarpeita. Indikaattoreiksi on valittu sellaisia tilastotietoja, joista voi nyt ja tulevaisuudessa seurata ilmiöiden kehitystä, ja jotka ovat luotettavia ja hyvien tilasto- ja tutkimuskäytänteiden mukaisesti tuotettuja.

Uutta tässä työskentelyssä on toimialojen välinen vahva tietojen tuottamisen yhteiskäytäntö, joka on mahdollistanut toimialojen omien tilastosisältöjen saattamisen kaikille yhteiseen käyttöön. Tilastotietokannasta löytyy esimerkiksi toimialojen tuottamaa tietoa helsinkiläislasten ylipainosta ja karieksesta, koululaisten poissaoloista, korjaavista ja myönteisistä Wilma-merkinnöistä, urheiluseuroissa liikkuvista, taiteen perusopetukseen salistuvista lapsista sekä päivähoidossa olevien 4-vuotiaiden kokemuksia kiusaamisesta, kavereista ja osallisuudesta.

Havaintoja lasten hyvinvoinnista

Keväällä 2017 tehty lasten hyvinvointikatsaus kertoo, että Helsingin lapsiperheet ovat monikulttuurisia ja monimuotoisia. Lapsista neljäsosa asuu yhden huoltajan perheissä tai vuorohoitoperheissä, ja neljänneksellä lapsista ainakin toinen vanhemmista on vieraskielinen. Lapsiperheiden vanhemmat ovat koko maahan verrattuna korkeimmin koulutettuja ja parempituloisia. Lisäksi helsinkiläisvanhemmilla on muuhun maahan verrattuna vähemmän lapsia perheessä. Kolikolla on myös toinen puoli ja tiedoista näkyy, että kolmannes lapsiperheistä asuu ahtaasti ja että viidennes lapsista asuu toimeentulotukea saavissa perheissä. Perheiden pienituloisuus voi vaikuttaa heikentävästi esimerkiksi lasten terveyteen tai harrastusmahdollisuuksiin.

Lasten suun terveys, karies ja ylipaino kuvaavat lasten terveysriskejä. Kuudella prosentilla 7-vuotiaista esiintyy kariesta. 12-vuotiailla tilanne on hieman parempi, mutta vanhemmilla ikäluokilla tilanne on huonompi ja joka kymmenennellä 15-vuotiaalla on runsaasti kariesta. Karieksen esiintyvyydessä on isoja alueellisia eroja. Alle kouluikäisillä ja peruskouluikäisillä eniten kariesta esiintyy lapsilla, jotka asuvat Itäisessä suurpiirissä, ja vähiten Eteläisessä ja Pohjoisessa suurpiirissä asuvilla. Kariesta esiintyy eniten niillä alueilla, joille muillakin sosioekonomisilla mittareilla keskittyy huono-osaisuutta.

Pojat nousevat usean indikaattorin perusteella erottuvaksi ryhmäksi kouluikäisissä. Heillä on tyttöjä enemmän koulupoissaoloja ja he saavat tyttöjä enemmän oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Pojat käyvät tyttöjä vähemmän taideharrastuksissa ja kirjastossa mutta harrastavat kuitenkin tyttöjä enemmän liikuntaa. Pojat käyttävät useammin korvausoikeutettuja lääkkeitä, ja poikien psykiatrisen hoidon käynnit ja potilasmäärät ovat lisääntyneet tyttöjä huomattavasti enemmän.

Laajojen 4-vuotiaiden terveystarkastusten yhteydessä Helsingissä on käytäntö, jossa vanhemmat haastattelevat lapsiaan muun muassa kavereista, kiusaamisesta ja osallisuudesta. Lomaketiedosta on muodostettu indikaattoreita, ja tuloksena on, että lähes jokaisella 4-vuotiaalla on kaveri päiväkodissa ja yli puolet kokee voivansa päättää mitä asioita tekee tai leikkii päiväkodissa. Puolet 4-vuotiaista kertoo, että päivähoitoryhmässä esiintyy kiusaamista. Kiusaamiskokemuksista kolmannes on fyysistä kiusaamista, joka lasten kertomana tarkoittaa lyömistä, nipistämistä, raapimista, puremista ja tönimistä.

Tilastotietokannasta ei toistaiseksi löydy riittävästi sellaisia indikaattoritietoja, joilla pystyttäisiin kuvaamaan lasten omia kykyjä ja taitoja. Näitä tietoja ei välttämättä löydy edes toimialojen tilastotuotannosta, joten on pohdittava myös muita tiedonkeruun tapoja. Keskeistä olisi saada lisää tietoa lasten vapaa-ajasta, vaikuttamismahdollisuuksista ja suhteesta ympäristöön. Tarvitsemme myös tietoja lasten kyvyistä ja mahdollisuuksista kehittyä hyvän itsetunnon omaaviksi aikuisiksi sekä siitä, mitkä ovat lasten taidot ja kyvyt luoda vuorovaikutussuhteita muihin ihmisiin.

Tietotyön tulevaisuus ja tiedon hyödyntäminen

Pidemmän ajan tavoitteeksi työtä ohjaava Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma -kollegio on asettanut nuorten hyvinvointikertomuksen (www.nuortenhyvinvointikertomus.fi) tyyppisen verkkosovelluksen tuottamisen. Sovellukseen tulisi olla mahdollista yhdistää helsinkiläislapsista tuotettu tutkimustieto, lasten omaa kokemustietoa sekä asiaintuntijoiden tuottamaa kokemustietoa. Tällä hetkellä nämä tiedot löytyvät osittain hajallaan erilaisista tutkimuksista ja selvityksistä sekä toimialojen omista tietovarannoista.

Syksyllä 2017 kehittämistyöryhmä jatkaa työtään indikaattorien parissa sekä erityisesti miettimällä kootun lapsitiedon hyödyntämistä palvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa. Hyväkään verkkosovellus ei itsestään muutu toimintakäytännöksi tai paremmaksi palveluksi. Se, että palvelujen suunnittelussa ja lapsiasioiden päätöksenteossa käytetään tietoa, edellyttää olemassa olevan tiedon helppoa löytämistä sekä tiedon käytön osaamista. Lasten ja myös nuorten tietoaineistojen tutuksi tekeminen tarkoittaa tiedon näkyväksi tekemistä, koulutustilaisuuksien järjestämistä, tiedon merkityksen analysointia sekä tiedon käytön rakenteiden miettimistä.

Stina Högnabba toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä. Kirjoitus perustuu Helsingin kaupungin tutkimushankkeeseen ja siitä tuotettuun julkaisuun Lasten hyvinvointikertomus. Katsaus helsinkiläislasten hyvinvointiin 2017 (Työpapereita 2017:4, pdf, 14 MT). Lasten ja nuorten tilastotietokanta: www.hyvinvointitilastot.fi

Kommentoi

Lehdessä: