Helsinkiläiset asuntokunnat ovat useimmin yhden hengen asuntokuntia, ja nuoret aikuiset asuvat muita yksinasuvia useammin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa. Näiden vuokra-asuntojen kysynnän heikentymistä korona-aikana saattaakin osin selittää Helsinkiin kohdistuvan muuttoliikkeen hiljeneminen etenkin nuorten aikuisten ryhmässä. Uuteen tilastoaineistoon perustuvassa artikkelissa tarkastellaan laajasti Helsingin asuntokannan kohdentumista eri elinvaiheessa oleville asuntokunnille, kuten yksinasuville, pariskunnille tai lapsiperheille.

Artikkelin tulokset vahvistavat aikaisempien tarkastelujen johtopäätöstä, että ARA-vuokra-asuntokanta kohdentuu Helsingissä tarkoituksenmukaisesti: niissä asuu enimmäkseen pienituloisia.

Helsinkiläislapset, joilla on viikoittainen harrastus, kokevat muita harvemmin yksinäisyyttä, koulustressiä, nukkumisvaikeuksia, mieliala-ailahteluita ja koulukiusaamista.

Eniten koko pääkaupunkiseudun asukkaita häiritsee kaupunkipalvelututkimuksessa kysytyistä asioista katujen ja teiden hoidon tila. Espoossa oltiin lisäksi tyytymättömiä etenkin liikenteeseen ja Vantaalla asuinalueiden palvelutasoon.

Omaa asuinympäristöä ei saa rakentaa liian tiiviiksi, ja asumisen pitäisi olla halvempaa. Liikennettä tulee kehittää kokonaisuutena ja palvelujen saatavuutta parantaa. Tällaisia viestejä kaupunki- ja kuntapalvelututkimukseen vastanneet helsinkiläiset lähettivät päättäjille. Myös eriarvoisuuden torjunta ja ilmastonmuutoksen hidastaminen korostuivat vastauksissa.

Tyttöjen seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat jonkin verran yleistyneet. Nuoret, jotka kokevat perheensä taloudellisen tilanteen heikoksi, ovat joutuneet häirinnän ja seksuaaliväkivallan uhriksi muita yleisemmin. Matalan koulutustason perheestä tulevat yläkoululaiset kohtaavat häirintää ja väkivaltaa useammin kuin korkeakoulutettujen lapset.

Artikkelissa käsitellään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien pääkaupunkiseudun asukkaiden kokemuksia koronakriisistä. Kriisin vaikutukset näkyvät muun muassa etätyöskentelyn ja -opiskelun yleistymisenä, ja vastaajan kokevat sen toisaalta vähentäneen syrjintää mutta lisänneen keskittymisvaikeuksia ja yksinäisyyttä.

Asukkaat pitävät Helsinkiä kaupunkina, jossa jokainen voi elää hyvää elämää sellaisena kuin on. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn vastaajista 47 prosenttia koki, että kaikkien palvelun käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat. Syrjintää kaupungin palveluissa ilmoitti itse kokeneensa 19 prosenttia ja epäasiallista kohtelua 17 prosenttia vastaajista.

Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kaupunki on kaikille asukkailleen parempi paikka.

Enemmistö Helsingin ruotsinkielisistä kokee kaupungin kieli-ilmaston suhteellisen hyvänä. Jaksolla 2008–2016 kieli-ilmapiiri huononi Helsingissä Kielibarometri-tutkimuksen mukaan, mutta vuoden 2016 jälkeen ei ole enää tapahtunut huononemista.

Minkälainen on ikääntyneiden tulotaso Helsingissä? Kuinka suuri osuus helsinkiläisistä ikääntyneistä on pienituloisia, ja keiden kohdalla pienituloisuusriski on suurin?

Sukupuolten tasa-arvon edistämistyössä tarvitaan tietoa, joka tekee näkyväksi sen, miten kaupungin strategian kannalta keskeiset ilmiöt näyttäytyvät eri sukupuolten kautta tarkasteltuina. Naiset esimerkiksi kokevat kaupungin miehiä turvattomampana, miehillä taas korostuvat tietyt huono-osaisuuteen kytkeytyvät riskitekijät naisia enemmän.

Suomea ja Helsinkiä uhkaavaan osaajapulaan ei riitä ratkaisuksi ainoastaan pyrkimys työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. Vastaanottavan yhteiskunnan asenneilmapiiri vaikuttaa pitkälti siihen, kokevatko tulijat itsensä tervetulleiksi ja haluavatko he jäädä maahan. Artikkelissa käsitellään stereotyyppisen kohtelun ja työsyrjinnän negatiivisia vaikutuksia kotoutumiseen ja etenkin sen taloudelliseen ulottuvuuteen.

Parhainkaan digitaalinen osallistumisen palvelu ei saavuta tavoitteitaan, elleivät kaupunkilaiset saa tietoa, kiinnostu asiasta ja aktivoidu toimimaan. Digitaalisen palvelun kehittämisen rinnalla onkin tehtävä paljon työtä, jotta erilaiset kaupunkilaisryhmät saavat tiedon osallistumisen mahdollisuudesta ja riittävästi tukea osallistumiseen.

Sukupuolitietoisessa budjetoinnissa sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon myös taloussuunnittelussa. Tässä artikkelissa raportoidaan tuloksia Helsingin kaupungin toteuttamasta sukupuolitietoisen budjetoinnin pilotista, jota voi pitää uraauurtavana erityisesti Suomen kuntasektorilla.

Suurimmalla osalla helsinkiläisistä lapsista ja nuorista on jokin viikoittainen harrastus. Lasten ja nuorten harrastaneisuudessa ja harrastusmahdollisuuksissa esiintyy kuitenkin eroja sukupuolen, syntyperän, asuinalueen ja perhetaustan mukaan.

Yhä harvempi helsinkiläinen kuvaili elämänlaatuaan hyväksi tai melko hyväksi uusimmassa Helsinki-barometri-kyselytutkimuksessa, kun tuloksia verrataan vuoden takaiseen kyselyyn. Toisaalta niiden osuus, jotka uskovat tulevaisuuden olevan nykytilannetta parempi, on noussut koronapandemian alkuaikoihin nähden.

Muuttohalukkuus pois kaupungista näyttäisi tutkimusten mukaan lisääntyneen. Kohtuullisemmat asumiskustannukset ja luonnon rauha houkuttelevat ihmisiä kaupungista toisaalle. Helsingin sisältä uutta asuntoa etsivät kaipaavat etenkin asumismukavuutta.

Koronapandemia eristi ikääntyneet helsinkiläiset koteihinsa ja synnytti uudenlaisen avuntarpeen viime vuoden keväällä. Helsinki-avun puitteissa luotiin uudenlainen yhteistyömalli tähän tarpeeseen vastaamiseksi.