Helsinki
Kvartti 4/2018 |  18.01.2019Timo Cantell

Pääkirjoitus 4/2018

Helsinki ja Helsingin seutu poikkeavat varsin paljon muun Suomen tilanteesta esimerkiksi väestörakenteensa suhteen. Kun valtakunnallisesti suurin yksittäinen ikäluokka ovat vuonna 1963 syntyneet, eli 55 vuotta täyttäneet, Helsingin suurin ikäluokka ovat vuonna 1990 syntyneet, eli 28-vuotiaat nuoret aikuiset.

Muissa suurissa kaupungeissa tilanne on vastaavan kaltainen. Tampereella suurimman ikäryhmän muodostavat nyt 24-vuotiaat, Turussa ja Oulussa 23-vuotiaat. Vantaalla 35-vuotiaat ja Espoossa 36-vuotiaat ovat puolestaan suurimpia yksittäisiä ikäryhmiä. Nuorten aikuisten osuutta selittävät erityisesti opiskelu- ja työskentelymahdollisuudet, jotka tuovat väestöä muualta maasta ja ulkomailta. Toisaalta nämä mahdollisuudet pitävät kaupunkien omat nuoret aikuiset kotikaupungeissaan.

Väestönkehityksen tulevat suunnat ovat Helsingissä ja muissa ns. kuutoskaupungeissa – eli kuudessa suurimmassa suomalaisessa kaupungissa – myös melko toisenlaisia muuhun Suomeen verrattuna. Tulevaisuuteen voidaan tähyillä tarkastelemalla valtakunnallista väestöennustetta rinnakkain Helsingin ennusteen kanssa, kuten Pekka Vuori tässä lehdessä tekee. Hän paneutuu tähän tematiikkaan tuomalla esille esimerkiksi lasten ja työikäisen väestön nähtävillä olevat kehityserot lähivuosina ja aina vuoteen 2050 saakka.

Erot näkyvät myös eri väestöryhmien välillä, ja niiden tunteminen on erittäin tärkeää kaupungin kehittämisen näkökulmasta. Tämä tulee esille Pasi Saukkosen artikkelissa, jossa hän vertailee ulkomaalaistaustaisen väestön väestörakennetta, alueellista sijoittumista, työllisyyttä sekä sosioekonomista rakennetta Helsingissä ja muissa pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa. Saukkonen tarkastelee myös kaupunkien kotouttamisohjelmia ja pohtii, ovatko kolmen suuren kaupungin tulevat tilanteet tässä suhteessa samankaltaisia vai eriytyviä.

Valtakunnallisen – ja usein myös kansainvälisen – vertailun lisäksi Helsinkiä kiinnostaa myös kaupungin sisäiset erot. Venla Bernelius, Karoliina Bergström ja Hertta Sydänlammi tarkastelevat tätä teemaa kaupunkipäiväkotien lähialueiden sosioekonomisten erojen kautta. Näin he tarkentavat katseen varsin pieniin maantieteellisiin alueisiin ja tuovat siten uutta tietoa päätöksenteon tueksi.

Lehden tarjonnassa on mukana myös esimerkki siitä, miten yhdestä merkittävästä tutkimusaineistosta, Kouluterveyskyselystä, voidaan tehdä monipuolisia tarkasteluja. Netta Mäki tutkii nuorten tupakointia ja sen eroja lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien välillä. Jenni Erjansola puolestaan analysoi alakoululaisten osallisuutta ja tarkastelee sitä, miten 4.–5.-luokkalaiset osallistuvat koulun toiminnan suunnitteluun ja miten he kokevat kuuluvansa erilaisiin yhteisöihin.

Kommentoi

Lehdessä: