Helsinki
Kvartti 2/2013 |  20.06.2013Teemu Vass

Nuorisotoimi panostaa tiedon käyttöön toiminnan suunnittelussa

Haastattelussa Tommi Laitio

Mitkä ovat Helsingin nuorisotoimen tärkeimpiä tavoitteita tällä hetkellä? Mikä on isoin haaste nuorisotoimen johtamisessa?

Mitkä ovat Helsingin nuorisotoimen tärkeimpiä tavoitteita tällä hetkellä?

Tommi Laitio: Nuorisoasiainkeskuksen keskeisin tavoite on kansalaisuuden vahvistaminen, se että mahdollisimman monella olisi demokratian kokemuksia. Nuorisobarometrin mukaan suomalaiset nuoret tietävät paljon yhteiskunnasta mutta uskovat vähän omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Helsinki on lähtenyt kehittämään nuorten demokratiaa juuri yhdessä toimimisen näkökulmasta, ei edustuksellisuuden. Tämä on kunnianhimoinen tie, koska kaikki opetus demokratiasta keskittyy perinteisesti valitsemisen, äänestämisen ja edustamisen akselille.

Kansalaisuuden ja kuluttajuuden rajan hämärtyminen yhteiskunnassa on myös nuorten elämään vaikuttava kehityskulku. On mietittävä, miten vahvistetaan kansalaisuutta, joka perustuu muuhunkin kuin oman edun tavoitteluun. Demokratia vaatii toimivan kansalaisyhteiskunnan, ja näin me vahvistamme alle 18-vuotiaiden kansalaisyhteiskuntaa. Ruuti on koko kaupungin hanke, jossa on kyse juuri toiminnallisesta demokratiasta. Kaupungille pitää saada selkeät tavat nuorten aloitteiden käsittelyyn, ja näitä nuorisoasiainkeskuksen tulee kehittää yhdessä muiden virastojen kanssa. Isoimpia tuloksia tähän mennessä ovat katutaidepaikat, jotka avataan kesällä. Nuorilla on oltava tekemistä; tylsyys on yhteiskunnille vaarallista.

Mikä on isoin haaste nuorisotoimen johtamisessa?

TL: Helsinki on iso kaupunki ja nuorisokulttuuri pirstaloitunutta, joten päätösten tekeminen omien oletustenperusteella olisi riskialtista. Johtajuuden pitää olla evidence-based. Nuorisoasiainkeskus haluaa vahvistaa johtamisessaan tiedon käyttöä. Nuorisotoimen esimiesten valmiuksia käyttää esimerkiksi Aluesarjat-tilastokantaa tullaan lisäämään. Päätösten jollakin alueella toteutettavasta toiminnasta pitää perustua tietoon siitä, millainen alue on ja mitä vaikutuksia toiminnalla siihen halutaan. Alue- ja tietoperustaisuus ei ole vastakkaista ihmisläheisyydelle, vaan nämä lähtökohdat täydentävät toisiaan.

Mitä pulmia näet tietopohjaisessa johtamisessa?

TL: Pitäisi osata paremmin käyttää samaan tulkintaan laadullisia ja määrällisiä aineistoja. Hyvinvointia ei voida arvioida yksistään kummallakaan tavalla. Suomen nuorisotutkimus on kansainvälisesti tasokasta, ja se avaa näköaloja muun muassa nuoren omaan toimijuuteen kansalaisena. Nuorisotutkimusverkosto tuottaa laadullista tutkimusta, ja kaupungin tietokeskuksella taas on paljon erityisesti kvantitatiivista tietoa; nämä yhdessä voisivat parhaassa tapauksessa tukea oivallisesti nuorisoasiainkeskuksen toimintaa. 

Suurin tietoaukko on kuitenkin toiminnan vaikuttavuuden määrittämisessä. Tänä vuonna on alkamassa nelivuotinen Hyvä vapaa-aika -tutkimus, jonka tavoitteena on saada tietoa siitä, mikä on vapaa-ajan toiminnan vaikutus koulunkäyntiin ja nuorten hyvinvointiin. Valitaan erilaisilla alueilla sijaitsevista kouluista 5–6 seiskaluokkaa seurantaan, ja luokkien jokaisen lapsen harrastustoimintaa tuetaan.  Koululle järjestetään matalan kynnyksen liikuntatoimintaa, suunnataan oppilaiden huomiota vapaa-aikaan, nuorisotyönohjaaja ohjaa harrastuksiin ja avustetaan harrastamista rahallisestikin.

