Kvartti 2/2014 21.08.2014  |  Tuula Joronen

Somalialaisten maahanmuuttajien työllistymisessä ja yrittäjyysaktiivisuudessa maiden välisiä eroja

  • Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki/Mika Rokka.

TyömarkkinatMaahanmuuttoAluetalous

Somalinkieliset ovat sekä koko Suomessa että Helsingissä kolmanneksi suurin ulkomaista syntyperää oleva väestöryhmä heti venäjän- ja vironkielisten jälkeen. Siksi on huolestuttavaa, että he ovat työllistyneet niin heikosti moniin muihin maahanmuuttajaryhmiin verrattuna. Pohdin tässä artikkelissa Suomen somalialaisten maahanmuuttajien heikon työllisyystilanteen ja vähäisen yrittäjyysaktiivisuuden taustalla olevia tekijöitä kansainvälisen kirjallisuuden valossa.

Somalialaisten maahanmuuttajien työllisyystilanne ei nimittäin kaikkialla ole yhtä huono kuin Suomessa. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että somalialaisten maahanmuuttajien alhainen työllisyysaste on ongelma lähinnä Euroopassa, erityisesti Pohjoismaissa. Pohjois-Amerikkaan asettuneet somalialaiset ovat onnistuneet Euroopan maihin asettuneisiin verrattuna huomattavasti yleisemmin pääsemään työmarkkinoille.

Somalialaiset Suomen työmarkkinoilla

Vuonna 2012 Suomen somalialaisten työllisyysaste oli vain noin 20 prosenttia, kun se kaikilla vieraskielisillä keskimäärin oli noin 51 prosenttia, eli yli kaksinkertainen somalialaisiin verrattuna. Somalinkielisten työttömyysaste puolestaan oli kaksinkertainen kaikkien vieraskielisten keskimääräiseen työttömyysasteeseen verrattuna ja peräti nelinkertainen kotimaankielisiin verrattuna. (Taulukko 1).

Somalialaisten muita maahanmuuttajaryhmiä alempi työllisyysaste selittyy osittain somalinaisten vähäisellä työhön osallistuvuudella, ja sen myötä myös alhaisella työllisyysasteella. Vuonna 2012 somalinkielisten naisten työllisyysaste oli vain 14 prosenttia kuin kaikkien vieraskielisten naisten keskimääräinen työllisyysaste oli noin 47 ja kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien 69 prosenttia.

Somalinaisten vähäinen työhön osallistuvuus puolestaan liittyy korkeaan syntyvyyteen tässä maahanmuuttajaryhmässä (esim. Joronen 2007, 303). Korkea syntyvyys näkyy myös somalialaisten ikärakenteessa ja siinä, että Suomessa syntyneiden osuus somalinkielisistä on poikkeuksellisen suuri muihin maahanmuuttajataustaisiin ryhmiin verrattuna. Suomen somalialaisista joka kolmas on syntynyt Suomessa ja vain kaksi kolmasosaa (noin 65 %) on syntynyt ulkomailla, kun Suomen virolaiset, venäläiset ja inkeriläiset ovat lähes kaikki (90–93 %) syntyneet ulkomailla. (Tilastokeskus 2014b; ks. myös Helsingin kaupungin tietokeskus 2013.)

Korkealla syntyvyydellä on kuitenkin vaikea selittää somalimiesten alhaista työllisyysastetta.  Esimerkiksi vuonna 2012 se oli noin 26 prosenttia, kun kaikilla vieraskielisillä miehillä keskimäärin se oli vajaat 55 prosenttia ja 66 kotimaankielisillä. (Tilastokeskus 2014a).

Sellaiset maahanmuuttajaryhmät, jotka ovat yleisillä työmarkkinoilla työllistyneet heikosti, ovat usein etsineet toimeentuloa itsensä työllistämisestä (Joronen 2012). Suomen somalinkielisiin maahanmuuttajiin tämä ei päde. He ovat ryhtyneet yrittäjiksi hyvin harvoin (ks. Taulukko 1). Somalinkieliset poikkeavat vähäisen yrittäjyysaktiivisuutensa perusteella sekä muista suurista maahanmuuttajaryhmistä että muista pakolaisina ja turvapaikanhakijoina Suomeen muuttaneista väestöryhmistä, joita kuvioissa 1a-b on pyritty kuvaamaan näiden ryhmien yleisimpien äidinkielten perusteella. Nähdään, että somalialaisten yrittäjyysaktiivisuus on alhaisempi kuin minkään muun maahanmuuttajaryhmän riippumatta siitä, mitataanko sitä yrittäjien osuutena työikäisistä vai työllisistä.

Yritystoiminnasta pääasiallisen toimeentulonsa saavien somalinkielisten lukumäärä on 2000-luvun aikana kuitenkin kasvanut. Kun vuonna 2000 Suomessa oli vain yksi yritystoiminnasta pääasiallisen toimeentulonsa saanut somalinkielinen yrittäjä, niin vuonna 2012 heitä oli jo 36 (Tilastokeskus 2014a). Somalinkielisten yrittäjyysaktiivisuus saattaa siis kasvaa tulevaisuudessa.

Somalialaisten työllistyminen Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa

Kun Suomen somalien sijoittumista työmarkkinoille verrataan muissa maissa asuvien somalialaisten tilanteeseen, niin eniten se muistuttaa muissa Pohjoismaissa asuvien somalialaistaustaisten tilannetta.

Esimerkiksi Ruotsissa somalialaisten keskimääräinen työllisyysaste on koko 2000-luvun ajan ollut korkeintaan samalla tai jopa hiukan alemmalla tasolla kuin Suomessa. Vuonna 2003 Ruotsin 16–64-vuotiaiden somalialaisten työllisyysaste oli keskimäärin 23 prosenttia (Melander 2009, 17), vuonna 2008 se oli keskimäärin 25 prosenttia (Abdirahman et al. 2011) ja vuonna 2010 keskimäärin 21 prosenttia (Carlson et al. 2012, 13). Vaikka alle 20-vuotiaat rajataan tarkastelun ulkopuolelle, keskimääräinen työllisyysaste kohoaa vain hiukan. Ruotsin 20–64-vuotiaista somalialaisista 23 prosenttia oli työllisinä vuonna 2010, miehet hiukan yleisemmin (28 prosenttia) kuin naiset (18 prosenttia) (Open Society Foundations 2014, 77).

Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva Ruotsin somalialaisten työllisyyskehityksestä. Kun somalialaisten maahan muutto on jatkunut erittäin voimakkaana koko 2000-luvun ajan, niin suuri osa Ruotsin somalialaisista on ehtinyt asua siellä vasta lyhyen aikaa ja heistä vasta pieni osa on ehtinyt työmarkkinoille. Tämä laskee keskimääräistä työllisyysastetta, eikä aiemmin saapuneiden eteneminen työmarkkinoilla tule näkyviin. Työllisyyskehitystä olisikin parempi tarkastella pitkittäisaineistolla. Suomessa esimerkiksi Linnanmäki-Koskela (2010) on havainnut, että maassaolovuosien mittaan maahanmuuttajien työllisyysasteet kohoavat.

Kuten Suomessa myös Ruotsissa somalialaisten yrittäjyysaktiivisuus on ollut vähäistä. Ruotsissa somalialaisia yrittäjiä on kuitenkin moninkertainen määrä Suomeen verrattuna. Vuosina 2000–2008 Ruotsin somalialaisten yrittäjien määrä yli 10-kertaistui kasvaen 13 yrittäjästä 147 yrittäjään. Yrittäjien suhteellinen osuus Ruotsin somalialaisista ei kuitenkaan ole noussut, koska maahanmuuton jatkumisesta johtuen somalialaisperäisen väestön määrä on Ruotsissa kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun ajan. Yrittäjien osuus 20–64-vuotiaista Ruotsin somalialaisista on jatkuvasti pysytellyt alle prosentissa, mikä on vähemmän kuin missään muussa maahanmuuttajaryhmässä. (Abdirahman et al. 2011.)

Tanskassa somalialaisten työllisyysaste on ollut suurin piirtein samalla tasolla kuin Suomessa ja Ruotsissa. Vuonna 2005 25–64-vuotiaiden Tanskan somalialaisten miesten työllisyysaste oli 27 prosenttia ja naisten 11 prosenttia. Muslimienemmistöisistä maista tulleiden työllisyysasteet olivat Tanskassa yleensäkin alhaisempia kuin syntyperäisten tanskalaisten. (Open Society Foundations 2011, 114, 116.)

