Helsinki
Artikkeli |  05.08.2021Hanna Ahlgren-Leinvuo

Ikääntyneiden tulotaso noussut – pienituloisuus keskittyy vanhimpien ikäryhmien naisiin

Minkälainen on ikääntyneiden tulotaso Helsingissä? Kuinka suuri osuus helsinkiläisistä ikääntyneistä on pienituloisia, ja keiden kohdalla pienituloisuusriski on suurin? Artikkelissa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin käymällä läpi erilaisia tulo- ja etuustilastoja sekä tuoreen pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn tuloksia koetusta toimeentulosta.

Ikääntyneiden taloudellinen asema on tutkimusten ja selvitysten perusteella parantunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana niin eläkkeiden, kulutuksen kuin varallisuuden osalta (Kuivalainen ja Ylikännö 2020, 302). Ikääntyneiden veronalaisten tulojen keskiarvo oli Helsingissä vuonna 2018 lähes 36 000 euroa, mikä tarkoittaa noin 3 000 euron kuukausituloja. Ero 30–64-vuotiaan väestön keskimääräisiin tuloihin on kaventunut. Vuonna 2010 ikääntyneiden keskimääräiset veronalaiset tulot olivat noin 70 prosenttia 30–64-vuotiaiden tuloista ja vuonna 2018 jo 77 prosenttia.

Ikääntyneiden ryhmässä suhteellisesti eniten on kasvanut nuorimpien eli 65–69-vuotiaiden ryhmä, joiden keskuudessa muun muassa koulutustaso on vanhimpia ikäryhmiä selvästi korkeampi. Vastaavasti vanhimpien ja matalammin koulutettujen lukumäärä vähenee kuolleisuuden kautta. Lisäksi taustalla on eläkejärjestelmässä tapahtuneita muutoksia, joista takuueläkkeen astuminen voimaan vuonna 2011 tosiasiassa nostikin aivan pienimpiä eläkkeitä (Kuivalainen ja Ylikännö 2020).

Vaikka ikääntyneiden tulotaso on keskimäärin hyvä ja tulokehitys positiivista, osa heistä kuitenkin elää varsin pienillä tuloilla. Tässä artikkelissa tarkastellaan ikääntyneiden tuloja ja toimeentuloa rekisteritietoihin ja kyselytutkimukseen perustuvien mittareiden avulla. Tarkastelu lähtee liikkeelle katsauksella ikääntyneiden pääasialliseen tulonlähteeseen eli vanhuuseläkkeeseen ja siihen, miten ikääntyneiden veronalaiset tulot jakautuvat tuloluokkiin. Tämän jälkeen siirrytään toimeentuloa paremmin kuvaaviin (käytettävissä oleviin tuloihin perustuviin) tulomittareihin kuten pienituloisuusasteeseen. Myös perusturvaa täydentävien etuuksien (asumisen tuet ja toimeentulotuki) käyttö kertoo pienistä tuloista, ja niitä tarkastellaankin seuraavaksi. Lopuksi katsotaan, minkä verran ikääntyneet helsinkiläiset kokevat toimeentulovaikeuksia.

Joka viides 65 vuotta täyttänyt helsinkiläinen saa Kelan maksamaa kansaneläkettä

Lähes kaikki 65 vuotta täyttäneet helsinkiläiset saivat vanhuuseläkettä vuoden 2020 lopussa. Tutkimustiedon (Rantala ym. 2021) mukaan toimeentulo ei romahda eläkkeelle siirtymisen yhteydessä ja pienituloisilla tulot yleensä pysyvät lähes ennallaan, kaikkein pienituloisimmilla jopa nousevat hieman. Käytännössä eläkkeelle siirtyminen alentaa työssä olleiden ja nostaa ei työssä olleiden nettotuloja. Toimeentulon taso määräytyy pitkälti eläkettä edeltävän tuloaseman perusteella. Eläkeaikana tulot eivät myöskään merkittävästi muutu – joskin elämäntilanteisiin liittyvät tapahtumat kuten avioero tai leskeksi jääminen voivat niitä muuttaa. (Rantala 2020, 95–96.)

Valtaosa helsinkiläisistä (80 %) saa vanhuuseläkkeensä kokonaan ansiotasoon sidottuna työeläkkeenä, miehet (85 %) naisia useammin (76 %). Helsinkiläisten työeläkkeensaajien keskimääräinen eläke vuonna 2020 oli 2 353 euroa kuukaudessa. Miesten keskimääräinen työeläke (2 816 €/kk) oli selvästi naisten työeläkettä (2 043 €/kk) suurempi. 