Näin testataan erilaisten interventioiden vaikuttavuutta; jos ne näyttäytyvät tehokkaina, niitä voidaan skaalata laajemmalle. Toki jokaisella helsinkiläisnuorella ei voi olla omaa nuoriso-ohjaajaa, mutta jos esimerkiksi kahdesti vuodessa käydyllä keskustelulla osoittautuu olevan vaikutusta tai matalan kynnyksen toimet parantavat yhteiskuntarauhaa koululla, niin kohdistetaan resursseja näihin toimiviin malleihin.

Helsinki alkaa tuottaa nuorten hyvinvointikertomusta. Mikä se on?

TL: Nuorisolaki velvoittaa kuntia tuottamaan tietoa, ja Helsinki haluaa nostaa tässä kunnianhimon tasoa. Ei haluta pelkästään tietoa nuorten ongelmista, vaan lähestyttäisiin aihetta hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kautta. Tällainen nussbaumilainen hyvinvoinnin mittaaminen olisi uutta meillä.

Tietyt toimintakyvyt on oltava, jotta ihminen voi tehdä valintoja ja ohjata elämäänsä. Osa on mitattavissa objektiivisilla mittareilla, osa perustuu omaan arvioon. Näin myös tunnustetaan subjektiivisen tiedon asema luotettavana tietona.

Toimintakykyajattelu näyttää sellaistenkin asioiden merkityksen kuin lepo, pääsy luontoon ja tunne-elämä, ja nämä siis ovat myös nuorten hyvinvoinnin taustalla. Se eroaa siksi ajatteluna esimerkiksi Maslowin tarvehierarkiasta. Edes perusturvallisuudesta ei ole suuresti hyötyä, jollei ihminen ei koe voivansa ohjata omaa elämäänsä.

Eräänä esikuvana voisi olla Ranskassa hyvinvoinnin mittareita uudistanut asiantuntijaryhmä, jota vetivät professorit Joseph Stiglitz ja Amartya Sen. Kun lähdetään liikkeelle ihmisen hyvinvoinnista ja toimintakyvystä, eikä hallinnon rakenteista, mennään siihen suuntaan, johon korkeatasoisimmat hyvinvoinnin asiantuntijat viitoittavat.

On tärkeää yhdistää erilaisia tietotyyppejä. Aluksi tarkoitus on nimenomaan liittää jo olemassa olevaa tietoa nuorten hyvinvoinnin tietokantaan ja tuoda myöhemmin mukaan muita mittareita.

Puhutaan myös nuorista itsestään tiedon tuottajina. Mitä ajattelet tästä?

TL: Kuulemisessa ja kaupunkitutkimuksessa on voimakas kyselemisen kulttuuri, koska kyselyt ovat tutkijoille helppoa analysoitavaa. On pitäydytty tekstipohjaisessa kuulemisessa, joka suosii koulutettuja ja hyvin suomea ja ruotsia puhuvia ihmisiä. Vaihtoehtoisia tiedonkeruutapoja voisi kokeilla. Voisi olla satunnaispaneeleja ja kuntalaisten kokemustiedon keruuta, ns. kuntalaisagentteja arvioimassa palvelujamme.

Puhelimen käyttö tiedon keräämisessä on yksi mahdollisuus: ihmiset voivat vaikka seurata GPS:llä kaupungissa liikkumistaan kaupungissa ja toistuvia reittejään. Terveyskäyttäytymistä voidaan tukea mobiili-interventioilla. Rationaalisen ihmisen illuusio karisee, kun näet esimerkiksi kuukauden kaikki ateriasi suhteutettuna tuhannen muun ihmisen vastaavaan tietoon.

Pelillisyys voisi tehdä tutkimuksiin vastaamisesta nykyistä suositumpaa. Lataisit vaikka sovelluksen, joka kysyy viidesti päivässä mitä teet juuri nyt. Ihmiset tuottavat mielellään myös kuvatietoa; ajatellaan vaikka rakennusviraston ja Metro-lehden Pitäiskö fiksata -palvelua, jossa kuntalaiset raportoivat rempallaan olevista asioista.

Kommentoi

Lehdessä: