Artikkeli 30.01.2018  |  Jenni Väliniemi-Laurson, Liisi Ylönen

Kartan kertomaa – Malminkartanon omaleimaisuus asukaskyselyn valossa

  • Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Roni Rekomaa.

OsallistuminenAsuinalueet

Helsingin kaupunki on toteuttanut vuodesta 2010 alkaen useita kymmeniä sähköisiä karttakyselyjä, joilla on pyydetty asukkailta näkemyksiä ja kerätty tietoa muun muassa alueiden ja toimintojen suunnitteluun. Karttakyselyillä tietoa on saatu paitsi alueista, myös kyselyjen toimivuudesta osallisuuden välineenä. Malminkartanossa toteutettiin karttakysely vuoden 2016 syksyllä. Asukkaiden ja aluetta tuntevien vastauksista paljastui, että Malminkartanon omaleimaisimpia paikkoja olivat Malminkartanonhuippu ja useat puistoalueet sekä kehittämistä kaipaava Malminkartanonaukio. Kyselyyn vastattiin useimmiten joko aamulla tai iltapäivällä.

Karttakyselyt osallisuuden ja omaleimaisten kaupunginosien suunnittelun tukena

Helsingin uudessa kaupunkistrategiassa vuosille 2017–2021 määritellään keskeisiksi tavoitteiksi avoin ja osallistava toimintatapa. Samoin yksi strategian päämääristä on, että kaikki kaupunginosat ovat eläviä, viihtyisiä ja omaleimaisia paikkoja, jotka asukkaat tuntevat omakseen (Helsingin kaupunki 2017). Sähköiset kyselypalvelut ovat yksi tapa toteuttaa näitä tavoitteita, jolloin alueiden asukkaat pääsevät kommentoimaan alueiden suunnitelmia tai kertomaan asukkaille tärkeistä ja alueelle ominaisista piirteistä itselleen sopivana ajankohtana. Asukaslähtöinen tieto auttaa alueiden suunnittelijoita ohjaamaan kehittämistoimenpiteitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Helsingin kaupungilla on ollut vuodesta 2010 lähtien käytössä sähköinen Kerro kartalla -palvelu. Sen avulla on kerätty asukkaiden kokemuksellista tietoa ja kommentteja kaiken kaikkiaan noin 80 erilaisen karttakyselyn muodossa eri alueilta ja aihepiireistä. Lisäksi aluekyselyjä on toteutettu tapauskohtaisesti myös kaupallisten toimijoiden tarjoamilla välineillä. Kyselyjä ovat toteuttaneet etenkin entisten kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusviraston suunnittelijat, jotka ovat tarvinneet asukasnäkökulmia ja -tietoa alueiden kehittämisen tueksi. Muita kyselyjä toteuttaneita tahoja ovat olleet nuorisoasiainkeskus, ympäristökeskus, liikuntavirasto, opetusvirasto, sosiaalivirasto sekä pelastuslaitos.

Kyselyistä riippuen asukaskommentteja ja -vastauksia on saatu kyselyä kohden sadoista jopa useisiin tuhansiin (Kuvio 1). Toiset kyselyt on kohdennettu rajatummalle osallistujajoukolle, jolloin vastauksia on saatu odotetusti vähän. Vastausaktiivisuus on ollut suurinta niissä kyselyissä, joissa vastaajien kesken on arvottu palkintoja tai jotka ovat keskittyneet laajoihin, asukkaita puhuttaneisiin teemoihin kuten yleiskaavatyö, alueen täydennysrakentaminen tai koirapalvelut. Eri kyselyissä annettuja vastauksia on voinut tarkastella Kerro kartalla -palvelun karttanäkymistä koko sen olemassaolon ajalta, mutta aineistoja on yleensä hyödynnetty vain kulloisenkin kyselyn toteuttajan tarpeisiin.

Tämän artikkelin tarkoitus on avata karttakyselyjen avulla kerätyn tiedon potentiaalia. Tarkastelemme tapaustutkimuksen omaisesti Malminkartanon alueella tehtyä Millainen Maltsu -kyselyä, josta käsittelemme sekä kyselyvastausten metatietoa että kyselyvastauksista muodostunutta aluetietoa.

