Helsinki
  • Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Simo Karisalo.

Artikkeli |  20.09.2019Seppo Laakso

Muuttoliike Helsingin seudulle eriyttää Helsingin ja seudun muiden kuntien asukasrakennetta

Helsingin seutu on kasvanut nopeasti vuosikymmenien ajan muuttovoiton ansiosta. Seutu vetää nuoria aikuisia opiskelemaan ja työmarkkinoille, mutta niiden ohella myös palvelut ja kaupunkielämä houkuttelevat. Muuttaminen on valikoivaa erityisesti iän suhteen. Elämänvaihe, ikä, koulutus ja työ vaikuttavat myös asuinkunnan valintaan seudulla. Helsingin kaupunki saa erittäin paljon muuttovoittoa nuorista aikuisista, mutta menettää muuttoliikkeessä lapsiperheitä, erityisesti niitä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Helsinkiin sijoittuvat muuttajat kouluttautuvat pitemmälle, mutta työllistyvät heikommin kuin muihin kuntiin sijoittuvat.

Tässä artikkelissa arvioidaan muuttoliikkeen vaikutusta Helsingin seudun aluetalouteen sekä verrataan Helsinkiin ja muualle Helsingin seudulle sijoittuvia muuttajia, jotka tulevat seudulle muualta Suomesta tai ulkomailta. Aluetalouden kannalta pohditaan, olisiko seudun korkean tuottavuuden erikoistumisaloilla kasvuedellytyksiä ilman jatkuvaa tulomuuttovirtaa. Alueen sisäisessä vertailussa näkökulmina ovat muuttajien erot Helsingin ja muun seudun välillä ikäjakauman, koulutuksen, työllisyyden ja tulotason suhteen. Kiinnostava kysymys on, miksi seudulle muuttavista uusista asukkaista Helsinkiin päätyvät kouluttautuvat pitemmälle, mutta työllistyvät heikommin ja jäävät tulotasossa jälkeen verrattuna muihin kuntiin sijoittuviin. Tähän kytkeytyy merkittävä ero asumisen hallintasuhteessa ja asuntokunnan muodostuksessa. Artikkeli perustuu pääasiassa keväällä 2019 julkaistuun tutkimukseen ”Muuttajat ja Uudenmaan aluetalous” (Laakso 2019).   

Seudulle muuttavista nuorista aikuisista lähes puolet päätyy Helsinkiin

Helsingin seudulle on viime vuosina muuttanut seudun ulkopuolelta (kotimaasta ja ulkomailta) keskimäärin 54 000 henkeä vuodessa (vuosina 2013–17). Seudulle muuttavista 47 % on sijoittunut asumaan Helsinkiin, jonka osuus seudun asukasluvusta on 44 %. Helsingin seudulle suuntautuva muutto painottuu vahvasti nuoriin aikuisiin, sillä seudulle tulijoista lähes puolet (45 %) on 20–29-vuotiaita ja Helsinkiin tulijoista 50 %.

Kuvio 1. Tulomuutto Helsingin seudulle muualta Suomesta ja ulkomailta iän ja kohdealueen mukaan (keskimäärin vuodessa jaksolla 2013–17). 

Nettomuuttoa tarkasteltaessa muuton valikoivuus iän ja alueen suhteen korostuu vielä enemmän kuin tulomuutossa. Seudun ulkopuolelta tulevien lisäksi Helsinkiin muuttaa runsaasti nuoria aikuisia seudun muista kunnista, ja toisaalta Helsinki menettää erityisesti nuoria lapsiperheitä muualle seudulle. Seudun saama muuttovoitto 15–24-vuotiaista tulee kokonaan Helsinkiin, kun taas 25–29-vuotiaiden muuttovoitto jakautuu lähes tasan Helsingin ja muun seudun välillä.  Pienten lasten ja 30–44-vuotiaiden aikuisten osalta Helsinki kärsii muuttotappiota sekä muualle seudulle että seudun ulkopuolelle suuntautuvan muuton vuoksi.

Kuvio 2. Nettomuutto iän mukaan alueittain Helsingin seudulla (keskimäärin vuodessa jaksolla 2013–17).

Muuttoliikkeen ansiosta Helsinki on nuorten aikuisten kaupunki

Muuttoliikkeen valikoivuus iän ja alueen suhteen vaikuttaa voimakkaasti väestön ikäjakaumaan. Helsinki on nuorten aikuisten kaupunki, sillä 25–29-vuotiaiden osuus väestöstä on lähes 10 %, yli 3 %-yksikköä korkeampi kuin muualla Helsingin seudulla tai koko maassa. Myös 20–24-vuotiaiden ja 30–39-vuotiaiden osuudet ylittävät selvästi muun seudun ja koko maan tason. Sen sijaan alle 20-vuotiaiden ja 45–59-vuotiaiden osuudet ovat Helsingissä alempia kuin muualla seudulla.

Koko Helsingin seudulla aikuisväestön ikäjakauma on selvästi nuorekkaampi kuin muualla Suomessa. 20–54-vuotiaiden ikäryhmien osuudet ovat tuntuvasti korkeampia ja yli 55-vuotiaiden osuudet alempia kuin koko maassa.    

Kuvio 3. Väestön ikäjakauma Helsingin seudulla alueittain sekä koko maassa 1.1.2019.

Helsinkiin sijoittuneet kouluttautuivat pitemmälle kuin muihin kuntiin muuttaneet

Seuraavassa seurataan Helsingin seudulle muualta Suomesta tai ulkomailta vuosina 2000–2002 muuttaneiden koulutustason, työllisyyden, tulotason ja asuntokunnan koon muutosta muuttoa seuraavina vuosina (13 vuoden ajan). Näkökulmana on seudullisen muutostrendin lisäksi Helsinkiin asumaan sijoittuneiden erot suhteessa kaikkiin seudulle sijoittuneisiin verrattuna. Helsinkiin sijoittuneiksi on määritelty ne muuttajat, jotka asuivat Helsingissä seurantajakson viimeisenä vuonna.

Tulokset perustuvat em. tutkimuksen (Laakso 2019) julkaisemattomiin aineistoihin. Seudulle muuttaneiden työllisyyteen ja tulotasoon vaikuttivat talouden suhdanteet, erityisesti finanssikriisin jälkeinen taantuma vuodesta 2008 alkaen, jonka alku ajoittuu vuosina 2000–2002 muuttaneilla vuosiin 8–10 muuton jälkeen (kuviot 4–6).  

Tutkimuksen mukaan Helsingin seudulle alle 25-vuotiaina muuttaneet, joista suuri osa muuttaa nimenomaan opiskelemaan, ovat seuraavien vuosien aikana kouluttautuneet pitemmälle kuin saman ikäiset syntyperäiset asukkaat. Yli 25-vuotiaina muuttaneista suuri osa on jo tullessaan suhteellisen korkeasti koulutettuja, jotka muuttavat seudun työmarkkinoille tai jatkamaan opiskeluja pitemmälle. Kaiken kaikkiaan muualla Suomessa kuin Helsingin seudulla syntyneillä ja Helsingin seudulle jossain elämän vaiheessa muuttaneilla koulutustaso on keskimäärin korkeampi kuin Helsingin seudulla syntyneillä.

Seudulle muuttaneista Helsinkiin sijoittuneiden koulutustaso nousi keskimäärin jonkin verran korkeammaksi kuin muuttaneilla keskimäärin, kun koulutustasoa mitataan laskennallisilla opiskeluvuosilla peruskoulun jälkeen. Eroa alkoi syntyä viiden vuoden jälkeen muutosta. Helsinkiin sijoittuneista muuttajista suoritti korkeakoulututkinnon suurempi osuus kuin muihin kuntiin muuttaneista. Tässä suhteessa muuttajat muistuttavat koko työikäistä väestöä, jonka koulutustaso on Helsingissä asuvilla korkeampi kuin seudulla keskimäärin. Tosin helsinkiläisten koulutustaso jää selvästi jälkeen Kauniaisten ja Espoon tasosta.    

Kuvio 4. Helsingin seudulle vuosina 2000–02 muuttaneiden koulutustaso (laskennallisia opiskeluvuosia peruskoulun jälkeen) muuton jälkeen, Helsingissä ja koko seudulla asuvat

Helsinkiin sijoittuneiden työllisyys ja tulot kehittyivät seudulle muuttaneiden keskiarvoa heikommin

Muualta Suomesta Helsingin seudulle muuttavat menestyvät hyvin seudun työmarkkinoilla, suurelta osin korkean koulutustason ansiosta. Vuosina 2000–02 seudulle muuttaneiden työllisyys kasvoi nopeasti muuttoa seuraavina vuosina, mutta kasvu pysähtyi talouden taantuman alkaessa noin 8 vuoden kuluttua muuton jälkeen ja kääntyi muutaman vuoden kuluttua loivaan laskuun. Helsinkiin sijoittuneilla muuttajilla työllisyyskehitys oli heikompaa kuin muuttaneilla keskimäärin, ja erityisesti taantumavuosien työllisyyden lasku oli jyrkempää. Enimmillään työllisyyden ero Helsinkiin ja koko seudulle sijoittuneiden välillä oli 0,4 työkuukautta vuodessa jakson lopussa.   

Kuvio 5. Helsingin seudulle vuosina 2000–02 muuttaneiden työllisyys (työkuukausia vuodessa) muuton jälkeen, Helsingissä ja koko seudulla asuvat.

Myös työperusteisen tulotason kehitys (mitattuna palkka- ja yrittäjätuloilla) jäi Helsinkiin sijoittuneilla muuttajilla alemmaksi koko seudulle sijoittuneiden tasosta. Eroa alkoi syntyä jo kahden vuoden kuluttua muutosta, ilmeisesti johtuen opiskelijoiden suuremmasta osuudesta Helsinkiin sijoittuneiden keskuudessa. Jakson loppuvaiheessa ero alkoi kasvaa Helsinkiin sijoittuneiden muuttajien työperusteisten tulojen kääntyessä laskuun taantuman jatkuessa ja työllisyyden heikentyessä. Tulotason ero Helsinkiin ja koko seudulle sijoittuneiden välillä oli enimmillään noin 7 prosenttia jakson lopussa.

Kuvio 6. Helsingin seudulle vuosina 2000–02 muuttaneiden tulotaso muuton jälkeen, Helsingissä ja koko seudulla asuvat

Helsinkiin sijoittuneiden muuttajien työllisyyden ja tulotason ero suhteessa koko seudulle sijoittuneisiin muuttajiin on samansuuntainen ja samaa suuruusluokkaa kuin koko työikäisellä väestöllä. Helsingissä asuvien 35–59-vuotiaiden työllisyysaste on ollut pitkään muutaman prosenttiyksikön alempi kuin Helsingin seudulla keskimäärin. Ero on samaa suuruusluokkaa kaikissa äidinkieliryhmissä, joten ero ei selity esimerkiksi maahanmuuttajataustaisen väestön suuremmalla osuudella ja alemmalla työllisyysasteella Helsingissä kuin muualla seudulla.     

Helsinkiin on valikoitunut erilainen asukaspohja kuin muualle seudulle

Helsingin seudulla, joka on 14 kunnasta koostuva toiminnallinen kaupunkiseutu, asukkaat ja kotitaloudet vaihtavat elämänsä aikana useita kertoja asuntoa ja asuinaluetta, mutta sen lisäksi myös asuinkuntaa. Asukkaiden valikoitumiseen eri kuntiin vaikuttavat asukkaiden elämänvaihe, asuntokunnan koko ja tyyppi sekä arvostukset, tarpeet ja resurssit koskien asumista, liikkumista, palveluita sekä asumisen ja elämisen kustannuksia. Kuntien tarjoavat erilaisia asumis- ja elämismahdollisuuksia, joihin vaikuttavat maantieteelliset, liikenteelliset ja yhdyskuntarakenteelliset tekijät sekä kuntien tarjoamat palvelut ja niiden kustannukset kotitalouksille.

Helsingin seudulla vaikuttaa suurkaupunkialueelle ominainen asukkaiden valikoitumis- ja muuttoprosessi, jossa sijainniltaan ja yhdyskuntarakenteeltaan erilaiset kunnat tarjoavat vaihtoehtoisia asuinalueita ja elinympäristöjä, joita asuinpaikan valintaa harkitsevat asukkaat voivat verrata keskenään. On ilmeistä, että Helsingin seudulle muutosta kuluvan ajan kasvaessa Helsingin seudulle muualta muuttaneiden ja seudun syntyperäisten asukkaiden kriteerit samankaltaistuvat asuinkunnan, asuinalueen ja asunnon valinnassa.

Em. tutkimuksessa (Laakso 2019) tutkittiin myös asukkaiden eri ominaisuuksien ja taustatekijöiden vaikutusta asuinkunnan valintaan Helsingin seudulla. Seuraavassa vedetään yhteen henkilötasoisia tekijöitä, jotka selittävät sijoittumista nimenomaan Helsinkiin koko seudun sisällä. Analyysin kohdejoukkona olivat 18–64-vuotiaat Helsingin seudun asukkaat vuonna 2015.

Tulosten mukaan yksin asuminen lisää todennäköisyyttä ja vastaavasti kuuluminen lapsiperheeseen alentaa todennäköisyyttä sijoittua Helsinkiin. 20–34-vuotiaiden ikäryhmiin kuuluminen lisää todennäköisyyttä päätyä Helsinkiin. Seudun ulkopuolelta muuttaneilla todennäköisyys asua Helsingissä on sitä suurempi, mitä vähemmän aikaa muutosta on kulunut. Myös korkeakoulututkinto lisää todennäköisyyttä sijoittua Helsinkiin. Sen sijaan korkea tulotaso alentaa alttiutta päätyä Helsinkiin, kun muut tekijät, erityisesti ikä ja koulutustaso, on kontrolloitu.  

Helsingin urbaanisuus ja vuokra-asuntovaltaisuus vaikuttavat asukasrakenteeseen

Helsingissä asuntokanta on kerrostalovaltaista ja vuokra-asuminen on yleistä. Toisessa ääripäässä ovat Kuuma-maalaiskunnat, joiden asuntokanta on omakotitalovaltaista ja pääasiallinen hallintamuoto on omistusasuminen. Helsinkiin sekä Espoon ja Vantaan suuriin keskuksiin muuttaa nuoria aikuisia seudun muilta alueilta, muualta maasta ja ulkomailta. Vetävinä tekijöinä ovat pääkaupunkiseudun opiskelupaikat, työpaikat, pienet vuokra-asunnot sekä palvelut ja muut suurkaupungin vetovoimatekijät. Iän kasvaessa ja elinkaaren vaiheissa eteenpäin siirryttäessä koulutustaso nousee, työllistyminen yleistyy ja ansiotaso nousee. Samalla myös yksin asuvien osuus supistuu ja perheellistyminen yleistyy. Tässä vaiheessa tapahtuu vilkasta muuttoa kaupunkialueen ulommille vyöhykkeille, pääkaupunkiseudun esikaupunkeihin sekä Kuuma-kuntiin, joissa on tarjolla suurempia ja edullisempia asuntoja.

Asukkaiden valikoituminen kuntiin vaikuttaa kunnallistalouteen

Asukkaiden muuttaminen kuntien välillä vaikuttaa erittäin paljon kunnallistalouteen, koska kuntaan ja kunnasta muuttavien asukkaiden ikärakenne, asuntokuntajakauma, perherakenne, koulutustaso ja tulotaso poikkeavat yleensä tulo- ja lähtömuuttajien välillä, samoin kuin muuttajien ja kunnan senhetkisen väestön rakenteen välillä. Muuttajat vaikuttavat sekä kunnan tuloihin että kustannuksiin. Tärkeimmät tuloihin vaikuttavat tekijät perustuvat kunnallisveroon sekä valtionosuuksiin. Kustannukset muodostuvat pääasiassa kunnan peruspalveluiden kustannuksista, jotka vaihtelevat voimakkaasti iän mukaan.

Kun tarkastellaan yksittäistä vuotta, monien asukkaiden verotulot ja palvelukustannukset ovat epätasapainossa. Peruspalveluiden kustannukset painottuvat lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole tuloja tai niitä on vähän, sekä ikääntyneisiin, joiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset ovat korkeat, mutta tulot alemmat kuin työikäisillä. Verotulot painottuvat työikäisiin, joiden peruspalvelukustannukset ovat keskimäärin alhaiset. Kuitenkin asukkaan elinkaaren yli tarkasteltuna keskituloisen henkilön verotulot ja palvelukustannukset ovat kohtuullisen hyvässä tasapainossa kunnallistalouden kannalta. Kunnan väestö kullakin hetkellä koostuu eri elinkaaren vaiheessa olevista asukkaista, joiden muodostama kokonaisuus voi olla kunnallistalouden kannalta tasapainoinen, vaikka yksittäisten asukkaiden kohdalla niin ei olisi.

Kunnallistalouden kannalta suurituloinen veronmaksaja on kiistatta parempi asukas kuin pienituloinen, erityisesti lapsiperheiden osalta. Valtionosuusjärjestelmän verotulotasaus leikkaa keskimääräistä korkeampaa verotulokertymää jossain määrin, mutta ei muuta perustulosta. Tämä luo periaatteessa kunnille kannustimen houkutella kuntaan keskimääräistä hyvätuloisempia asukkaita ja välttää keskimääräistä pienituloisempia asukkaita. Kuitenkin seudun aluetalouden ja työmarkkinoiden kannalta monipuolinen työvoiman tarjonta on välttämätöntä. Tämä edellyttää myös pienituloisille asukkaille asumismahdollisuuksia työmarkkina-alueen kaikissa kunnissa. Sen edellytyksenä on toimiva ja laaja-alainen kuntien ja valtion välinen sopimusjärjestelmä, johon sisältyy myös sopiminen yhteiskunnan kontrollissa olevasta asuntojen tarjonnasta ja asukkaiden valintaperiaatteista niihin. Tällaisena sopimusjärjestelmänä on toiminut Helsingin seudulla MAL-sopimusjärjestelmä.         

Helsingin seutu saa ja tarvitsee muuttajia

Asukkaiden toiminta ja tulotaso muuttuvat elinkaaren vaiheen mukaan. Työllisten osuus kasvaa ja opiskelijoiden osuus supistuu suunnilleen 35 ikävuoteen asti, jonka jälkeen pääasiallisen toiminnan jakaumassa seuraa noin 20 vuoden mittainen suhteellisen vakiintunut vaihe. Vastaavasti myös tulotaso nousee iän myötä ja saavuttaa huippunsa 45 ikävuoden jälkeen. Seudun ulkopuolella syntyneillä ja seudulle jossain elämän vaiheessa muuttaneiden koulutustaso nousee ajan mittaan keskimäärin korkeammaksi kuin Helsingin seudulla syntyneillä. Tämän seurauksena Helsingin seudulle muualta muuttavat menestyvät hyvin seudun työmarkkinoilla, sillä koulutus nostaa työllistymisen todennäköisyyttä Helsingin seudun työmarkkinoilla.

Helsingin seudun elinkeinorakenne poikkeaa suurkaupunkien tapaan muusta maasta. Helsingin seutu on erikoistunut erityisesti osaamisintensiivisiin palveluihin (informaatiopalvelut, rahoituspalvelut, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta), joissa seudun osuus koko maan kyseisten toimialojen arvonlisäyksestä on yli 60 %. Sen rinnalla kauppa (erityisesti tukkukauppa), kuljetus ja varastointi, majoitus- ja ravitsemistoiminta sekä erikoistuneet kuluttajapalvelut (mm. taiteet, viihde ja virkistys), ovat seudulla vahvasti edustettuina. Palveluiden rinnalla Helsingin seutu on erikoistunut osaamisintensiiviseen teollisuuteen (elektroniikan, sähkölaitteiden, koneiden ja laitteiden valmistus), jotka ovat erityisen korkean tuottavuuden aloja.

Helsingin seudun tuotanto on alkutuotantoa lukuun ottamatta kaikilla päätoimialoilla tuottavampaa (arvonlisäys tehtyä työtuntia kohti) kuin koko maassa (Tilastokeskus, aluetalouden tilinpito). Tuottavuusero on 10–30 % toimialan mukaan. Useimmilla erikoistumisaloilla seudun osuus koko maan arvonlisäyksestä ja työllisyydestä on kasvanut 2000-luvulla. Tuottavuusetu perustuu useaan tekijään: Helsingin seudun saavutettavuuteen kansainvälisesti ja valtakunnallisesti, yritystoiminnan kasautumisetuihin, työvoiman koulutustasoon ja osaamiseen sekä vahvaan tutkimus- ja kehittämisympäristöön.     

Suomen yliopistojen opiskelijoista 35 % opiskelee ja yhtä suuri osuus tutkinnoista suoritetaan pääkaupunkiseudulla toimivissa yliopistoissa. Lähes puolet Suomen tutkimus- ja kehittämistyöstä (työvuosina mitattuna) tehdään Helsingin seudulla sijaitsevissa yrityksissä, korkeakouluissa ja muissa tutkimusorganisaatioissa. Melkein 40 % Suomen asiantuntija-ammateissa toimivista (johtaja, erityisasiantuntija, asiantuntija) työskentelee seudulla. Korkeakoulut vetävät seudulla nuoria aikuisia opiskelemaan, ja korkeaa koulutusta ja osaamista edellyttävän työvoiman kysyntä houkuttelee jäämään alueelle. Toisaalta väestönkasvu ja korkeasti koulutettujen alojen korkea palkkataso ovat osaltaan työntäneet asuntojen hinta- ja vuokratasoa ylöspäin. Korkeat asumiskustannukset nostavat seudulle jäämisen tai seudulle muuttamisen kynnystä erityisesti matalapalkka-alojen potentiaaliselle työvoimalle.  

Tutkimusten mukaan alueen yritysten korkea tuottavuus vetää sinne uutta yritystoimintaa, joka johtaa työvoiman kysynnän kasvuun. Vaikutusketju kulkee myös toiseen suuntaan: vilkas tulomuutto alueelle johtaa pitkällä aikavälillä yritysten tuottavuuden nousuun (Lewis & Peri, 2015). Keskeinen tähän vaikuttava tekijä on muuttajien – erityisesti maahanmuuttajien – aikaansaama osaamisen monipuolistuminen, kun muuttajat tuovat muuttoalueelle mukanaan uudenlaista tiedollista, sosiaalista ja kulttuurista osaamista, joka sekoittuu alueella pitkään asuneiden asukkaiden osaamispääomaan. Tämä edistää sekä teknistaloudellisten että yhteiskunnallisten innovaatioiden leviämistä ja soveltamista.

Toinen merkittävä tekijä on se, että muuttajien myötä kilpailu työpaikoista kiristyy ja ”työntää” kaupunkiseudulla pitkään asuneita erikoistumaan vaativampiin ja tuottavampiin tehtäviin. Tutkimusten keskeinen tulos on, että muuttoliike ja erityisesti maahanmuutto johtaa alueella pitkään asuneiden ansiotason nousuun. Kuitenkin ainakin lyhyellä aikavälillä maahanmuuton lisääntyminen voi johtaa kantaväestön työllisyyden heikentymiseen ja tulotason laskuun niillä toimialoilla ja tehtävissä, joihin maahanmuuttajat sijoittuvat. Sen sijaan pitemmällä aikavälillä tutkimusten mukaan maahanmuutto ei johda kantaväestön työllisyyden heikkenemiseen. (mm. Cattaneo ym. 2013; D’Amuri & Peri 2014). Helsingin seudulla maahanmuuttajataustaisten työllisten osuus on kasvanut kuluvalla vuosikymmenellä nopeasti mm. rakennusalalla, kuljetustoiminnassa, majoitus- ja ravitsemisalalla sekä siivouspalveluissa. Muutoksen vaikutuksista kantaväestön työmarkkina-asemaan ja tulotasoon tulisi kuitenkin tehdä lisää tutkimusta pitemmälle meneviä päätelmiä varten.     

Helsingin seudun aluetalouden ja työllisyyden kasvu on 2000-luvulla perustunut erityisesti seudun korkean tuottavuuden erikoistumisalojen kasvuun, joka on ollut myös valtakunnallisesti merkittävää. Asiantuntijatyövoiman lisäys ja erikoistumisalojen kasvu ei olisi ollut mahdollista 2000-luvulla eikä sitä edeltävinä vuosikymmeninä ilman jatkuvaa suurta tulomuuttoa Helsingin seudun ulkopuolelta. Korkeasti koulutetun työvoiman tarve on edellyttänyt sekä tulomuuttoa opiskelemaan korkeakouluihin että sen lisäksi muualla Suomessa ja ulkomailla tutkinnon suorittaneiden muuttoa seudun työmarkkinoille.  

Seppo Laakso, VTT, on tutkija ja toimitusjohtaja Kaupunkitutkimus TA Oy:ssä. 

Kirjallisuus:

Cattaneo, C. & Fiorio, C.V. & Peri, G. (2013). What happens to the careers of European workers when immigrants ‘take their jobs’? IZA Discussion Papers 7282.

D’Amuri, F. & Peri, G. (2014). Immigration, jobs and employment protection: evidence from Europe before and during the great recession. Journal of European Economic Association, 12 (2), 432–464.   

Laakso, S. (2019). Muuttajat ja Uudenmaan aluetalous. Uudenmaan liiton julkaisuja E219 – 2019.

Lewis, E. & Peri, G. (2015). Immigration and the Economy of Cities and Regions. Handbook of Regional and Urban Economics, Volume 5A, Elsevier B.V.

Kommentoi