Helsinki

Maineen vangit? Kaupunkikoulujen maineiden yhteys naapurustoihin segregaation riskinä ja kehittämisen mahdollisuutena

Koulun maineella on vaikutusta perheiden kouluvalintoihin ja oppilaiden itsetuntoon. Tutkimuksemme osoittaa, että maine ei kuitenkaan riipu yksin koulun laadusta tai toiminnasta, vaan asuinalueiden maine tihkuu osaksi koulua koskevaa julkista keskustelua ja osaksi alueen ulkopuolisten oletuksia koulun laadusta. Ilmiö on ongelmallinen erityisesti huono-osaisuusriskin leimaamilla alueilla, joilla kouluunkin liitetty negatiivinen maine voi synnyttää leimautumisen kokemuksia. Negatiivinen maine voi myös käynnistää ja ylläpitää heikkenevän alueellisen kehityksen ja lisääntyvän koulusegregaation kierteitä. Toisaalta koulujen maine on myös kehittämisen mahdollisuus: jos koulun toimiva yhteisö ja laadukas opetus saadaan tehtyä näkyväksi, vetovoimainen koulu voi tukea alueiden positiivista kehitystä.

Miten maine ja mielikuvat syntyvät?

Artikkelissaan Notorious Places, Pahamaineiset paikat (2013), tutkijat Ade Kearns, Oliver Kearns ja Louise Lawson kuvaavat, miten mediakeskustelu voi ruokkia kaupunkinaapuruston negatiivista mainetta ja tuottaa paikallisia leimautumisen kokemuksia. Julkisessa keskustelussa muotoutuva maine ammentaa negatiivisia leimoja usein jopa yksittäisistä paikallisista tapahtumista. Maine on tyypillisesti myös vahva ja sitkeä, vaikka alueet muuttuisivat. Tutkijat toteavatkin, että julkinen maine ei useinkaan vastaa ihmisten omia kokemuksia ja mielikuvia asuinalueestaan: asukkaan katse naapurustoonsa on tyypillisesti hyvin erilainen kuin ulkopuolisen katse. Monet huonomaineisiksi mielletyistä asuinalueista ovat asukkaiden kokemuksissa hyviä paikkoja asua.

Omista positiivisista aluemielikuvista huolimatta sekä naapuruston että sen asukkaiden leimautumisen kokemus eli stigmatisaatio voi syntyä herkästi nimenomaan julkisen maineen perusteella. Kun asukkaat ovat tietoisia ulkopuolisten näkökulmista alueeseensa, tästä tulee osa heidänkin kokemusmaailmaansa. Vuonna 2015 julkaistussa opinnäytetyössään maantieteilijä Aino Hiekkavuo kuvasi, miten sosiaalisesti huono-osaisemmilla ja julkisuudessa huonomaineisemmaksi mielletyillä alueilla asuvat eivät mielellään kerro, missä asuvat. Negatiivinen maine voi vaikuttaa myös naapuruston välttelyyn muuttoliikkeessä ja ruokkia siten paikallisia segregaation eli väestörakenteen yksipuolistumisen kierteitä.

Lainaamme tässä artikkelissa Kearnsin tutkimusryhmän tarkastelulinssiä sekä julkisen maineen, omien aluemielikuvien ja stigmatisaation käsitteitä, mutta käännämme katseen kaupunkikouluihin: Vaikuttaako naapuruston koettu maine myös käsityksiin koulujen maineesta, ja näkyykö tämä oppilaiden leimautumisen kokemuksissa? Millä tavoin maine liittyy naapuruston sosioekonomiseen hyvä- tai huono-osaisuuteen? Voiko tietoisuus heikosta maineesta tuottaa perheille huolta lapsen koulunkäynnistä tai koulun ja alueen tulevista kehityskuluista? Artikkelimme perustuu Social Inclusion -lehdessä yhdessä Isabel Ramos Lobaton kanssa julkaisemaamme tutkimukseen (Bernelius ym. 2021) sekä Heidi Huillan (2022) tuoreeseen Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus -väitöstutkimukseen. 

Tutkimusaineistona havainnointi ja haastattelut

Artikkelimme perustuu laajoihin havainnointitutkimuksiin ja haastatteluihin helsinkiläisissä kaupunkikouluissa sekä tilastoaineistoon kouluja ympäröivistä naapurustoista. Etnografisen havainnoinnin lisäksi henkilöstöä, oppilaita ja huoltajia haastateltiin (yhteensä 125) neljässä eri kaupunginosassa sijaitsevassa alakoulussa. Tutkimuskouluistamme kolme neljästä sijaitsi naapurustoissa, joissa asukkaiden koulutus- ja tulotaso olivat selvästi kaupungin keskiarvoa matalammat, ja joissa asui myös koko kaupungin keskiarvoa enemmän muuta kuin suomea tai ruotsia ensimmäisenä kielenään puhuvia (Kuvio 1). Näitä alueita voidaan pitää kaupungin mittakaavassa selvästi kohonneen huono-osaisuusriskin naapurustoina, ja kaikkiin on liittynyt myös negatiivista julkista keskustelua, jonka voi olettaa vaikuttavan ihmisten käsityksiin alueen maineesta. Yksi kouluista sijaitsi puolestaan alueella, joka noudatteli kaupungin keskiarvoa asukkaiden tulo-, koulutus- ja kielikriteereillä tarkasteltuna, mutta joka oli naapurustona ympäröiviin alueisiin nähden selvästi huono-osaisempi, ja koettu myös paikallisissa mainehierarkioissa suhteessa ”huono-osaisempana” (Kuvio 1).

 

Kuvio 1. Tutkimuskoulujen sijaintinaapurustojen eli oppilasalueiden tilastolliset piirteet verrattuna kaupungin keskiarvoon (Helsinki): keskimääräiset vuositulot (tuhatta euroa / asukas), korkeakoulutettujen osuus aikuisväestöstä (%), työttömien osuus aikuisväestöstä (%) sekä vieraskielisten osuus alueen väestöstä (%).

 

Kaikki tutkimuskoulut onnistuivat –alueellisista haasteista huolimatta – tuottamaan hyviä oppimistuloksia, ja koulujen laatu arvioitiin erinomaiseksi esimerkiksi opettajien osaamisen, resurssien sekä kouluyhteisön toimivuuden osalta (vrt. Bernelius 2013). Tutkimuksen asetelmalla päästäänkin näin tarkastelemaan tilannetta, jossa koulut itsessään ovat kaikilla mittareilla hyvin toimivia lähikouluja, mutta sijaitsevat alueella, joka voi kärsiä heikommasta maineesta suhteessa kaupunkiin tai naapurikaupunginosiin. Näin voidaan arvioida alueiden maineen välittymistä tai tihkumista osaksi koulun mainetta ja tämän vaikutuksia oppilaiden ja perheiden kokemuksiin. 

Alueiden maineet vaikuttavat kouluihin – ja päinvastoin

Kouluyhteisöissä kaikkia tutkimuksemme kouluja pidettiin erityisen toimivina ja hyvinä. Tarkastellessamme huono-osaisilla alueilla sijaitsevien koulujen henkilöstön, oppilaiden ja huoltajien puhetta kouluistaan ja alueistaan, kouluista puhuttiin erittäin myönteisesti. Oppilaat ja huoltajat olivat tyytyväisiä kouluihin ja niiden opettajiin. Samalla henkilöstö piti työtään merkityksellisenä ja koki työyhteisön työpaikkaan kiinnittävänä voimavarana. 

