Artikkeli 20.12.2017  |  Mika Ronkainen

Katsaus helsinkiläislasten ja -nuorten kokemaan kiusaamiseen

Kouluterveyskysely 2017

  • Kuva: Flickr.com, hobvias_sudoneighm, CC BY 2.0_modified.

LapsetNuoretHyvinvointi

Kiusaaminen on Kouluterveyskyselyn vastausten perusteella vähentynyt Helsingin kouluissa merkittävästi vajaassa kymmenessä vuodessa. Yleisintä kiusaaminen on peruskouluissa, joissa 4.- ja 5.-luokkalaisista joka neljäs on ainakin kerran joutunut kiusatuksi lukuvuoden aikana. Artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään helsinkiläisten lasten ja nuorten vastauksia valtakunnalliseen Kouluterveyskyselyyn.

Koulukiusaaminen on noussut jälleen näkyvästi julkiseen keskusteluun tänä syksynä, muun muassa kiusattujen jakamien omakohtaisten kokemusten ja eduskunnassa tehdyn lakialoitteen johdosta. Koulukiusatuksi joutuminen voi pahimmillaan aiheuttaa masennusta ja paniikkihäiriöitä sekä johtaa pitkälle aikuiselämään ulottuviin mielenterveyden häiriöihin. Se lisää koulunkäyntiin liittyviä pelkoja, laskee opiskelumotivaatiota ja voi olla merkittävä syrjäytymiskehityksen osatekijä. Kouluaikoina kiusatuilla on todettu olevan muuta väestöä useammin ahdistuneisuushäiriöitä aikuisena ja kiusaamisella voi olla negatiivinen vaikutus myös yksilön myöhempään koulutus- ja tulotasoon (Wolke & Lereya, 2015).

Helsingin uuden kaupunkistrategian tavoitteissa nostetaan esille nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille. Vaikka kiusaaminen on vähentynyt, joutui Kouluterveyskyselyyn vastanneista noin 19 000 helsinkiläiskoululaisesta yli 900 peruskoululaista ja yli 100 toisen asteen opiskelijaa viikoittain koulukiusatuksi vuonna 2017.

Tässä artikkelissa luodaan Kouluterveyskyselyn tulosten perusteella katsaus siihen, kuinka paljon ja millä tavoin helsinkiläisnuoria kiusataan. Artikkelin pääpaino on koulukiusaamisessa, lukuun ottamatta syrjivää kiusaamista, jota käsittelevä osio koskee myös vapaa-ajalla tapahtunutta kiusaamista. Koulukiusaamisen esiintyvyyttä peruskoulujen 8. ja 9. luokilla, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa on selvitetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemissä Kouluterveyskyselyissä vuodesta 2008 lähtien. Peruskoulun 4. ja 5. luokat tulivat mukaan kyselyyn 2017.

Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyyn vastasi Helsingissä 7 932 perusopetuksen 4.- ja 5.-luokkalaista, 5 125 8.- ja 9.-luokkalaista, 3 809 lukion 1. ja 2. vuosikurssilaista ja 2 159 ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuosikurssilaista, yhteensä 19 025 helsinkiläislasta ja -nuorta. Vastaajamäärät vaihtelivat kysymyksittäin. Tilastotietojen lähteenä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen avoin kouluterveyskyselyn tulospalvelu.

Peruskouluissa eniten kiusaamista

Kouluterveyskyselyn mukaan kiusaaminen on yleisintä peruskoulun alaluokilla ja se muuttuu koko ajan harvinaisemmaksi lasten kasvaessa. Kyselyssä kiusatuksi joutumista mitattiin kysymyksellä ”Kuinka usein sinua on kiusattu oppilaitoksessa tämän lukukauden aikana?” Vastausvaihtoehdot olivat ”useita kertoja viikossa”, ”noin kerran viikossa”, ”harvemmin” ja ”ei lainkaan".

Kouluterveyskyselyyn vastanneista Helsingin peruskoulujen 4.- ja 5.-luokkalaisista kahdeksan prosenttia ilmoitti tulleensa koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa lukukauden aikana. Peruskoulun yläluokilla viikoittain kiusattujen osuus oli noin kuusi prosenttia. Kiusaamisen väheneminen jatkuu siirryttäessä toisen asteen koulutukseen: ammatillisissa oppilaitoksissa viikoittain kiusatuksi ilmoitti joutuneensa kolme prosenttia ja lukioissa yksi prosentti oppilaista. Osuudet ovat samalla tasolla koko maan keskiarvojen kanssa.

