Helsinki
  • Kuva: Flickr.com / Sergey Ivanov, CC BY-SA 2.0.

Artikkeli |  08.02.2021Netta Mäki

Eri päihteiden käyttö kasautuu Helsingissä samoille nuorille

Käytön taustalla myös kotioloihin ja terveyteen liittyviä tekijöitä

Tässä artikkelissa tarkastellaan tuoreimman Kouluterveyskysely-aineiston valossa helsinkiläisnuorten päihteidenkäytön taustalla olevia tekijöitä. Kiinnostuksen kohteena on nuoren kotioloihin liittyvät tekijät, terveyttä ja hyvinvointia kuvaavat muuttujat sekä käytön kasautuminen samoille nuorille.

Keskeisimmät tulokset

• Kotioloihin liittyvistä taustatekijöistä nuoren vanhempien – etenkin äidin – tupakointi on selkeästi yhteydessä nuoren tupakkatuotteiden käyttöön. Äidin tupakointi lisää myös kannabiksen käytön todennäköisyyttä, kuten tekee myös vanhemman haittaa aiheuttava liiallinen alkoholinkäyttö. Toisaalta niillä nuorilla, jotka eivät asu kummankaan vanhemman kanssa, on suurempi tupakoinnin ja kannabiksen käytön todennäköisyys.

• Nuoren terveydentilaan ja hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus on yhteydessä tupakointiin ja humalahakuiseen juomiseen. Terveydentilan kokeminen keskinkertaiseksi tai huonoksi puolestaan liittyy kannabiksen käyttöön. Koulukiusatuksi tulemisen yhteys päihteidenkäyttöön selittyy muilla tarkastelluilla tekijöillä.

• Kaikkein voimakkaimmin tupakoinnin, humalajuomisen ja kannabiksen käytön todennäköisyyttä lisäävät muut tarkastellut päihteet. Tupakoinnin todennäköisyys on yli kolminkertainen niillä nuorilla, jotka juovat humalahakuisesti ja yli 10-kertainen niillä, jotka ovat kokeilleet kannabista ainakin kaksi kertaa. Vastaavasti tupakointi ja kannabiskokeilut lisäävät humalajuomisen todennäköisyyttä, ja tupakointi ja humalajuominen puolestaan ovat yhteydessä kannabiksen kokeiluun.

• Nuorten päihteidenkäytössä keskimäärin on havaittu selviä myönteisiä kehityskulkuja ennen kaikkea tupakoinnin ja alkoholinkäytön suhteen, mutta nähtävissä on myös tekijöitä, jotka vaativat erityistä huomiota. Osa poikien tupakoinnin vähenemisestä vaikuttaa korvautuneen nuuskan käytöllä. Erot oppilaitostyyppien välillä ovat pysyneet suurina: lukiolaisten päihdekäyttäytyminen on kauttaaltaan suotuisampaa kuin ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien ikätovereidensa. Myös vanhempien esimerkillä on suuri vaikutus jälkikasvun päihteidenkäyttöön.

• Suurin huolenaihe lienee se, että eri päihteiden käyttö keskittyy voimakkaasti samoille nuorille. Päihteidenkäytön ehkäisyn lähtökohtana tulisikin olla yksittäisten päihteiden tarkastelun sijaan nuoren kohtaaminen kokonaisuutena. Samalla myös heikkoa terveydentilaa ja henkistä pahoinvointia tulisi hoitaa.

Johdanto

Nuorten päihteidenkäyttö on osin muuttunut viime aikoina. Savukkeiden poltto on vähentynyt huomattavasti, raittiiden osuus on kasvanut ja alkoholinkäyttö ylipäätään on vähentynyt. Osin tilalle on kuitenkin tullut uusia päihteitä, kuten erilaisia nikotiinia sisältäviä tuotteita sekä muun muassa kannabista. Siitä huolimatta ainakin helsinkiläisnuorilla kaikkien tupakkatuotteiden käyttö yhteensä on vähentynyt, eikä kannabiskaan ole laajentunut vaihtoehdoksi alkoholinkäytölle, vaan molempien käyttö kasautuu pienemmälle osalle nuoria (Mäki 2020).

Aikaisempien Kouluterveyskysely-aineistolla tehtyjen tutkimusten perusteella tiedämme, että niin kaikilla suomalaisilla nuorilla (Ruokolainen & Mäki 2015) kuin helsinkiläisnuorilla (Mäki 2017) esimerkiksi vanhempien koulutustaso, nuoren perhemuoto sekä vanhempien tupakointi ovat voimakkaasti yhteydessä nuoren tupakoinnin todennäköisyyteen.  Sen sijaan humalahakuiseen juomiseen ja huumeiden kokeiluun muiden päihteiden käyttö on yhteydessä perhetekijöitä vahvemmin (Ruokolainen & Mäki 2015). Myös näiden tutkimusten tulosten mukaan päihteidenkäyttö kasaantuu pienelle osalle nuoria.

Tässä artikkelissa katsotaan tarkemmin tuoreimman helsinkiläisnuoria kuvaavan Kouluterveyskysely-aineiston valossa, mitkä taustatekijät ovat yhteydessä nuorten päivittäiseen tupakkatuotteiden käyttöön, humalahakuiseen juomiseen ja kannabiksen käyttöön. Tupakoinnin taustatekijöiden vaikutusta on osin raportoitu jo aiemmin (Mäki 2017), mutta tässä artikkelissa katsotaan taustatekijöitä hieman laajemmin ja tupakoinnin lisäksi myös muiden päihteiden osalta. Kiinnostuksen kohteena on nuoren kotioloihin liittyvät tekijät, terveyttä ja hyvinvointia kuvaavat muuttujat sekä muiden päihteiden käyttö.

Aineisto ja menetelmät

Kouluterveyskysely toteutetaan joka toinen vuosi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimesta. Kysely tuottaa monipuolista kuntakohtaista seurantatietoa muun muassa lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä ja elintavoista. Vuonna 2019 Helsingissä kaiken kaikkiaan 221 koulua ja oppilaitosta osallistui kouluterveyskyselyyn. Tässä artikkelissa tarkastellaan perusopetuksen 8.- ja 9.-luokan oppilaita sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen alle 21-vuotiaita 1. ja 2. vuoden opiskelijoita. Tarkat vastausmäärät oppiasteittain on esitetty kaupunginkanslian tilastojulkaisussa, joka on luettavana verkossa (Määttä 2020).

Tässä artikkelissa tarkasteltiin nuoren tupakkatuotteiden käyttöä, humalahakuista juomista sekä kannabiksen käyttöä. Savukkeiden polton sijaan kiinnostuksen kohteena on minkä tahansa nikotiinipitoisen tupakkatuotteen tai sähkösavukkeen päivittäinen käyttö. Humalahakuisesti juoviksi määriteltiin ne nuoret, jotka olivat vahvasti päihtyneenä, ”tosi humalassa” vähintään kerran kuukaudessa. Kannabiksen käyttöä tarkasteltiin kahdella eri tavalla. Selittävänä muuttujana se voitiin luokitella kolmeluokkaiseksi, jolloin pystyttiin erottamaan ne, jotka olivat kokeilleet kannabista yhden kerran, ja ne, jotka olivat kokeilleet vähintään kaksi kertaa. Vastemuuttujana käytettiin jälkimmäistä, koska kiinnostuksen kohteena oli tutkia taustatekijöiden yhteyttä kannabiksen sellaiseen käyttöön, joka ei ole jäänyt yhden – ehkä satunnaisen – kokeilun mittaiseksi.

Alustavat analyysit osoittivat, että taustatekijöiden yhteys päihteidenkäyttöön oli hyvin samanlainen perusopetuksen 8. ja 9.-luokkalaisilla sekä toisen asteen 1. ja 2. vuoden opiskelijoilla. Taustatekijöiden yhteys päihteidenkäyttöön oli kautta linjan voimakkaampi nuoremmilla vastaajilla. Mutta koska ero oli kuitenkin melko pieni eikä mitään systemaattista sisällöllistä poikkeamaa näiden ikäryhmien välillä ollut, yhdistettiin aineistot lopullisiin analyyseihin.

Taustatekijöiden ja päihteidenkäytön välistä yhteyttä analysoidaan logistisella regressiomallilla ja tulokset esitetään odds ratioina eli ristitulosuhteina. Malleissa merkitään aina luvulla 1,00 tarkasteltavan muuttujan yhden luokan päihteidenkäyttöä, ja muiden saman muuttujan luokkien päihteidenkäyttö lasketaan suhteessa siihen. Mallinnukset tehtiin SAS EG 8.1-ohjelman koodipohjalla.

Päihteidenkäytön yleisyys helsinkiläisnuorilla

Helsinkiläisnuorten päihteidenkäytön muutoksia on tarkasteltu tuoreessa artikkelissa (Mäki 2020). Vuonna 2019 niiden helsinkiläisnuorten osuus, jotka käyttivät päivittäin jotain nikotiinia sisältävää tupakkatuotetta, oli yläkoulun 8.- ja 9.-luokkalaisilla alle viisi prosenttia ja lukiolaisilla selvästi alle 10 prosenttia. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista sen sijaan yli viidennes käytti tupakkatuotteita päivittäin.

Raittiiden osuus on kasvanut kaikilla oppiasteilla. Yläkouluikäisistä helsinkiläisistä yli 60 prosenttia oli raittiita vuonna 2019. Lukiolaisilla osuus oli hieman yli 30 prosenttia ja ammatillisessa oppilaitoksessa noin 30 prosenttia. Humalahakuisesti puolestaan kertoi juovansa hieman alle 10 prosenttia helsinkiläisistä yläkoululaisista. Lukiolaisista reilu viidennes kertoi olevansa tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa, ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista noin joka neljäs.

Kannabista ainakin kerran kokeilleita on Helsingissä huomattavasti koko maata enemmän. Tämä osuus on 2000-luvun aikana kasvanut, mutta ei mitenkään johdonmukaisesti etenkään viime vuosina. Vuonna 2019 yläkouluikäisistä helsinkiläispojista kannabista oli kokeillut ainakin kerran 17 prosenttia, kun osuus oli tytöillä 11 prosenttia. Lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista pojista suunnilleen saman verran eli hieman yli 30 prosenttia oli kokeillut. Tytöillä sen sijaan on eroa oppiasteiden välillä, sillä kun lukiolaistytöistä noin viidennes oli kokeillut kannabista ainakin kerran, oli vastaava osuus ammatillisen oppilaitoksen tytöistä peräti 36 prosenttia.

Etenkin äidin tupakointi lisää tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyttä

Monet eri tekijät lisäävät nuoren tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyttä. Taulukossa 1 näytetään yläkoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden osalta eri taustatekijöiden yhteys minkä tahansa nikotiinipitoisen tupakkatuotteen käyttöön.

Mallissa 1 näytetään tarkastelussa mukana olevien muuttujien yhteys nuoren tupakkatuotteiden käyttöön niin, että sukupuoli ja vanhempien koulutustaso on vakioitu. Kunkin tarkasteltavan tekijän osalta yksi muuttujanluokka on vertailuryhmä, jonka todennäköisyyttä merkitään luvulla yksi, ja muiden muuttujanluokkien merkitys suhteutetaan siihen. Esimerkiksi äidin tupakoinnin osalta merkitään nuoren tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyttä arvolla 1,00, silloin kun äiti ei tupakoi eikä ole tupakoinut nuoren elinaikana. Näin näemme, että jos äiti tupakoi nykyisin, on nuoren todennäköisyys käyttää tupakkatuotteita nelinkertainen. Myös äidin aikaisempi tupakointi lisää nuoren tupakoinnin todennäköisyyttä, mutta vähemmän. Niin ikään isän tupakointi on yhteydessä nuoren tupakkatuotteiden käyttöön, mutta ei ihan yhtä voimakkaasti.

Myös muut tarkasteltavat nuoren kotioloja kuvaavat muuttujat ovat yhteydessä nuoren tupakkatuotteiden käyttöön. Yksinhuoltajaperheessä asuminen lisää nuoren tupakoinnin todennäköisyyttä 30 prosenttia, ja esimerkiksi sijaisperheessä tai lastenkodissa asuvien nuorten kohdalla todennäköisyys tupakoida on yli kolminkertainen verrattuna nuoriin, jotka asuvat molempien vanhempiensa kanssa. Vanhemman liiallinen, haittaa aiheuttanut alkoholinkäyttö sekä nuoren keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa suurensivat kumpikin tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyden kaksinkertaiseksi verrattuna nuoriin, jotka eivät näin kokeneet.

