Helsingissä oli viime vuonna vaikeaa löytää varhaiskasvatuspaikkoja ruotsinkielisille lapsille, mikä suurelta osin johtuu hoitajapulasta. Oikeusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sanoi Ylen uutisessa, että ”kaupungin vastuulla on varmistaa, että kielelliset oikeudet toteutuu varhaiskasvatuksessa.” Keväällä 2020 voitiin jopa tulkita, että Helsingin kaupunki ei täyttänyt perustuslain vaatimuksia, joiden mukaan jokaisella tulisi olla oikeus hoitoon äidinkielellään. 

Ruotsinkielisten varhaiskasvatusikäisten 0–6-vuotiaiden lasten määrä kasvoi Helsingissä viime vuosikymmenellä nopeasti (Kuvio 1). Kun vuonna 2006 lapsia oli vielä 2 360, vuoden 2019 lopussa määrä oli kasvanut yli 800 lapsella, 35 prosenttia. Kasvu on nyt pysähtynyt, ja lasten määrä on pysynyt samalla tasolla viisi vuotta. Sen sijaan suomenkielisten lasten määrä kääntyi jo laskuun vuonna 2016, ja vuoden 2019 lopussa lapsia oli 2 000 vähennän kuin vuonna 2015, ja vain 2 100 enemmän kuin vuonna 2006 (Kuvio 2).

Koska Helsingin kasvusta suurin osa on tullut ulkomaalaisväestöstä, luonnollisesti myös lasten määrä muiden kuin suomen ja ruotsinkielisten ryhmässä on kasvanut huomattavasti kantaväestöä enemmän. Kun vuonna 2006 muita kuin suomen- ja ruotsinkielisiä lapsia oli 4 230, kasvua vuoden 2019 loppuun oli 5 500 – eli määrä enemmän kuin kaksinkertaistui, ja heidän osuutensa kaikista helsinkiläislapsista kasvoi 11 prosentista 22 prosenttiin. Suomenkielisten lasten osuus putosi 82 prosentista 71 prosenttiin 2006–2019.  

Kuvio 1a. Ruotsinkielisten varhaiskasvatusikäisten, 0-6-vuotiaiden lasten määrä ja osuus kotimaankielisistä lapsista 31.12.1991–2019 Helsingissä.

Kuvio 1b. Suomen ja ruotsinkielisten 0-6-vuotiaiden lasten määrän kasvu 31.12.2005–2019. Indeksi, vuosi 2006 =100.

Mistä johtuu ruotsinkielisten suomenkielisiä nopeampi kasvu? Tässä artikkelissa arvioidaan muuttoliikkeen, syntyvyyden ja perheiden kielirakenteiden vaikutusta lasten määrien kehitykseen.

Lasten ja naisten muuttoliike

Ensin tarkastellaan varhaiskasvatusikäisten lasten muuttoliikettä, johtuuko ruotsinkielisten lasten osuuden kasvu siitä, että heitä ja heidän vanhempiaan muuttaa kaupungista pois suomenkielisiä vähemmän ja tulee kaupunkiin enemmän.

Muuttaneiden ruotsinkielisten lasten määrä on melko vähäinen. Tulomuuttojen määrä kasvoi jonkin verran 2010-luvun alkupuolella, mutta nyt näyttää palautuneen vuosikymmenen alun tasolla. Lähtijöitä on enemmän kuin tulijoita, mutta koska myös lähtömuutot ovat hieman vähentyneet, ruotsinkielisten lasten muuttotappio on pysynyt samalla tasolla eli vajaa -100 lasta vuodessa kymmenen viime vuoden ajan.

Kuvio 2a. Ruotsinkielisten 0–6-vuotiaiden tulo-, lähtö- ja nettomuutto Helsingistä ja Helsinkiin 2000–2019.

Kuvio 2b. Suomen ja ruotsinkielisten 0–6-vuotiaiden muuttotappio / 1 000 lasta Helsingissä 2000–2019.

Helsingille on tyypillistä, että perheitä muuttaa kaupungista enemmän ulos kuin päinvastoin. Erityisesti 2000-luvun alkuvuosina, ”Nurmijärvi-ilmiön” aikana lasten määrä väheni huomattavasti muuttoliikkeen seurauksena. Vuoden 2007 jälkeen lasten muuttotappio on vähentynyt. Määrällisesti suomenkielisten lasten muuttotappio, keskimäärin 600 tällä vuosikymmenellä, on luonnollisesti ruotsinkielisten muuttotappiota (vajaa 100) suurempaa. Kaupungissa asuvien lasten määrään suhteutettuna muuttotappio on vähentänyt ruotsinkielisten lasten määrää keskimäärin vuosina 2015–2019 kuitenkin suhteellisesti enemmän, vajaa kolme prosenttia vuodessa, kun suomenkielisiä väheni 1,7 %.