Sama iän myötä laskeva trendi toistuu myös harvemmin tapahtuvaa satunnaista kiusaamista tarkasteltaessa. Helsingin peruskoulujen 4.- ja 5.-luokkalaisista joka kolmas ja 8.- ja 9.-luokkalaisista joka neljäs vastasi joutuneensa kiusaamisen kohteeksi vähintään kerran lukukauden aikana. Lukioissa jossain vaiheessa lukukautta kiusattuja on noin kymmenesosa oppilaista, ja ammatillisissa oppilaitoksissa hieman yli kymmenesosa. Myös nämä osuudet ovat samalla tasolla koko maan keskiarvojen kanssa.

 

Pojat kiusaavat ja ovat kiusattuina enemmän kuin tytöt

Poikia kiusataan enemmän kuin tyttöjä. Peruskoulun 4. ja 5. luokilla tytöt ja pojat joutuvat keskimäärin yhtä usein kiusatuiksi viikoittain, mutta yläluokilla pojista seitsemän prosenttia ilmoitti tulleensa viikoittain kiusatuksi tyttöjen osuuden ollessa neljä prosenttia. Myös lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa joutuvat pojat hieman tyttöjä useammin kiusatuiksi viikoittain.

Pojat myös kiusaavat tyttöjä enemmän. Kiusaamista kouluterveyskyselyssä mitattiin kysymyksellä ”Kuinka usein sinä olet osallistunut muiden opiskelijoiden kiusaamiseen tämän lukukauden aikana?” Vastausvaihtoehdot olivat ”useita kertoja viikossa”, ”noin kerran viikossa”, ”harvemmin” ja ”ei lainkaan.” Helsingin peruskoulujen alaluokkien pojista noin kolmasosa ilmoitti osallistuneensa kiusaamiseen vähintään kerran lukukauden aikana. Tyttöjen vastaava osuus oli hieman useampi kuin joka kymmenes.

Yläluokille siirryttäessä kiusaamiseen vähintään kerran lukukauden aikana osallistuneiden poikien osuus pienenee neljäsosaan, tyttöjen osuus pysyy samana. Sukupuolten välinen ero tasoittuu lisää siirryttäessä toiselle asteelle, jossa pojista noin kymmenen prosenttia ja tytöistä noin viisi prosenttia kiusaa vähintään kerran lukukauden aikana. Tulokset ovat samalla tasolla koko maan keskiarvojen kanssa.

Kiusaaminen on vähentynyt

Kiusaaminen kouluissa on vähentynyt merkittävästi. Vuoden 2008 Kouluterveyskyselyssä viikoittain kiusatuksi vastasi joutuvansa lähes yhdeksän prosenttia Helsingin peruskoulujen yläluokkalaisista. Toistuvasti kiusattujen osuus on täten pudonnut kolmanneksella vajaassa kymmenessä vuodessa. Myös ammatillisissa oppilaitoksissa toistuvasti kiusattujen osuus on laskenut, lukioissa osuus on pysynyt samana.

Peruskoulun yläluokilla ja ammatillisissa oppilaitoksissa myös vähintään kerran lukukauden aikana kiusatuksi joutuneiden osuudet ovat pienentyneet. Vuonna 2008 vielä joka kolmas peruskoulujen yläluokkalainen joutui kiusatuksi jossain vaiheessa lukukautta, osuus on siis pienentynyt neljäsosalla vajaassa kymmenessä vuodessa. Ammatillisissa oppilaitoksissa jossain vaiheessa lukukautta kiusattujen osuus on samalla aikavälillä lähes puolittunut. Lukioissa satunnaisesti kiusattujen osuus on pysynyt alhaisella tasolla koko tarkastelujakson ajan.

Suunta on laskeva myös kiusaamiseen osallistumista tarkasteltaessa. Vuoden 2017 kyselyssä viikoittain kiusaamiseen osallistuneita oli kolme prosenttia peruskoulun yläluokkalaisista, kun vuonna 2008 osuus oli kahdeksan prosenttia. Lukioissa viikoittain kiusaamiseen osallistuneiden osuus on tippunut samalla aikavälillä kahdesta prosentista yhteen prosenttiin ja ammatillisissa oppilaitoksissa viidestä prosentista kahteen prosenttiin. Myös satunnaisesti kiusaamiseen osallistuneiden osuudet ovat tippuneet merkittävästi kaikilla kouluasteilla. Peruskoulujen alaluokkalaisista noin kolme prosenttia vastasi osallistuneensa kiusaamiseen noin kerran viikossa tai useammin, ja noin viidesosa vähintään kerran lukukauden aikana. Kouluterveyskysely toteutettiin ensimmäistä kertaa myös peruskoulujen 4.- ja 5.-luokkalaisille vasta 2017, joten heidän osaltaan aikasarjavertailua mahdollistavaa dataa ei ole saatavilla. Kouluterveyskyselyjen perusteella kiusaaminen on vähentynyt Helsingissä samaan tahtiin kuin koko maassa keskimäärin.

Myös Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttaman Nuorisorikollisuuskyselyn perusteella koulukiusaaminen on vähentynyt merkittävästi koko maassa. Kyselyn perusteella kiusaaminen on vähentynyt tekojen osalta yhteen kolmasosaan neljässä vuodessa: vuonna 2016 vain seitsemän prosenttia vastaajista oli osallistunut kiusaamiseen, kun vielä 2012 osuus oli 21 prosenttia. (Näsi 2016, 10)

Tytöt sulkevat ulkopuolelle, pojat kiusaavat fyysisesti useammin

Eri kiusaamistapojen yleisyyttä mitattiin kysymällä ”Jos sinua on kiusattu tai olet osallistunut muiden oppilaiden kiusaamiseen tämän lukukauden aikana, miten se on tapahtunut?” Kysymyksen osiot olivat ”Nimitelty ilkeästi, tehty naurunalaiseksi tai kiusoiteltu loukkaavasti”, ”Jätetty huomiotta tai kaveriporukan ulkopuolelle”, ”Lyöty, potkittu tai tönitty”, ”Levitetty valheita toisille oppilaille loukkaamistarkoituksessa”, ”Viety rahaa tai tavaraa tai rikottu tavaroita”, ”Uhkailtu tai pakotettu tekemään asioita vastentahtoisesti”, ”Loukattu halventavilla ilmeillä tai eleillä”, ”Loukattu kännykän tai internetin kautta; viestit, soitot tai kuvat” ja ”Jollakin muulla tavalla.” Vastausvaihtoehdot olivat ”kyllä” ja "ei".

Nimittely, naurunalaiseksi tekeminen ja kiusoittelu ovat yleisin tapa kiusata helsinkiläisnuorten keskuudessa. Tytöt kiusaavat poikia useammin jättämällä kiusatun huomiotta tai sulkemalla tämän kaveriporukan ulkopuolelle, kun taas fyysinen kiusaaminen on yleisempää pojilla kuin tytöillä.

Fyysinen kiusaaminen harvinaistuu siirryttäessä peruskoulun yläluokilta toiselle asteelle, mutta tytöillä ulkopuolelle jättäminen yleistyy siirryttäessä peruskoulusta lukioon. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat tytöt kiusaavat tällä tavalla lukiolaistyttöjä harvemmin.

Helsingin lukioissa fyysinen kiusaaminen on hieman yleisempää ja ammatillisissa oppilaitoksissa hieman harvinaisempaa kuin koko maassa keskimäärin. Muuten eri kiusaamistapojen esiintyvyys Helsingin oppilaitoksissa ei poikkea merkittävästi koko maan keskiarvoista.

Peruskoulujen 4.- ja 5.-luokkalaisten osalta ei tietoa eri kiusaamistapojen yleisyydestä vielä marraskuussa 2017 ollut THL:n tulospalvelussa. Myöskään nettikiusaamista mittaavan indikaattorin tuloksia ei ollut vielä saatavilla.

Joka kymmenes toisen asteen opiskelija kokee syrjivää kiusaamista

Syrjivää kiusaamista mitattiin ensimmäistä kertaa Kouluterveyskyselyssä 2017. Nuorilta kysyttiin "Onko sinua tämän lukukauden aikana kiusattu seuraaviin asioihin liittyen koulussa tai vapaa-ajalla? 1) ulkonäkö (esim. paino, pituus, kehon muodot), 2) sukupuoli (esim. tyttömäinen poika, poikamainen tyttö, homoksi nimittely), 3) ihonväri, kieli, ulkomaalainen tausta, romanitausta, saamelaistausta, 4) vammaisuus, 5) perhe (vanhemmat, köyhyys, asuinpaikka), 6) uskonto.” Vastausvaihtoehdot olivat ”kyllä” ja ”ei”. Mukaan on otettu vastaajat, jotka vastasivat ”kyllä” vähintään yhteen osioon.

Syrjivää kiusaamista koulussa tai vapaa-ajalla oli kokenut joka viides peruskoulun 4.- ja 5.-luokkalainen ja joka neljäs peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalainen vähintään kerran lukukauden aikana. Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista syrjityksi oli joutunut keskimäärin 13 prosenttia. Helsingin lukioissa syrjivää kiusaamista esiintyi hieman koko maan keskiarvoa enemmän, muilla kouluasteilla määrät olivat samalla tasolla koko maan keskiarvojen kanssa.

Ulkonäön vuoksi kiusatuksi joutuminen on yleisin syrjivän kiusaamisen muoto. Peruskoulun alaluokilla hieman useampi kuin joka kymmenes ja yläluokilla joka viides oli joutunut kiusatuksi ulkonäön vuoksi, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa melkein joka kymmenes. Tytöt joutuvat kiusatuksi ulkonäön vuoksi poikia useammin.

Poikiin kohdistuu tyttöjä enemmän sukupuoleen liittyvää kiusaamista. Eniten sukupuoleen liittyvää kiusaamista tapahtuu peruskoulun alaluokilla, joissa sitä joutui kokemaan yhdeksän prosenttia pojista ja neljä prosenttia tytöistä.

Ihonvärin tai kielen vuoksi kiusaamista oli kokenut noin kuusi prosenttia Helsingin peruskoulujen alaluokkalaisista ja kahdeksan prosenttia yläluokkalaisista. Osuus on samalla tasolla koko maan keskiarvon kanssa, vaikka ulkomaalaistaustaisia oppilaita on Helsingissä huomattavasti muuta maata enemmän. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista sama osuus oli hieman alle viisi prosenttia ja lukiolaisista alle neljä prosenttia. Uskonnon vuoksi syrjittyjä oli kaikilla kouluasteilla noin kolme prosenttia ja vammaisuuden vuoksi syrjittyjä noin kaksi prosenttia vastaajista.

Kertomisesta on useimmiten apua

Aikuiselle kertominen on kiusattujen ensisijainen mahdollisuus saada kiusaaminen loppumaan. Koulukiusaamisesta kertomista mitattiin Kouluterveyskyselyssä 2017 kysymällä ”Oletko kertonut jollekin koulun aikuiselle tämän lukukauden aikana koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta?” Myönteistä vastausta seurasi jatkokysymys ”Mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun olet kertonut kiusaamisesta?”, johon vastausvaihtoehdot olivat: ”kiusaaminen on loppunut”, ”kiusaaminen on vähentynyt”, ”kiusaaminen on jatkunut kuten ennenkin”, ”kiusaaminen on pahentunut” ja ”en tiedä”. Kysymys oli osoitettu vain niille vastaajille, joita oli kiusattu tai jotka olivat osallistuneet kiusaamiseen kuluneen lukukauden aikana.

Peruskoulun 4.- ja 5.-luokkalaisista vastaajista yli puolet oli kertonut koulun aikuiselle koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta lukukauden aikana. Heistä lähes kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että kiusaaminen oli tämän jälkeen loppunut tai vähentynyt. Joka kuudennen vastaajan mielestä kiusaaminen oli jatkunut samanlaisena tai pahentunut kertomisen jälkeen.

Peruskoulun yläluokilla kiusaamisesta kertoneita oli hieman useampi kuin joka neljäs kysymykseen vastannut. Heistä lähes puolet oli sitä mieltä, että kiusaaminen oli loppunut tai vähentynyt siitä kertomisen jälkeen. Kuitenkin lähes kolmasosan mielestä kiusaaminen oli kertomisen jälkeen jatkunut samanlaisena tai pahentunut.

Toisella asteella ammatillisten oppilaitosten opiskelijat arvioivat lukiolaisia useammin kertomisesta olleen hyötyä. Joka neljäs kysymykseen vastannut ammatillisten oppilaitosten opiskelija oli kertonut kiusaamisesta ja heistä lähes kaksi kolmasosaa arvioi kiusaamisen loppuneen tai vähentyneen. Vain kymmenesosa arvioi tilanteen jatkuneen yhtä huonona tai pahentuneen. Lukioissa kiusaamisesta oli kertonut joka kymmenes kysymykseen vastannut oppilas. Heistä lähes puolet oli sitä mieltä, että kiusaaminen oli tämän jälkeen vähentynyt, noin neljäsosan mielestä kiusaaminen oli jatkunut ennallaan tai pahentunut.

Sekä lukioiden että ammatillisten oppilaitosten osalta oli Helsingissä kiusaamisesta kertomisella paremmat seuraukset kuin maassa keskimäärin. Peruskoulun alaluokilla tulokset olivat samalla tasolla koko maan keskiarvojen kanssa, yläluokilla kertomisesta oli hieman harvemmin hyötyä kuin maassa keskimäärin. Kaikilla kouluasteilla tytöt kertoivat kiusaamisesta poikia useammin.

Syy siihen, että ammatillisten oppilaitosten opiskelijat arvioivat lukio-opiskelijoita useammin kiusaamisesta kertomisella olleen hyötyä, saattaa johtua eroista opetuksen rakenteissa. Ammatillinen opetus on luonteeltaan joustavampaa ja siihen kuuluu lukioita useammin työtilassa ryhmänä toimiminen, jolloin lyhyt keskustelutilaisuus ryhmän kesken on helpommin ja nopeammin järjestettävissä. Lukioissa keskustelutilaisuuden järjestäminen saattaa vaatia enemmän suunnittelua ja sen toteuttamisessa voi kestää pidempään ja tämä voi osaltaan vaikuttaa arviointiin. On myös huomioitava, että kiusaamisesta kertoneiden osuudet eivät olleet yhtä suuret lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden keskuudessa.

Yhteensä yli 400 helsinkiläislasta ja -nuorta vastasi kiusaamisen jatkuneen ennallaan tai jopa pahentuneen siitä kertomisen jälkeen. Kiusaamiseen puuttumisen tehokkuutta arvioidessa olisi kuitenkin tärkeätä ottaa myös aikaulottuvuus huomioon. Jos kiusatulta on kysytty heti kertomisen jälkeen, oliko siitä hyötyä, on arvio saattanut olla negatiivisempi, kuin jos kysymys olisi esitetty myöhemmin, kun kiusaamiseen on ehditty puuttumaan kunnolla. Vääristymä arvioinnissa voi mennä myös toiseen suuntaan, jos kiusaaminen helpottaa aluksi kertomisen jälkeen ja palautuu myöhemmin entiselle tasolleen. Joka tapauksessa selkeät toimintamallit ja riittävän pitkälle ulottuva seuranta on ensiarvoisen tärkeää kiusaamistilanteisiin puututtaessa. Kiusaamiseen puuttumisen on oltava johdonmukaista ja selkeää ollakseen tehokasta, puolivillainen ja näennäinen puuttuminen saattaa pahentaa tilannetta entisestään.

Kiusaamisen vähentämiseen panostetaan Helsingissä

Koulukiusaamisten vähentämiseksi viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty työ näyttäisi tuottaneen tulosta. Helsingin kouluissa on ollut käytössä useita kiusaamisen ehkäisyyn tähtääviä ohjelmia, joista tunnetuin lienee KiVa Koulu, jossa oli mukana enimmillään 90 prosenttia Helsingin peruskouluista. KiVa Koulun tehokkuudesta kiusaamisen vastaisessa työssä on tutkimusnäyttöä (Kärnä, 2012), mutta ohjelman muututtua maksulliseksi joutui osa kouluista luopumaan sen käytöstä.

Kiusaamista kuitenkin esiintyy vieläkin ja turvallisen opiskeluympäristön takaaminen jokaiselle vaatii yhä lisää töitä. Helsingissä on aloitettu uudessa kaupunkistrategiassakin mainitun kunnianhimoisen kiusaamisen vastaisen ohjelman suunnittelu, joka valmistuttuaan tulee olemaan käytössä kaikissa perus- ja toisen asteen oppilaitoksissa. Työ on aloitettu kartoittamalla, mitä eri ohjelmia Helsingin kouluissa on tällä hetkellä käytössä; aikatauluarviota ohjelman käyttöönotolle ei ole vielä olemassa.

Helsingin kouluille ja nuorisotyötä tekeville tahoille on 2017 aloitettu myös Helsingin kaupungin ja Cambridgen yliopiston yhteistyössä kehittämä Minun silmin, sinun silmin -ohjelma, joka tähtää vihapuheen, ääriajattelun ja vastakkainasettelun torjuntaan.

Artikkelia varten on haastateltu Helsingin esi- ja perusasteen sekä toisen asteen opiskelijahuollon päälliköitä Vesa Nevalaista ja Crister Nybergiä.

Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelijana Helsingin kaupungin kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.

Kirjallisuutta:

Kärnä, Antti. Effectiveness of the Kiva Antibullying program, 2012. Turun yliopiston julkaisuja.

Näsi, Matti. Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset, 2016. Helsingin yliopisto. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. (Katsauksia, nro 18/2016)

Wolke, Dieter & Lereya, Suzet Tanya. Long-term effects of bullying, 2015. Archives of Disease in Childhood 10 September 2015, Vol. 100(9), p. 879.

Kommentoi