Artikkeli 23.05.2017  |  Johanna Lilius

Kulttuuria ja taidetta lähiöön - alueellinen kulttuurityö erityisesti maahanmuuttajien näkökulmasta

  • Kansallisteatteri Kontulassa. Kontulan Teatteri, eli TeKo valmistautuu HSL:n taidelinjalla esitettävään performanssiin.

HyvinvointiAsuinalueetMaahanmuuttoKaupunkikulttuuri

Tässä artikkelissa tarkastellaan kulttuuria esikaupunkialueella. Artikkeli pohjaa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan Aalto-yliopistossa toteutettuun Artsu-projektiin, jossa tutkittiin kulttuurin merkitystä asuinalueiden kehittämisessä sekä seurattiin ja arvioitiin Suomen Kansallisteatterin Helsingin Kontulassa toteutettua yleisötyötä.

Mihin kulttuuria tarvitaan alueiden kehittämisessä?

Kulttuuria ja taidetta on hyödynnetty alueiden kehittämisessä eri tavoin ja painotuksin kautta aikojen. Lähimenneisyydessämme, 1970-luvulla, kulttuurin alueellistaminen oli tapa vahvistaa hyvinvointiyhteiskuntaa. 1980-luvulta lähtien kulttuurivetoiset strategiat nousivat vaihtoehdoksi perinteiselle teollisuudelle ja teollisuuden kehittämiselle. Kaupunkien globaalissa kilpailussa kulttuurista on myös tullut myös tärkeä vetovoimatekijä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimassa Kulttuuripolitiikan strategiassa 2020 (2009, 15) todetaan kulttuurin merkitys väestön hyvinvoinnin, työllisyyden, alueiden elinvoiman, teknologisen osaamisen ja innovaatioiden näkökulmasta. Strategiassa kiinnitetään myös huomiota kulttuurin alueelliseen eriytymiseen ja todetaan, että suurten kaupunkien tulisi huolehtia tasapuolisesti kulttuuritoiminnasta sekä keskuksissa että lähiöissä. Kun Helsingin kulttuurikeskus vuonna 2013 tutki kaupungin taide- ja kulttuuriavustusten alueellista jakautumista kävi ilmi, että avustukset keskittyivät Helsingin keskustaan (Räisänen 2013). Kulttuurikeskus myöntääkin nykyään alueellisia kulttuuriavustuksia, joiden avulla taiteen toimijat voivat toteuttaa erilaisia projekteja tietyillä alueilla. Nyt käynnissä olevat projektit kohdistuvat Jakomäkeen, Maunulaan, Vuosaareen ja Kaarelaan. Tässä artikkelissa käsitellään alueellisen kulttuuriavustuksen pioneerihanketta, Kansallisteatterin Reittejä Kontulaan -hanketta joka päättyi vuonna 2016. Aalto-yliopiston Artsu-projektin keskiössä oli toteuttaa laadullinen seurantatutkimus hankkeeseen liittyen.

Yhteisön luomista yhteisötaiteen avulla

Yhteisötaiteella tarkoitetaan taidetoimintaa, jossa ammattilainen työskentelee yhdessä amatöörien kanssa. Yhteisötaidetta tehdään tyypillisesti paikallisyhteisössä, mutta virallisen instituution tai taidekentän ohjauksessa. Taidekentällä yhteisötaide yhdistetään usein yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja yhteistyöhön (Verkasalo 2014; Rundgren 2015).

Yhteisötaiteen tärkeänä lähtökohtana on että taidetta luodaan ”ihmisten ehdoilla ja heitä varten” (Verkasalo 2014, 17). Usein sitä toteutetaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka arjessaan ovat vähemmän tekemisissä taiteen kanssa. Yhteisötaiteen avulla voidaan vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tätä kautta muun muassa ehkäistä sosiaalisia ongelmia ja tukea alueen kehitystä (Verkasalo 2014; Rundgren 2015).

Yhteisötaiteen yhtenä keskeisenä tavoitteena on saada erilaiset äänet kuuluviin. Ruotsissa on kiinnitetty huomiota esikaupungissa asuvien kokemukseen siitä, ettei heidän äänensä tule kuulluksi. Esimerkiksi Ruotsin yhteisöteatterin pioneerin America Vera-Zavalan mukaan yhteisöteatteri pyrkii nimensä mukaisesti luomaan eri äänien yhteisön. Vera-Zavala kuitenkin painottaa, että nykyään Ruotsin lähiöissä asukkaat suhtautuvat penseästi ulkoa tuleviin projekteihin. He ovat tottuneita siihen, että alueelle tullaan tekemään jotain vähän aikaa ilman aitoa ankkuroimista alueeseen ja sitten taas lähdetään pois. Siksi projektien vetäjillä saisi mielellään olla jokin yhteys alueeseen, jossa he työskentelevät (Lilius 2016).

Vaikka yhteisöteatteria tehdään paikallisyhteisössä, ammattilaiset kuitenkin korostavat taiteellisia tavoitteita, joista ei mielellään tingitä. Yhteisöteatterin tavoitteena on luoda korkeatasoisia esityksiä (Lilius 2016).

Miten yhteisötaide vaikuttaa alueella?

On todettu, että kulttuurin alueellisten merkitysten ja vaikutusten mittaaminen on haastavaa (Evans 2005; Boverket 2010; Cultural and creative spillovers in Europe 2015). Erityisesti yhteisötaidetta arvioitaessa pitäisi pohtia kokemuksia mittaavia muuttujia sekä ajankohtaa jolloin vaikutuksia mitataan. Myönteiset vaikutukset voivat olla hyvin merkittäviä projektin aikana tai heti sen päädyttyä, mutta yhtäältä vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien kuluttua (Boverket 2010, 197). Jotta vaikutuksia voidaan myöhemmin arvioida, on luonnollisesti myös asetettava tavoitteita projektille ennen sen alkamista.

Helsingin kulttuuriavustuksia saaneiden projektien tavoitteena on vahvistaa asukkaiden kulttuuriosallistumista, monipuolistaa kulttuuritarjontaa alueella, vahvistaa kaupunginosien yhteisöllisyyttä ja myönteistä profiloitumista sekä lisätä alueellisten toimijoiden ja taidelaitosten yhteisiä toimintamalleja. Tavoitteiden toteutumista on tulevaisuudessa tarkoitus seurata mittaamalla esimerkiksi, kuinka usein alueella käydään teatterissa, konserteissa ja elokuvissa, kuinka tyytyväisiä asuinalueeseen ollaan, kuinka paljon kulttuuritapahtumia alueella järjestetään sekä miten aluetta käsitellään mediassa. Sen lisäksi kulttuurikeskus tulee myös keräämään laadullista aineistoa, esimerkiksi selvittää ketkä osallistuvat ja miksi, sekä mitä muutoksia alueiden verkostoissa ja kehittämistyössä tapahtuu. Aalto-yliopiston Artsu-projektissa keskeisenä tavoitteena oli kuvata ja seurata Suomen Kansallisteatterin yleisötyötä Kontulassa. Etnografiseksi luonnehdittava seuranta tehtiin läheisessä yhteistyössä toimijoiden kanssa. Se sisälsi osallistuvaa havainnointia eri tilanteissa: osallistujien palautetilaisuuksissa, esityksissä ja harjoittelutilanteissa. Sen lisäksi tehtiin haastatteluja toimijoiden, osallistujien ja yhteistyökumppanien keskuudessa sekä analysoitiin osallistujien palautetta.

Kansallinen teatteritoimija Suomen tunnetuimmassa lähiössä

Millainen kulttuurikeskuksen rahoittama alueellinen yhteisötaidehanke sitten käytännössä voi olla? Kansallisteatteri oli ensimmäisiä taidelaitoksia, joille myönnettiin Helsingin alueellinen kulttuuriavustus. Reittejä Kontulaan -hanke toteutettiin vuosina 2013–2015. Kontula oli teatterille kiinnostava kohde ennen kaikkea värikkään maineensa takia, mutta myös siksi, että alueella ei ollut ennestään teatteritoimintaa.

Kontula on vuosien varrella ollut lukuisten parantamishankkeiden kohteena. Niiden avulla on muun muassa kehitetty lähidemokratiamallia, tarjottu kulttuuria eri muodossa sekä parannettu ulkoympäristöjä (Korhonen 2008; Kuittinen ja muut 2011). Reittejä Kontulaan -hankkeen tarkoituksena oli luoda teatterin keinoin iloa, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia alueelle. Hankkeen alkuvaiheessa sen vetäjät tutustuivat alueeseen ja verkostoituivat alueen toimijoiden kanssa. He järjestivät työpajoja, joissa osallistujat saivat kokeilla taiteen eri muotoja kuten kuvataidetta ja tanssia sekä pohtia vaihtelevia teemoja kuten kontulalaisuutta. Kolmen vuoden aikana hanke toteutti neljä teatteriesitystä. Näistä kolme esitettiin Kontulan alueen lisäksi myös Kansallisteatterissa. Kahdessa hankkeen osaprojektissa keskityttiin erityisesti maahanmuuttajiin. Pidetään juhlat -projektissa eläkeläiset ja valmistavan luokan oppilaat tekivät yhteisesityksen. Muuttajat-esitys puolestaan oli maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin keskittynyt projekti.

Maahanmuuttajat ovat kiinteä osa Kontulaa

Osallistujien tavoittaminen oli yksi Reittejä Kontulaan -hankkeen kohtaamista vaikeuksista. Erityisen hankalaa oli tavoittaa maahanmuuttajia mukaan toimintaan. Siksi tietyissä projekteissa päätettiin keskittyä pelkästään maahanmuuttajiin. Mitä hanke sitten teki maahanmuuttajien kanssa ja mitä projekteihin osallistuneet saivat siitä irti?

Ensimmäisenä valmistui Pidetään juhlat -projekti, jonka ideana oli koota Kontulan eläkeläiset ja Kontulan ala-asteen valmistavan luokan oppilaat yhteisiin työpajoihin ja yhteiseen esitykseen. Eläkeläiset kokivat tehtävän innostavaksi. He halusivat tutustua alueen maahanmuuttajalapsiin, sillä vain harva heistä oli aikaisemmin koskaan ollut läheisemmin kosketuksissa maahanmuuttajien kanssa. Alku ei kuitenkaan ollut ihan helppo. Lapsista monet olivat vielä tottumattomia toimimaan ohjatussa ryhmässä ja käyttäytyivät usein rauhattomasti. Yhteisen kielen puuttuminen tuotti myös vaikeuksia, ja uusien nimien opettelu oli aluksi vaikeaa sekä lapsille että eläkeläisille. Työpajojen myötä lapset ja eläkeläiset kuitenkin kävivät toinen toisilleen tutuiksi, ja eläkeläiset iloitsivat lasten vilpittömyydestä, heidän antamistaan piirustuksista ja halauksista sekä siitä, että he oppivat tuntemaan lasten kulttuureja. Eläkeläiset ja lapset tekivät yhteisen esityksen, joka pidettiin Wanhalla Postilla Kontulan ostarilla. Projektin päädyttyä eläkeläiset ovat pitäneet lapsiin yhteyttä ja järjestäneet heidän luokalleen muun muassa luontoretken.

Toinen maahanmuuttajiin kohdistuva projekti oli Muuttajat-esitys, joka esitettiin sekä Kansallisteatterissa että Kontulassa, Myllypurossa ja Mellunkylässä. Muuttajat-esitykseen haettiin osallistujia yhtäältä performanssivideolla ja toisaalta olemalla yhteydessä alueen eri toimijoihin ja tapaamalla maahanmuuttajajärjestöjen edustajia sekä jakamalla mainoslehtisiä. Merkittävä yhteistyökumppani osallistujien löytämisessä oli EHJÄ ry, joka auttaa muun muassa maahanmuuttajalapsia ja -nuoria.

