Pääkirjoitus 2/2022
Asukkaiden hyvinvoinnin seuranta ja tukeminen ovat kaupungin tehtäviä myös jatkossa.
Helsinki on jo yli vuosisadan ajan tarkastellut kaupungin väestörakenteen ohella väestön hyvinvointia ja terveyttä, tuottaen näistä teemoista monenlaista tilasto- ja tutkimustietoa. Kaupunginlääkäri Wilhelm Sucksdorffin aikoinaan mittaamat erot asukkaiden terveydessä (”kuolleisuudessa ja kivulloisuudessa”) eri kaupunginosien välillä saivat Helsingin kaupungin perustamaan vuonna 1911 oman tilastokonttorin, jonka tehtävänä oli muun muassa perehtyä systemaattisesti elinolojen ja terveyden kysymyksiin. Tämän toimiston työ jatkuu edelleen kaupungin tilasto- ja tutkimustoiminnassa.
Tätä nykyä Helsingissä kerätään ja analysoidaan tietoja erilaisista rekistereistä, tekemällä haastattelututkimuksia ja hyödyntämällä erilaisten palveluiden asiakkaiden tuottamia tietoja. Virallisiin tietoihin voidaan usein yhdistää yksityiseltä sektorilta peräisin olevia aineistoja, kuten ostoksista kertyvää dataa. Erityyppisten tietojen avulla voidaan muodostaa vertailuasetelmia ja indeksejä ja hahmottaa kehityskaaria, joiden avulla ymmärrämme kaupunkikehitystä ja väestön tilannetta entistä paremmin.
Helsingin väestö voi verraten hyvin ja monilla mittareilla sijoitummekin suomalaisittain korkealle. Pelkän yleistilanteen kokoaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitsemme yksityiskohtaista tietoa koko kaupungin lisäksi myös eri kaupunginosista ja eri väestöryhmistä.
Helsingille – ja suurille kaupungeille ylipäätään – on tyypillistä, että väestöryhmien ja asuinalueiden välillä on suuria eroja. Siten meillä korostuvat hyvinvoinnin laaja skaala, niin ääripäät kuin niiden väliin jäävä kirjo. Polarisaatio-termin sijaan voitaisiin myös puhua Helsingin mosaiikkimaisesta kokonaisuudesta. Tähän perehtyminen tuottaa jatkuvasti kiinnostavaa ja arvokasta tietoa päätöksenteon ja suunnittelun tueksi.
Näitä tietoja hyödynnetään samalla osana Helsingin kaupunkistrategian seurantakokonaisuutta. Tiedot tulevat siten monella tavalla hallinnon ja päätöksentekijöiden käyttöön. Tietotuotannon tarve säilyy sote-uudistukseen liittyvien muutosten tullessa voimaan, sillä väestön hyvinvoinnin seuranta ja tukeminen säilyvät kaupungin tehtävinä myös tulevaisuudessa.
Timo Cantell toimii kaupunkitietopäällikkönä Helsingin kaupunginkansliassa.
Kommentoi