Karttakysely kertoo muutakin kuin alueen tärkeitä kohteita

Tyypillisesti karttakyselyt koostuvat kahdesta osasta: kartalle sijoitettavista paikannuksista ja vastaajan taustatiedoista. Lisäksi karttakysely voi sisältää avokysymyksiä, joihin ei liity karttapaikannuksia. Karttakyselyjä ja niiden vastauksia voidaan tulkita monista eri näkökulmista. Osallistumisnäkökulmasta aineisto tarjoaa tietoa esimerkiksi siitä, mitä käyttäjäryhmiä aluekyselyjen myötä tavoitetaan ja milloin. Riippuen kysytyistä taustatiedoista, vastausaineistosta voidaan tarkastella esimerkiksi vastaajien ikää, sukupuolta tai asuinpaikkaa.

Kyselyn toteuttajalle on erityisen tärkeää tietää, tavoitetaanko kyselyllä niitäkin asukkaita, jotka eivät pääse yleisötilaisuuksiin virka-aikoina tai iltaisin, tai jotka eivät halua osallistua muutoin kuin kyselyyn nopeasti vastaamalla. Yleisenä ongelmana asukkaiden osallistamisessa on ollut tavoittaa etenkin nuoria ja kiireisessä elämänvaiheessa eläviä lapsiperheitä läsnäoloa vaativilla asukastilaisuuksilla. Kyselyn vastaajatietoja tarkastelemalla voidaan arvioida, tavoittaisivatko sähköiset karttakyselyt palautemuotona juuri näitäkin asukkaita. Toisaalta suunnittelijaa voi kiinnostaa jonkin tietyn ikä- tai kieliryhmän vastaukset, jos kyseessä on erityisesti tätä ryhmää koskeva suunnittelukohde. Taustatietojen avulla voidaan suodattaa ryhmää koskevat tulokset.

Lisäksi kyselyistä voidaan nähdä, miten vastausaktiivisuus on jakaantunut eri päiville, ja mihin kellonaikoihin sähköistä osallistumiskanavaa on käytetty. Kun vastaaminen on mahdollista kaikkina vuorokaudenaikoina, vastauskäyttäytymistä koskevat taustatiedot luovat uusia näkökulmia vastaajien suosimiin vastaustapoihin. Tyypillisesti iso osa vastauksista tulee pian kyselyn avautumisen jälkeen, koska usein kyselyn alkamisesta tiedotetaan esimerkiksi internetissä, sosiaalisessa mediassa ja alueen asukkaille lähetettävillä tiedotteilla.

Malminkartanon kyselyn tausta ja metatiedot

Luoteis-Helsingissä, lähellä Helsingin ja Vantaan rajaa sijaitsevassa Malminkartanossa päätettiin toteuttaa karttakysely vuoden 2016 syksyllä. Malminkartano on yksi pääradan varrella sijaitsevista, pääosin 1970-luvulla rakentuneista lähiöistä. Etäisyys Helsingin keskustaan on matka-ajallisesti 20 minuuttia. Alueella asui vuoden 2017 alussa 8 710 asukasta ja ikärakenne on hieman nuorempi kuin Helsingissä keskimäärin. (Helsingin seudun aluesarjat 2018).

Malminkartanossa oli alkamassa useamman vuoden kestävä asemakaavoitushanke, jonka tavoitteena oli kehittää alueen julkisia tiloja sekä tutkia alueen täydennysrakentamismahdollisuuksia ja palvelutarpeita. Karttakyselyllä haluttiin kerätä lähtötietoa tuleviin kaavahankkeisiin, joista muutama on kyselyn toteuttamisen jälkeen lähtenyt liikkeelle.

Malminkartanon kyselyyn vastasi 399 vastaajaa, mikä on keskimääräistä enemmän, jos verrataan kyselyvastausten määrää vastaavien aiempien kyselyjen vastaussaldoihin. Suurin osa vastaajista ilmoitti asuneensa alueella yli viisi vuotta. Yhdeksän prosenttia vastaajista ilmoitti kuitenkin asuvansa Malminkartanon ulkopuolella, mikä tulee ottaa huomioon vastauksia tulkitessa.

Malminkartanon kyselyssä kyselyvastauksia tuli runsaasti ensimmäisinä päivinä, mutta vastauksia tipahteli paljon myös lähellä kyselyn sulkeutumispäivämäärää. Tässä kyselyssä vastaaminen hiljeni yöllä, erityisesti puolenyön aikaan, mutta muuten vastauksia annettiin lähes kaikkina kellonaikoina. Vilkkaimmat vastausajat olivat aamulla kello kahdeksan aikoihin ja töistä lähdön aikaan kello 16–17. Myös keskipäivän lounastaukoaika sekä iltapäivän klo 14:n aika erottuivat vastausaktiivisuuden osalta joukosta (Kuvio 2). Myös sellaiset myöhemmät päivät ja kellonajat, joina kyselyvastauksista erottuu suurempia vastaajajoukkoja, selittyvät usein asukkaiden aktivoinnin kautta. Malminkartanon kyselyssä vastauspiikit voivat selittyä sillä, että kyselystä käytiin jakamassa juna-asemalla esitteitä ja eräs koululuokka rekrytoitiin mukaan vastaamaan kyselyyn koulupäivän aikana.

Malminkartanon kyselyssä vastaajien ikäjakaumaa oli kysytty varsin suurilla ikäluokilla, joten peilaaminen alueen ikärakenteeseen on yleispiirteistä (Kuvio 3). Suurin osa vastaajista (60 %) ilmoitti ikänsä olevan 31–60 vuotta. Nuoria aikuisia (19–30 vuotta) kyselyn vastaajista oli 16 prosenttia ja alle 18-vuotiaita lapsia tai nuoria 8 prosenttia. Yli 60 vuoden iän ilmoitti vastaajista 15 prosenttia. Näillä ikäluokilla tarkasteltuna nuorten, alle 30-vuotiaiden, ikäluokat ovat alueen ikärakenteeseen verrattuna hieman heikommin edustettuina. Työikäisten ikäluokkaan on taas painottunut suhteessa enemmän vastauksia. Työikäisten edustukseen viittaa myös vastauskellonaikojen sijoittuminen tyypillisen työpäivän vapaisiin hetkiin.

Kyselyn voidaan todeta tavoittaneen avovastausten perusteella myös lapsiperheitä, joiden elämäntilanne erottui vastauksista tunnistettavasti. Lapsiperheet kommentoivat kysymyksiä ja tekivät paikkoihin liittyviä havaintoja lasten näkökulmasta (kirjoittaen avovastauksiin usein sanoja lapsiperhe tai lapsi). Lapsiperheiden edustus näkyi vastauksissa myös siten, että lähes kaikki lasten leikkipaikoille tehdyt karttamerkinnät tulivat 31–60-vuotiaiden ikäryhmästä.

Malminkartanon paikkakokemukset

Omaleimaisista kaupunginosista ja niiden identiteettiä vahvistavista fyysisistä ja sosiaalisista rakenteista saa yhdenlaisen kuvan tarkastelemalla asukkaiden omia kommentteja asuinalueistaan. Näihin keskitymme Malminkartanon kyselyn osalta seuraavassa lyhyesti.

Kyselyn vastaajia pyydettiin kertomaan, valitseeko paikka asukkaansa vai toisinpäin. Vastaajilta myös kysyttiin syytä muuttaa Malminkartanoon (Kuvio 4).

Suurimmat syyt muuttaa Malminkartanoon ovat hyvinä pidetyt joukkoliikenneyhteydet, alueen luonnonläheisyys, hyvät ulkoilumahdollisuudet sekä asumisen edullisuus. Myös palvelujen läheisyys, viihtyisä asuinympäristö sekä lyhyt työmatka on mainittu muita syitä useammin. Arkkitehtuuri, alueen yhteisöllisyys tai harrastusmahdollisuudet eivät olleet yhtä tärkeitä tekijöitä muuton taustalla (Kuvio 4).