Projektiin osallistuneet kertoivat lähteneensä hankkeeseen mukaan ennen kaikkea siksi, että he olivat kiinnostuneita esiintymisestä ja/tai tarinoiden kertomisesta. Myös halu päästä puhumaan suomea ja tutustua uusiin ihmisiin olivat tärkeitä syitä osallistumiseen. Osallistujat olivat noin 15–50-vuotiaita, sekä naisia että miehiä. Muuttajat-esitykseen osallistui kuusi esiintyjää viidestä maasta sekä suomalainen ammattinäyttelijä.

Projektiin osallistuneet kuvasivat ryhmää perheenä, jossa osallistujat saivat ja antoivat energiaa toisilleen. Osallistujat olivat myös nauttineet taiteellisesta ilmaisusta, laulamisesta, näyttelemisestä, tarinoiden rakentamisesta ja maalaamisesta. Osallistuminen oli kuitenkin myös raskasta. Harjoituksia oli kolmena iltana viikossa ja sitoutuminen oli välillä vaikeaa.  Vuorosanojen opettelu vieraalla kielellä vaati myös paljon tarmoa. Toteutuksesta vastanneet taiteilijat puolestaan kokivat projektin itselleen merkityksellisenä, mutta kielivaikeudet ja erilaiset käsitykset aikataulussa pysymisestä aiheuttivat omat haasteensa toiminnassa.

Kannattaako tehdä yhteisötaidetta?

Artsu-projektin tavoitteena oli pohtia kulttuurin merkitystä asuinalueiden kehittämisessä niin kirjallisuuden, ulkomaalaisten esimerkkien kuin Suomen Kansallisteatterin Kontulassa toteuttaman yleisötyön kautta. Projektin keskeisenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että vaikutusten arviointia helpottaa, jos taidehankkeille asetetaan etukäteen selkeitä alueellisia tavoitteita ja näitä sitten seurataan. Pikavoittoja alueen sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi taide ja kulttuuri eivät tarjoa. Merkille pantavaa on kuitenkin, että yhteisötaide luo ainakin hetkellisesti tekemistä sellaisille ihmisille, jotka eivät välttämättä muuten osallistuisi taiteen tai kulttuurin kuluttamiseen. Usein yhteisötaide tarjoaa myös mahdollisuuden antaa äänen tarinoille tai näkökulmille, joita taide- ja kulttuurikentällä ei tavallisesti kuule. Reittejä Kontulaan -hanke voimaannutti osallistujia, loi osallistujien keskuuteen yhteisöllisyyttä ja vahvisti kontulalaisuutta. Hanke herätti myös kiinnostusta mediassa, ja täten Kontulasta uutisoitiin uudella tavalla.

Kaikkia taide- ja kulttuuriprojektien seurannaisvaikutuksia voi olla vaikea hahmottaa. Alueellinen kulttuurityö voi esimerkiksi vaikuttaa siihen, ketkä tulevaisuudessa ovat taiteen ja kulttuurin tekijöitä (Kultur av vem 2015). Reittejä Kontulaan -hankkeessa mukana olleista nuorista ainakin yksi oli hankkeen jatkeena jo päätynyt Kallion ilmaisutaidon lukioon ja hänen tavoitteenaan on pyrkiä teatterikorkeakouluun. Yksi Muuttajat-esityksen osallistujista puolestaan kertoi jo lapsena haaveilleensa näyttelijän urasta. Isä oli kuitenkin sanonut, että se estäisi pääsemästä paratiisiin. ”Mutta mä pääsin tänne Suomeen”, osallistuja totesi.

* * * * *

Johanna Lilius toimii tutkijatohtorina Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

Artsu-projektin raportti Kulttuurin paikka? Kulttuurin merkitys asuinalueiden kehittämisessä. Tapaus Suomen Kansallisteatteri Kontulassa. Ilmonen, M. ja Lilius, J. (toim.). Aalto yliopisto CROSSOVER 2/2016 on ladattavissa kokonaisuudessaan Aalto yliopiston verkkosivuilla.

Kirjallisuus:

Abraham, L.L. (2014). Kulturverksamheter – för eller mot förorten? En undersökning om kulturverksamheters effekt i den urbana miljön. Examensarbete inom samhällsbyggnad, grundnivå Stockholm 2014. Kungliga Tekniska Högskolan.

Boverket (2010). Regeringsuppdrag IJ2009/1746/IU Socialt hållbar stadsutveckling–en kunskapsöversikt. Boverket: Karlskrona.

Cultural and creative spillovers in Europe: Report on a preliminary evidence review (2015). Tom Fleming Creative Consultancy. Haettu 1.3.2016. https://ccspillovers.wikispaces.com/Results+and+report.

Ekman, J. (2012). Historien om Tensta konsthall. Tensta konsthall. Haettu 21.12.2015. http://www.tenstakonsthall.se/uploads/97-Tensta%20konsthalls%20historia.pdf

Evans, G. (2005). Measure for Measure: Evaluating the Evidence of Culture´s Contribution to Regeneration. Urban Studies, 42,5/6, May 2005, sivut 959–983.

Fahlen, E. (2015). Tensta konsthall. Presentation at IFHPs workshop ”Nordic liveable cities, for whom” in Copenhagen 18.9.2015.

Helsinki alueittain 2014 (2015). Helsingin kaupungin tietokeskus. Haettu 1.6.2015. http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/15_02_23_Hki_alueittain...

Herin, P (2012). I Djursholm och Tensta kindpussar vi varandra. Forum

Kervinen, E. (2016). Tutustu Tukholmaan keskustan ulkopuolella – viisi kohdetta vaihtelua kaipaavalle. Helsingin Sanomat 20.8.2016.

Korhonen, E. (2008). Helsingin lähiöissä viihdytään – ongelmiakin on. Teoksessa Nupponen, T.: E-L. Broman; E. Korhonen; M. Laine (toim). Myönteisiä muutoksia ja kasvavia haasteita. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2008:6, sivut 49–74.

Kuittinen, O; T. Laitio; I. Lovio; M. Ritola (2011). Vetoa ja voimaa Mellunkylään. Raportti. Ajatushautomo Demos Helsinki. 21.9.2011.

Kulttuuripolitiikan strategia 2020 (2009). Opetusministeriön julkaisuja 2009:12. Opetusministeriö, Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto.

Kultur av vem (2015). Kultur av vem? En undersökning av mångfald i den svenska kultursektorn. Rapport 2015:2, Myndigheten för Kulturanalys.

Langhorst, J. (2013). Förortshat. Ordfront.

Lilius, J. (2016). Mitä kulttuuri tuottaa paikallisesti?. Teoksessa Ilmonen, M. & Lilius, J. (toim.) Kulttuurin paikka? Kulttuuri asuinalueiden kehittämisessä. Tapaus Suomen Kansallisteatteri Kontulassa, sivut 33-82. Aalto-yliopisto CROSSOVER 2/2016.

Rundkvist, P. (2015). Kan kulturen hejda segregationen? Käsikirjoitus ja esitys pidetystä luennosta Tukholmassa 2.10.2015.

Räisänen, P. (2013). Taide keskittyy keskustaan. Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan avustusten alueellinen jakautuminen vuonna 2013. Helsinki 2014: Helsingin kulttuurikeskuksen julkaisu.

Verkasalo, A. (2012). Amatöörien elinympäristötaide lähiöissä. Alue & Ympäristö, 41:1, sivut 14–26.KLir

Kommentoi