Noin joka viidennen helsinkiläisen vanhuuseläkkeellä olevan eläkkeestä kuitenkin ainakin osa oli Kelan maksamaa kansaneläkettä, koska työeläke oli pieni [1] tai sitä ei ollut kertynyt lainkaan.  Kansaneläkettä saaneiden keskimääräinen vanhuuseläke on noin puolet työeläkettä saaneiden eläkkeestä eikä miesten ja naisten välillä ole vastaavaa eroa kuin työeläkkeen saajilla – miesten keskimääräinen eläketulo on jopa hieman pienempi. Aivan pienimpiä eläkkeitä täydennetään lisäksi vielä Kelan maksamalla takuueläkkeellä, joka turvaa henkilölle vähimmäiseläkkeen (837,59 €/kk vuonna 2020). Takuueläkettä sai vuoden 2019 lopussa 4 700 helsinkiläistä 65 vuotta täyttänyttä, noin neljä prosenttia kaikista 65 vuotta täyttäneistä eläkkeensaajista, naiset miehiä useammin. 

Naisten miehiä pienempiä työeläkkeitä selittävät ennen kaikkea työmarkkinat, jotka ovat eriytyneet naisten ja miesten ammatteihin, ja se, että palkkataso naisenemmistöisillä aloilla ja ammateissa on keskimääräistä alhaisempi. Myös koulutustaustalla on yhteys tulotasoon, ja matalasti koulutettujen palkkataso jää useimmiten korkeammin koulutettujen tulotasoa pienemmäksi. Ikääntyneiden naisten tulotaso jää näin ollen vastaavan ikäisten miesten tulotasoa matalammaksi. Naisten ja miesten työuria ja eläkkeisiin vaikuttavia ansiokertymiä eriyttävät myös hoivavastuut elämän eri vaiheissa, pääasiassa lasten hoitaminen kotona sekä muiden omaisten hoiva. Molemmat aiheuttavat työurakatkoja ja ansiotason heikkenemistä erityisesti naisille.  (Kuivalainen 2019, 66–70; Patosalmi ym. 2019, 103; Rantala ja Riihelä 2016, 69.)

Joka kolmannen ikääntyneen vuositulot ovat alle 20 000 euroa

Keskiarvojen taakse kätkeytyy moninaisempi kuva ikääntyneen väestön tulotasosta (kuviot 1 ja 2). Vaikka keskimääräiset veronalaiset vuositulot Helsingissä vuonna 2018 olivat 36 000 euroa (n. 3 000 €/kk), 62 prosentilla ikääntyneistä ne jäivät alle 30 000 euroon (2 500 €/kk) ja joka kolmannella alle 20 000 euron (alle 1 700€/kk). Matalimmat tulot löytyvät vanhimpien ikäryhmien naisilta: 46 prosenttia 80–84-vuotiaista naisista ansaitsi alle 20 000 euroa vuodessa (vrt. miehet 25%) ja 85 vuotta täyttäneistä naisista useampi kuin joka toinen (vrt. miehet 31%). Naiset ovat enemmistönä matalimmissa tuloryhmissä ja miehet korkeimmissa: 71 prosenttia alle 20 000 euroa vuodessa ansainneista oli naisia ja vastaavasti 71 prosenttia vähintään 80 000 euroa ansainneista oli miehiä.

Kuvio 1. Veronalaisten tulojen tuloluokat ikäryhmittäin Helsingissä vuonna 2018.

Kuvio 2. Miesten ja naisten osuudet veronalaisten tulojen tuloluokissa Helsingissä 2018.

Yksinasuvilla matalat tulot ovat yleisempiä sukupuolesta tai iästä riippumatta

Kun tarkastellaan väestön tuloja toimeentulon näkökulmasta, veronalaisia tuloja ja eläkkeitä parempi tulokäsite on käytettävissä oleva rahatulo, josta on vähennetty verot sekä muut maksetut tulonsiirrot ja joihin on lisätty verottomat etuudet kuten asumisen tuet ja toimeentulotuki. Erilaisia kotitalouksia vertailtaessa on huomioitava myös kotitalouden rakenne ja koko. Esimerkiksi lapset kuluttavat aikuista vähemmän, ja useamman henkilön talouksissa asuva hyötyy puolestaan kulutuksen skaalaeduista: samoja tavaroita ja tuotteita voi hyödyntää useampi henkilö. Seuraavissa tarkasteluissa onkin käytetty kulutusyksikkökohtaisia [2] käytettävissä olevia rahatuloja.

Helsinkiläisten kulutusyksikkökohtaiset rahatulot olivat vuonna 2018 noin 26 500 euroa vuodessa eli noin 2 200 euroa kuukaudessa. Yksinasuvan ikääntyneen mediaanitulot olivat noin 62 prosenttia pariskunnassa asuvan ikääntyneen tuloista, ja tämä ero näkyy kaikissa ikäryhmissä. 

Kuvio 3. Helsinkiläisten asuntokuntien kulutusyksikkökohtainen käytettävissä olevan rahatulon mediaani vuonna 2018. 

Vanhimpien ikäryhmien naisille on kasautunut monia köyhyyden riskitekijöitä

Pienituloisena voidaan pitää henkilöä, jonka kulutusyksikkökohtainen rahatulo jää alle 60 prosentin kaikkien Suomen kotitalouksien rahatulon mediaanista. Helsinkiläisistä ikääntyneistä alle 8 prosenttia on tämän määritelmän mukaan pienituloisia, mikä on selvästi vähemmän kuin koko helsinkiläisväestön pienituloisuusaste (11,7 %). Pienituloisuus keskittyy ikääntyneessä väestössä kuitenkin vanhimpien ikäryhmien naisille. Pienituloisuusaste nousee naisilla koko väestön pienituloisuusastetta korkeammaksi yli 84 vuotta täyttäneiden joukossa. 88 vuotta täyttäneistä naisista pienituloisia oli jo 16 prosenttia (kuvio 6). Myös pitkittyneesti pienituloisten [3] osuus oli korkein vanhimpien ikäryhmien naisilla: 88 vuotta täyttäneillä 12,5 prosenttia. Kaikkiaan pitkittyneesti pienituloisia oli ikääntyneiden joukossa 5,5 prosenttia (koko väestö 5,9 %). 

Vanhimpien naisten varsin korkean pienituloisuusasteen taustalla on monia köyhyysriskiä nostavia tekijöitä, joista yksi on yksinasumisen yleisyys. Yksinasuvilla pienituloisuusriski on muita kotitaloustyyppejä yleisempää iästä ja sukupuolesta riippumatta. Pienituloisuuden riski on yksinasuvilla moninkertainen perheellisiin verrattuna. Eläkeläisten pienituloisuutta tarkastelleen tutkimuksen (Rantala 2020) mukaan miehillä ongelmallisin ryhmä niin pienituloisuuden yleisyyden kuin toistuvuuden suhteen olivat yksin asuvat leskiä lukuun ottamatta. Naisilla erottuivat niin lesket kuin muutkin yksinasuvat, mutta naistenkaan kohdalla pienituloisuus ei ollut leskien kohdalla yhtä yleistä kuin muiden yksinasuvien naisten. (Emt., 98-99.) 

Myös matalalla koulutustasolla on yhteys pieniin tuloihin, ja iäkkäillä naisilla koulutustaso on selvästi matalampi kuin saman ikäisillä miehillä tai työikäisillä naisilla. Lisäksi taustalla vaikuttavat jo edelläkin mainitut tunnetut työelämän erot eli sukupuolten väliset palkkaerot työuran aikana sekä erot työssäoloajan pituudessa ja eheydessä.

Kuvio 4. Ikääntyneiden pienituloisuusriski Helsingissä ikäryhmän ja sukupuolen mukaan vuonna 2018. Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta

Varallisuuden huomioiminen pienituloisuustarkasteluissa on haastavaa

Edellä esitetyt tilastoaineistoihin perustuvat pienituloisuusmittarit eivät ota huomioon varallisuutta. Esimerkiksi asuntovarallisuus on Suomessa yleistä ja osa pienituloisiksi tulojen perusteella luokitelluista ikääntyneistä asuu velattomassa omistusasunnossa, minkä seurauksena esimerkiksi asumiskulut voivat jäädä selvästi vuokra-asumista pienemmiksi. Helsinkiläisistä ikääntyneistä enemmistö asuu omistusasunnossa: yksinasuvista 60 prosenttia (joista hitas-asunnoissa 7 %) ja pariskunnista 81 prosenttia (joista hitas-asunnoissa niin ikään 7 %) (Tilastokeskus, Helsingin asuntokannan kohdentumisen aineisto).  

Monilla on myös muuta varallisuutta kuten vapaa-ajan asunto tai rahoitusrahallisuutta. Tilastokeskus on arvioinut, että varallisuuden huomioiminen laskisi esimerkiksi pienituloisuusastetta muutamalla prosenttiyksiköllä. Varallisuuden pienituloisuutta vaimentava vaikutus on Tilastokeskuksen arvion mukaan merkittävä muun muassa eläkeläisillä ja yrittäjillä. Varallisuudesta ei kuitenkaan ole saatavilla yhtä kattavia (esim. kuntatasolla tai ikäryhmittäin) tietoja kuin tuloista. (Törmälehto 2018.)

Asumistuen saajat asuvat yksin ja vuokralla

Helsingissä asuminen vie keskimäärin viidenneksen kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista (vrt. koko maa 15 %), alimmassa tuloviidenneksessä yli 42 prosenttia (Helsingin kaupunki 2021). Yksinasuvilla asumiskulut haukkaavat muita suuremman osan tuloista. Vanhuuseläkeläisiä tuetaan asumiskustannuksissa eläkkeensaajan asumistuella. Eläkkeensaajan asumistukea sai Helsingissä vuonna 2019 lähes 15 400 ikääntynyttä (13,7 % ikääntyneistä). Naiset (15,6%) saivat tukea hieman miehiä (10,7%) useammin. Tuen saajista lähes 90 prosenttia asuu yksin ja yli 90 prosenttia vuokra-asunnossa. Eläkkeensaajan asumistuen saaminen on selvästi vähäisempää kuin työikäiselle väestölle suunnatun yleisen asumistuen. Yleistä asumistukea saaneeseen ruokakuntaan kuului vuoden 2019 lopussa joka neljäs alle 65-vuotias helsinkiläinen.   

Toimeentulotuen saanti on ikääntyneillä harvinaista ja kohdistuu terveysmenoihin

Jos ansiotulot tai syyperusteiset etuudet ja asumisen tuet eivät riitä turvaamaan toimeentuloa, viimesijaisen turvaverkon tarjoaa myös ikääntyneille toimeentulotuki. Helsinkiläisistä ikääntyneistä 2 600 henkilöä eli 2,3 prosenttia oli vuoden 2019 aikana Kelan myöntämän ja maksaman perustoimeentulotuen piirissä ainakin yhden kuukauden ajan (vrt. Helsingin koko väestöstä noin 10 %). Perustoimeentulotuen osalta 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä tuen saaminen oli miesten kohdalla hieman naisia yleisempää, mutta 75 vuotta täyttäneistä naiset saivat tukea miehiä yleisemmin. Perustoimeentulotuen lisäksi kunta voi myöntää ja maksaa täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Vuonna 2019 täydentävää toimeentulotukea sai 1 211 (1,1 %) ja ehkäisevää 1 021 (0,9 %) ikääntynyttä. Myös kunnan myöntämän tuen väestöosuudet jäivät ikääntyneillä hieman nuorempia ikäryhmiä pienemmiksi. 

Vanhuuseläkeikäisten toimeentulotuen saanti on selvästi harvinaisempaa ja lyhytaikaisempaa kuin nuoremmilla ikäryhmillä. Asiaa selittää ennen kaikkea se, että vanhuuseläkeläisille tarkoitettujen perusturvaetuuksien (Kelan vanhuuseläke ja takuueläke) taso ylittää perustoimeentulotuessa huomioon otettavat menot (Kuivalainen ja Ylikännö 2020). Vanhuuseläkeläisille ei yhtäältä synny laskennallista vajetta (ts. tulot ja varallisuus ovat suuremmat kuin Toimeentulotukilaissa 1997/1412 9 § välttämättömiksi määritellyt menot) ja siten oikeutta perustoimeentulotukeen, mutta toisaalta suuret terveydenhuolto- ja lääkemenot aiheuttavat heille toimeentulovaikeuksia ja tarvetta viimesijaiseen tukeen. Kelan tutkimuksen mukaan vanhuuseläkeläisten erityispiirteitä toimeentulotuessa ovatkin myönnetyn tuen pienempi määrä ja tuen kohdistuminen muita väestöryhmiä useammin terveydenhuoltomenoihin. (Emt.)  Kuviossa 5 on esitetty Kelan laskennallinen arvio siitä, kuinka perustoimeentulotuki on kohdentunut erilaisiin menolajeihin saajan pääasiallisen toiminnan mukaan Helsingissä vuonna 2019. Vanhuuseläkkeen saajille myönnetystä tuesta keskimäärin 45 prosenttia kohdistuu terveydenhuoltomenoihin. Toinen selkeä menoerä ovat asumiskustannukset, jotka aiheuttavat tarvetta perustoimeentulotuelle.

Kuvio 5. Perustoimeentulotuen menojen kohdentuminen menolajeihin tuen hakijan pääasiallisen toiminnan mukaan vuonna 2019.

Toimeentulotuen tarve todennäköisesti suurempi kuin alhaisesta tuensaajien lukumäärästä voi päätellä

Vaikka vanhuuseläkeläiset eivät tuensaajien määristä päätellen näyttäisi tarvitsevan juurikaan toimeentulotukea, tarvetta tuelle voi todellisuudessa kuitenkin olla enemmän. Tästä antaa viitteitä esimerkiksi se, että vanhuuseläkeläisille tehdään selvästi enemmän kielteisiä tukipäätöksiä kuin nuoremmille ikäryhmille (emt. s. 309). Toisaalta kaikki ikääntyneet eivät toimeentulotukea hae silloinkaan, kun sitä tarvitsisivat (esim. Ohisalo ja Saari, 2014). Toimeentulotuen alikäyttöä on selitetty muun muassa heikentyneellä toimintakyvyllä ja etuuksiin liittyvän tiedon puutteella. Tukea haetaan pääsääntöisesti sähköisellä lomakkeella, mikä on osalle tukea tarvitsevista haastavaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan helsinkiläisistä 75–89-vuotiaista yli puolet joko kokee vaikeuksia julkisten verkkopalveluiden sivujen käytössä tai ei käytä internetiä lainkaan (Hirvonen ja Ahola 2021). Myös tarve pärjätä omillaan tai leimautumisen pelko voivat olla esteenä tuen hakemiselle. 

Joka viides ikääntynyt kokee menojen kattamisen hankalaksi

Toimeentuloa tutkitaan useimmiten tarkastelemalla ihmisten tuloja tai kulutusta, mutta hyvinvointitutkimuksessa on 2000-luvulla pidetty yhä tärkeämpänä myös ihmisten omia arvioita heidän toimeentulostaan. (Ahonen ym. 2018, 11.) Tuloihin perustuvien mittareiden rinnalle onkin kehitetty koettua toimeentuloa kuvaavia mittareita, jotka täydentävät esimerkiksi tulonjakotilastoista saatavaa kuvaa taloudellisesta toimeentulosta.

Joka viides 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä on sitä mieltä, että menojen kattaminen tuloilla on heille hankalaa. Tulovaikeuksien kokeminen on ikääntyneillä hieman harvinaisempaa kuin helsinkiläisillä keskimäärin (25 %). Yksinasuvat ikääntyneet kokevat selviytymisensä selvästi pariskuntia hankalammaksi: yksinasuvista menojen kattamisen tuloilla arvioi hankalaksi 27 prosenttia, pariskuntaan kuuluvista 13 prosenttia. Ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä oli joutunut tinkimään kaikkiaan joka kymmenes, ja yksinasuvien joukossa tämäkin oli hieman yleisempää (13 %) kuin pariskuntaan kuuluvilla (7 %). Ruoan loppumisen pelkääminen oli harvinaista, mutta sekin kokemus oli yksinasuvilla pariskuntaan kuuluvia yleisempää. 

Kuvio 6. Koettu toimeentulo vuonna 2021, 65 vuotta täyttäneet helsinkiläiset. 

Toimeentulovaikeuksia kokeneiden elämänlaatu muita selvästi huonompi

Pienituloisuus voi erityisesti pitkittyessään rajoittaa sosiaalista elämää, harrastustoimintaa ja yhteiskunnallista osallistumista, ja tutkimusten mukaan koettu toimeentulo on yhteydessä muun muassa elämänlaadun kokemukseen. (Eskelinen & Sironen 2017, 42-47.) 

Kuviossa 7 on tarkasteltu elämänlaadun kokemusta suhteessa siihen, miten vaikeaksi tai helpoksi 65 vuotta täyttäneet helsinkiläiset ovat kokeneet taloudellisen tilanteensa keväällä 2021. Keskimäärin elämänlaatunsa hyväksi koko 56 prosenttia ikääntyneistä, mutta ero toimeentulonsa hankalaksi kokeneiden ja toimeentulonsa helpoksi tai erittäin helpoksi kokeneiden välillä oli hyvin suuri. Niistä ikääntyneistä, jotka kokivat kotitalouden menojen kattamisen tuloilla hankalaksi, 23 prosenttia koki elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi. Sen sijaan niistä, jotka kokivat menojen kattamisen helpoksi tai erittäin helpoksi, lähes 80 prosenttia koki elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi. Heikommaksi toimeentulonsa kokevat helsinkiläiset arvioivat myös terveytensä heikommaksi eivätkä ole omasta mielestään yhtä onnellisia kuin toimeentulonsa paremmaksi kokevat. (Högnabba ja Määttä 2021, 12–13).

Kuvio 7. Elämänlaatunsa (WHOQOL-8) keskimäärin hyväksi tuntevien osuus, 65 vuotta täyttäneet helsinkiläiset. 

Pienituloisuutta ja köyhyyttä on tarkasteltava monesta eri näkökulmasta

Edellä kartoitettiin erilaisten tilasto- ja kyselytutkimusaineistojen perusteella sitä, kuinka suurta osaa Helsingin ikääntyneistä pienet tulot koskettavat. Taulukkoon 1 on koottu eri mittareiden antamia tuloksia. Ne antavat hyvinkin erilaisen kuvan sitä, kuinka yleistä pienituloisuus ikääntyneiden joukossa on. 

Kokonaisuudessaan pienituloisuus ei mittareiden valossa näytä koskettavan kovin suurta osaa helsinkiläisistä ikääntyneistä. Ikääntyneet kuuluvat pienimpään tulodesiiliin koko väestöä harvemmin, heidän pienituloisuusasteensa (myös pitkittyneen pienituloisuuden osalta) jää alle koko väestön lukeman, ja toimeentulo- tai asumistukea saadaan vain harvoin. Ikääntyneet myös kokevat toimeentulovaikeuksia harvemmin kuin nuoremmat ikäryhmät.  Tutkimusten mukaan ikääntyneiden kulutus ja varallisuus ovat lisääntyneet. (Ahonen ym. 2018.)

Kuitenkin jokaisen mittarin kohdalla tarkempi tarkastelu nosti esiin väestöryhmiä, joiden keskuudessa pienituloisuus on hyvinkin yleistä myös ikääntyneillä, esimerkiksi yksin asuvat, naiset ja kaikkein vanhimmat ikäryhmät. Kun kuvataan 65 vuotta täyttäneiden väestöryhmää, kuvataan hyvin heterogeenista ryhmää, jossa esimerkiksi nuorimpien ja vanhimpien ikäryhmien välillä on suuria eroja niin koulutustasossa kuin toimintakyvyssäkin. Näitä väestöryhmien välisiä eroja on tärkeää seurata ja nostaa esiin, kun kuvataan pienituloisuuden keskimääräistä esiintyvyyttä. 

Tutkimuksista tiedetään, että toimeentulovaikeuksilla on negatiivinen yhteys hyvinvointiin ja terveyteen. Ongelmat kietoutuvat toisiinsa, ja niiden juurisyitä on vaikea erottaa seurauksista. Tarvitaan lisää ymmärrystä siitä, miten heikompi toimeentulon kokemus syntyy ja miten se on yhteydessä esimerkiksi demografisiin tekijöihin kuten koulutustasoon ja ikään tai terveyteen ja toimintakykyyn. 

Hanna Ahlgren-Leinvuo toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa.

Lähteet:

Ahonen, Kati, Liisa-Maria Palomäki ja Anu Polvinen (2018). Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2017. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2018:3. Osoitteessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136493/Elakelaisten-toimee...

Asuminen Helsingissä -verkkosivut. Asumiskustannusten tulo-osuudet. Osoitteessa https://asuminenhelsingissa.fi/fi/content/asumiskustannusten-tulo-osuudet .

Eskelinen Niko & Sironen Jiri (2017). Köyhyys. Syitä ja seurauksia. Suomen syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin. Kuopio, 2017. 

Helin, Mari, Eija Kaskiharju, Mia Niemi ja Johanna Vuorinen (2019). Köyhyys ja huono-osaisuus gerontologisen sosiaalityön iäkkäiden asiakkaiden elämässä. Sosiaalinen raportti, Helsingin kaupunki. Osoitteessa https://www.hel.fi/static/sote/sosrap/raportit/sosiaalinen-raportti-vanh...

Helsingin kaupunki (2016). Vuositilastot toimeentulotuen saajista, Sosiaali- ja terveysvirasto, tietohuolto- ja tilastopalvelut.

Helsingin kaupunki (2021). Asumisen ja rakentamisen tilastotietoa Helsingistä. Osoitteessa https://asuminenhelsingissa.fi/fi/content/asumisen-tuet 

Hirvonen, Jukka ja Nina Ahola (2020). Digitalisaation huipulla – ja reunalla. Verkkopalvelujen käyttö ja digisyrjäytyminen Helsingissä ja Suomessa. Tutkimuksia 2021: 2. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitieto. Osoitteessa https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_04_16_Tutkimuksia%2...

Högnabba, Stina ja Suvi Määttä (2021). Stadin HYTE-barometri. Tilastoja 2021:1. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitieto. Osoitteessa https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_01_28_Tilastoja_1_H...

Kainulainen, Sakari ja Juho Saari (2013). Koettu huono-osaisuus Suomessa. Teoksessa Saari Juho ja Niemelä Mikko (toim.) Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa (2013). Gaudeamus.

Kangas Olli ja Veli-Matti Ritakallio (2008). Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 61/2008. Kelan tutkimusosasto.

Kuivalainen, Susan, Noora Järnefelt, Kati Kuitto ja Suvi Ritola (2019). Naisten ja miesten eläke-erot. Katsaus tutkimukseen ja tilastoihin. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:66. Sosiaali- ja terveysministeriö. Osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4122-9 [Viitattu 15.6.2021].

Kuivalainen, Susan ja Minna Ylikännö (2020). Perustoimeentulotukea saavat vanhuuseläkeläiset. Teoksessa Tuija Korpela, Hanna-Mari Heinonen, Markku Laatu, Simo Raittila ja Minna Ylikännö (toim.) Ojasta allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit. Kela.

Patosalmi, Mervi, Hanna Ahlgren-Leinvuo ja Jukka Hirvonen (2019). Sukupuolivaikutusten arviointi Helsingin kaupungin palveluissa. Tasa-arvohankkeen tuloksia. Tutkimuksia 2019:1. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.

Rantala, Juha ja Marja Riihelä (2016). Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995–2013. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2016:1.

Rantala, Juha (2020). Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 05/2020. Osoitteessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140713/tutkimuksia-elakela...

Rantala, Juha, Marjo Pyy-Martikainen ja Marja Riihelä (2021). Miten nettotulot muuttuvat eläkkeelle siirryttäessä?Tarkastelu nettotulosuhteen muutoksesta 2002-2017. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 04/2021. Osoitteessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/142571/miten-nettotulot-mu...

THL (2019). Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015–2019. Työpaperi 6/2019. THL, Perusturvan riittävyyden III arviointiryhmä. Osoitteessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137711/URN_ISBN_978-952-34...

Törmälehto, Veli-Matti (2018). Varallisuuserot kasvussa, tuloerot vakaat? TIETO & TRENDIT, 28.8.2018. Tilastokeskus. Osoitteessa https://tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/varallisuuserot-ka... [viitattu 15.6.2021].

Virrankari, Lotta ja Anna-Maria Isola (2021). Miten käy mahdollisuuksille köyhyydessä? Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):3.

* * * * *

[1] Tulorajat kansaneläkkeen maksamiselle perustuvat kansaneläkelakiin (2007/568) Tällä hetkellä tuloraja, jolla ei saa kansaneläkettä, on yksinasuvalla 1 373,30 €/kk ja parisuhteessa olevalle 1 230,63 €/kk). (https://www.kela.fi/kansanelake-maara-ja-maksaminen)

[2] Tilastokeskuksen tulonjakotilastossa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa ns. muunnettua OECD:n kulutusyksikköasteikkoa, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5 ja lapset saavat painon 0,3 (lapsiksi on määritelty 0–13-vuotiaat ). (https://www.stat.fi/til/tjt/kas.html

[3] Henkilön katsotaan olevan pitkittyneesti pienituloinen silloin, kun hän on kuulunut pienituloiseen asuntokuntaan tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kaksi kertaa.

Kommentoi