Malminkartanon kyselyssä eniten vastauksia annettiin viihtyisistä tai miellyttävistä paikoista (Kuvio 5). Parhaita paikkoja Malminkartanossa olivat vastaajien mielestä useat eri ulkoilu- ja liikuntapaikat sekä puistot. Malminkartanon todellinen helmi on Malminkartanonhuippu, joka houkuttelee harrastusmahdollisuuksillaan ihmisiä myös alueen ulkopuolelta. Muualla kuin Malminkartanossa asuvien vastaukset keskittyivätkin tälle alueelle. Myös Kartanonmetsän luonnonmukaisuutta ja virkistysmahdollisuuksia arvostettiin ja alueen toivottiin pääosin säilyvän nykyisessä käytössä (Kuvio 6).

Muita viihtyisiä ja miellyttäviä paikkoja olivat Kaarelan puisto, Mätäjoen ympäristö, leikkipuisto Piika, puutarhapalstat ja ratsastustalli. Tämän kysymyksen vastauksessa korostuivat siis paikat, jotka toivat vihreyttä ja virkistysmahdollisuuksia arkiympäristöön. Moni vastaaja perusteli merkintäänsä kauniilla maisemilla, monipuolisilla kuntoilumahdollisuuksilla (esim. rappujuoksu, hiihto, luistelu, kävely, lenkkeily, ratsastus) tai mahdollisuudella tapaamisiin ja vapaa-ajan viettoon (esim. piknik, nuorten ”hengailu”).  Myös muissa karttakyselyissä on voitu huomata, että lähivirkistyspaikat nousevat vastaajille tärkeiksi, ja niiden suunnittelussa vuorovaikutuksen merkitys korostuu (Kuvio 6).

Kuvio 6. Malminkartanon karttakyselyssä vastaajien merkitsemät viihtyisät ja miellyttävät paikat (summattuna 100 x 100 m ruutuihin).

Toiseksi eniten vastauksia annettiin kohtaan, jossa pyydettiin merkitsemään ankeita, epäsiistejä tai turvattomia paikkoja (Kuvio 5). Ylivoimaisesti suurin osa eli kolmannes näistä vastauksista keskittyi Malminkartanon juna-asemalle ja sen läheiselle aukiolle. Vastaajat kokivat alueen rauhattomaksi ja epäsiistiksi. Myös alueen ravintoloiden asiakaskunnan koettiin aiheuttavan järjestyshäiriöitä, jotka ulottuivat katutilaan (Kuvio 7).

Kuvio 7. Malminkartanon karttakyselyssä vastaajien merkitsemät ankeat, epäsiistit tai turvattomat paikat (summattuna 100 x 100 m ruutuihin).

Mielenkiintoista vastausaineistossa oli, että ikääntyneet, yli 60-vuotiaat tekivät suhteessa muita ikäryhmiä enemmän merkintöjä ankeaa, epäsiistiä tai turvatonta paikkaa kartoittaneeseen kysymykseen. Pohdittavaksi jää, liittyykö vastausaktiivisuus tähän kysymykseen iän vaikutuksesta lisääntyneisiin turvattomuuden kokemuksiin vai onko kyse jostain muusta (vrt. esim. Kemppainen et al. 2014). Vanhemman ikäryhmän vastauksissa näkyi myös kiinnostus lähiympäristön pienempiin elementteihin, kuten puistonpenkkeihin. Kyselyvastausten valossa vaikuttaa siltä, että ikävuosien karttuessa lähiympäristön merkitys korostuu, johon voi vaikuttaa myös liikuntakyvyn muutokset. Kauniit istutukset ilahduttavat ja liikkumista tukevat elementit helpottavat arkea.

Miellyttävimpinä tapaamispaikkoina, joita kysyttiin kysymyksellä ”täällä on minulle tärkeää toimintaa tai tapaan ihmisiä”, pidettiin malminkartanolaisten arjessa paljon käyttämiä palvelupaikkoja ja puistoja. Miellyttäviä kohtaamisia edesauttoivat leikkipuisto Piika, kirjasto, ruokakauppa, terveysasema, nuorisotalo ja apteekki. Myös koulu, päiväkoti, ruokaravintola, asukastalo Renki sekä koirapuisto keräsivät mainintoja.

Karttakyselyn mahdollisuudet alueen omaleimaisuuden esittäjänä

Malminkartanon karttakyselyssä saatuja vastauksia aiempiin vastaaviin kyselytutkimuksiin peilaten näyttäisi siltä, että tietyt tekijät viehättävät ja ovat tärkeitä asukkailleen asuinalueilta toiselle. Useissa kyselytutkimuksissa, joissa lähiöiden asukkailta on kysytty alueen vetovoimaisia tekijöitä, positiivisia paikkoja ja muuttosyitä alueelle, on huomattu luonnonläheisyyden ja viheralueiden olevan yksi keskeisimmistä tekijöistä (Kytö & Väliniemi 2009, Kytö et al. 2011, Vilkama et al. 2016, Kytö et al. 2016, Strandell 2017). Viheralueiden ja vehreiden ikkunanäkymien merkitys näyttäytyy arvostuksena myös asuntojen hinnoissa (esim. Tyrväinen et al. 2006).

Esimerkiksi Espoon ja Lahden lähiöissä tehtyjen tutkimusten osalta löydettiin useita erityyppisiä asukasryhmiä, joille luonnonläheisyys tarkoitti metsäisiä ikkunanäkymiä, toiminnallista lähipuistoa, laajaa viheraluetta tai yhteisöllistä kohtaamispaikkaa niin asunnon välittömässä läheisyydessä kuin kauempanakin (Koistinen et al. 2017, Kekki 2015, 10–11). Malminkartanon kyselystä oli löydettävissä vastauksista samantyyppisiä jaotteluja, vaikkakaan siitä ei kysytty suoraan.

Muita alueellisesti tärkeitä tekijöitä, joita Malminkartanon kyselyn lisäksi muissakin asukaskyselyissä on tullut esille, ovat olleet hyvät liikenneyhteydet, kohtuuhintainen asuminen ja hyvät palvelut. Aiempien tutkimusten (esim. Kytö et al. 2011) tuloksia noudatellen, myös tässä kyselyssä asuinalueen miellyttävimpinä tapaamispaikkoina pidettiin sellaisia paikkoja, jotka tarjoavat joko yksityisiä (kauppa ja apteekki) tai julkisia peruspalveluja (terveysasema, kirjasto ja nuorisotalo). Näiden paikkojen merkitys alueen asukkaille on sitäkin suurempi, sillä toiminnot liittyvät jokapäiväiseen arkeen.

Malminkartanon kyselyssä esille tulleista ominaispiirteistä voidaan johtaa yleistettyjä johtopäätöksiä tietystä universaalista asumisen arjesta, joka kytkeytyy muun muassa peruspalvelujen käyttöön ja virkistykseen julkisilla, kaikille avoimilla paikoilla. Kun puhutaan sujuvasta arjen työssäkäynnistä, asioinnista tai vapaa-ajan vietosta, tärkeässä roolissa ovat niin tarjoumat omalla asuinalueella kuin liikenneyhteydet tai reitit kauempana sijaitseviin arjen toimintoihin.

Malminkartanolle tyypillisiä ja asukkaille tärkeitä paikkoja, joiden kunnostamiseen ja ylläpitoon sekä säilyttämiseen kannattaa kiinnittää jatkossakin huomio, ovat erityisesti juna-aseman seutu sekä täyttömäki, omenapuutarha ja metsäiset viheralueet. Malminkartanoa kehitettäessä ja täydennysrakentamisen paikkoja etsittäessä on tärkeää ymmärtää säilyttää paitsi alueelle ominaiset, uniikit sekä suurelle osalle asukkaista tärkeät paikat. Alueen kaavoittajia ja suunnittelijoita ilahduttavasti tässäkin kyselyssä tuli esille myös asukkaiden itsensä täydennysrakentamiseen esittämiä paikkoja. Niiden pohjalta voidaan helpommin lähteä tarpeen mukaan käymään keskusteluja alueen uusista asumis- ja liiketilakohteista asukaslähtöisesti.

Karttakyselyjen rajoitukset ja tulkinta

Karttakyselyihin asukaslähtöisen tiedon kerääjinä on kohdistettu myös kritiikkiä ja niiden tarjoamaa tietoa tulee lukea sen rajoitukset huomioon ottaen. Kyselyn laadinnassa ja tulosten tulkinnassa olisi tärkeää kiinnittää huomiota vähintäänkin kahteen seikkaan: siihen, miten kysely laaditaan, minkälaisia kysymyksiä tehdään ja missä järjestyksessä kysymykset esitetään, sekä siihen, kenelle kysely on suunnattu. Kyselyvastaajat ovat esimerkiksi saattaneet vastata kyselyn ensimmäisiin kysymyksiin innokkaasti ja useita paikannuksia laittaen, mutta loppupuolen kysymyksiin pienemmällä panostuksella. Kyselyn laatijan tulee varoa liian pitkiä kyselyjä. Jos kyselyväline tarjoaa mahdollisuuden kysymysten järjestyksen sekoittamiseen, tämä vaihtoehto voi tasoittaa vastausjakaumaa kysymysten välillä.

Kyselyn tarkoitus ja konteksti vaikuttavat siihen, miten vastaajat ovat orientoituneet vastaamaan kysymyksiin, jotka voivat toistua liki samanlaisina kyselystä toiseen (esim. miellyttävä/epämiellyttävä paikka). Myös alueiden väestöprofiili vaihtelee, millä voi olla suurikin vaikutus vastauskäyttäytymiseen ja -aktiivisuuteen. Ilmiötä voi verrata siihen, että väestöprofiilin vaikutus osallistumiseen on huomattu myös esimerkiksi äänestyskäyttäytymisessä, joka on yhteydessä alueen sosioekonomiseen profiiliin (Idström 2016). Kyselyjen keskinäiseen vertailuun tulee siis suhtautua varauksella.

Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun kyselyt eivät usein perustu otantatutkimukseen, jolloin vastaajajoukko voi poiketa alueen asukasprofiilista. Kyselyt nostavat kuitenkin hyvin esille niitä paikkoja, jotka ovat asukkaille arvokkaita tai joihin toivotaan muutosta. Vaikka kaikkia ei kyselylläkään pystytä tavoittamaan, antavat vastaukset runsaasti viitteitä siitä, mihin suunnittelukysymyksiin alueella tulisi panostaa.

Karttakyselyt on tyypillisesti kohdistettu alueen asukkaille, mutta kuten Malminkartanon kyselystä huomattiin, alueen kehittämiseen osallistuminen voi kiinnostaa myös muualta tulevia. Koska ihmisten arkielämä voi sijoittua useallekin alueelle, tulisi kyselyjä laadittaessa ja mainostettaessa ottaa huomioon asukkaiden lisäksi myös muut intressiryhmät. Alueiden ominaispiirteitä etsittäessä muualta tulevien vastaukset voivat paljastaa samalla alueen vetovoimatekijät esimerkiksi matkailun tai vapaa-ajankohteiden osalta. Omaleimaisuus on myös vetovoimaa.

Omaleimaisuuden ajatellaan syntyvän alueella koettujen positiivisten tunteiden kautta, mutta kyselyvastausten valossa myös särmät ja silottelematon ympäristö ovat aito osa alueita.Vaikka karttakyselyissä on usein kysytty esimerkiksi miellyttäviä tai epämiellyttäviä paikkoja, ja vastaajat näihin ääreviä tuntemuksia herättäviin kysymyksiin mielellään vastaavat, olisi tärkeää huomioida kyselyissä myös jokapäiväiset ja tavalliset paikat. Karjalaisen (2006) mukaan jokapäiväinen arkiympäristö muuttuu helposti niin tutuksi, että se jää ajatuksissa ikään kuin piiloon. Tämä asettaa haasteen luoda kysely niin, että myös arjen tavalliset paikat ja niiden ominaispiirteet houkutellaan vastauksissa esiin.

