Kvartti 4/2017 14.12.2017  |  Matti Autio

Kaupunginosien Facebook-ryhmät synnyttävät yhteisöhenkeä ja sosiaalista kontrollia

OsallistuminenAsuinalueet

Helsinkiläiset ovat liittyneet sankoin joukoin Facebookin kaupunginosaryhmiin. Yleiselle keskustelulle tarkoitettujen ryhmien lisäksi yhteisöpalvelussa toimii myös esimerkiksi kirppis- tai kierrätysryhmiä. Ryhmistä löydetään ratkaisuja arjen pulmiin, ja niissä myös puidaan alueilla havaittuja järjestyshäiriöitä ja muita ongelmia.

Jokaiselle Helsingin kaupunginosalle ja useille sitäkin pienemmille alueille on perustettu oma Facebook-ryhmä. Asuinalueen oma kaupunginosaryhmä alkoi ilmiönä saada tuulta alleen vuoden 2014 aikana ja suosio on edelleen kasvussa. Ryhmissä on jäseniä yhteensä jo yli sata tuhatta. Facebook-kirppikset kattavat kaupungin vielä tiheämmin ja niiden jäsenmäärä on yli 300 000.

Suosio on ollut valtavaa ja vaikuttaisi, että yhteisöt ovat ottaneet virtuaalisen tilan haltuunsa entistä vakiintuneemmalla ja arkisemmalla tavalla. Kaupunginosaryhmiä tutkittiin avoimella kysymyksenasettelulla ja löydettiin kiehtovaa arjen yhteisöllisyyttä sekä alueellisia eroja siinä, miten kaupunkilaiset käyttävät paikallisia Facebook-ryhmiä.

Keskusteluja, kirpputoreja ja nostalgiaa

Yleiselle keskustelulle tarkoitettuja ryhmiä on Helsingin alueella joitakin kymmeniä. Ryhmissä ei varsinaisesti seurustella tai vietetä aikaa, vaan ne on otettu melko käytännölliseen rooliin arkielämässä. Ihmiset kysyvät tietoja paikallisista palveluista, ilmoittavat löytyneistä tavaroista, valittavat metelistä, seuraavat aluetta koskevaa päätöksentekoa ja niin edelleen. Yhteistyötä tehdään arkisella tasolla. Kaupunginosaryhmissä ei yleensä organisoiduta mitään tiettyä päämäärää varten, vaan yhteisyys nousee tavallisista asioista.

Kirppis- tai kierrätysryhmät ovat erillään keskusteluryhmistä. Vertaiskauppa käy kuumana. Tarpeettomaksi käyneet tavarat löytävät ostajan ja kiertotalouden kannattajat välttyvät kauppareissulta. Näiden ryhmien suosio lyö laudalta keskusteluryhmätkin ja kirppiksiä on perustettu tiheään. Pieneltäkin alueelta löytyy oma kirppisnurkkaus, jossa kaupankäynti on rajattu sopivalle maantieteelliselle alueelle. Lastenvaatteita ja -tarvikkeita liikkuu niin paljon, että usein niille on yleisen kirppiksen oheen tehty oma ryhmänsä.

Keskusteluryhmillä on myös joitakin alalajeja. Jotkut ryhmät ovat muotoutuneet nostalgiaryhmiksi, joissa muistellaan menneitä. Asukkaat jakavat vanhoja valokuvia, joista tuoreimmat ovat yleensä 1980-luvulta. Muistellaan koulukavereita ja vanhoja naapureita. Näitä ryhmiä on yleisimmin kaupunginosissa, joiden ikäjakauma painottuu vanhempaan väestöön.

Asuinaluetta koskevia tapahtumailmoituksia varten saattaa olla oma ryhmä. Myyjäiset, puistojumpat ja muut ilmoitetaan siellä, mutta yleensä tieto näistä välitetään varsinaisen keskusteluryhmän kautta. Sinkkuryhmiä on pari kappaletta ja onpa tullut vastaan apuriryhmäkin remontti- ja muihin tarpeisiin.

Keskusteluryhmä on yleensä nimetty suoraan kaupunginosan mukaan, esimerkiksi Munkkiniemi, Vuosaari tai hieman muunneltuna Pihliksen ilmoitustaulu, Lauttasaari elää. Kierrätysryhmä on useimmiten nimeltään esimerkiksi Pitäjänmäki kierrättää tai Herttoniemenrannan FB-kirppis. Kierrätysryhmissä on määritelty tarkka protokolla siitä, miten kauppaa käydään.

Keskustelulle on yleensä myös jonkinlaiset perussäännöt. Henkilöön menevä puhe on kielletty kuten myös rasistinen ja muu loukkaava käytös. Keskustelu on rajattu koskemaan kyseistä asuinaluetta ja sen lähialueita. Mainostaminen on sallittu kohtuuden rajoissa ja liikeyritysten tulee olla paikallisia. Osto- ja myyntitoiminta täytyy tehdä omassa ryhmässään.

Sosiaalista koheesiota ja kontrollia

Syksyllä 2014 tapahtui Facebook-ryhmissä jotain säväyttävää. Lähes koko julkinen liikenne oli päivän lakossa ja ihmisten työmatkaliikenne vaikeutui laajalti. Kaupunginosaryhmissä alkoi valtava kimppakyytien organisointi. Kyytiä tarvitsevat ilmoittivat mihin pitäisi päästä ja mihin aikaan. Tähän joku vastasi ja sovittiin treffit. Yhteisöllisyydestä kertoo jotain se, että kyytejä tarjottiin samassa mittakaavassa kuin niitä pyydettiinkin. Käytännön vaikeudet arjessa toimivat kimmokkeena spontaanille organisoitumiselle, joka vahvisti alueiden sosiaalista koheesiota kasvokkaisen yhteistyön kautta.

Jotkut keskustelut keräävät enemmän kommentteja kuin toiset. Tyypillinen vilkas keskustelu on muutaman kymmenen kommentin pituinen. Kuumimmat keskustelut käydään yleensä järjestyshäiriöstä. Kirjoittajat komppaavat keskustelunaloittajaa ja kyseessä on usein jonkinlainen vertaistuki. Joku esimerkiksi valittaa kaaharista tietyn suojatien kohdalla ja kymmenet puhujat vuodattavat omat kokemuksensa samasta aiheesta. Melu se sijaan herättää keskustelua puolesta ja vastaan. Käydään rajanvetoa siitä, millainen meteli kuuluu kaupunkiin ja missä kohtaa mennään hyvien tapojen tuolle puolen.

Facebook-ryhmiä silmäillessä alkoi vaikuttaa siltä, että joissakin ryhmissä suunnataan sosiaalista kontrollia alueen järjestyshäiriöihin huomattavasti enemmän kuin toisissa. Tutkimusta tarkennettiin siihen, miten sosiaalinen koheesio ja kontrolli toimivat Facebook-ryhmissä. Tämä on huomionarvoista, koska kontrolli ja koheesio ovat yhteydessä lukuisiin yhteisön hyvinvoinnin mittareihin. Sosiaalisella koheesiolla tarkoitetaan yhteenkuuluvuutta, yhteisön sisäistä vahvuutta. Se on liima, joka pitää yhteisön koossa ja auttaa selviämään vaikeuksista.

Sosiaalinen kontrolli tarkoittaa asukkaiden taipumusta puuttua häiriöihin ja etsiä toisista tukea siihen, että ongelmaan puututtaisiin. Valokuva rikotusta bussipysäkin lasista ja tuomitseva puheenvuoro ovat tyypillistä Facebook-ryhmän sosiaalista kontrollia. Sosiaalinen koheesio ja kontrolli ovat eräänlaisia peruspalikoita, jotka kertovat paljon yhteisön sisäisestä elämästä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin, miten nämä ilmenevät eri kaupunginosien Facebook-ryhmissä. Ovatko erot todellakin merkittäviä? Onko olemassa jokin maantieteellinen tai sosiaalinen kaava, jota vaihtelut noudattavat?

Sosiaalinen kontrolli liittyi pientaloasumiseen

Hypoteesi sosiaalisen kontrollin eroista vaati tilastollista tarkastelua, aineiston ”kaukaa lukemista". Kontrollin eroja mitattiin yksinkertaisesti laskemalla keskustelunaloituksista, kuinka moni niistä ruokki sosiaalista koheesiota ja kuinka moni koski kontrollia. Näin saatiin selvitettyä, missä suhteessa kontrolli ja koheesio esiintyvät kussakin kaupunginosaryhmässä. Tuloksista havaitaan, että koheesiota on kaikissa keskusteluryhmissä eniten, mutta kontrollin määrä todellakin vaihtelee melko lailla. Joissakin ryhmissä keskustelu ei liiku järjestyshäiriöiden ympärillä juuri ollenkaan ja toisaalla puututaan jonkun mielestä vähäpätöisiinkin häiriöihin.

Facebook-ryhmän sosiaalinen kontrolli painottuu pohjoiseen ja länteen. Kun tarkastellaan yksittäisiä osa-alueita, joissa kontrollia on erityisen paljon, erottuvat sellaiset pientalovaltaiset alueet, kuten Suutarila, Pakila, Paloheinä, Puistola ja Tammisalo. Kun yhdistetään Facebook-ryhmässä tehdyn sosiaalisen kontrollin määrä ja asumismuoto, saadaan vahvistusta havainnolle. Pientaloasuminen on selkeässä yhteydessä sosiaaliseen kontrolliin alueen keskusteluryhmässä.

Kun tuloksia verrataan kokemuksiin havaitusta epäjärjestyksestä ja turvattomuudesta, saadaan kiehtovia tuloksia. Havaitun epäjärjestyksen määrä on käänteisessä yhteydessä Facebook-ryhmän kautta tehtyyn sosiaaliseen kontrolliin. Niillä alueilla, missä ihmiset kysyttäessä ilmoittavat eniten epäjärjestystä, on vähiten kontrollia. Sama kuvio toistuu turvattomuuden kanssa. Turvattomimmiksi koetut alueet ovat niitä, jossa aluetta kontrolloidaan Facebook-ryhmän kautta vähiten. Miksi epäjärjestys ja turvattomuus ovat niin intuition vastaisessa suhteessa Facebook-ryhmän kautta tehtyyn kontrolliin?

Tuloksia saattaa avata se, että asuinalueet organisoituvat eri tavoin. Kerrostaloalueilla on olemassa tahoja, joiden intressissä on kontrolloida alueen häiriöitä. Omistusasujat voivat ottaa yhteyttä isännöitsijään ja vuokrataloissa voidaan vaikuttaa vuokralaistoimikunnan kautta. Pientaloalueilla ei ole tällaista instanssia mahdollista asukasyhdistystä lukuun ottamatta. Omakotitalot ovat yleensä omistusasuntoja, ja motivaatio kontrolloida alueen häiriötekijöitä on korkealla. Facebookin kautta saadaan yhteys suureen joukkoon alueen asukkaita, jotka niin ikään haluavat puuttua häiriöihin. Yhtä tehokasta kanavaa tällaiseen verkostoitumiseen ei aiemmin ollut tarjolla.

Kerrostaloalueilla kontrolli ei ole niin tiivistä. Tämä saattaa liittyä siihen, että perinteiset naapuriavun verkostot ovat laajentuneet virtuaaliseen tilaan. Sosiaalinen kontrolli Facebook-ryhmän kautta ei ole näillä alueilla prioriteetti, koska kontrollin mekanismeja on jo olemassa. Uutta verkostoitumisen tapaa hyödynnetään sosiaalista koheesiota ylläpitävään yhteistyöhön. Lähipiiriä laajennetaan maantieteellisesti ja sosiaalisesti entisen verkoston ulkopuolelle.

Kerrostaloalueilla on ilmeistä, että ihmisiä, ääntä ja kohtaamisia on paljon. Tietynlainen urbaanin hälinän sietokyky on tarpeellinen. Häiriöihin ei välttämättä puututa kovin herkästi. Pientaloalueilla taas halutaan kenties säilyttää alueen rauhallinen ominaisluonne. Tämä avaisi sitä, miksi kontrolli painottuu pientaloalueille.

Alustoja kaupunkilaisten ja viranomaisten väliseen keskusteluun

Internetiä on käytetty yhteiskunnallisen osallistumisen väylänä ympäri maailmaa. Toimivista ideoista on pidetty kiinni ja useissa tapauksissa niistä on tehty pysyvä osallistumisen muoto. Helsingissä kaupunkilaiset voivat esittää näkemyksiään meneillään oleviin hankkeisiin Kerro kantasi -sivustolla. Myös osallistuva budjetointi on vaikuttamisen tapana nosteessa. Reykjavikissa ja Pariisissa kaupunkilaiset pääsevät tekemään ehdotuksia merkittävän rahamäärän käytöstä kaupunkiympäristöön liittyvissä hankkeissa. Helsingissä vastaava järjestelmä on RuutiBudjetti, jonka kautta nuoret voivat vaikuttaa omaan ympäristöönsä.

Suhde kansalaisten ja virallisten tahojen välillä on käymistilassa. On jopa tulkittu, että kansalaisyhteiskunnassa olisi tapahtumassa merkittävä murros sen suhteen, miten vuoropuhelua kansalaisten ja viranomaistahojen välillä käydään. Helsinki on ottanut käyttöön uuden osallistamis- ja vuorovaikutussuunnitelman. Pyrkimys on keskustelevaa, deliberatiivista demokratiaa kohti. Kaupunkilaisten ääntä halutaan kuulla myös vaalien välillä. Puheenvuoron saaminen jo ennen päätöksentekoa kuuluu osallistuvaan demokratiaan.

Keskusteludemokratian tavoite on vielä kunnianhimoisempi. Siinä pyritään käymään merkityksellistä vuoropuhelua kansalaisten ja päättäjien välillä jatkuvasti, osana yhteiskunnallista elämää. Keskustelun kannalta on olennaista, että päättäjät ovat siellä, missä ihmiset ovat. Yhteisöjen laajentuminen virtuaaliseen tilaan, esimerkiksi Facebookin kaupunginosaryhmiin osoittaa, että sosiaalisen median potentiaalia ei ole deliberatiivisen demokratian mielessä vielä täysin hyödynnetty.

Yhteisöt käyttävät virtuaalista ympäristöä tavalla, joka sitoo sen kiinteästi ihmisten arkielämään. Ihmiset ovat luoneet yhteisönsä virtuaalisen osan omaehtoisesti, ilman viranomaisten tai muunkaan tahon vaikutusta. Jäsenmäärät ovat vakiintuneet niin suuriksi, että kyse ei voi olla ohimenevästä ilmiöstä tai jonkinlaisen hypen aikaansaamasta liikehdinnästä. Eräs tekijä, joka asettaa tällaisen yhteisöllisyyden tukevalle pohjalle on, että se palvelee ihmisten arkipäiväisiä tarpeita. Facebook-ryhmät eivät ole nousseet muotivirtauksesta, eikä niiden taustalla ole myöskään innostus uuteen teknologiaan. Arvaukseni on, että kaupunginosaryhmien yhteisöllisyys tulee kukoistamaan niin kauan, että sen tilalle ilmaantuu jotain parempaa.

Jos tutkimuksen anti tiivistettäisiin kahteen tärkeimpään kohtaan, ne saattaisivat olla seuraavat. Yhteisöt, jotka ovat ottaneet sosiaalisen median, esimerkiksi Facebook-ryhmät jokapäiväiseen käyttöön, ovat laajentuneet virtuaaliseen tilaan tavalla, joka ei tarvitse mitään ulkopuolista ylläpitävää voimaa. Näin on päädytty tilanteeseen, jossa yhteisön koko olemusta ei voida enää käsittää tutkimalla vain kasvokkaista, fyysistä elämismaailmaa.

Kaupunginosaryhmissä yhdistyvät kiehtovalla tavalla virtuaalisuus ja vahva sidos paikkaan. Keskusteluun voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa, mutta aiheet liittyvät alueeseen, johon puhujilla on vahva tunneside. Elämä näyttäytyy arkisesti ja varauksettomasti. Puheenaiheet ovat eri kaupunginosissa melko samanlaisia, mutta alueen ominaisluonne tulee esiin erojen kautta. Eräs mainio tapa saada maisemakuva kaupungin arkielämästä on tutustua sen virtuaalisiin yhteisöihin.

Lähde:Lähde:

Autio, Matti. Helsingin kaupunginosat Facebookissa. Helsingin kaupunginkanslia. Työpapereita 2017:3. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_08_30_Tyopapereita_3_Autio.pdf

Kommentoi

Lehdessä: