Artikkeli 12.05.2017  |  Minna Salorinne, Sanna Ranto

Lapsiperheiden vanhempien työllisyys Helsingissä

TyömarkkinatHyvinvointi

Lapsiperheiden vanhempien työllisyysaste on Helsingissä keskimäärin korkeampi kuin muun väestön. Tietyillä ryhmillä työllisyystilanne on kuitenkin vaikeutunut: etenkin monilapsisten perheiden äideillä sekä päivähoitoikäisten lasten yksinhuoltajilla on ongelmia työelämään pääsyssä. Koulutuksella on selkeä yhteys lapsiperheiden työllisyystilanteeseen. Korkeammin koulutettujen vanhempien työllisyysaste pysyy korkeana eri perhetilanteissa, ja heillä erot Helsingin eri alueiden välillä ovat myös pienempiä.

Keskustelu lasten vanhempien työllisyydestä on usein yhteiskunnalliseksi kiistakapulaksi nouseva teema. Erityisesti pienten lasten äitien työllisyyttä halutaan nostaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä kasvattaa. Väestöryhmänä lasten vanhemmat ovat suuri ryhmä Helsingissä. Yli neljännes kaikista Helsingin työikäisistä on alaikäisen lapsen huoltaja. Artikkelissa tarkastelemme, mikä on tämän ryhmän työllisyystilanne ja miten se vaihtelee lasten iän, määrän ja perherakenteen mukaan. Analyysi on tehty Tilastokeskuksen rekisteripohjaisten tilastotietojen perusteella.

Isillä muita miehiä parempi työllisyys

Helsingissä alle 18-vuotiaiden lasten vanhemmista 79 prosenttia kuului työlliseen työvoimaan vuoden 2014 lopussa. Niillä helsinkiläisillä, joilla ei ollut alaikäisiä huollettavia, työllisyysaste oli selvästi alempi: 71 prosenttia. Miehillä ero on iso; alaikäisten lasten isistä 85 prosenttia oli työllisiä, muista miehistä vain 68 prosenttia. Naisilla eroa ei näy; äideistä työllisinä oli 75 prosenttia, kuten myös niistä naisista, joilla ei ollut alaikäisiä lapsia.

Tarkasteltavaan aineistoon on kerätty kaikkien alle 18-vuotiaiden helsinkiläisten lasten 18–59-vuotiaat vanhemmat, yhtyeensä heitä oli 100 189. Vertailutietona ovat saman ikäiset helsinkiläiset, joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Henkilöille on haettu pääasiallinen toiminta vuoden 2014 lopussa. Alle kolmivuotiaiden lasten kohdalla perhevapaat vaikuttavat vanhempien työllisyyden tilastoimiseen.  Äitiysvapaalla ja vanhempainvapaalla olevien pääasialliseksi toiminnaksi tilastoituu työllinen, jos he ovat työskennelleet tilastointivuoden aikana tai heillä on voimassaoleva työsopimus. Sen sijaan kotihoidon tuella lasta hoitava tilastoituu työvoiman ulkopuoliseksi. Alle kolmivuotiaiden vanhempien kohdalla työllisyysaste kertoo siis työssäolon lisäksi toisaalta kotihoidon tuen käytöstä ja toisaalta siitä, onko vanhemmalla työpaikka odottamassa perhevapailta palatessa.

Kouluikäisten äideillä korkein työllisyysaste

Lasten ikä vaikuttaa isien ja äitien työllisyyteen eri tavalla. Isien työllisyys vaihtelee 84–86 prosentin välillä, oli nuorin lapsi sitten alle kolme, 3-6 tai 7-17 vuotta. Äitien työllisyyteen lapsen ikä vaikuttaa voimakkaasti; työllisyysaste on korkeimmillaan lasten kasvettua kouluikään. Alle kolmivuotiaiden lasten äideistä 65 prosenttia oli työllisiä, 3-6-vuotiaiden 74 prosenttia ja 7-17-vuotiaiden 82 prosenttia.