Malminkartanossa toteutettu karttakysely todistaa, että yhteen kyselyyn liittyy valtava määrä tietoa tulkittavaksi. Jokainen kartan paikannus kertoo niin alueen asukkaista, alueella vierailevista, alueen vetovoimasta ja omaleimaisuudesta, asuinpaikasta riippumattomista arjen yhtäläisistä rutiineista kuin kyselyistä itsestään. Karttakyselyt ovatkin arvokas väline kaupungin ja sen asukkaiden väliseen, ymmärtävään vuoropuheluun.

Jenni Väliniemi-Laurson toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä. Liisi Ylönen toimii suunnittelijana Helsingin kaupungin kaupunkiympäristötoimialan maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuudessa.

Lähteet:

Helsingin kaupunki (2017). Maailman toimivin kaupunki – Helsingin kaupunkistrategia 2017–2021. https://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunkistrategia/kaupunkistrategia-2017-2021.pdf

Helsingin seudun aluesarjat (2018). http://www.aluesarjat.fi

Idström Anna (2016). Katsaus demokratiaa ja osallisuutta käsittelevän keskustelun nykytilaan. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuskatsauksia 2016:13.

Karjalainen Pauli Tapani (2006). Topobiografinen paikan tulkinta. Teoksessa Seppo Knuuttila & Piela Ulla: Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu. Kalevalaseuran vuosikirja 85. SKS, Helsinki.

Kekki Heini (2015).  Takapihalta metsään vai metroasemalle? Tulevaisuuden asuinympäristöt Espoossa: 2015 asukaskyselyn tuloksia. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja 2/2015.

Kemppainen Teemu, Lönnqvist Henrik & Tuominen Martti (2014). Turvattomuus ei jakaudu tasan. Mitkä asuinalueiden piirteet selittävät helsinkiläisten kokemaa turvattomuutta? Yhteiskuntapolitiikka vol. 79:1.

Koistinen Katri, Peura-Kapanen Liisa, Honkanen Kati & Poikolainen Jaana (2017). Asumisen arvostukset ja paikkaan kiinnittyminen – asuinaluekokemuksia Espoosta ja Lahdesta. Yhdyskuntasuunnittelu 1:2017 vol. 55.

Kytö Hannu & Väliniemi Jenni (2009). Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 3/2009.

Kytö Hannu, Väliniemi-Laurson Jenni & Tuorila Helena (2011). Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 2/2011.

Kytö Hannu, Kral-Leszcynska Monica, Koistinen Katri & Peura-Kapanen Liisa (2016). Muuttovirtojen vaikutus alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla. Tutkimus alueiden välisistä muuttovirroista. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 1/2016.

Strandell Mari (2017). Asukasbarometri 2016 – Kysely kaupunkimaisista asuinympäristöistä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2017.

Tyrväinen Liisa, Lönnqvist Henrik, Leino Ossi & Holopainen Matti (2006). Viheralueet ja asuntojen hinnat –tapaustutkimus Helsingistä. Loppuraportti. Metsäekologian laitos, Helsingin yliopisto.

Vilkama Katja, Ahola Susanna & Vaattovaara Mari (2016). Välttelyä vai vetovoimaa? Asuinympäristön vaikutus asuinalueilla viihtymiseen ja muuttopäätöksiin pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2016:4.

Kommentit

Voisko Nuorisotalot ottaa mukaan yhdeksi toimijaksi, kun näitä kyselyitä tehdään? Kyselyihin vastaaminen yhdessä Nutalla olisi demokratiakasvatusta, Samoin yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla vois olla opetusohjelmassa kyselyihin vastaaminen. Ihmisten passiivisuus johtuu osin siitä, että meillä ei ymmärretä, mikä on yhteinen hyvä ja miten se syntyy, miten siihen voi vaikuttaa. Kaipaan niin oppiainetta, jota lapsena oli kansakouluissa. Sen nimi oli kanslaistaito.

Kommentoi