Artikkeli 09.01.2018  |  Vesa Keskinen

KAPA: Asukkaiden kokeman turvallisuuden vertailua pääkaupunkiseudulla

  • Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Jutta Laurila.

KaupunkivertailutTurvallisuus

Helsinki ja Espoo ovat osallistuneet valtakunnalliseen kaupunki- ja kuntapalvelut (KAPA) -tutkimukseen yhdeksän kertaa vuodesta 1983 lähtien. Tutkimus on toteutettu valtuustokausittain. Tutkimuksessa selvitetään kuntalaisten tyytyväisyyttä julkisiin palveluihin sekä asumiseen kaupungissa. Vuoden 2016 kyselyyn osallistui myös Vantaa. Espoosta 18–79-vuotiaita vastaajia on 1280, Helsingistä 1081 ja Vantaalta 1064.

Asukkaiden kokemaa turvallisuutta kaupungilla tai omalla asuinalueella liikuttaessa on selvitetty Kaupunki- ja kuntapalvelut (KAPA) -tutkimuksessa vuodesta 2001 lähtien neljällä kysymyksellä. Näillä kartoitetaan sitä, kuinka turvalliseksi vastaajat kokevat kävelemisen toisaalta omalla asuinalueellaan ja toisaalta kaupungin keskustassa eri vuorokaudenaikoina.

Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole päästy vertailemaan asukkaiden turvallisuuskokemuksia kaikissa kolmessa pääkaupunkiseudun isossa kaupungissa. Kun kaupunkien tuloksia katsotaan rinnakkain, voidaan todeta, että vantaalaiset kokivat kaupunkinsa jonkin verran turvattomammaksi kuin naapurikaupunkien vastaajat. Espoossa koettiin turvattomuutta vähemmän kuin kahdessa muussa kaupungissa.

Taulukko 1. Liikkumisen turvallisuus Helsingissä (N=979), Espoossa (N=1261) ja Vantaalla (N=1029) keväällä 2016.

Kun kaupunki- ja kuntapalvelututkimuksen turvallisuutta koskevia kysymyksiä katsotaan pitempänä aikasarjana, nähdään, että helsinkiläiset ja espoolaiset kokevat kaupunkinsa nykyisin turvallisemmaksi kuin 2000-luvun alussa (Kuvio 1). Pääkaupungin osalta samasta kehityksestä kertoi vuoden 2015 Helsingin turvallisuustutkimus, jonka kaupunki toteutti yhteistyössä poliisin kanssa (Keskinen & Laihinen 2017, pdf).

Kuvio 1. Turvattomuuden kokeminen myöhään liikkumisessa Helsingissä ja Espoossa 2001–2016 (pl. ei osaa sanoa -vastaukset).

Rikoksista oltiin vähiten huolissaan Espoossa

Kuntapalvelututkimuksessa on ollut jo pitkään mukana kysymyskokonaisuus siitä, kuinka huolestuneita vastaajat olivat itsensä tai perheenjäsenensä puolesta siitä, että he joutuisivat rikoksen uhriksi. Varsinaisista uhrikokemuksista ei siis ole kyse.

Rikospelkoja kysyttiin yhdentoista asian suhteen. Yleisimmin vastaajat olivat huolissaan polkupyörävarkauden uhriksi joutumisesta (Kuvio 2). Polkupyörävarkaudet ovatkin ilmeisen suuri riesa pääkaupunkiseudulla. Seuraavaksi yleisimmin pelättiin rattijuopon aiheuttaman liikenneonnettomuuden uhriksi joutumista. Tällaisen rikoskokemuksen todennäköisyys on pieni, joten kyseessä on ehkä enemmänkin pelottava uhka kuin todellinen arjen riski.

Kuviosta havaitaan, että Espoo on ”vähäriskisin” kaupunki, eli huolestuneiden osuudet ovat johdonmukaisesti matalimmat. Helsingissä ja Vantaalla huolet olivat yhtä yleisiä. Polkupyörän varastamisesta vastaajat olivat melko usein (22–34 %) erittäin huolestuneita, muissa kysytyissä asioissa erittäin huolestuneiden osuudet olivat kymmenen prosentin luokkaa.

Ei osaa sanoa -vastaukset pitävät sisällään myös sen, että asia ei koske vastaajaa. Esimerkiksi autoton ihminen ei varmastikaan koe, että autovarkauden riski olisi merkittävä huolenaihe. Rikoksen kohteeksi joutumista koskevissa kysymyksissä ei osaa sanoa -vastausten osuus vaihteli 10–19 prosentin välillä.

Kuvio 2. Rikosten uhriksi joutumisesta huolestuneiden osuudet pääkaupunkiseudulla 2016, osuudet laskettu vain niistä, joita asia koski (= pl. ei osaa sanoa -vastaukset).

Helsinkiläisten vastauksissa huomioitava osittaiskato

Helsingin vastaajat olivat jostakin syystä ”ärtyneitä” vastaamaan kevään 2016 kyselyyn. Osittaiskato – kysymyksiin vastaamattomuus eli niiden välin jättäminen – oli helsinkiläisten vastaajien lomakkeissa huomattavasti yleisempää kuin Espoossa ja Vantaalla. Kiukkuista palautetta tuli myös aineiston kerääjälle FCG:lle.

Erityisen suurta osittaiskato oli turvallisuutta koskevissa kysymyksissä. Tämä saattaa selittyä sillä, että Helsingissä toteutettiin vuodenvaihteessa 2015/2016 laaja kaupungin oma turvallisuuskysely, jonka otoskoko oli yli 7 000 henkilöä (Keskinen & Laihinen 2017, pdf). On mahdollista, että kuntapalvelukyselyn lomake meni myös turvallisuuskyselyyn vastanneille ja samoihin asioihin vastaaminen turhautti.

Vastaamattomuus turvallisuutta koskeviin kysymyksiin tarkoitti sitä, että Helsingin vastaajamäärä jäi ensi kertaa kuntapalvelututkimuksen historiassa alle tuhannen. Enimmillään turvallisuuskysymykseen vastanneita helsinkiläisiä on ollut 2000-luvun kyselykierroksilla lähes kaksinkertainen määrä (vuonna 2005 vastaajia oli 1 931).

Lisätietoa Kaupunki- ja kuntapalvelut (KAPA) -tutkimuksesta: tutkija Vesa Keskinen (vesa.keskinen[at]hel.fi), Helsingin kaupunginkanslia.

Aiheesta lisää:

Keskinen, Vesa & Laihinen, Eija: Kaikesta huolimatta turvallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2017:2 (pdf).

Kommentoi