Koska syntyvien lasten määrään vaikuttaa hedelmällisessä iässä olevien naisten määrän kehitys, myös tätä verrattiin kieliryhmittäin. 20-39-vuotaiden ruotsinkielisten naisten muuttotappio on hieman kasvanut viime vuosina verrattuna vuosiin 2007-2013, jolloin Helsingin väkiluku kasvoi nopeasti. Vaikka tulomuutto on kasvanut, myös lähtömuutto on kasvanut jopa hieman enemmän.

Helsinki on saanut suomenkielisistä naisista muuttovoittoa tällä vuosikymmenellä, mutta ruotsinkielisistä muuttotappiota. Helsingille on tyypillistä, että suurimmat muualta Suomesta kaupunkiin muuttavat ikäluokat ovat 18-29-vuotiaita, ja tästä ikäluokasta käytännössä kokonaan saadaan kotimainen muuttovoitto. Koska muuttajat tulevat huomattavalta osin opiskelemaan koko Suomesta, kotimaankieliset muuttajat ovat valtaosin suomenkielisiä. Lähtömuutto alkaa kasvaa 30 ikävuoden jälkeen, ja muutot suuntatuvat tulomuuttoa useammin naapurikuntiin. Tässä lähtömuutossa on suurempi osa ruotsinkielisiä kuin tulijoissa.

Kun tarkastellaan tämän ikäluokan naisten muuttaneisuutta suhteutettuna kaupungissa asuviin 20-39-vuotiaisiin äidinkielen mukaan, havaitaan että 2010-luvun alkupuolella tämän ikäluokan suomenkielisten naisten muuttovoitto kasvoi, mutta ruotsinkielisten muuttotappio syveni. Viime vuosina kehitys on pysynyt kummassakin kieliryhmässä varsin vakaana. Voidaan siis päätellä, että muuttoliike on kasvattanut Helsingissä suhteellisesti vähemmän ruotsinkielisten naisten hedelmällisessä iässä olevien naisten määrää kuin suomenkielisten.

Kuvio 3a. Ruotsinkielisten 20–39-vuotiaiden naisten tulo-, lähtö- ja nettomuutto Helsingistä ja Helsinkiin 2000–2019.

Kuvio 3b. Suomen ja ruotsinkielisten 20–39-vuotiaiden naisten nettomuutto / 1 000 ikäluokan naista Helsingissä 2000–2019.

Näyttää siis siltä, että ruotsinkielisten lasten määrän suhteellisesti suomenkielisiä nopeampi kasvu ei johdu muuttoliikkeestä, vaan muutot ovat päinvastoin vähentäneet ruotsinkielisten osuuden kasvua kotimaankielisissä lapsissa.

Ruotsinkielisten syntyvyys

Ruotsinkielisten naisten kokonaishedelmällisyys ei poikennut Helsingissä suuresti suomenkielisistä 2000-luvun alkupuolella, mutta viimeiset 10 vuotta hedelmällisyys on ollut noin 15 % korkeampaa kuin suomenkielisten. Helsingissä syntyvyys alkoi kokonaisuudessaan laskea jyrkemmin vuonna 2015 eli vähän myöhemmin kuin koko maassa keskimäärin. Hedelmällisyyden lasku on ollut suomenkielisillä yhtä nopeaa kuin ruotsinkielisillä. Suomenkielisten kokonaishedelmällisyysluku oli vuosina 2018 ja 2019 enää 1,02, kun ruotsinkielisillä kolmen viime vuoden keskiarvo oli 1,21. Eroa osaltaan selittää se, että Helsingissä suomenkielisistä 25–40-vuotiaista naisista on suurempi osa muualta muuttaneita kuin ruotsinkielisistä. Osalle tänne opiskelemaan muuttaneista Helsingissä oleskelu on jo lähtökohtaisesti väliaikaista. Suomenkielisistä tämän ikäisistä naisista lähes puolet (48 %) on syntynyt Uudenmaan ulkopuolella, ruotsinkielisistä neljäsosa (26 %).

Kuvio 4. Suomen ja ruotsinkielisten sekä kaikkien naisten kokonaishedelmällisyysluku Helsingissä 2000–2019.

Ruotsinkielisten naisten korkeampi hedelmällisyys vaikuttaa syntyneiden lasten määrän jonkin verran. Koska ruotsinkielisillä on ollut tällä vuosikymmenellä ollut korkeampi hedelmällisyys kuin suomenkielisillä, ruotsinkieliset äidit ovat saaneet noin 10 prosenttia enemmän lapsia. Vuonna 2018 ruotsinkielisiä varhaiskasvatusikäisiä lapsia oli noin 200 enemmän verrattuna tilanteeseen, jossa syntyvyys olisi ollut sama kuin suomenkielisillä naisilla. Myös ruotsinkielisiä peruskouluikäisiä voidaan laskea olevan lähes 200 enemmän suomenkielisiä korkeamman hedelmällisyyden takia.

Niiden syntyneiden, jotka saavat äidinkielekseen ruotsin, määrää kasvattaa myös tietty viime vuosina yleistynyt tapa lapsen kielen rekisteröinnissä. Kun pariskunnan mies on ruotsinkielinen ja nainen on suomea – tai muuta kieltä kuin ruotsia – äidinkielenään puhuva, lapsi rekisteröidään useimmiten ruotsinkieliseksi.

Tämän vuoksi syntyneistä ruotsinkielisistä lapsista jo 40 prosentilla äidillä on muu kuin ruotsi äidinkielenä. Sellaisten syntyneiden, joiden äidinkieli on ruotsi, ruotsinkielisten äitien osuus on vähentynyt tällä vuosituhannella 77 prosentista alle 60 prosenttiin.

Mikäli suomenkielisten naisten saamista lapsista saisi äidinkielekseen ruotsin sama osuus kuin vuosina 2000–2009, olisi ruotsinkielisiä varhaiskasvatusikäisiä nyt 350 vähemmän.

Kuvio 5. Ruotsinkieliset syntyneet lapset äidin äidinkielen mukaan Helsingissä 2000–2019.

Ruotsinkieliset perheet

Helsingissä on enemmän sellaisia lapsiperheitä, joista toisen aikuisisen äidinkieli ei ole ruotsi kuin kokonaan ruotsinkielisiä perheitä. Tässä tilastossa myös ruotsinkieliset yhden aikuisen perheet on laskettu kokonaan ruotsinkielisiksi. Siten myös ruotsinkielisistä lapsista pienempi osa asuu kokonaan ruotsinkielisissä perheissä.

Vaikka suomi–ruotsi-tyyppisten perheiden määrä on lisääntynyt erityisesti vuoden 2007 jälkeen, tällaisten perheiden osuus ei ole juuri kasvanut kaikista niistä perheistä, joissa vähintään toinen vanhemmista on ruotsinkielinen. Koko 2000-luvun osuus on pysynyt 60 prosentin tuntumassa.

Sen sijaan kokonaan ruotsinkielisten perheiden osuus ja myös määrän kasvu on viime vuosina hieman vähentynyt. Ne perheet, joissa toinen vanhemmista on äidinkieleltään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuva, ovat lisääntyneet sekä määrältään että osuudeltaan.

Kun verrataan kaikkien helsinkiläisten ruotsinkielisten lasten määrää sellaisten perheiden lasten määrään, joissa vähintään toisella aikuisella on äidinkielenään ruotsi, havaitaan että vuonna 2019 määrä on lähes täsmälleen sama. Siten voidaan päätellä, että nyt lähes jokainen lapsi on saanut äidinkielekseen ruotsin myös niissä perheissä joissa toinen vanhemmista ei ole ruotsinkielinen. Vielä 2000-luvun alkupuolella lähes 15 % lapsista sai äidinkielekseen muun kuin ruotsin. 

Kuvio 6. Ruotsinkielisten 0–6-vuotiaiden lasten määrä Helsingissä yhteensä sekä kaikkien lasten määrä perheissä, joiden vanhemmista ainakin toinen on ruotsinkielinen 31.12.2000–2019. 

Helsingissä lapsi saa useimmiten äidinkielekseen ruotsin, jos perheessä vähintään toinen vanhemmista on ruotsinkielinen. Siten ruotsinkielisten lasten määrää ei voida ennustaa vain käyttämällä demografista tietoa ruotsinkielisten naisten määristä ja hedelmällisyydestä. Helsingin väestöennustejärjestelmässä on huomioitu se, että myös muuta kuin ruotsia äidinkielenään puhuvat saavat huomattavan osuuden ruotsinkielisistä helsinkiläislapsista. Sitä ei ole tutkittu, missä määrin ruotsinkielisissä perheissä jo syntyneille esim. suomenkielisiksi rekisteröidyille lapsille vaihdetaan myöhemmin äidinkieleksi ruotsi.

Koska ruotsinkielisten lasten määrän kasvu on suurelta osin johtunut siitä, että muut kuin ruotsinkieliset naiset ovat enenevässä määrin saaneet ruotsinkielisiä lapsia, kehitys on ollut vaikeasti ennakoitavaa. Tähän kehitykseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, jotta ruotsinkielisten helsinkiläisten palvelutaso pysyy riittävänä.

Pekka Vuori toimii järjestelmäpäällikkönä Helsingin kaupunginkansliassa.