Äitien työssäkäynti vähenee lapsimäärän kasvaessa

Lapsiperheiden vanhempien työllisyysaste on korkein, kun lapsia on kaksi. Ero yksilapsisiin vanhempiin on kuitenkin hyvin pieni. Sen sijaan, jos lapsia on kolme tai enemmän, työllisyysaste on selvästi pienempi. Alle 7-vuotiaiden lasten isistä 85 prosenttia oli työllisinä, jos lapsia oli yksi tai kaksi. Jos pieniä lapsia oli tätä enemmän, isien työllisyysaste laski 76 prosenttiin. Äideillä monilapsisuuden vaikutus oli huomattavasti suurempi. Yhden alle 7-vuotiaan lapsen äideistä 71 prosenttia oli työllisenä, kahden lapsen äideistä 68 prosenttia, mutta jos pienten lasten määrä kasvoi tästä, äitien työllisyysaste laski 48 prosenttiin.

Lasten kasvaessa kouluikään monilapsisten perheiden vanhempien työllisyys pysyy edelleen pienempänä kuin muiden perheiden. Yhden ja kahden 7-17-vuotiaan lapsen vanhempien työllisyysaste vaihtelee 84 ja 90 prosentin välillä. Kolmen tai useamman 7-17-vuotiaan isistä työllisinä on lähes yhtä suuri osuus – 81 prosenttia. Äitien työllisyysaste jää sen sijaan selvästi muita alemmaksi, 66 prosenttiin.

Yhden huoltajan perheissä työllisyysaste jää alhaiseksi

Yhden huoltajan perheissä vanhempien työllisyysaste on heikompi sekä isillä että äideillä verrattuna kahden huoltajan perheisiin. Aineiston vanhemmista 16 209 eli 19 prosenttia oli yksinhuoltajia. Yhden huoltajan perheistä vain joka kymmenes huoltaja on mies, alle kolmivuotiaiden yksinhuoltajista vain alle kaksi prosenttia (50 henkilöä), joten tuloksia ei ole mielekästä vertailla kaikilta osin sukupuolten välillä. Tässä aineistossa lapsella on vain yksi huoltaja, joten vuorohoitoperheet eivät näy tarkastelussa.

Kaikista alle 18-vuotiaiden yksinhuoltajista sekä isien että äitien työllisyysaste on 13 prosenttiyksikköä kahden huoltajan perheitä alempi. Yksinhuoltajaisistä oli työllisenä 73 prosenttia, kahden huoltajan perheenisistä 86 prosenttia. Yksinhuoltajaäideistä työllisinä oli 65 prosenttia, kahden huoltajan perheenäideistä 78 prosenttia. Yksinhuoltajaäitien osuus on niin suuri Helsingissä, että se laskee kaikkien äitien työllisyysastetta - kaikkien äitien työllisyysaste oli 75 prosenttia.

Yksinhuoltajaäitien työllisyysasteeseen lasten ikä vaikuttaa vielä enemmän kuin kahden huoltajan perheissä. Kouluikäisten lasten yksinhuoltajaäideistä työllisenä oli 74 prosenttia, 3-6-vuotiaiden 60 prosenttia ja alle 3-vuotiaiden enää 43 prosenttia. Yksinhuoltajaäitien työllisyys ei nouse kahden huoltajan perheiden äitien tasolla lasten kasvaessa, kahden huoltajan perheissä äitien työllisyysaste on jo 79 prosenttia lasten ollessa 3-6-vuotiaita.

Jos yksinhuoltajaäidillä oli kolme tai useampi alle kouluikäinen lapsi huollettavana (192 henkilöä), työllisyysaste laski 24 prosenttiin. Yksinhuoltajaäidin työllisyysasteen nousi 57 prosenttiin, kun hänellä on vain yksi alle seitsemänvuotias lapsi. Monilapsisilla yksinhuoltajilla työllisyys säilyi heikkona lasten tullessa kouluikään, kolmen tai useamman kouluikäisen lapsen yksinhuoltajista 50 prosenttia oli työssä. Kahden huoltajan perheenäideillä vastaava osuus oli 71 prosenttia.

Helsingissä työllisyysasteet ovat naapurikuntia alempia

Perheen lapsiluvun mukaan tarkasteltuna yhden lapsen perheiden osuus on Helsingissä suurempi kuin muulla pääkaupunkiseudulla ja Suomessa. Kahden lapsen perheet ovat yleisimpiä muulla pääkaupunkiseudulla ja useamman lapsen perheiden osuus on korkein pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Alle 3-vuotiaiden lasten perheitä on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla enemmän kuin muualla Suomessa.

18–59-vuotiailla työllisyysaste on korkeampi muissa pääkaupunkiseudun kunnissa ja koko maassa kuin Helsingissä. Henkilöillä, joilla ei ole alaikäisiä lapsia, on Helsingissä koko maata korkeampi työllisyysaste, mutta matalampi kuin naapurikunnissa. Lapsiperheiden vanhempien työllisyysaste nousee muissa pääkaupunkiseudun kunnissa ja koko maan tasolla yli 80 prosentin. Työllisyysaste on sekä kahden huoltajan että yhden huoltajan perheissä Helsingissä pääkaupunkiseudun kuntien vertailun alin - tosin Vantaalla yksinhuoltajaäitien työllisyysaste on sama kuin Helsingissä. Helsingissä ja Vantaalla yksinhuoltajanaisten työllisyysaste on 65 prosenttia ja Kauniaisissa 78 prosenttia.

Monilapsisen helsinkiläisperheen äiti työllistyy muita heikommin

Kunnittain vertailtuna lasten isien työllisyysasteet ovat lähellä toisiaan riippumatta lasten määrästä ja iästä. Perhetyypeittäin suurin ero Helsingin, pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä on monilapsisissa perheissä. Vähintään kolmilapsien perheen isän työllisyysaste on Helsingissä 80 prosenttia ja Helsingin ulkopuolella keskimäärin 88 prosenttia.

Naisten työhön osallistumisessa on miehiä suurempia eroja aluevertailussa. Alle kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysaste on muulla pääkaupunkiseudulla Helsinkiä korkeampi, mutta Helsingin osuus on kuitenkin koko maata korkeampi. Naisten työllisyysaste notkahtaa eniten, kun perheessä on vähintään kolme lasta. Helsinkiläisnaisilla se laskee 63 prosenttiin, muulla pääkaupunkiseudulla 71 prosenttiin ja muulla maassa 73 prosenttiin.

Artikkelin tilastoaineistosta ei ole eroteltavissa vanhempien äidinkieltä tai syntyperää. On kuitenkin todennäköistä, että pääkaupunkiseudun monilapsisissa perheissä on muuta maata enemmän ulkomaalaistaustaista väestöä. Keskimäärin ulkomaalaistaustaisten työllisyysasteet ovat kantaväestöä matalampia.

Koulutus ratkaisevassa roolissa työllistymisen eroissa

Aineiston henkilöille on haettu viimeisimmän suoritetun tutkinnon perusteella koulutustausta. Koulutusasteluokitus kattaa kolme luokkaa: korkea-aste, keskiaste sekä perusaste tai tuntematon. Koulutus vaikuttaa naisten ja miesten työllisyyteen eri tavalla. Alle 18-vuotiaiden helsinkiläislasten isillä on muita miehiä korkeampi työllisyysaste kaikilla koulutusasteilla. Suurin ero on vain perusasteen suorittaneilla, joista lapsettomista miehistä 48 prosenttia oli työllisiä, isistä 69 prosenttia. Naisilla tilanne on päinvastainen. Perusasteen suorittaneista lapsettomista naisista 48 prosenttia oli työllisenä, äideistä vain 40 prosenttia.

Naisten työllisyyteen vaikuttaa enemmän koulutustaso kuin lasten ikä. Alle kolmevuotiaan lasten äideistä, jotka olivat suorittaneet vain perusasteen tutkinnon, oli työllisenä 25 prosenttia, korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 80 prosenttia. Keskiasteen tai korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden yli kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysaste on yli 70 prosenttia, perusasteen suorittaneilla äideillä työllisyysaste nousee vasta 55 prosenttiin, kun nuorin lapsi on kouluiässä.

Samoin useamman lapsen vanhempien ja yksinhuoltajien työllisyyteen vaikuttaa enemmän koulutusaste kuin perhetilanne. Kolmen tai useamman lapsen äideistä, joilla oli korkea-asteen tutkinto, oli työllisenä 83 prosenttia. Keskiasteen tutkinnon suorittaneilla vastaava osuus oli 64 prosenttia ja perusasteen suorittaneilla 23 prosenttia. Korkea-asteen suorittaneista yksinhuoltajaäideistä 81 prosenttia oli työllisenä, keskiasteen suorittaneista 67 prosenttia ja perusasteen suorittaneista 37 prosenttia.

Korkeakoulutetuilla vanhemmilla pienet erot työllisyydessä kunnittain

Lapsiperheiden koulutustaso on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla muuta maata keskimäärin korkeampaa; korkea-asteen koulutettujen osuus on korkeampi, toisaalta vain perusasteen koulutuksen omaavia on pääkaupunkiseudulla muuta maata enemmän.

Korkea-asteen koulutuksen suorittaneilla vanhemmilla työllisyyserot Helsingin, muun pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä ovat pienet. Naisten korkein työllisyysaste on korkeakoulutetuilla kouluikäisten lasten äideillä. Helsingin ulkopuolella asuvilla se on 91 prosenttia ja helsinkiläisäideillä vastaava osuus on 89 prosenttia. Alimmillaankin korkeakoulutettujen naisten työllisyysaste oli 79 prosenttia muualla Suomessa asuvilla alle 3-vuotiaiden lasten äideillä.

Vain perusasteen suorittaneilla naisilla alueelliset erot työllisyysasteessa vaihtelevat huomattavasti enemmän kuin korkeakoulutetuilla. Parhaimmillaan ilman ammatillista koulutusta olevien naisten työllisyys on perheissä, joissa on kouluikäisiä lapsia; muulla pääkaupunkiseudulla 62 prosenttia ja Helsingissä 55 prosenttia. Matalasti koulutetuilla monilapsisen perheen äideillä työhön osallistuminen laskee Helsingissä 23 prosenttiin, muulla Suomessa vastaava osuus on 36 prosenttia.

Koulutus tasaa Helsingin sisäisiä alueellisia eroja

Helsingissä alueelliset erot työhön osallistumisessa ovat suuria; suurpiireittäin tarkasteltuna lapsiperheiden vanhempien työllisyysasteet vaihtelevat 72 – 90 prosentin välillä. Työllisyysasteet ovat korkeimmillaan Östersundomin suurpiirissä sekä Pohjoisessa ja Eteläisessä suurpiirissä. Kaupungin matalin työllisyysaste on Itäisessä suupiirissä. Peruspiireittäin työllisyysasteiden vaihtelu on suurempaa, 63 – 91prosentin välillä. Korkeimmat työllisyysasteet ovat Länsi-Pakilan, Tuomarinkylän ja Itä-Pakilan peruspiireissä ja matalimmat Jakomäen, Mellunkylän ja Pasilan peruspiireissä.

Kun tarkastellaan alaikäisten lasten äitien työhön osallistumista, työllisyysasteet vaihtelevat suurpiireittäin 67–86 prosentin välillä. Koulutustaustan yhteys naisten työssäkäyntiin on kuitenkin samankaltainen kaupungin eri alueilla; korkeasti koulutettujen naisten työllisyysaste vaihtelee suurpiireittäin Itäisen suurpiirin 83 prosentin ja Pohjoisen 89 prosentin välillä. Vain perusasteen koulutettujen naisten alin työllisyysaste on Itäisen 38 prosenttia ja korkein Eteläisen 44 prosenttia. Näyttää siis siltä, että suurpiirien väliset erot selittyvät ennen kaikkea alueiden erilaisella koulutustaustapohjalla. Alueilla, joissa asuu paljon korkeasti koulutettuja vanhempia, työllisyysasteet nousevat korkeiksi ja vastaavasti alemman koulutustason alueilla työssäkäynti jää alemmalla tasolla.

Koulutuksen merkitys työllisyyteen on perhetilannetta suurempi

Tämän aineiston valossa lapsiperheiden kokonaistilanne työmarkkinoilla ei herätä syytä suureen huoleen; keskimäärin heidän työllisyysasteensa on korkeampi kuin muun väestön. Tarkastelu tuo kuitenkin esiin ryhmiä, joiden asema työmarkkinoilla on selvästi vaikeutunut. Päivähoitoikäisten lasten yksinhuoltajilla on selviä vaikeuksia päästä työelämään. Myös monilapsisten perheiden äitien työllistyminen säilyy heikkona, vaikka lapset kasvavat. Yhteiskunnan taloudelliset tukijärjestelmät koskettavat erityisesti pienituloisia, yksinhuoltaja- ja monilapsia perheitä, ja tukien menettäminen matalapalkkaisen työn vuoksi rajoittaa työhön osallistumisensa mielekkyyttä. Joustavien päivähoitojärjestelyiden merkitys on suuri, pätkä- ja osa-aikatyö sekä epätyypilliset työajat tarvitsevat yhä parempaa huomioimista lastenhoitojärjestelyissä.

Isien työllisyysaste on parempi kuin lapsettomien miesten, eikä lasten iällä tai lukumäärällä ei ole juuri vaikutusta isien työllisyyteen. Sen sijaan äitien työllisyysasteeseen lasten ikä ja lukumäärä vaikuttavat voimakkaasti. Lapsiperheiden työllisyysasia onkin sukupuoliasia etenkin pienten lasten vanhemmilla. Äitien työllisyysaste nousee lasten tullessa kouluikään, mutta ei saavuta isien työllisyystasoa. Etenkin yksinhuoltajuus ja vähintään kolme lasta vaikuttavat pitkälle äitien tulevaisuuden työllistymiseen.

Koulutustaustan yhteys vanhempien työmarkkinatilanteeseen on kiistaton. Ammatillisen tai korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste pysyy korkeana eri perhetilanteissa, mutta vain perusasteen suorittaneet ovat vaarassa ajautua pois työmarkkinoilta, etenkin jos lapsia on useampia. Myös alueiden väliset työllisyyserot tasoittuvat, kun niitä tarkastelee vanhempien koulutuksen kautta. Koulutuspoliittisten päätösten merkitys vanhempien työllisyyteen on siis vähintäänkin yhtä tärkeä kuin perhepoliittiset ratkaisut.

Työllisyysasteita vertailtaessa on syytä huomioida, että osa vanhemmista opiskelee päätoimisesti ja heillä työllisyystilanne voi muuttua valmistumisen myötä. Opiskelijoita on eniten vain perusasteen tutkinnon suorittaneissa; opiskelijoiden osuus on naisilla 10 ja miehillä 5 prosenttia. Korkeimmillaan opiskelijoiden osuus (17 %) on yhden huoltajan perheiden äideillä, joilla on yksi tai kaksi alle kouluikäistä lasta.

Kuntavertailu tuo esiin Helsingin heikomman tilanteen lapsiperheiden työllisyydessä, etenkin monilapsisten perheiden vanhemmat ovat työllistyneet heikosti. Ulkomaalaistaustaisten suurempi osuus Helsingissä saattaa vaikuttaa tilanteeseen, mutta asian todentaminen vaatisi uuden aineistotarkastelun. Aineisto kuvaa vuoden 2014 tilannetta, jolloin yleinen taloussuhdanne oli epävarma ja työttömyys yleistyi vauhdilla. Kun yleinen työmarkkinatilanne kohenee, kuten näyttäisi tapahtuvan vuoden 2017 aikana, myös lapsiperheiden vanhempien työssäkäynti kasvaa.

Kattavammin tietoa perheiden pienten lasten hoitovalinnoista ja vanhempien työllisyydestä sekä sisarusten vaikutuksesta hoitoratkaisuihin tarkastellaan tulevassa Kelan ja Helsingin kaupungin yhteistutkimuksessa Hela - helsinkiläisten lasten lastenhoitojärjestelyt, jonka ensimmäinen raportti on tulossa vuoden 2017 aikana.

* * * * *

Minna Salorinne ja Sanna Ranto toimivat tutkijoina Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.

Kommentoi