Akateemisen tutkimustiedon ja kaupunkien toiminnan välillä yhteistyön haasteiksi on usein koettu erityisesti toiminnan erilaiset aikajänteet, vuorovaikutuksen heikkous tai tutkimustulosten sovellettavuus kaupunkien kehittämisessä. Nyt näihin haasteisiin on pääkaupunkiseudulla tartuttu uudelleen Kaupunkiakatemia-kumppanuuden sekä kaupunkitutkimus- ja opetusohjelmayhteistyön kautta.

Yliopistot kaupunkitutkimuksen moottoreina 

Pääkaupunkiseudulle on muodostumassa monipuolinen kaupunkitutkimuksen yhteistyökokonaisuus, kun yhteistyötä tiivistetään Helsingin yliopiston Kaupunkitutkimusinstituutin ja Aalto-yliopiston Living+ Platformin välillä. Vuonna 2018 toimintansa aloittaneeseen monitieteiseen Kaupunkitutkimusinstituuttiin keskitetään Helsingin yliopiston kaupunkiteemainen tutkimus- ja opetustoiminta. Kaupunkitutkimusinstituutti on Helsingin yliopiston tiedekuntien yhteinen verkostomallilla toimiva yksikkö, joka edistää alan tutkimusta sekä kehittää monitieteistä opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta.

Aalto-yliopistossa kaupunkitutkimus on osa ihmislähtöisen elinympäristön monitieteistä tutkimusta. Toimintaa tukee Living+ Platform, joka rakentaa yhteistyötä tutkijoiden, sidosryhmien ja yritysten välillä. Painopisteinä ovat kaupunkielämä, elinympäristön teknologiset läpimurrot sekä digitalisoituva, yhteistyötä korostava kaupunkisuunnittelu. Kaupunkitutkimusta Aallossa vahvistaa myös tuore kaupunkitalouden professuuri, joka perustettiin pääkaupunkiseudun kaupunkien lahjoitusvaroilla vuonna 2018. Vuonna 2019 avataan Living+ Hub, jonka tilat ja teknologia palvelevat alan yhteistyötä monipuolisesti.

Yliopistot ovat nostaneet kaupunkitutkimuksen edistämisen strategiseen keskiöön sekä keskinäisessä yhteistyössään että kaupunkien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Yksi keskeisistä avauksista viime vuosina on ollut myös Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen kaupunkitutkimuksen Urban Studies & Planning -maisteriohjelma. Yhteiskunta- ja ympäristötieteitä sekä arkkitehtuuria, muotoilua ja taloustieteitä yhdistävässä maisteriohjelmassa koulutetaan monialaisia osaajia vastaamaan tulevaisuuden kaupunkien kehittämisen haasteisiin.

Kaupunkiakatemia: kaupunkien ja yliopistojen matchmaker  

Tiedon vaikuttavuutta tutkittaessa on havaittu osallistumisen ja osallisuuden kokemuksen vahva merkitys tiedon jalkauttamisessa – tieto omaksutaan paremmin käytäntöön, jos on itse ollut sitä mukana tuottamassa. Kaupunkiakatemia on vuoden 2016 alusta toiminut kaupungin ja yliopistojen tutkimuspohjaisen kaupunkikehittämisen yhteistyöalustana. Kumppaniorganisaatioita ovat vuosina 2016–2018 olleet Helsingin kaupunki, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto, ja vuodesta 2019 alkaen kumppanuuteen liittyivät myös Espoon ja Vantaan kaupungit.

Kaupunkiakatemia-yhteistyössä pyritään edistämään korkeatasoista tutkimusta, uudistamaan toimintatapoja sekä luomaan ratkaisumalleja yhteiskunnallisiin haasteisiin ja siten kasvattamaan akateemisen toiminnan vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Kaupunkiakatemia ei rahoita tutkimushankkeita, vaan toimii eri organisaatioissa työskentelevien ihmisten ja intressien yhteen tuojana ja yhteensovittajana. Olennaista toiminnassa on saada yhteisiin prosesseihin tai projekteihin osallistuvat henkilöt vaihtamaan ajatuksia tarpeeksi usein.

Kaupunkiakatemiassa kumppanit kohtaavat monella tasolla. Strategisen tason johtoryhmään kuuluvat kaupunkien johtajat sekä yliopistojen rehtorit. Kaupunkiakatemian operatiivista toimintaa ohjaa kumppaniorganisaatioiden edustajista koostuva ohjausryhmä. Kaupunkiakatemia-yhteistyötä koordinoi vuodesta 2019 alkaen kaksi yhteistä työntekijää, joilla on mahdollisuus työskennellä kaikkien kumppaniorganisaatioiden tiloissa ympäri pääkaupunkiseutua. Yhteistyön tavoitteena on tukea monitieteisen kaupunkitutkimusyhteisön rakentumista, johon kuuluu yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä kaupunkien työntekijöitä. 

Uusi yhteistyömalli: kaupunkitutkimuksen tutkijatohtorit  

Pääkaupunkiseudun tutkimusyhteistyö sai uusia resursseja, kun Helsinki, Espoo ja Vantaa tekivät päätöksen rahoittaa kaupunkitutkimuksen tutkijatohtorin tehtäviä vuosina 2018–2023 Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa. Tutkijoiden kansainvälisessä rekrytoinnissa kokeillaan uutta mallia, jossa hakuja ei tehdä suoraan tietylle tieteenalalle – tai edes tiettyyn yliopistoon, vaan kaupunkien näkökulmasta ajankohtaisiin teemoihin. Tutkijat valitaan akateemisten valintaperiaatteiden mukaan, mutta myös kaupungit voivat osallistua rekrytointiprosessiin. Tutkijatohtorien tutkimushankkeissa panostetaan jatkuvaan yhteistyöhön sekä yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, ja samalla pyritään kehittämään kaupunkitutkimusviestintää dynaamisemmaksi.

Vuonna 2018 avattujen ensimmäisten tutkijanpaikkojen tutkimusteemat nostettiin suoraan kaupunkien strategiaohjelmista. Teemoiksi valittiin koko pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta ajankohtaiset aiheet: eriarvoisuus kaupungeissa, kaupunkialueiden kilpailukyky, hiilineutraali kaupunki ja se, miten digitalisaatio muuttaa kaupunkielämää. Yhteistyö kaupunkien kanssa on käynnistetty syksyn 2018 aikana työpajoissa, joissa keskusteltiin kaupunkien toiveista ja tietotarpeista sekä luotiin aihepiirin asiantuntijaverkostoa tutkijoiden työn tueksi. Yhteistyömallissa tavoitteena on kehittää tiedon yhteistuotannon prosessia, jossa akateeminen ja käytännön tieto tukevat toisiaan.

Tutkimusyhteistyöllä parempia kaupunkeja?

Kaupunkien toiveet kaupunkitutkijoille ovat usein varsin konkreettisia, ja tarvetta on muun muassa arviointitutkimukselle (miten meni, teemmekö oikeita asioita) sekä ennakointitiedolle (tutkimuspohjainen tulevaisuuden ennakointi). Nämä eivät ole olleet perinteisesti akateemisen tutkimuksen ykkösintressejä, eikä toiveiden yhteensovittaminen ole aina yksinkertaista.

Mitä uusilla yhteistyön muodoilla voidaan sitten saada aikaan? Moni tutkimus pyrkii nimenomaan lisäämään ymmärrystä kaupunkikehitykseen vaikuttavista ilmiöistä. Tiedon vaikuttavuus voi jäädä tutkijoilta piiloonkin: kuinka paljon esimerkiksi suunnittelija saa eväitä työhönsä osallistuttuaan tutkimusseminaariin? Ei ole välttämättä helppoa mitata myöskään sitä, muuttuvatko kaupungin strategiset tavoitteet tutkimusyhteistyön seurauksena tai paraneeko asukkaiden elämänlaatu.

Toisaalta on paljon tutkimushankkeita, jotka tarjoavat suoria toimintasuosituksia tai työkaluja kaupunkikehittäjille. Esimerkiksi segregaatioprosesseihin liittyvää tutkimusta seurataan tarkasti kaupunkien asumisen suunnittelusta vastaavissa yksiköissä, ja koulujen oppilaaksiottoalueisiin ja oppimistuloksiin liittyvää tietoa käytetään säännöllisesti opetustoimessa. Lisäksi yliopistoissa kehitettyjä paikkatietomenetelmiä ja -sovelluksia on hyödynnetty Helsingissä esimerkiksi saavutettavuuden ja asukkaiden kokemustiedon kartoittamisessa, ja ilmanlaatua koskevaa tutkimusta ja mallinnusta on käytetty kaupunkisuunnittelun tukena.