Norjassa somalialaisten työllisyysaste on ollut selvästi korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2011 Norjan 15–74-vuotiaiden somalimiesten työllisyysaste oli 37 prosenttia ja naisten 23 prosenttia. Myös Norjan somalit ovat kuitenkin työllistyneet olennaisesti harvemmin kuin norjalaiset keskimäärin. Somalialaisten työllisyysasteet olivat alhaisia myös useimpiin muihin maahanmuuttajaryhmiin, myös pakolaisryhmiin verrattuna. Työllisyysasteet vaihtelivat myös alueittain. Oslon somalialaiset olivat työllistyneet keskimääräistä harvemmin, ja työllisistäkin lähes puolet oli vain osa-aikatyössä. (Open Society Foundations 2013b, 67.)

Alankomaiden ja Britannian somalialaisten tilanne ei ole näyttänyt juuri paremmalta. Vuonna 2003 Hollannin somalialaisista vajaa 29 prosenttia oli työssä. Englannissa ja Walesissa asuvien Somaliassa syntyneiden työllisyysaste oli vuonna 2001 alle 25 prosenttia ja esimerkiksi Lontoossa vain hiukan yli 16 prosenttia. (Melander 2009, 17, 68–69.) Vuonna 2008 16–64-vuotiaiden Englannin somalialaisten keskimääräinen työllisyysaste jäi 21 prosenttiin. Somalialaisten miesten työllisyysaste oli jo suhteellisen korkea, 41 prosenttia, mutta keskimääräistä työllisyysastetta laski naisten alhainen työllisyysaste kun naisia lisäksi oli lukumääräisesti enemmän. Somalinaisten työllisyysaste oli vain 10 prosenttia. (Abdirahman et al. 2011.)

Amerikan somalialaisilla menee Euroopan somalialaisia paremmin

Yhdysvalloissa maahanmuuttajien työllisyysaste on ollut jopa korkeampi kuin siellä syntyneiden keskimäärin. Myös somalialaisten maahanmuuttajien työllisyysaste on siellä Euroopan somalialaisiin verrattuna korkea, vaikka se onkin selvästi alhaisempi kuin mustaihoisilla afrikkalaistaustaisilla maahanmuuttajilla keskimäärin ja tai saman ikäisellä väestöllä keskimäärin. Vuonna 2007 Yhdysvalloissa asuneiden 18–64-vuotiaiden somalialaisten miesten työllisyysaste oli 66 prosenttia ja naisten 44 prosenttia. (Capps et al. 2012, 16.)

Pohjois-Amerikassa somalialaisilla on myös paljon yritystoimintaa. Taulukossa 2 on koottuna vertailutietoja somalialaisten työllisyydestä ja yrittäjyydestä Ruotsissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Nähdään, että Kanadassa heidän työllisyysasteensa on noin kaksinkertainen ja Yhdysvalloissa yli kaksinkertainen esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Suhteessa koko väestön keskiarvoon heidän tilanteensa on heikoin Ruotsissa ja paras se on Yhdysvalloissa.

Erityisen aktiivisia ovat Minnesotan osavaltioon asettuneet somalialaiset. Kun vuoden 2004 alussa Minnesotan somalialaisten joukossa oli noin 550 yrittäjää, niin syksyllä 2005 heitä oli jo noin 800. Tämä merkitsi, että 20–64-vuotiaista Minnesotan somalialaisista 6-7 prosenttia työskenteli yrittäjinä, ja heidän määränsä oli edelleen kasvussa. (Carlson 2007.)

Somalialaisten maahanmuuttajien työllisyyden ja yrittäjyysaktiivisuuden kansainvälisten erojen selityksiä

Maahanmuuttajien yritystoiminta alkaa usein sellaisesta etnisestä yritystoiminnasta, jossa asiakaskunta muodostuu pelkästään omaan ryhmään kuuluvista (esim. Waldinger et al. 1990). Vuonna 2012 Suomessa asui vain noin 14 700 syntyperältään somalialaista henkilöä, ja heistä vain noin kaksi kolmasosaa eli oli noin 9000 henkeä oli syntynyt Somaliassa.  Loput olivat Suomessa syntyneitä lapsia ja nuoria. (Tilastokeskus 2014b.)

