Blogikirjoitus 14.12.2016  |  Teemu Vass

Miina Sillanpää toimi helsinkiläisten arjen parantamiseksi

  • Kuvat: Työväen Arkisto.

Yksin kukaan ei saa muutosta aikaan, mutta tunnistettuaan yhteiskunnassa ongelman voi etsiä sopivat ihmiset, joiden kanssa viedä asiaa eteenpäin. Helsingin kaupungin ja Miina Sillanpään seuran järjestämässä seminaarissa keskusteltiin siitä, miten Sillanpään toiminta näkyy yhä nykypäivän arjessa. Hän oli kaupunginvaltuutettu, lastensuojelulautakunnan varapuheenjohtaja, kouluruokailun ”äiti”, keskuskeittiötoiminnan käynnistäjä ja kotitalouslautakunnan puheenjohtaja.

”Edelleen esitti varatarkastajatar Sillanpää, että valtuusto kehottaisi rahatoimikamaria antamaan kouluruokinnan järjestämiseksi siten, että kaikille oppilaille varattaisiin tilaisuus päivittäin väliaikana saada koulusta lämmin ruoka-ateria."

Näillä sanoilla merkittiin pöytäkirjaan kaupunginvaltuutettu Miina Sillanpään vuonna 1925 tekemä aloite, jonka perusteella aikanaan aloitettiin kouluruoan tarjoaminen ensin Helsingin ja sitten muun Suomen kansakouluissa. Myöhemmin aterioita alettiin tarjota myös ylemmillä kouluasteilla.

Jo Sillanpään tekemässä aloitteessa näkyi eräs suomalaisen kouluruokailun merkittävä piirre: se, että ateria päätettiin tarjota kaikille oppilaille. Varakkaiden lapsia ei suljettu pois, eikä keittolassa osoitettu lapsia rikkaiksi tai köyhiksi. Useimmissa maissa ateria on yhä koulun ulkopuolista catering-toimintaa, ja siihen eivät osallistu ne oppilaat, jotka saavat kotoaan eväsrasian.

Kouluruokailu käynnistyi lopulta vasta sotavuoden 1943 syksyllä, kahdeksantoista vuoden kuluttua siitä, kun Miina Sillanpää oli kaupunginvaltuutettuna tehnyt ensimmäisen aloitteensa päivittäisen aterian tarjoamisesta koululaisille. Tällöin asiasta oli juuri säädetty valtakunnallisesti uudessa kansakoululaissa.

Helsinki kykeni silti toimimaan edelläkävijänä ja aloittamaan kouluruokailun ilman lain sallimaa siirtymäaikaa siksi, että kaupunkiin oli jo aiemmin perustettu keskuskeittiö.

”Kouluissa ei olisi ollut tiloja ruokien valmistukseen, mutta keskuskeittiö saattoi ottaa vastaan syksyn satoa ja organisoida ruoan valmistuksen ja jakelun”, kertoi opetuslautakunnan jäsen Ulla-Marja Urho historiaseminaarissa.

Kouluruokailu on vuosikymmenten saatossa toisaalta muuttunut, vaikka monet perusajatukset ovat pysyneet samoina. Selvimmin muutos näkyy tarjonnan monipuolistumisessa. 1950-luvulla syötiin vielä pelkkää lusikkaruokaa, ja kahden viikon välein toistuivat esimerkiksi kaalikeitto ja lihakeitto, ohrapuuro ja makaronivelli.

Seminaarin väliajalla oli mahdollisuus tutustua helsinkiläiseen kouluruokailuun ennen ja nyt. Testattavana oli valikoima vuonna 2016 tarjottuja kouluruokia.

Nykyisin puhutaan ateriavaihtoehdoista ja kouluruoan asiakaskohtaisesta tulevaisuudesta. ”Suosikkiruoat ovat silti pysyneet ihmeteltävän samanlaisina. Listalla ovat olleet lähes alkuajoista saakka pinaattikeitto, makaronilaatikko, kalapuikot sekä ohrapuuro ja marjakeitto”, Urho totesi.

Sovinnon rakentamista kunnallispolitiikassa

Tänä vuonna vietetään Miina Sillanpään (1866–1952) syntymän 150-vuotisjuhlaa. Miina Sillanpää tunnetaan Suomen hallituksen ensimmäisenä naispuolisena ministerinä, ja hän toimi kansanedustajana useaan otteeseen vuosien 1907–1948 välillä. Samaan aikaan Sillanpää oli kuitenkin aktiivinen myös Helsingin kaupungin luottamustehtävissä.

”Yllättävää kyllä, Miina Sillanpään monipuolinen toiminta kunnallispolitiikassa on jäänyt historiankirjoituksessa ja elämäkertakuvauksessa marginaaliseksi asiaksi, vaikka todelliset poliittiset päätökset tehdään paikallisella tasolla”, professori Laura Kolbe lausui esitelmänsä aluksi.

Sillanpää nousi kaupunginvaltuustoon ensimmäisissä uusien kunnallislakien mukaisissa vaaleissa, jotka pidettiin joulukuussa 1918. Valtuustoon nousi nyt ensimmäistä kertaa työväen edustajia. Se koostui 34 porvaripuolueisiin kuuluvan valtuuston jäsenen lisäksi 26:sta sosialidemokraattisesta kaupunginvaltuutetusta.

Kolben mukaan Miina Sillanpään poliittiseen ajatteluun vaikutti voimakkaasti ensimmäisen maailmansodan kuluessa vaikeutunut yhteiskunnallinen tilanne. Hän oli ollut jäsenenä Helsingin muonitustoimikunnassa, jonka tehtävänä oli lieventää kaupungissa vallitsevaa hätätilaa.

Vaikka vuoden 1918 tapahtumiin johtaneessa kehityksessä korostetaan usein jännitteiden kiristymistä yhteiskuntaryhmien välillä, Kolbe uskoo, että Helsingin porvarillinen valtuusto ja niin kutsuttu työväen eduskunta halusivat vilpittömästi ratkaista pahenevan ruokakysymyksen yhdessä.

”Silloin tavoiteltiin ensimmäistä kertaa sovintoa kunnallispolitiikkaan. Ulkopuolisen kehityksen vuoksi se osoittautui kuitenkin mahdottomaksi."

Sillanpää toimi kaupunginvaltuutettuna lopulta kahteen otteeseen, vuosina 1919–1926 ja 1933–1936, sekä muissa Helsingin luottamustehtävissä kuten lastensuojelulautakunnan puheenjohtajana, kotitalouslautakunnan jäsenenä ja keskuskeittiön johtokunnassa.

Miina Sillanpään kuten monen muunkin hänen aikansa kuntavaikuttajan ajatteluun vaikuttivat vahvasti vuosien 1917-1918 tapahtumat, kertoi Laura Kolbe.

Arjen taidoilla perheiden hyvinvointia

Yhteiskunnan heikoimpien ja vähäosaisten auttaminen yhdisti kaikkea toiminnan alueita, joilla Miina Sillanpää elämänsä eri vaiheissa vaikutti. Hän uskoi siihen, että suomalaisten kotien hyvinvointia autetaan tehokkaasti neuvomalla ihmisiä selviytymään arjesta omin voimin.

Sosialidemokraattisen naisliiton puheenjohtajana toimiessaan Sillanpää organisoi esimerkiksi käsityötaitojen ja pienten lasten hoidon opetusta työläisnaisille sekä terveyteen ja kodin hygieniaan liittyvää valistusta. Näiden merkitys oli varsinkin suurperheille ahtaissa ja puutteellisissa asuinoloissa tärkeä.

Tässä Sillanpää ajoi toisenlaista linjaa kuin monet muut työväenliikkeen naiset, jotka kannattivat perheenemäntien vapauttamista kodin askareista sekä sitä, ettäkotitalouksille välttämättömät työtehtävät muutettaisiin kunnollisiksi palveluammateiksi.

Kotitalousneuvonta, jonka edistämisessä Sillanpäällä oli tärkeä rooli, on sittemmin kehittynyt erilaisiin suuntiin. Ruokaan, puutarhanhoitoon tai kodin- ja taloudenhoitoon liittyvää neuvontaa antavat nykyään erityisesti Martat. Marttatoiminnan 117-vuotiaasta taipaleesta kertoi historiaseminaarissa kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä.

Toisaalta kotien neuvomiseen sisältyi jo alusta alkaen opastusta siitä, miten ja missä ostokset on taloudellisinta tehdä. Tästä valistustyöstä puolestaan kehittyi monien vaiheiden kautta nykyinen Kuluttajaliitto, jonka toiminta on laajentunut kotineuvonnan tarjoajasta kuluttajien edunvalvontajärjestöksi.

”Markkinavoimien puristuksessa yksittäinen kuluttaja voi yhä jäädä alakynteen”, Kuluttajaliiton valtuuston puheenjohtaja Leena Simonen pohjusti järjestön sillanpääläistä taustaa. Nyt eletään Simosen mukaan murrosvaihetta, jossa kaikkia digitalisaation, globalisaation tai big datan vaikutuksia ihmisten arkeen ei vielä voida nähdä.

Miina Sillanpään toiminnalle oli tyypillistä, että hän tunnisti kipeitä ongelmia ihmisten arjessa ja lähti sitten etsimään keinoja, joilla niiden ratkaiseminen olisi poliittisesti mahdollista.

Ratkaisua piti joskus testata järjestökentällä tai yksityisin voimavaroin. Leena Simosen mukaan näin toimittiin kuluttajaneuvonnassakin esimerkiksi silloin, kun velkaneuvonta otettiin osaksi järjestön toimintaa. Esimerkiksi Helsingissä velkaneuvonnasta tuli sittemmin osa sosiaaliviraston toimintaa, kun se oli ensin järjestöissä lanseerattu.

Mitä Miina tekisi nyt?

Yhdessä tekemisen tärkeys nostettiin seminaarissa useamman kerran esiin osana Miina Sillanpään perintöä. Hän oli politiikassa sovinnon ja yhteistyön rakentaja, joka ei kuvitellut voivansa ratkoa löytämiään arjen ongelmia yksin. Vaikuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, ja on osattava löytää oikeita kumppaneita, aktivoida ihmisiä ja muodostaa verkostoja.

Historiaseminaarissa koetettiin myös vastata kysymykseen, mihin ajankohtaisiin asioihin Sillanpää puuttuisi, jos toimisi tämän päivän Suomessa. Miina Sillanpään toiminnasta onkin mahdollista vetää nuolia erilaisiin nykypäivän suomalaisia askarruttaviin ongelmiin.

”Pakolaisten ja varsinkin turvapaikanhakijana olevien lasten auttaminen olisi varmasti yksi tällainen. Keskellämme on lapsia, joista emme tiedä, mitä heille on kotimaassaan tai matkan aikana tapahtunut”, muistutti kansanedustaja Tuula Haatainen, joka kertoi seminaarissa Miina Sillanpään työstä suomalaisen ensi- ja turvakotitoiminnan alullepanijana.

Tehtäviä nykypäivän Miinalle löytää pohtimalla, ketkä tänä päivänä ovat samanlaisen avun tarpeessa kuin yhteiskunnan heikoimmat hänen aikanaan. Avuntarve voi liittyä vanhusten tilanteeseen ja heidän tarvitsemiinsa palveluihin, tai vaikka siihen, että maahanmuuttajaperheille annetaan neuvontaa kodin taidoissa tai kotitalous- ja kuluttaja-asioissa.

Esitykset:

kaisa_harmala_marttaliitto.pdf

tuula_haatainen_ensi-_ja_turvakotien_liitto.pdf

leena_simonen_kuluttajaliitto.pdf

Kommentoi