Kouluyhteisöjen suhde kaupunginosaan oli sen sijaan vaihtelevampi. Yhdellä kouluista (koulu 2) oli selvästi myönteinen suhde kaupunginosaansa, mutta muiden koulujen kohdalla alueesta puhuttiin selvästi enemmän sosiaalisten ongelmien kautta. Jälkimmäiset alueet eivät myöskään näyttäytyneet haastateltavien puheissa erityisen viihtyisinä. Havaitsimme, että siinä missä koulun 2 kohdalla myönteistä omakuvaa rakennettiin alueen avulla, muissa kouluissa myönteistä kuvaa rakennettiin alueesta huolimatta. Havainto osoittaa myös, että tutkimusaineistossamme asuinalueen maine oli vahvasti yhteydessä kaupunginosien segregaatioon: keskeisenä elementtinä naapurustojen maineen rakentumisessa näkyi oletus sosiaalisesta huono-osaisuudesta ja siihen liitetystä levottomasta sosiaalisesta ympäristöstä. Maineen yhteys segregaatioon ei kuitenkaan ollut tässäkään aineistossa suoraviivainen. Koulun 2 tapauksessa sosioekonomisesti heikko-osaisemman alueen mainetta pidettiin monelta osin myös positiivisena, ja asukkaat korostivat usein alueen joka tapauksessa olevan omasta mielestään mainettaan parempi. 

Leimautumisen seurauksia kouluille ja oppilaille

Haastateltavien puheessa ja kouluyhteisöjen toiminnassa tulivat näkyviin alueiden kielteisen maineen varsin konkreettiset seuraukset. Kouluissa koettiin, että naapuruston kielteinen maine aiheutti pulmia tai vähintään lisätöitä henkilöstön rekrytoinneissa. Useissa haastatteluissa todettiin, että koulua jouduttiin suorastaan “myymään” rekrytoitaville. Negatiiviset mielikuvat liitettiin näissä haastatteluissa nimenomaan alueisiin eikä itse kouluihin, ja ulkopuolisten koettiin vahvasti suhtautuvan kouluihin epäillen niiden sijaintialueen vuoksi, riippumatta itse koulujen institutionaalisesta laadusta. Eräs oppilaan vanhempi kuvasi ihmisten ajattelevan heti koulun nimen kuullessaan ”Lähinnä että se sijaitsee aseman vieressä [tietyllä asuinalueella], sit ihmiset alkaa jo miettiä että onkohan se hyvä koulu..”

Toisena negatiivisena seurauksena aineistossa näkyi koulujen riski tulla torjutuksi perheiden kouluvalinnoissa. Osalla alueista paikallinen yläkoulu oli niin stigmatisoitunut, että alakouluikäisten oppilaiden perheiden haastatteluissa pohdittiin keinoja välttää kyseisiä lähikouluja yläkouluun siirryttäessä. Ne, joilla välttämisen mahdollisuutta ei ollut, olivat myös tietoisia koulun heikosta maineesta, ja pyrkivät usein puolustamaan koulua näitä mielikuvia vastaan eli tuottamaan tietoista vastapuhetta kielteisille näkemyksille. Joissakin alakouluissa jopa henkilökunta oli huolissaan paikallisesta yläkoulusta ja kannusti itse oppilaiden perheitä valitsemaan muun koulun oppilaiden siirtyessä alakoulusta eteenpäin. Väyläksi muilla alueilla sijaitseviin kouluihin ehdotettiin esimerkiksi painotettua opetusta muualla kaupungissa. Negatiiviset leimat eivät näissäkään puheenvuoroissa liittyneet oletuksiin yläkoulujen heikosta opetuksen laadusta, vaan ennen muuta käsityksiin niihin keskittyvästä heikko-osaisuudesta ja sosiaalisten ongelmien vaikutuksista oppimisympäristöön.

Kolmas selvä kouluihin tihkuvan leimautumisen seuraus tuli näkyviin tavassa, jolla oppilaat ja opettajat ilmaisivat huolensa stigmatisaation haitoista nuorten käsityksille itsestään ja mahdollisuuksistaan. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on kuvattu stigmatisaation vaikutuksia tilanteessa, jossa koulun tai naapuruston vahva leimaaminen voi johtaa niin kutsuttuun huonouden sisäistymiseen, eli erityisesti nuorten oman itsetunnon laskuun ja haurastuvaan uskoon omiin mahdollisuuksiinsa (Kearns ym. 2013; Wacquant ym. 2014). Riski koskee varsinkin valmiiksi heikommassa asemassa olevia ihmisiä, jotka voivat olla suojattomampia ulkopuolelta tulevia leimoja kohtaan (Pinkster 2014). Tutkimuskouluilla tämä näkyi siten, että henkilökunta kertoi joutuvansa tukemaan oppilaidensa uskoa omiin mahdollisuuksiinsa hyvin aktiivisesti. Oppilaiden omissa haastatteluissa tuli näkyviin, miten alueen huono-osaisuus vaikutti heidän itsetuntoonsa ja uskoon siitä, että he voisivat osata jotain. Äärimmäisenä esimerkkinä tästä on esimerkiksi haastattelu, jossa oppilas kuvasi oman alueensa yläkoulua: ”Mun siskon kaveri (…) sano, et eiks [lähin yläkoulu] oo aika surkee koulu, et eihän siit saa hyvää koulutust sen jälkeen, tai työtä.”  

Koulun maine heijastuu takaisin alueelle

Vaikka koulujen maine rakentui tutkimusaineistossamme osin alueen maineesta käsin, maine myös heijastui takaisin asuinalueelle. Koulun vaikutus asuinaluetta koskeviin käsityksiin oli erityisen selvä alueella, joka oli sosioekonomisesti hyvin lähellä kaupungin keskiarvoa, mutta jossakin määrin huono-osaisempi erittäin hyvämaineisiin, suosittuihin naapurialueisiinsa verrattuna. Tämän alueen koulu (koulu 1) oli paikallisesti erityisen leimautunut suhteessa kaupunginosan muihin kouluihin nimenomaan siihen liitetyn suhteellisen huono-osaisuuden kautta. Vaikka koulu tai etenkään sen sijaintinaapurusto eivät näin tilastollisesti tarkastellen olleet erityisen huono-osaisia, niiden asema muotoutui vertailuasetelman kautta symbolisesti huono-osaiseksi. 

Kun ympäröivien asuinalueiden perheille tuli vastaan tilanne, jossa heidän lapsensa olisi saattanut ”joutua” huonompiosaisen alueen kouluun, perheet pyrkivät torjumaan tilanteen erilaisin tavoin ja löytämään reittejä muiden alueiden koulujen valintaan. Koulun torjuminen vaikutti sekä ulkopuolisten että alueen omien asukkaiden näkemyksiin myös asuinalueesta haasteellisena. Vanhemmat olivat tietoisia sekä kouluun että alueeseen liitetyistä käsityksistä ja pohtivat suoraan niiden yhteyttä. He erittelivät myös maineen liittymistä alueen väestöön ja erityisesti maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin kohdistuviin ennakkoluuloihin. Eräs asuinalueella hyvin aktiivinen vanhempi kuvasi negatiivisen maineen syitä näin: ”Kiusaaminen ja, no, maahanmuuttajat… En tiedä, ihmisten ennakkoluulot vaikuttaa niin paljon siihen, miten he tulkitsevat asioita… olen minä tietysti itsekin miettinyt, että ovatko he oikeassa [väittäessään koulua huonoksi].”  

Samalla kouluun liitetyt mielikuvat saivat koulutusmotivoituneet perheet pohtimaan erityisen kriittisesti asumista koulun oppilasalueella. Kouluun liitetyt negatiiviset mielikuvat ja koulun torjunta valinnoissa heikensivät selvästi myös koulun henkilökunnan uskoa omiin mahdollisuuksiinsa työssään. Samalla maine ja puhetavat stigmatisoivat erityisesti maahanmuuttajataustaisia asukkaita ja oppilaita, joiden oletettu merkitys negatiivisten leimojen taustalla nostettiin esiin useissa haastatteluissa. 