Esimerkiksi Ruotsin somaliyhteisöön verrattuna Suomen somaliyhteisö on pieni. Ruotsissa asui vuonna 2012 noin 44 000 Somaliassa syntynyttä henkilöä (Open Society Foundations 2014; Tilastokeskus 2014). Ison Britannian ja Yhdysvaltojen somaliyhteisöt ovat vielä paljon suurempia (esim. Capps et al.2012; Harris 2004).

Voidaan siis ajatella että Suomen somalialaisten vähäinen yrittäjyysaktiivisuus liittyy ainakin osittain siihen, että yhteisö on liian pieni tarjotakseen riittävästi markkinoita oman etnisen talouden rakentamiseen. Yhteisön koolla on kuitenkin merkitystä yrittäjyysaktiivisuuden kannalta vain siltä osin, kuin tämä yrittäjyys liittyy etnisen ryhmän erityistarpeiden tyydyttämiseen.

Silloin kun yritystoiminta suuntautuu laajemmille markkinoille, yhteisön koolla ei ole merkitystä. (Jones et al. 2000.) Tästä ovat osoituksena myös joidenkin somalialaisia pienempien maahanmuuttajaryhmien aktiivinen yritystoiminta Suomessa. Esimerkiksi turkkilaiset ja kiinalaiset ovat kyenneet rakentamaan omaa etnistä talouttaan tänne, ja näihin ryhmiin kuuluvien perustamia yrityksiä on moninkertainen määrä somalialaisten yritysten määrään verrattuna. (Joronen 2012, 43–48, 104–107, 111–123; ks. myös Toivanen ym. 2013.)

Selitystä Suomen somalialaisten vähäiseen yrittäjyysaktiivisuuteen on siis etsittävä muualta. Kun on kyse pakolaistaustaisesta ryhmästä, niin yksi mahdollinen selitys voisi olla pääomien puute. Myös Suomen somalialaisten keskimääräisen koulutustason alhaisuus voi olla yksi selitys, sillä yrittäjyydessä vaadittava osaaminen on Suomessa todennäköisesti varsin erilaista kuin Somaliassa.  Myös somaliperheiden suuri lapsiluku voi olla yksi selitys, kun se sitoo perheiden aikuisia kodin hoitoon.

Kansainvälisiä eroja nämä tekijät eivät kuitenkaan selitä, sillä Somalian sisällissodan myötä läntisiin teollisuusmaihin muodostuneet somaliyhteisöt ovat rakenteeltaan hyvin samanlaisia. Somalialaisten muutto alkoi kaikkialla kasvaa suurin piirtein samaan aikaan. Nykyisen somaliväestön keski-ikä on kaikkialla kohtalaisen alhainen, somaliperheet ovat monilapsisia ja yksinhuoltajaperheitä on suhteellisen paljon. Myös somalialaisten koulutusrakenne on kaikkialla hyvin samanlainen. Heidän keskimääräinen koulutustasonsa on alhainen, mutta joukossa on myös erittäin korkeasti koulutettuja. (Esim. Melander 2009; Harris 2004; Schulze 2010; Open Society Foundations 2013a ja b.)

Näistä yhtäläisyyksistä huolimatta eri maihin asettuneet somalialaiset saattavat poiketa toisistaan siinä suhteessa, miten yritteliäitä he ovat. Voidaan nimittäin ajatella, että yrittäjähenkiset somalialaiset ovat pyrkineet muuttamaan maihin, joissa heidän yritystoiminnalleen on parhaat toimintaedellytykset. Tämä tulkinta saa tukea somalialaisten maahanmuuttajien vilkasta jatkomuuttoa koskevista havainnoista.

Somalialaisten jatkomuuttoa tutkittaessa on havaittu, että Euroopassa somalialaisten muuttovirta on suuntautunut erityisesti Pohjoismaista ja Alankomaista Britanniaan, jossa somalialaiset ovat myös perustaneet paljon yrityksiä (Osman 2012; van Liempt 2011). Britanniaan muuttoa on usein perusteltu sillä, että suurempi somaliyhteisö mahdollistaa paitsi elämisen oman kulttuurin ehdoilla myös etnisen yritystoiminnan aloittamisen. Nimenomaan ympäristön yrittäjämyönteisyys on usein esitetty Britanniaan muuton syynä, kun on tutkittu sinne muualta Euroopasta muuttaneita somalialaisia yrittäjiä. Monet heistä olivat asuneet esimerkiksi Ruotsissa tai Alankomaissa jopa kymmenen vuotta perustamatta yritystä, mutta perustaneet sellaisen lähes välittömästi muutettuaan Britanniaan. (Abdirahman et al. 2011.)

Vastaavasti Yhdysvalloissa somalialaiset ovat harvoin jääneet niille suurkaupunkien slummialueille, joille heitä on alun perin sijoitettu. Tässä suhteessa he poikkeavat esimerkiksi Yhdysvalloissa syntyneistä afroamerikkalaisista ja muista suurkaupunkialueiden slummien vähemmistöistä, jotka somalialaisia yleisemmin pysyvät paikallaan. 

Tutkittaessa somalialaisten vilkasta muuttoa Yhdysvalloissa osavaltiosta toiseen on havaittu muuttosyiden ja muuttojen suuntautumisen vaihtelevan perhevaiheen ja kotoutumisen vaiheen mukaan. Lapsiperheet ovat aluksi suunnanneet osavaltioihin ja kaupunkeihin, joissa on tarjolla kohtuuvuokraisia asuntoja ja koulutusta lapsille ja tukea kotoutumiseen. Sen jälkeen kun kielitaito on riittävä, urakehitys nousee tärkeämmäksi muuttomotiiviksi. Silloin saatetaan hyvinkin muuttaa osavaltioon, jossa sosiaaliturva on heikompi kuin lähtöosavaltiossa. Somalialaiset pyrkivät siis muuttojen avulla parantamaan olosuhteitaan. Tätä helpottaa se, että heillä oli erittäin laajat sosiaaliset verkostot. Niiden kautta he saivat tietoa erilaisista asuinympäristöistä ja niiden ominaisuuksista. Klaanijärjestelmän kautta he saavat muuttoihin myös käytännön tukea. (Huisman 2011.)

Minnesotan somalialaisten aktiivista yritystoimintaa koskevat havainnot ovat synnyttäneet eurooppalaisten tutkijoiden keskuudessa vilkasta keskustelua myös siitä, miten erilaiset hyvinvointimallit aktivoivat tai passivoivat maahanmuuttajia. (Esim. Carlson et al. 2012; Brochmann & Hagelund 2011; Koopmans 2010; Schulze 2010; Bornhäll & Westerberg 2009a.)

Esimerkiksi vuonna 2001, jolloin somalialaisten työllisyysaste Minnesotassa oli 47 prosenttia, yli puolet (59 %) siellä asuvista somalialaisista eli köyhyysrajan alapuolella. Minnesotan somalialaisten keskuudessa köyhyys oli kolme kertaa niin yleistä kuin kaikilla Yhdysvalloissa asuvilla ulkomailla syntyneillä, joista köyhyysrajan alapuolelle jäi 17 prosenttia. (Melander 2009, 17, 68–69.)

Minnesotan ”ihme” näyttää siis liittyvän ainakin osittain siihen, että taloudellinen pakko on ajanut somalialaisia yrittäjyyteen. Toisin sanoen Yhdysvalloissa asuvien somalialaisten Pohjoismaissa asuvia korkeampi työllisyysaste ja yrittäjyysaktiivisuus voisi selittyä sillä, että heikommasta työttömyysturvasta ja muun sosiaaliturvan alhaisesta tasosta johtuen Yhdysvalloissa kannattaa ottaa vastaan myös huonosti palkattua työtä tai harjoittaa heikosti kannattavaa yritystoimintaa. Yhdysvalloissa on myös Pohjoismaihin verrattuna tarjolla enemmän sellaisia työpaikkoja, joihin heikosti koulutettujenkin on mahdollista päästä. (Bornhäll & Westerberg 2009a ja b.)

Vastaavasti Pohjoismaihin asettuneiden somalialaisten alhaisten työllisyysasteiden ja vähäisen yrittäjyysaktiivisuuden voi ajatella olevan yhteydessä yhtäältä näiden maiden työmarkkinoiden rakenteeseen ja vahvaan sosiaaliturvaan. Työmarkkinat ovat pohjoismaissa voimakkaasti säädeltyjä, irtisanomissuoja on vahva ja minimipalkat ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen tasoon verrattuna huomattavasti korkeammat. Siksi työnantajien kannattaa palkata yksinkertaisiinkin töihin mieluummin koulutettuja, suuremman tuottavuuden omaavia työntekijöitä kuin kouluttamattomia maahanmuuttajia. Heikosti koulutetut pakolaiset eivät välttämättä ole edes kilpailemassa näistä huonoimmin palkatuista työpaikoista, koska vahva sosiaaliturva takaa heille lähes saman tai paremman elintason eikä kannusta heitä hakeutumaan työmarkkinoille. (Bornhäll & Westerberg 2009a ja b.)

Toisaalta somalialaiset ovat tarttuneet tilaisuuksiin myös pohjoismaissa silloin, kun niitä on ollut tarjolla. Hyvä esimerkki tästä on Hammerfestin pieni somaliyhteisö Pohjois-Norjassa. Rannikon öljyesiintymien ansiosta tämän pienen kalastajakaupungin työmarkkinat alkoivat kukoistaa 2000-luvun alkupuolella. Kun töitä oli tarjolla, nousi siellä asuvien somalialaisten työllisyysaste 82 prosenttiin kun se koko Norjassa oli keskimäärin vain 38 prosenttia. (Schulze 2010, 40.)

Somalialaisten vähäisen yrittäjyysaktiivisuuden taustalla olevat tekijät kaipaavat siis selvittämistä. Liittyykö Suomen somalialaisten vähäinen yrittäjyysaktiivisuus siis siihen, ettei yhteisön piirissä ole riittävästi pääomia tai osaamista, jotta yritykset pystyisivät suuntautumaan etnisiltä markkinoilta laajemmille markkinoille?  Vai onko kysymys siitä, että taloudellisia kannustimia ei ole riittävästi? Näitä tekijöitä selvitetään tarkemmin Helsingin kaupungin tietokeskuksessa meneillään olevassa tutkimuksessa, josta ensimmäisiä tuloksia saadaan vuoden 2014 lopussa.

Lähdeluettelo:

Abdirahman, Mubarik & Brinkemo, Per & Carlson, Benny & Hussein, Abdiwahab & Sandberg, Philip (2011). Företagarnas flykt – somalisk flyktning till England. FORES Studie 2011:2. (Online) URL:http://lup.lub.lu.se/luur/download?func=downloadFile&recordOId=2202935&f.... (Luettu 17.3.2014)

Bornhäll, Anders & Westerberg, Hans (2009a). Arbetsmarknadssituationen för somalier i Östergötland – En jämförande analys med framgångsexemplet Minnesota. Linköping Universitet. Institutionen för ekonomisk och industriell utveckling. Kandidatuppsats i Nationalekonomi VT 2009. (Online) URL

Bornhäll, Anders & Westerberg, Hans (2009b). Fattigdomsfällan slår igen. Somalier i utanförskap i Sverige. TIMBRO 2009-12-11. (Online) URL

Brochmann, Grete & Hagelund, Anniken (2011). Migrants in the Scandinavian welfare state. The emergence of a social policy problem. Nordic Journal of Migration Research 1(1) 2011, 13-24

Capps, Randy & McCabe, Kristen & Fix, Michael (2012). Diverse Streams: African Migration to the United States. Migration Policy Institute. National Center on Immigrant Integration Policy.  (Online) URL:http://www.migrationpolicy.org/research/CBI-african-migration-united-states. (Luettu 17.3.2014.)

Carlson, Benny & Magnusson, Karin & Rönnqvist, Sofia (2012). Somalier på arbetsmarknaden – har Sverige något att lära? Underlagsrapport 2 till Framtidskommissionen. Regerinskansliet. Stadsrådsberedningen. Stockholm. (Online) URL: http://www.regeringen.se/content/1/c6/21/90/93/3bb29614.pdf. (Luettu 17.3.2014)

Harris, Hermione (2004). The Somali community in the UK. What we know and how we know it. The information Centre about Asylum and Refugees in the UK (ICAR), International Policy Institute, King’s College London

Helsingin kaupungin tietokeskus (2013). Helsingin ulkomaalaisväestö 2013. Helsingin kaupungin tietokeskus Tilastoja 31/2013

Huisman, Kimberly A. (2011). Why Maine? Secondary migration decisions of Somali refugees. Ìrìnkèrindò (2011): 55. (Online) URL: http://www.africamigration.com/Issue%205/Articles/PDF/Kimberly-Huisman_W.... (Luettu 16.5.2014)

Jones, Trevor & Barrett, Giles & McEvoy, David (2000). Market Potential as a Decisive Influence on the Performance of Ethnic Minority Business. Teoksessa Jan Rath (ed.): Immigrant Businesses. The Economic, Political and Social Environment. London & New York: Macmillan Press Ltd/St. Martin’s Press, Inc. In association with Centre for Research in Ethnic Relations, University of Warwick, 37–53

Joronen, Tuula (2012). Maahanmuuttajien yrittäjyys Suomessa. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2012:2

Joronen, Tuula (2007). Työmarkkinoiden monenlaiset maahanmuuttajanaiset. Haaste suomalaiselle sukupuolijärjestelmälle. Teoksessa Tuomas Martikainen ja Marja Tiilikainen (toim.): Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Helsinki: Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 46/2007.

Koopmans, Ruud (2010). ‘Trade-Offs between Equality an Difference: Immigrant Integration, Multiculturalism and the Welfare State in Cross-National Perspective’. Journal of Ethnic and Migration Studies, 36:1, 1-26.

Linnanmäki-Koskela, Suvi (2010). Maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio. Vuosina 1989–93 Suomeen muuttaneiden tarkastelua vuoteen 2007 asti. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, Tutkimuksia 2010:2

Melander, Charlotte (2009). Inom transnationella och lokala sociala världar. Om sociala stödutbyten och försörjningsstrategier bland svensksomalier. Göteborg Universitet. Institutionen för socialt arbete. Skriftserien Nr 2009:3

Open Society Foundations (2011). Muslims in Copenhagen .  At Home in Europe Project.

Open Society Foundations  (2014). Somalis in Malmö. Somalis in European Cities. At Home in Europe.

Open Society Foundations (2013a). Somalis in Helsinki. Somalis in European Cities. At Home in Europe.

Open Society Foundations (2013b). Somalis in Oslo. At Home in Europe.

Osman, Ali (2012). In search of green pastures: The onward immigration of Somali-Swedes to Britain. Nordic Journal of Migration Research 2(2), 2012, 133-140.

Schulze, Solveig Lisa (2010). A comparative study of Somali immigrants in Minnesota and Norway, critical response to the book “The Immigrants’ Superpower” by Gerhard Helskog. Oslo University College. Faculty of Social Science. Thesis submitted for the Master Degree in International Social Welfare and Health Policy. (Online) URL: https://oda.hio.no/jspui/bitstream/10642/482/2/Schulze_SolveigLisa.pdf. (Luettu 16.5.2014.)

Tilastokeskus (2014a). Px-Web Statfin tietokanta /Väestö/Työssäkäynti.  (Online) URL: http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/tyokay/tyokay_fi.asp (Luettu 14.5.2014.)

Tilastokeskus (2014b). Px-Web Statfin tietokanta/Väestö/Väestörakenne. (Online) URL: http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp (Luettu 14.5.2014.)

Toivanen, Minna & Väänänen, Ari & Airola Auli (toim.). (2013). Venäläis-, kurdi- ja somalialaistaustaisten työ ja terveys Suomessa – samankaltaisuudet ja erot kantaväestöön. Helsinki: Työterveyslaitos.

Waldinger Roger & McEvoy, David & Aldrich, Howard (1990). Spatial Dimensions of Opportunety Structures. Teoksessa Waldinger, Roger & Aldrich, Howard & Ward, Robin et al (eds. 1990): Ethnic Entrepreneurs. Immigrant Business in Industrial Societies. Newbury Park, London, New Delhi: Sage Series on Race and Ethnic Relations, volume 1. Sage Publications, 106–130.

van Liempt, Ilse (2011). From Dutch Dispersal to Ethnic Enclaves in the UK: The Relationship between Segregation and Integration Examined through the Eyes of Somalies. Urban Studies 48 (16) 3385-3398, December 2011.

Kommentoi

Lehdessä: