Seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta eivät ole ilmiöinä uusia. Niiden kohteeksi joutumisen yleisyys on kuitenkin saanut viime vuosina ennennäkemättömällä tavalla näkyvyyttä julkisessa keskustelussa. Taustalla on etenkin vuonna 2017 sosiaalisessa mediassa käynnistynyt seksuaalista häirintää ja väkivaltaa vastustanut #metoo-kampanja, joka teki näkyväksi varsinkin naisiin kohdistuvaa häirintää ja sen eri ulottuvuuksia.

Tasa-arvolain mukaan seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri (Laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta 1986/609 § 7). Seksuaaliväkivallan käsite taas pitää sisällään laajan skaalan tekoja, jotka loukkaavat tai pyrkivät loukkaamaan teon kohteen koskemattomuutta. Seksuaalirikokset on määritelty rikoslaissa. Alaikäisten kohdalla seksuaaliväkivalta voi olla lapsen painostamista, pakottamista tai houkuttelemista seksuaalisiin tekoihin tai sellaisen katseluun, koskettelua sekä altistamista ikään kuulumattomalle seksuaaliselle toiminnalle ja kuvamateriaalille (THL 2021a). 

Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutumisessa olennainen riskitekijä on sukupuoli. Vaikka myös miehet ja pojat kokevat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa, naiset ja tytöt joutuvat niiden kohteeksi huomattavasti useammin. Seksuaalisen häirinnän kokemuksissa on kuitenkin todettu myös intersektionaalisuutta eli risteävää eriarvoisuutta. Tämä tarkoittaa, että sukupuolen ohella riskiin vaikuttavat samanaikaisesti myös yksilön muu yhteiskunnallinen asema ja ominaisuudet, kuten ikä, kuuluminen vähemmistöön tai sosioekonominen asema (Ollus ym. 2019).  

Naisista etenkin nuoret joutuvat useammin seksuaalisen häirinnän kohteeksi (Attila ym. 2018). Nuorten osalta on havaittu, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret kokevat heteroseksuaalisia ja cissukupuolisia [1] nuoria yleisemmin seksuaalista häirintää ja väkivaltaa (Jokela ym. 2020). Myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen, toimintarajoitteisten sekä ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten nuorten on todettu kokevan muita useammin häirintää ja seksuaaliväkivaltaa (Ikonen & Halme 2018). Helsinkiläisnuorten osalta on havaittu, että juuri maahanmuuttajapojilla häirintä- ja väkivaltakokemukset olivat yläkoulussa yleisempiä: Ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset pojat kokivat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa muita poikia yleisemmin, mutta tyttöjen osalta nämä kokemukset olivat tavallisempia suomalaistaustaisilla. Toisella asteella poikien välillä ei ollut syntyperän mukaisia eroja, kun taas suomalaistaustaiset tytöt olivat kokeneet häirintää ulkomaalaistaustaisia tyttöjä useammin. (Ahtiainen ym. 2020.) 

Tässä artikkelissa jatketaan helsinkiläisnuorten kohtaaman seksuaalisen häirinnän ja seksuaaliväkivallan kokemusten tarkastelua. Artikkelissa kuvataan ensin ilmiöiden yleisyyttä ja häirinnän tapahtumapaikkoja. Tämän jälkeen verrataan, missä määrin häirinnän ja väkivallan kokemisen yleisyys eroaa perhetaustan eli vanhempien koulutustason ja nuoren kokeman perheen taloudellisen tilanteen mukaan. 

Kirjoituksessa esitetyt tulokset pohjautuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn aineistoon. Mukana ovat kyselyyn vastanneet Helsingin perusopetuksen 8.–9.-luokkalaiset (joista tässä kirjoituksessa käytetään nimitystä ”yläkoululaiset”) ja toisen asteen 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijat, jotka ovat alle 21-vuotiaita. Kouluterveyskyselyn tarkat kysymysasettelut on esitetty oheisessa tietolaatikossa. Tässä kirjoituksessa käytetään termiä ”häirintä” merkitsemään häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua.

Näin seksuaalisen häirinnän ja seksuaaliväkivallan kokemuksia selvitettiin Kouluterveyskyselyssä

Seksuaalisen häirinnän kokemuksia selvitettiin kysymyksellä: Oletko kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana? Kysymyksen osiot: 1) puhelimessa tai internetissä, 2) koulussa tai oppilaitoksessa, 3) työssäoppimisjaksolla (vain ammatillisissa oppilaitoksissa), 4) harrastuksissa, 5) kadulla, kauppakeskuksessa tai muualla julkisessa tilassa, 6) sinun tai jonkun toisen henkilön kotona tai muussa yksityisessä tilassa. Vastausvaihtoehdot: 1) kyllä, 2) en. Tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet vaihtoehdon 1 vähintään yhteen kysymyksen osioon. Osuus lasketaan vähintään yhteen kysymyksen osioon vastanneista.

Seksuaaliväkivallan kokemuksia selvitettiin kysymyksellä: Oletko kokenut jotain seuraavista viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana? Kysymyksen osiot: 1) pakottamista riisuuntumaan, 2) kehon intiimien alueiden koskettelua vasten tahtoasi, 3) yhdyntään tai muunlaiseen seksiin painostamista tai pakottamista, 4) rahan, tavaran tai päihteiden tarjoamista sinulle vastineeksi seksistä. Vastausvaihtoehdot: 1) kyllä, 2) en. Tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet vähintään yhteen kysymyksen osioon vaihtoehdon 1. Osuus lasketaan vähintään yhteen kysymyksen osioon vastanneista.

Helsinkiläisnuoret kokevat häirintää julkisissa tiloissa yleisemmin kuin ikäisensä muualla 

Helsingin yläkoululaisista reilu viidennes ja toisen asteen opiskelijoista noin neljännes oli kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua edellisen vuoden aikana. Seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat selvästi harvinaisempia – yläkoululaisista seitsemän prosenttia ja toisen asteen opiskelijoista noin kymmeneosa oli kokenut seksuaaliväkivaltaa. Seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat ilmiöinä vahvasti sukupuolittuneita: yläkoululaistytöistä häirintää oli kokenut joka kolmas ja toisella asteella opiskelevista tytöistä yli 40 prosenttia, kun taas pojista harvempi kuin joka kymmenes oli kokenut häirintää vuoden aikana. Itsensä muuksi kuin tytöksi tai pojaksi määritelleiden nuorten vastauksia ei ollut käytettävissä olleessa aineistossa saatavilla, mutta heidän häirintäkokemuksiensa selvittäminen tulevissa tutkimuksissa voisi tuoda olennaisia lisänäkökulmia aiheeseen.

Koulussa seksuaalista häirintää tapahtuu vain harvoin. Keskeisimpiä nuorten kohtaaman häirinnän paikkoja ovatkin internet sekä julkiset tilat. (Kuvio 1.) Sekä koulussa että netissä tapahtuva häirintä on ilmiönä pääasiassa yhtä yleinen niin Helsingissä kuin koko maassakin. Sen sijaan Helsingissä nuoret joutuvat selvästi yleisemmin seksuaalisen häirinnän kohteeksi julkisessa tilassa. Julkinen tila on Helsingissä toisen asteen opiskelijoiden kokemuksissa yhtä yleinen häirinnän paikka kuin puhelin tai netti. Julkisessa tilassa tapahtunut häirintä on Helsingissä myös yleisempää kuin viidessä seuraavaksi suurimmassa Suomen kaupungissa. Etenkin toisen asteen opiskelijoiden kokemusten osalta julkisissa paikoissa tapahtuva häirintä näyttää olevan erityisen korostunut ilmiö verrattuna muihin kuutoskaupunkeihin. 

Kuvio 1. Seksuaalista häirintää koulussa, puhelimessa tai internetissä sekä julkisessa tilassa kokeneiden osuus (%) Helsingissä ja koko maassa vuonna 2019.

Yleisesti ottaen seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat yleistyneet ja etenkin netti on kahden vuoden takaiseen verrattuna entistä keskeisempi kanava häirinnälle (kuvio 2). Kasvu on tullut kaikilla oppiasteilla tyttöjen raportoiman häirinnän lisääntymisestä. Poikien osalta häirintäkokemukset eivät näytä yleistyneen. Kouluympäristössä koetussa häirinnässä ei ollut tapahtunut selkeää muutosta kahdessa vuodessa suuntaan tai toiseen.

Kuvio 2. Seksuaalista häirintää puhelimessa tai internetissä vuoden aikana kokeneet ja seksuaalista häirintää julkisessa tilassa vuoden aikana kokeneet oppiasteen mukaan Helsingissä vuosina 2017 ja 2019.

Nuoret kertovat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta aikuisille melko harvoin. Helsingissä vain reilu neljännes häirinnän tai väkivallan kohteeksi joutuneista nuorista oli kertonut kokemuksestaan luottamalleen aikuiselle. Pojat kertovat kokemuksistaan vielä tyttöjä harvemmin. Nuorilta, jotka olivat kertoneet häirinnästä tai väkivallasta aikuiselle, kysyttiin lisäksi, olivatko he saaneet kerrottuaan tukea tapahtuneen käsittelyyn. Tytöistä yli puolet koki, että ei ollut saanut tukea seksuaaliseen häirintään tai väkivaltaan koulun aikuisilta, vaikka olisi sitä tarvinnut. Pojat sen sijaan kokivat tyttöjä useammin saaneensa koulun aikuisilta tukea kokemuksiinsa sitä tarvitessaan. Yhdeksän kymmenestä nuoresta ilmoitti kuitenkin saaneensa tukea lähipiiriltään, kuten vanhemmalta tai ystäviltä.

Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemusten yleisyys poikkeaa perhetaustan mukaan

Yläkoululaisten osalta vanhempien koulutustaustan ja nuoren kokeman seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemusten välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Sekä seksuaalisen ahdistelun ja ehdottelun että seksuaaliväkivallan kokemukset olivat tavallisempia niillä yläkoululaisilla, jotka tulivat matalan koulutustason perheestä. Häirintäkokemuksissa ero näkyy korkeimmin koulutettujen ja muiden koulutustason vanhempien lasten välillä, kun taas keskiasteen koulutuksen ja perusasteen koulutuksen suorittaneiden vanhempien lasten kokemukset eivät poikenneet merkitsevästi toisistaan. Pelkän perusasteen suorittaneiden äitien lapsista 28 prosenttia oli kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua vuoden aikana, kun korkeakoulutettujen äitien lapsista näin vastasi 20 prosenttia (kuvio 3). Seksuaaliväkivallan osalta koulutusasteiden välinen ero oli merkitsevä vain korkeimmin ja matalimmin kouluttautuneiden vanhempien lasten kokemusten välillä.  Seksuaaliväkivaltaa oli kokenut 14 prosenttia perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien lapsista, korkeakoulutettujen äitien lapsista alle puolet tästä, kuusi prosenttia. Vastaava yhteys näkyi tarkasteltaessa häirinnän ja väkivallan kokemuksia myös isän koulutustason mukaan. 

Häirinnän paikan mukaan katsottuna matalasti ja korkeasti koulutettujen äitien lasten kokemukset erosivat etenkin julkisessa tilassa koetun häirinnän osalta. Pelkän perusasteen suorittaneiden äitien lapsista 19 prosenttia oli kokenut häirintää julkisessa tilassa, kun korkeakoulutettujen äitien lapsista vastaava osuus oli 11 prosenttia. Puhelimessa tai netissä häirintää oli kohdannut peruskoulun suorittaneiden äitien lapsista 22 prosenttia, korkeakoulutettujen äitien lapsista 15 prosenttia. 

Toisella asteella tilastollisesti merkitseviä eroja vanhempien koulutustaustan mukaan ei esiinny eli toisen asteen oppilailla häirinnän ja väkivallan kokemukset olivat yhtä yleisiä eri koulutustason perheistä tulevilla nuorilla. 

Kuvio 3. Seksuaalista häirintää ja seksuaaliväkivaltaa vuoden aikana kokeneiden yläkoululaisten osuus äidin koulutustason mukaan Helsingissä 2019, tilastollisesti merkitsevä ero p<0,001.

Perhetausta näkyy seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemuksissa myös perheen taloudellisen tilanteen osalta. Ne nuoret, jotka vastasivat perheen taloudellisen tilanteen olevan korkeintaan kohtalainen, olivat joutuneet selvästi useammin häirinnän ja seksuaaliväkivallan kohteeksi kuin nuoret, jotka kokivat perheen taloudellisen tilanteen melko hyväksi tai erittäin hyväksi (kuviot 4a ja 4b). Toisella asteella myös taloustilanteen melko tai erittäin hyväksi kokeneiden välillä oli häirinnän kokemusten yleisyydessä tilastollisesti merkitsevä ero siten, että taloustilanteen erittäin hyväksi kokevat olivat joutuneet harvemmin häirityiksi, kuin sen melko hyväksi kokeneet olivat. Yläkoulussa taas eroa häirinnän yleisyydessä ei näiden kahden ryhmän välillä ollut. 

Yhteys perheen koettuun taloudelliseen tilanteeseen näkyi etenkin tytöillä. Esimerkiksi perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi kokevista yläkoululaistytöistä jopa 44 prosenttia ja toisen asteen opiskelijatytöistä 46 prosenttia kertoi kohdanneensa seksuaalista häirintää, kun perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevilla vastaava osuus oli 32 prosenttia. 

Kuvio 4a. Seksuaalista häirintää vuoden aikana kokeneet yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan Helsingissä 2019, tilastollisesti merkitsevä ero p<0,001.

Kuvio 4b. Seksuaaliväkivaltaa vuoden aikana kokeneet yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan Helsingissä 2019, tilastollisesti merkitsevä ero p<0,001.

Kynnystä kertoa seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemuksista tulisi edelleen madaltaa

Seksuaalisen häirinnän kokeminen on etenkin nuorten tyttöjen parissa valitettavan tavallista ja kokemukset ovat lyhyessä ajassa selvästi yleistyneet. Nuorten raportoimien kokemusten yleistyminen ei kerro yksiselitteisesti häirinnän lisääntymisestä. Ilmiönä seksuaalinen häirintä on vanha ja yleinen, mutta pitkään melko näkymätön. #Metoo-kampanjan synnyttämä kokemusten jakaminen ja aiheen saama laaja julkinen näkyvyys tekevät ilmiöstä helpommin tunnistettavan. Voidaankin olettaa, että nuoret ovat aiempaa tietoisempia seksuaalisen häirinnän ja väkivallan eri muodoista ja osaavat paremmin nimetä tilanteet ja raportoida niistä. Ilmiöiden yleisyyden hahmottamista tutkimuksessa vaikeuttaa osin se, että aiheesta voi olla vaikeaa kertoa jopa anonyymissä kyselyssä. Etenkin osa poikien kokemasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta saattaa jäädä piiloon, sillä ilmiöt saatetaan mieltää ensisijaisesti tyttöihin kohdistuviksi (Ikonen & Halme 2018). 

Nuoret kohtaavat Helsingissä häirintää kouluympäristössä vain harvoin. Suurimmat riskin paikat häirinnän kohteeksi joutumiselle ovat netissä ja julkisissa tiloissa. Nuorten julkisilla paikoilla kohtaama häirintä on Helsingissä erityisen korostunut ilmiö verrattuna muuhun Suomeen. Tulosta selittää todennäköisesti se, että suuressa kaupungissa liikkuessaan nuoret kohtaavat enemmän ihmisiä ja viettävät aikaa julkisessa tilassa, joten myös tilanteita ja häirinnän mahdollistavia kohtaamisia kertyy enemmän. Koronapandemian aikana julkisissa paikoissa oleskelu on vähentynyt ja netissä vietetty aika lisääntynyt. Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn tulosten valmistuttua on kiinnostavaa nähdä, heijastuuko poikkeusolojen vaikutus jotenkin nuorten häirintäkokemuksiin. 

Kuten alussa aiemman tutkimuksen pohjalta todettiin, sukupuolen ohella on tunnistettavissa myös muita yksilön taustaan tai asemaan liittyviä ominaisuuksia, jotka linkittyvät yleisempiin häirintä- ja väkivaltakokemuksiin. Tässä artikkelissa tehdyssä tarkastelussa havaittiin, että myös perhetaustalla on yhteys häirintä- ja seksuaaliväkivaltakokemusten yleisyyteen. Sekä seksuaalisen häirinnän että seksuaaliväkivallan kokemukset ovat tavallisempia nuorilla, etenkin tytöillä, joiden perheen koettu taloudellinen tilanne on heikko. Lisäksi yläkoulussa nämä kokemukset olivat korkeakoulutettujen vanhempien lapsiin nähden yleisempiä pelkän perusasteen suorittaneiden vanhempien lapsilla. Vähemmistöön kuuluvien tai kuormittuneessa perhetilanteessa elävien nuorten kokemukset saattavat vielä keskimääräistä useammin jäädä näkymättömiksi. Siksi on tärkeää tunnistaa ryhmiä, joihin häirintää ja väkivaltaa yleisimmin kohdistuu.

Nuoret eivät läheskään aina kerro aikuisille kokemastaan häirinnästä tai seksuaaliväkivallasta. Kokemuksiin liittyy usein pelkoa ja häpeää, mikä tekee kertomisesta vaikeaa. Myös uskomus tai kokemus siitä, että tapahtuneelle ei tehdä tai pystytä tekemään mitään, voi vähentää halua kertoa siitä eteenpäin. Verrattain suuri osa kokemuksestaan kertoneista nuorista koki, että ei ollut saanut koulusta tukea asian käsittelyyn, vaikka olisi sitä tarvinnut. Nuorten kokemukset tuen saamisesta ovat osin ristiriidassa sen kanssa, että ainakin toisen asteen koulutuksessa on oppilaitosten raportoiman mukaan hyvät valmiudet ja käytännöt seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan puuttumiseen (ks. THL 2021b; THL 2021c). Esimerkiksi Helsingin lukioissa seksuaalisen häirinnän ja väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen toteutuu todella hyvin (THL 2021d). Nuorten kokemusten ja olemassa olevien käytäntöjen välillä vaikuttaakin vallitsevan jonkinlainen epäsuhta.  

Nuoruus on olennainen vaihe yksilön identiteetin rakentumisessa ja siksi seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemukset nuoruudessa voivat olla erityisen haavoittavia. Nuoret eivät itse voi vaikuttaa seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutumiseen. Aikuisten aktiivinen asema näiden tekojen ja tilanteiden ennaltaehkäisyssä sekä aloitteellinen rooli puheeksi ottamisessa ja seurausten käsittelyssä ovatkin keskeisiä.

Hanna Ahtiainen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. 

Lähteet:

Ahtiainen, H., Mäki, N., Määttä, S., Saukkonen, P. & Yijälä A. (2020). Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointi Helsingissä. Tutkimuksia 2020:5. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. 

Attila, H., Pietiläinen, M., Keski-Petäjä, M., Hokka, P. & Nieminen, M. (2018): Tasa-arvobarometri 2017. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2/2018.

Ikonen R & Halme N. (2018). Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja väkivalta. Kouluterveyskyselyn 2017 tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 6, maaliskuu 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Jokela, S., Luopa, P., Hyvärinen, A., Ruuska, T., Martelin, T. & Klemetti, R. (2020). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019. Työpaperi 38:2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1986/609 § 7 (30.12.2014/1329) Syrjinnän kielto. Viitattu 19.5.2021. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609

Ollus, N., Tanskanen, M., Honkatukia, P. & Kainulainen, H. (2019). Sukupuolistunut vihapuhe, seksuaalinen häirintä ja risteävät yhteiskunnalliset erot. Teoksessa Teräsaho, M. & Närvi, J. (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon. Analyysejä tasa-arvobarometrista 2017. Raportti 6/2019, s. 32–56. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

THL (2021a). Lapsiin kohdistuva väkivalta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivu. Viitattu 19.5.2021. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/va...

THL (2021b). Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen lukioissa – TEA 2020. Tilastoraportti 13/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

THL (2021c). Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa 2020. Tutkimuksesta tiiviisti 18/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

THL (2021d). TEAviisari. Viitattu 19.5.2021. https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/index