Kotiolojen lisäksi mallissa tarkasteltiin hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Nuoren keskinkertaiseksi tai huonoksi kokema terveydentila, kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus sekä koulukiusatuksi joutuminen suurensivat kaikki tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyttä. Esimerkiksi niillä nuorilla, jotka kärsivät ahdistuneisuudesta, oli kolminkertainen tupakoinnin riski verrattuna nuoriin, jotka eivät ahdistuneisuutta kokeneet.

Kaikkein voimakkaimmin tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyttä lisäsi kuitenkin muiden päihteiden käyttö. Humalahakuinen juominen vähintään kerran kuussa lisäsi tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyden yli kymmenkertaiseksi ja kannabiksen kokeilu useammin kuin kerran jopa yli kaksikymmenkertaiseksi.

Mallissa 2 tarkastellaan kotioloihin liittyviä tekijöitä, niin että ne on vakioitu keskenään. Yhteydet nuoren tupakkatuotteiden käyttöön pienenivät ja osin katosivat. Nämä taustamuuttujat – esimerkiksi äidin ja isän tupakointi – ovatkin selkeästi yhteydessä keskenään. Äideistä 11 prosenttia tupakoi nykyisin, mutta niissä perheissä, joissa myös isä tupakoi, peräti 31 prosenttia äideistä tupakoi.

Ehkä yllättävin muutos koski vanhemman sellaista liiallista alkoholinkäyttöä, joka on aiheuttanut haittaa. Se ei enää muiden kotioloja kuvaavien muuttujien vakioinnin jälkeen ollut yhteydessä nuoren tupakkatuotteiden käytön todennäköisyyteen. Tarkempi tarkastelu osoitti, että myös vanhemmilla päihteidenkäyttö on voimakkaasti kasautunut: esimerkiksi isän nykyinen tupakointi nosti kuusinkertaiseksi riskin, että nuori koki vanhemman liiallista, haittaa aiheuttavaa alkoholinkäyttöä. Nämä muut tekijät siis selittivät vanhemman haittaa aiheuttavan alkoholinkäytön ja nuoren oman tupakkatuotteiden käytön välisen yhteyden.

Mallissa 3 puolestaan vakioitiin keskenään nuoren terveydentilaa ja hyvinvointia kuvaavat muuttujat. Myös nämä ovat keskenään yhteydessä, ja niiden yhteys tupakkatuotteiden käyttöön pieneni.

Mallissa 4 vakioitiin nuoren humalahakuinen juominen ja kannabiksen käyttö keskenään. Molempien tekijöiden yhteys nuoren tupakointiin pieneni selvästi, mutta oli edelleen siihen voimakkaasti yhteydessä.

Mallissa 5 vakioitiin kaikki tarkastellut tekijät keskenään. Tämän jälkeen kummankin vanhemman tupakointi oli edelleen yhteydessä nuoren tupakointiin. Äidin tupakointi lisäsi isän tupakointia voimakkaammin nuoren oman tupakoinnin todennäköisyyttä: riski oli kolminkertainen niillä nuorilla, joiden äiti tupakoi nykyisin, verrattuna nuoriin, joiden äiti ei ole tupakoinut nuoren elinaikana. Myös nuoren asuminen muualla kuin kummankaan vanhemman kanssa lisäsi nuoren tupakoinnin todennäköisyyttä. Sen sijaan muut kotioloja kuvanneet indikaattorit eivät enää olleet yhteydessä nuoren tupakointiin.

Nuoren terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus oli edelleen voimakkaasti yhteydessä tupakoinnin todennäköisyyden. Ahdistuneisuutta kokeneet tupakoivat kaksinkertaisella todennäköisyydellä verrattuna nuoriin, jotka eivät ahdistuneisuutta kokeneet. Myös koulukiusatuksi joutuminen lisäsi tupakoinnin todennäköisyyttä, mutta yhteys ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä.

Muiden päihteiden käyttö oli edelleen muiden tekijöiden vakioimisen jälkeenkin hyvin voimakkaasti yhteydessä tupakointiin. Niillä, jotka joivat humalahakuisesti, oli yli kolminkertainen todennäköisyys käyttää tupakkatuotteita. Myös kannabiksen käyttö lisäsi tupakointia: niilläkin, jotka olivat kokeilleet kannabista vain kerran, oli lähes viisinkertainen todennäköisyys tupakoida. Useammin kannabista käyttäneillä riski oli jo yli kymmenkertainen.

Ahdistuneisuus yhteydessä humalahakuiseen juomiseen

Muiden päihteiden osalta tehtiin vastaavat analyysit. Taulukossa 2 näytetään tulokset humalahakuisen juomisen osalta. Kaiken kaikkiaan yhteydet ovat hyvin samantapaiset kuin tupakkatuotteiden käytön osalta, mutta eivät yhtä voimakkaat. Ainoastaan vanhemman liiallinen, haittaa aiheuttanut alkoholinkäyttö oli voimakkaammin yhteydessä nuoren humalahakuiseen juomiseen kuin tupakkatuotteiden käyttöön (Malli 2). Nuoren muiden päihteiden käytön vakioinnin jälkeen (Malli 5) se ei kuitenkaan enää ollut yhteydessä nuoren humalahakuiseen juomiseenkaan.

Tässä tarkastelluista kotioloihin tai nuoren hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä ainoastaan nuoren kokema kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus oli yhteydessä humalahakuiseen juomiseen sen jälkeen, kun muiden päihteiden käyttö oli vakioitu. Ahdistuneisuutta kokevat nuoret joivat humalahakuisesti 30 prosenttia todennäköisemmin kuin ne nuoret, jotka eivät ahdistuneisuutta kokeneet.

Muiden päihteiden käyttö oli selkeästi yhteydessä humalahakuiseen juomiseen. Tupakkatuotteiden päivittäinen käyttö lisäsi humalahakuisen juomisen todennäköisyyden kolminkertaiseksi ja kannabiksen kokeilu yksittäistä kertaa useammin kymmenkertaiseksi.

Vanhemman haitallinen alkoholinkäyttö yhteydessä nuoren kannabiksen käyttöön

Taulukossa 3 tarkastellaan vastaavalla tavalla kannabiksen käytön todennäköisyyttä taustatekijöiden mukaan. Taustatekijät olivat hyvin samaan tapaan yhteydessä vasteeseen kuin tupakkatuotteiden ja humalahakuisen juomisen osalta. Joitain eroja kuitenkin löytyi. Ensinnäkin asumismuodon osalta myös se, että nuori asui pääasiassa tai kokonaan yhden vanhemman kanssa, lisäsi kannabiksen käytön todennäköisyyttä (Malli 5).

Niin ikään vanhemman liiallinen alkoholinkäyttö oli kaikkien muiden tekijöiden vakioimisen jälkeenkin yhteydessä kannabiksen käyttöön: niillä nuorilla, jotka olivat kokeneet vanhemman alkoholinkäytön haitalliseksi, oli 60 prosenttia suurempi todennäköisyys käyttää kannabista. Lisäksi kannabiksen käyttöön oli yhteydessä se, että nuori koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

Tupakointi ja humalahakuinen juominen sen sijaan olivat jälleen voimakkaasti yhteydessä kannabiksen käytön riskiin, ja eri päihteiden käyttö kasautuukin siis hyvin selkeästi samoille nuorille.

Vanhempien tupakointi ja nuoren henkinen pahoinvointi päihteidenkäytön taustalla

Kotioloihin liittyvistä taustatekijöistä nuoren vanhempien – etenkin äidin – tupakointi on selkeästi yhteydessä nuoren tupakkatuotteiden käyttöön. Äidin tupakointi lisää myös kannabiksen käytön todennäköisyyttä. Niin ikään vanhemman haittaa aiheuttava liiallinen alkoholinkäyttö on yhteydessä nuoren kannabiksen käyttöön, ja nostaa sen todennäköisyyden 1,6-kertaiseksi. Myös asumismuoto on yhteydessä nuoren päihteidenkäyttöön, sillä niillä nuorilla, jotka eivät asu kummankaan vanhemman kanssa, on suurempi tupakoinnin ja kannabiksen käytön todennäköisyys.

Nuoren terveydentilaan ja hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus on yhteydessä tupakointiin ja humalahakuiseen juomiseen. Terveydentilan kokeminen keskinkertaiseksi tai huonoksi puolestaan liittyy kannabiksen käyttöön. Toisaalta koulukiusatuksi tulemisen alkuperäinen yhteys päihteidenkäyttöön selittyy muilla tarkastelluilla tekijöillä.

Kaikkein voimakkaimmin tupakoinnin, humalajuomisen ja kannabiksen käytön todennäköisyyttä lisäävät muut tarkastellut päihteet. Tupakoinnin todennäköisyys on yli kolminkertainen niillä nuorilla, jotka juovat humalahakuisesti, lähes viisinkertainen niillä, jotka ovat kokeilleet kannabista kerran ja jopa yli 10-kertainen niillä, jotka ovat kokeilleet kannabista ainakin kaksi kertaa. Vastaavasti tupakointi ja kannabiskokeilut lisäävät selvästi humalajuomisen todennäköisyyttä, ja tupakointi ja humalajuominen puolestaan ovat voimakkaasti yhteydessä kannabiksen kokeiluun.

Vaikka nuorten päihteidenkäytössä voidaan havaita selviä myönteisiä kehityskulkuja ennen kaikkea tupakoinnin ja alkoholinkäytön suhteen, nähtävissä on myös tekijöitä, jotka vaativat erityistä huomiota ilmiön ymmärtämiseksi ja päihdetyön kohdentamiseksi. Ensinnäkin osa varsinkin poikien tupakoinnin vähenemisestä vaikuttaa korvautuneen nuuskan käytöllä. Mielenkiintoiseksi näin laajan ilmiön tekee sekin, että nuuskan myynti Suomessa kiellettiin vuonna 1995. Toisekseen erot oppilaitostyyppien välillä ovat pysyneet melko suurina: lukiolaisten päihdekäyttäytyminen on kauttaaltaan suotuisampaa kuin heidän ammatillisen oppilaitoksen ikätovereidensa. Myös vanhempien esimerkillä on suuri vaikutus jälkikasvun päihteidenkäyttöön. Tämä yhteys ei kuitenkaan rajaudu tietyn päihteen sisäiseksi, vaan esimerkiksi vanhemman haittaavaksi koettu alkoholinkäyttö on yhteydessä nuoren kannabiksen käyttöön.

Lopuksi on tärkeää huomata, että eri päihteiden käyttö keskittyy voimakkaasti samoille nuorille. Siitä syystä toimet, jotka keskittyvät vain tiettyyn päihteeseen kerrallaan, eivät välttämättä ole tuloksellisimpia, vaan lähtökohtana tulisi pitää päihteitä käyttävää nuorta. Nuoren kohtaamista kokonaisuutena puoltaa myös se, että heikko terveydentila ja henkinen pahoinvointi ovat yhteydessä päihteidenkäyttöön. Vaikka tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston perusteella ei voida sanoa, ovatko nämä päihteidenkäytön syy vai seuraus, tulee myös niitä hoitaa päihteidenkäytön ehkäisyn ohella.

VTT, dosentti Netta Mäki toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa.

Kirjallisuus:

Lyly-Falk, A: Nuoret käyttävät alkoholia entistä vähemmän Kvartti-verkkolehti 17.5.2018 https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/nuoret-kayttavat-alkoholia-entista-...

Mäki N: Nuorten kannabiskokeilut Helsingissä muuta maata yleisempiä – tupakointi ja alkoholinkäyttö entistä vähäisempää. Kvartti 2020:4. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/nuorten-kannabiskokeilut-helsingiss...

Mäki N: Nuorten tupakointi vähentynyt – erot lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien välillä edelleen hyvin suuret. Kvartti, 2018(4): 47–53.

Määttä, Suvi. Kouluterveyskysely 2019 – katsaus Helsingin tuloksiin. Tilastoja 2019: 13. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. 

Ruokolainen O & Mäki N: Koulutuksellinen asema ja päihteiden käyttö nuorilla: erot ammatillisessa oppilaitoksessa ja lukiossa opiskelevilla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2015:52(1);47–59. 

Kommentoi