Toimiva koulun ja alueen yhteys tukee koulun mainetta sekä kodin ja koulun yhteistyötä

Yhdessä heikko-osaisemmilla alueilla sijaitsevista kouluista, koulussa 2, henkilöstön, oppilaiden ja perheiden näkemykset olivat myönteisiä koulun lisäksi myös alueesta. Alueen maineen tiedettiin olevan jossakin määrin heikompi kuin arvostetuimpien naapurustojen, mutta aluetta puolustettiin puheessa selvästi ”mainettaan parempana”. Tämän koulun tapauksessa alue, siihen liitetyt positiiviset omat mielikuvat ja koulu kietoutuivatkin yhteen tavalla, joka tuotti yhteishenkeä koko alueelle ja integroi huoltajia osaksi koulua voimakkaammin kuin niissä kouluissa, joissa suhde alueeseen oli kielteisempi. 

Kaikissa kolmessa huono-osaisella alueella sijaitsevista kouluista henkilöstöllä oli varsin voimakas näkemys siitä, että kouluilla oli erityinen tehtävä heikommista asemista ponnistavien oppilaiden tukemiseksi. Oppilaita kohdattiin kunnioittavasti ja arvostavasti, eikä aineistossa näy luovuttamista oppilaiden suhteen, vaikka näiden huono-osaisuus aiheuttikin kouluille lisätyötä (ks. myös Huilla 2022). Perheiden suhteen ei kuitenkaan aina oltu yhtä sensitiivisiä. Perheiden huono-osaisuuden vaikutuksista vanhemmuuteen sekä kodin ja koulun yhteistyöhön puhuttiin usein yksilö- ja ongelmakeskeisesti. Näin ei kuitenkaan ollut koulussa 2, jossa suhde alueeseenkin oli myönteisempi.

Näyttääkin siltä, että koulun ja alueen myönteinen yhteys tuki sekä kodin ja koulun tärkeää yhteistyötä että monelle muulle yhteisön ja koulutyön osa-alueelle säteilevää positiivista kierrettä. Kouluille kotien osallistuminen koulutyöhön on voimavara, joten positiivinen henki vuorovaikutuksessa hyödytti myös koulua. Myönteinen suhde alueeseen vaikutti tukevan koulussa 2 myös oppilaiden myönteistä näkemystä asuinpaikastaan ja itsestään. Oppilaiden kohdalla voidaankin näin puhua vaikutuksesta sisäistyneen huono-osaisuuden torjumiseen, eli oppilaiden vahvistamisesta vastustamaan ulkopuolelta tulevaa stigmatisaatiota. Jos alueen ihmisten näkemys alueesta on selvän myönteinen, se näyttää ainakin tämän tutkimuksen aineistossa jossain määrin torjuvan ulkopuolisten kielteisten näkemysten vaikutuksia. 

Koulun 2 ja sen alueen myönteisesti yhteen kietoutuva suhde näkyi lisäksi koulun juhlien ja tapahtumien järjestämisenä osana kaupunginosan tapahtumia, alueeseen kietoutuvan yhteishengen korostamisena, yhteistyönä alueen eri toimijoiden kanssa sekä koulun toiminnan näkemisenä osana myönteistä historiallista jatkumoa alueella. Haastatteluissa henkilöstö, huoltajat ja myös oppilaat puhuivat alueesta käytännössä yksinomaan myönteisesti. 

Erityisen kiinnostavaa oli verrata oppilaiden puhetta eri alueilla ja suhteessa aikuisten haastatteluihin. Koulussa 2, jossa alue näyttäytyi myönteisenä, oppilaiden puheessa toistuivat samat myönteiset asiat kuin aikuisten haastatteluissa. Alueen eri-ikäisillä asukkailla oli toisin sanoen jaettuja puhetapoja, joissa hyvää kuvaa alueesta tuotettiin ja ylläpidettiin. Muiden koulujen oppilashaastatteluissa näkyi vaikeus esimerkiksi keksiä omasta kaupunginosasta mukavia paikkoja, joihin ulkopuolisen voisi viedä. Oppilaat eivät myöskään nähneet tulevaisuudessaan myönteisenä vaihtoehtona asettua alueelle pysyvämmin. Sen sijaan myönteisesti aluetta hyödyntäneen koulun haastatteluissa oppilaat keksivät useita mukavia kohteita kaupunginosastaan ja useimmat pitivät mahdollisena asettua sinne aikuisina. 

Koulujen maine, naapurustot ja hyvän kierre

Tutkimuksemme vahvistaa havaintoa siitä, että asuinalueiden maine kiinnittyy osaltaan segregaatioon – toisin sanoen näyttää siltä, että myös meidän oloissamme sosioekonomisesti hauraammat alueet altistuvat herkemmin julkisuudessa rakentuvalle heikolle maineelle ja siitä seuraavalle stigmalle. Samalla negatiivinen maine on riski, joka vaikuttaa sekä oppilaiden minäkäsityksiin että koulujen maineeseen ja toimintaan. Koulujen leimautuminen voi edelleen heikentää asuinalueiden kehitystä, jos koulutusmotivoituneet perheet väistävät aluetta asumisen valinnoissaan (ks. myös Vilkama ja Bernelius 2019). Negatiivinen maine voikin olla keskeinen mekanismi, jolla naapurustojen ja koulujen kehityskulut välittyvät toisiinsa, aikaansaaden heikkenevän kehityksen kierteitä.

Tutkimuksemme osoittaa myös, että negatiivinen leima voi rakentua hyvin keskimääräisilläkin alueilla, esimerkiksi vuorovaikutussuhteessa erityisen hyväosaisiin naapureihin, kuten koulussa 1. Tällöin symboliset hierarkiat ja paikalliset prosessit naapurustoissa ja niiden kouluissa ovat merkittävä tekijä maineen syntymisessä. Tämä alleviivaa osaltaan havaintoa siitä, että naapurustojen ja koulujen maine ei ole suoraan yhteydessä tilastoista osoitettavaan hyvä- tai huono-osaisuuteen, vaan maine rakentuu vahvasti myös paikallisesti ja operoi osin tilastoluvuista välittämättä.

Päätuloksia koostaen havaintomme korostavat maineen huomioon ottamisen ja koulujen positiivisen maineen tukemisen suurta merkitystä kaupungin kehittämistyössä. Maineella on konkreettisia vaikutuksia koulujen ja alueiden kehitykseen sekä nuorten käsityksiin tulevaisuudesta. Tutkimusesimerkit korostavat rohkaisevasti mahdollisuuksia positiiviseen mainetyöhön myös suhteessa heikko-osaisemmilla alueilla. Vaikka alueellinen heikko-osaisuus näyttää altistavan heikommalle maineelle, koulun 2 esimerkki osoittaa, miten paikallisesti rakentuvat myönteiset mielikuvat koulusta ja asuinalueesta voivat tukea kouluun liittyvien myönteisten mielikuvien syntymistä ja yhdessä tuotettua myönteistä mainetta. Tämä näyttää myös suojaavan oppilaita ja alueen yhteisöjä ulkopuolelta tulevan stigmatisaation negatiivisilta vaikutuksilta: paikallinen mainetyö ja luottamus omaan yhteisöön lisäävät uskoa itseen ja tulevaisuuteen.

Tutkimuksestamme nousee myös kaksi konkreettista havaintoa toimintamalleista, jotka näyttivät tukevan paikallisesti myönteisten mielikuvien ja vahvan ”sisäisen maineen” syntyä. Tärkein näistä on vahva ja tietoinen asuinalueen ja sen verkostojen hyödyntäminen koulun työssä, sekä koulun monipuolinen integroituminen naapurustoon. Myönteisenä esimerkkinä näyttäytyvän koulun 2 yhteys alueeseen oli vahva, ja henkilöstö tunsi alueen hyvin. He rakensivat tietoisesti oppilaiden ylpeyttä asuinalueestaan ja sen historiasta, ja edistivät koulun näkyvyyttä ja osallisuutta alueen tapahtumissa. Monet opettajat myös asuivat itse alueella tai olivat tekemisissä työnsä puolesta alueen eri toimijoiden kanssa. Koska koulu oli laaja-alaisesti yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa, alue tuli sitä kautta tutuksi niillekin, jota eivät itse asuneet alueella tai sen lähettyvillä. 

Toisena tekijänä nousi esiin kaupunkisuunnittelun mahdollistama turvallisuuden kokemus lasten ja nuorten arjessa ja sen reiteillä. Oppilaiden ja perheiden haastatteluissa näyttäytyi erityisen tärkeänä, että oppilaiden oli mahdollista arjessa välttää niin sanottuja hot-spoteja. Hot-spoteilla viitataan paikkoihin, joissa on mahdollista törmätä huono-osaisuuteen liittyviin kielteisiin ilmiöihin, kuten päihteiden väärinkäyttöön (Visser ym. 2015). Oppilashaastatteluissa päihtyneiden ja arvaamattomasti käyttäytyneiden aikuisten kohtaamiset piirtyivät varsin ahdistavina kokemuksina, ja vanhemmat korostivat turvallista koulumatkaa ja oppilaiden keskeisten arjen solmukohtien rauhallisuuden merkitystä. Oleellinen ero tutkimuskohteiden välillä olikin, pystyivätkö oppilaat välttämään hot-spoteja koulu- ja harrastusmatkoillaan tai muissa arjen siirtymissä, kuten matkalla julkisen liikenteen pysäkeille. Tämä havainto korostaa oppilaiden turvallisten tilojen ja reittien merkitystä kaupunkisuunnittelussa etenkin niillä alueilla, joilla huono-osaisuusriski korostuu.

Venla Bernelius toimii kaupunkimaantieteen apulaisprofessorina ja Heidi Huilla tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.

Kirjallisuus:

Bernelius, V. 2013. Eriytyvät kaupunkikoulut: Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan erot, perheiden kouluvalinnat ja oppimistuloksiin liittyvät aluevaikutukset osana kaupungin eriytymiskehitystä. Tutkimuksia 1/2013. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.

Bernelius, V., Huilla, H. & Ramos Lobato, I. 2021. ‘Notorious Schools’ in ‘Notorious Places’? Exploring the Connectedness of Urban and Educational Segregation. Social inclusion, 9(2), 154–165.

Hiekkavuo, A. 2015. ”En mielelläni kerro muille, missä asun.” Asuinalueiden stigmatisoituminen pääkaupunkiseudulla. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Huilla, H. 2022. Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus. Helsinki: Helsingin yliopisto. 

Kearns, A., Kearns, O., & Lawson, L. 2013. Notorious places: Image, reputation, stigma. The role of newspapers in area reputations for social housing estates. Housing Studies, 28(4), 579–598.

Pinkster, F. 2014. ‘I Just Live Here’: Everyday Practices of Disaffiliation of Middle-class Households in Disadvantaged Neighbourhoods. Urban studies, 51(4), 810–826.

Vilkama, K. & Bernelius, V. (2019). Pikkulapsiperheiden muuttoliike muovaa koulujen oppilaspohjaa Helsingissä. Kvartti 3/2019, 9–14. <https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/pikkulapsiperheiden-muuttoliike-muo...

Visser, K., Bolt, G. & van Kempen, R. 2015. ‘Come and live here and you'll experience it’: youths talk about their deprived neighbourhood. Journal of Youth Studies, 18(1), 36–52. DOI: 10.1080/13676261.2014.933196.

Wacquant, L., Slater, T., & Pereira, V. B. 2014. Territorial stigmatization in action. Environment and Planning A: Economy and Space, 46(6), 1270–1280.

Kommentoi

Lehdessä: