Helsinki
  • Kuva: Lotta Haglund.

Mitä hyötyä Helsingille on kaupunkirankingeista?

Rankingit – kätevä väline kaupunkien menestyksen vertailuun vai yritys kiteyttää yhteen listaan niin mahdoton määrä tietoa, että tulosten merkitys jää arvailun varaan? Kansainvälisten kaupunkivertailujen seurantaa ja hyödyntämistä on Helsingissä viime vuosina tehostettu. Kvartti kutsui asiantuntijoita keskustelemaan rankingien hyvistä ja huonoista puolista ja siitä, miten niihin koottua tietoa voidaan käyttää kaupungin kehittämiseen.

Helsingin sijoittuminen erilaisissa kansainvälisissä kaupunkivertailuissa herättää kiinnostusta niin kaupunkilaisissa, mediassa kuin kaupungin johdossa ja organisaatiossakin. Vertailusijoituksista uutisoidaan ja niitä jaetaan sosiaalisissa medioissa. Ja mikä on jakaessa: Helsinki on menestynyt monissa kansainvälisissä rankingeissa erittäin hyvin, etenkin elämänlaadun ja asukastyytyväisyyden mittauksissa.

Kaupunkirankingeja on viime vuosina myös kritisoitu. Niitä on kutsuttu ”faktoidigeneraattoreiksi” ja pohdittu, mitä varsinaista hyötyä niiden tiedoista tai sijaluvuista on kaupungeille. Esimerkiksi tunnettuja elämänlaadun vertailuja on syytetty siitä, että ne nostavat kärkeen tylsiä, virkamiesmäisen asiallisia kaupunkeja, joissa ”kukaan ei oikeasti halua asua”. Kriitikot korostavat – osin aiheestakin – että rankingit ovat myös niitä toteuttavien yritysten keino markkinoida itseään ja hankkia uusia asiakkaita.

Tuntematon kaupunkimme ponnahti kärjen tuntumaan

—Meidän on Helsingissä hyvä kuitenkin muistaa se, että vielä parikymmentä vuotta sitten emme olleet käytännössä lainkaan mukana kansainvälisissä rankingeissa, muistuttaa kaupunkitietopäällikkö Timo Cantell.

Jotain oli selkeästi muuttunut, kun Helsinki kohosi vuonna 2011 Monocle-lehden elämänlaatuvertailussa maailman kaupungeista ykkössijalle. Sen jälkeen kärkisijoja on tullut muitakin, ja Helsinki on ollut mukana yhteensä kymmenissä kansainvälisissä vertailuissa talouslehdistä akateemisiin julkaisuihin.

—Se on jo omanlaisensa saavutus, että Helsinki on nyt näkynyt systemaattisesti monien tunnetuimpien rankingien kärjessä tai lähellä kärkeä. Ne tuovat meille kansainvälistä näkyvyyttä ja tunnettuutta.

Helsinki päätti vuonna 2017 nykyistä kaupunkistrategiaa laadittaessa ryhtyä hyödyntämään vertailuja entistä paremmin. Tavoitteeksi otettiin rankingien järjestelmällinen seuranta ja pyrkimys parantaa Helsingin sijoituksia. Aikaisemminkin kaupunki oli käyttänyt rankingeja muun muassa tilannekuvan muodostamiseen toimintaympäristöstään.

—Halusimme löytää tätä varten sellaisia rankingeja, joiden tulokset tukisivat samalla kaupunkistrategian pääteemojen ja -tavoitteiden seurantaa, tutkimuspäällikkö Katja Vilkama kertoo.

—Jos Helsingin tähtäimessä on olla esimerkiksi yksi maailman parhaiten digitalisaatiota hyödyntävistä kaupungeista, tämä täytyisi kyetä todentamaan jollakin vertailulla.

Vilkaman mukaan luotettavien kaupunkirankingien löytäminen ei ollut kuitenkaan helppoa. Vertailujen on ensinnäkin oltava säännöllisesti toistuvia, jotta pitkäjänteisempi seuranta onnistuu. Lisäksi kuhunkin vertailuun käytetyn tietopohjan pitää olla sen verran läpinäkyvää, että kyetään tarkistamaan esimerkiksi virallisiin tilastoihin verraten, mitä jonkin rankingsijoituksen nousu tai lasku todellisuudessa kertoo.

—Kun rankingien seurannasta tehtiin systemaattista, mukaan päätyi oikeastaan lähinnä sellaisia vertailuja, joissa Helsingillä on edes teoreettinen mahdollisuus menestyä. Käytännössä monet ovat niitä, joissa Helsinki jo pärjää, kertoo asiantuntija Piia Raitavuo.

Tämä valintaperuste voi ensi kuulemalta vaikuttaa fuskaamiselta, mutta rankingien seurattavuutta arvioinut työryhmä katsoi, ettei kaupungin kannata keskittyä ”mahdottomien” sijoitusten parantamiseen. Jos rankingissa painotetaan vahvasti sellaisia volyymitekijöitä, joihin Helsinki ei voi paljon vaikuttaa – kuten kansainvälisten lentojen tai vaikkapa yliopistojen lukumäärää – on todennäköistä, että sijoitus pysyy vaatimattomana.

—Toisaalta ajatuksena oli, että voidaan tiedottaa ja oppia niistäkin rankingeista, joissa Helsinki ei menesty niin hyvin, toteaa erityisasiantuntija Anu Henriksson.

—Itse asiassa niihin aikoihin, kun pysyvästi seurattavia rankingeja valikoitiin, vertailuissa näkyi vielä talouden laahaaminen taantuman jäljiltä. Kun jokin vertailu painotti esimerkiksi bruttokansantuotetta asukasta kohti, Helsinki sijoittui muita heikommin.

Piia Raitavuo huomauttaa, että kaupunki seuraa strategiamittareihin kytkeytyvien rankingien ohella mahdollisuuksien mukaan myös kertaluonteisia rankingeja ja muita kaupunkivertailuun liittyviä uutisia. Myös näistä tiedotetaan ja Helsingin tuloksia pyritään tuomaan esiin, jos vertailun katsotaan olevan riittävän relevantti ja laadukkaasti tehty.

—Haluamme tarjota myös helsinkiläisille mahdollisuuden tutustua kiinnostaviin ranking-tuloksiin, joten kokoamme niitä jatkuvasti kaupungin verkkosivuilta löytyvään Helsinki kansainvälisissä vertailuissa -tietopakettiin. Tietoja voivat hyödyntää niin kaupungin asukkaat kuin yritykset ja yhteisöt, ja kuka tahansa aiheesta kiinnostunut. 

Toimenpiteitä rankingsijoitusten perusteella?

Mutkikkaampi kysymys kuin rankingien seuranta ja tulosten käyttö viestinnässä tai markkinoinnissa on se, mihin toimenpiteisiin havainnot Helsingin rankingsijoituksista johtavat. Pyritäänkö toimintaa aktiivisesti kehittämään, jos heikot rankingtulokset yllättävät? Mitä käytännössä merkitsisi suunnata kehitysponnistukset tietoisesti jonkin sijoituksen parantamiseen?

—Se on varmasti mahdollista, sanoo kansainvälisten asioiden päällikkö Jani Moliis. —Maatasolla näin on tehtykin, esimerkiksi Ruandassa, jossa olen aiemmin työskennellyt. Se on ottanut tietoiseksi tavoitteekseen parantaa muutamia keskeisiä sijoituksia.

—Maailmanpankin Doing Business Index -vertailussa Ruanda on noussut 32. sijalle, heti Pohjois-Amerikan ja Euroopan maiden jälkeen. Tällä on huomioarvoa: muualla kysytään ”mitä nuo tuolla tekevät”.
Moliisin mukaan Helsinki on monissa tunnetuissa vertailuissa jo nyt siinä viiteryhmässä, jossa sen oletetaankin olevan, eli ”pari sijaa Wienin ylä- tai alapuolella”. Kun näin on, sijoitukset eivät herätä sen kummemmin suurta huomiota kuin akuuttia tarvetta korjata jotakin.

—Jos yllättäen olisimme pudonneet pois tällaisista luontevista viiteryhmistä, se olisi varmasti kimmoke joillekin kehittämistoimille, Moliis sanoo.

—Helsinki on pääosin päässyt tasolle, jossa voidaan luottaa siihen, että omaa juttuamme tekemällä menestymme. Tuntuisi marginaaliselta hyödyltä kääntää voimakkaasti konetta vain siksi, että nousisimme tietyssä rankingissa.

Anu Henriksson on samaa mieltä. —Olen itsekin nähnyt, että rankingsijoitusten muutokset voivat aiheuttaa päättäjissä huolta tai ihmetystä. Yksi äskettäinen tapaus oli Helsingin putoaminen viidenneltä seitsemännelle sijalle GCTCI-vertailussa, joka mittaa kaupunkien vetovoimaa osaajien keskuudessa.

Kun johto tai päättäjät tulevat tietoisiksi heikompien vertailusijoitusten taustalla olevista luvuista – esimerkiksi siitä, että Helsingissä on noin puolet vähemmän yrittäjiä asukasta kohti kuin Tukholmassa tai Oslossa – tietoon voidaan reagoida. Saatetaan käynnistää tarkempia selvityksiä asiasta tai vaikkapa parantaa yrityspalveluja.

—Hyvä rankingmenestys voi toisaalta kertoa siitä, että jotakin on jo aikaisemmin tehty oikein. Konkreettinen esimerkki on Helsingin korkea sijoitus kansainvälisissä kongressivertailuissa, jota selittää ainakin osittain se, että meillä kootaan aiheesta kattavaa ja laadukasta dataa, Jani Moliis ehdottaa.

—Silti ei varmastikaan ole niin, että hyvää tietopohjaa olisi alettu kerätä nimenomaan parempien rankingsijoitusten toivossa, mutta toimenpiteellä ja tuloksella on kuitenkin mielestäni yhteys.

Katja Vilkama on sitä mieltä, että toimenpiteiden ohjelmoiminen rankingsijojen perusteella olisi joka tapauksessa vaikeaa. Tämä johtuu usein siitä, että sijoitukset ovat luonteeltaan indeksitietoa, jolloin sijaluku muodostuu useammasta erillisestä mittarista.

—Näin notkahdus ylös tai alas voi olla monesta eri tekijästä kiinni, joten jo se vaatii perusteellista perkaamista, mistä tiedosta sijaluvun muutos on aiheutunut. Suhteellinen sijoitus muuttuu toki myös mittarien heilahtaessa muissa kaupungeissa. Lisäksi rankingien tekijät joskus vaihtavat vertailuvuosien välillä mittareita, joista ranking koostuu, ja tämäkin mutkistaa päätelmien tekoa. 

Toisinaan kaupungit taas ovat saaneet huomata rankingsijoitustensa pudonneen yksittäisen, suurta näkyvyyttä saaneen tapauksen seurauksena. Näitä rajuja laskuja on saattanut edeltää dramaattinen tapahtuma, jonka tuomaa mainehaittaa kaupunki kantaa pitkään.

—Varmasti Drottninggatanin isku näkyy joltain osin siinä, ettei Tukholma vieläkään ole yhtä turvallisena pidetty kaupunki kuin Helsinki, Anu Henriksson pohtii. —Samoin Manchesterin sijoitus turvallisuutta korostavissa rankingeissa romahti musiikkitapahtumaan tehdyn itsemurhaiskun jälkeen. 

Henrikssonin mukaan kaupunkien ei välttämättä kannata haaskata voimavarojaan sellaisten taustatekijöiden korjaamiseen, jotka eivät riipu niistä itsestään. —Mitkä muutokset aiheutuvat esimerkiksi suhdannevaihtelusta ja mitkä kaupunkien toimenpiteiden seurauksena? Suhdanteita vastaan taisteleminen vie resursseja, joten se ei kannata.

Hassut mittarit ja venyvät aluerajat

Joskus mittarit ovat vertailuun osallistuvan kaupungin näkökulmasta pikemminkin erikoisia ja vaikuttaa siltä, ettei vertailun tekijä ole osannut ottaa huomioon tai ymmärtänyt paikallisten olosuhteiden erilaisuutta eri kaupungeissa.

Olemme huomanneet esimerkiksi Economist Intelligence Unitin elämänlaatuvertailua tarkastellessamme, että kaupunkien koulutusjärjestelmän arvioinnissa pisteitä on saanut yksityiskoulujen suuresta määrästä, kertoo Timo Cantell.

—Ihmettelimme, miksi monet kaupungit saivat täydet 100 pistettä ja Helsinki vain 92 sadasta, vaikka Suomi on menestynyt erityisesti PISA-vertailuissa verrokkimaita paremmin. Tätä kuitenkin selittää siis ainakin osin se, että meidän koulujärjestelmämme laatu perustuu hyviin julkisiin kouluihin.

Sen lisäksi, että vertailujen tekijät ottavat mittareiksi joskus oudolta tuntuvia tietoja, tuloksiin voivat vaikuttaa Cantellin mukaan myös maiden erilaiset tavat raportoida eri ilmiöistä.

—Työllisyys esimerkiksi rekisteröidään eri tavalla eri maissa. Prosenttimme voisi nousta jonkin verran, jos käytettäisiin samaa tapaa kuin Ruotsissa. Joka tapauksessa meillä pitää olla selkeä käsitys, mistä puhumme, kun käytämme näitä lukuja.

Anu Henriksson muistuttaa myös, että rankingtiedoissa käytetty ”Helsinki” ei ole aina sama kuin Helsingin kaupunki. Varsinkin taloustiedoissa tarkoitetaan usein koko Uuttamaata, jos kyse on tiedoista, joita tuotetaan Suomessa vain alue-, ei kuntatasoisina.

—Kööpenhaminasta ja Oslosta löytyy paremmin kaupunkitasoista taloustietoa kuin Tukholmasta ja Helsingistä, Henriksson sanoo.

—Toisaalta työssäkäyntialue on looginenkin alue taloustiedolle, ja voisi olla keinotekoista irrottaa Helsinki alueesta erilleen, Jani Moliis jatkaa.

Kun kerran rankingeihin ja niiden tuloksiin liittyy paljon ongelmia ja epäselvyyksiä, voisi jopa kyseenalaistaa, onko niiden seuraaminen vaivan väärtiä. Saako Helsinki niistä eväitä maailman toimivimman kaupungin rakentamiseen?

—Kyllä. Ensinnäkin Helsinki seuraa joka tapauksessa kansainvälistä asemoitumistaan ja siihen liittyviä vertailuja, vakuuttavat Piia Raitavuo ja Jani Moliis.

—Meidän pitää seurata rankingtuloksia ja uutisoida niistä jo siksi, että muut toimijat tekevät niin kuitenkin, Raitavuo toteaa. —Rankingit luovat siis joka tapauksessa mielikuvaa Helsingistä meillä ja maailmalla. Kaupunkiorganisaation ohella myös monet muut tahot käyttävät rankingeja markkinoidakseen Helsinkiä hyvänä asuin-, sijoitus- tai matkailukohteena.

Onko mittaustapoihin liittyville ongelmille mahdollista tehdä jotain? Miten kaupunki varmistaa, että sillä on kansainvälisiin vertailuihin perustuvaa tietoa, johon voidaan luottaa?

—Kaupungilla on tilasto- ja tutkimusosaamista, jota voidaan hyödyntää rankingtietojen luotettavuuden tarkistamiseen, Anu Henriksson muistuttaa.

—Voimme pyrkiä hankkimaan merkittävimmistä vertailuista taustatiedot ja tekemään niistä omat analyysimme, jotka täydentävät pelkkien sijalukujen tuomaa ymmärrystä, pohtii Jani Moliis.

Katja Vilkaman mukaan kaupunkirankingien käyttäminen on järkevää, jos toteuttajataho on tehnyt pohjatyön ja kerännyt tietoja, joiden kokoaminen yhden kaupungin omin voimin olisi työlästä. Kriittistä otetta kuitenkin tarvitaan.

Tätä varten voidaan tuoda rankingien rinnalle virallisia tilastolähteitä, tai kaupunkiverkostojen kuten World Council on City Datan keräämää tietoa, joka on yleensä luotettavampaa ja läpinäkyvämpää.

Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että Helsingin on hyvä pitää ”katse pallossa” eli varmistaa, että tehdään pääosin oikeita asioita, eikä kohdisteta kaikkea huomiota ailahtelevaisten ja joskus läpinäkymättömien rankingtulosten pohdintaan. Helsinki seuraa joka tapauksessa operatiivisten tavoitteidensa toteutumista omilla, suoremmin kaupunkistrategiaan liittyvillä mittareillaan.

—Hyvät ranking-sijoitukset voi toisaalta kuitenkin nähdä myös palkintona aikaisemmasta hyvin tehdystä työstä, Anu Henriksson täydentää.

Lisää aiheesta:

Helsingin kaupunki (2019). Helsinki kansainvälisissä vertailuissa. Verkkosivusto. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/yritykset/kilpailuky...

Helsingin kaupunki (2019). Kansainväliset kaupunkivertailut: yhteenveto. Raportti kaupunginvaltuustolle. https://www.hel.fi/hel2/kanslia/valtuustoseminaari/kansainvaliset-kaupun...

Kommentoi

Lehdessä: