Vaikka tarkastelun kohteena ei suoranaisesti olisikaan koronapandemia, sen vaikutuksia puidaan Kvartti-lehden sivuilla todennäköisesti varsin pitkään. Tälläkin kertaa korona tulee esille esimerkiksi katsottaessa muutoksia Helsingissä työssäkäyvien asuinpaikoissa. Laura Ansalan tarkastelusta käy ilmi, että yhä useampi tulee Helsingin työmarkkinoille muualta kuin kaupungin rajojen sisältä. Osaselitys tähän löytyy nimenomaan korona-ajan kokemuksista ja varsinkin etätöiden lisääntymisestä. Keskuskaupunkina Helsinki ei suinkaan ole yksin vastaavassa tilanteessa, mutta täällä muutokset ovat varsin nopeita. 

Oma kysymyksensä on ulkomailta tuleva työvoima ja kuinka sen saantia voi edistää. Pasi Saukkonen tutkailee ilmiön kehitystä ja kiinnittää huomiota siihen, että Suomi ja Helsinki ovat kilpailuasetelmassa monien muiden maiden ja kaupunkien kanssa osaavan työvoiman houkuttelussa. Meillä on ollut paljon virolaista työvoimaa, mutta viime vuosina virolaisten tilanne on kääntynyt paluumuutoksi. Työperusteinen maahanmuutto kytkee Suomen ja Helsingin kiinnostavuuden myös talouskysymyksiin kuten hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen tulevaisuudessa.

Kaupunki saa ihmisten viihtymisestä tuloja muun muassa tapahtumateollisuuden sivuvaikutuksena: kun Helsingissä järjestetään erilaisia tapahtumia ja konferensseja, sekä niiden kävijät että paikallinen väestö kuluttavat kaupungissa yhteensä enemmän rahaa kuin tavallisessa arjessa. Pekka Mustonen pohtii artikkelissaan, miten tapahtumien taloudellisia vaikutuksia voidaan mitata ja miksi mittaaminen usein on puutteellista tai jopa olematonta.  

Kaupunkilaisten tilannetta ja heidän omia näkemyksiään seurataan muun muassa keräämällä pitkäaikaisia tutkimusaineistoja eri teemoista. Yksi tällainen tietolähde on Helsingin turvallisuustutkimus, jossa kartoitetaan kaupungin vetovoimatekijänäkin pidettyä kaupunkiturvallisuutta. Jenni Erjansola tarkastelee artikkelissaan tutkimusaineiston mittavaa avovastausten kokonaisuutta. Vastaajien itsensä ilmaisemien näkökohtien kautta on mahdollista kuulla kaupunkilaisten ääntä ja kokemusta moninaisin tavoin. Näin suoranaisten pelkojen ohella esille nousevat myös näkemykset siitä, mitkä asiat, paikat tai tilanteet koetaan häiriöiksi tai epämiellyttäviksi. Yksi keskeinen havainto on se, että vaikka Suomessa ja Helsingissä vallitsee korkea luottamus kanssaihmisiin ja viranomaisiin, luottamuksen jatkuva vaaliminen on tärkeää kokonaisuuden kannalta.

Samasta aineistosta tuodaan tässä lehdessä esiin myös klassinen kaupunkiteemaan liittyvä kysymys niin sanotuista heikoista siteistä, jota tarkastellaan kysyen, tuntevatko tai tervehtivätkö asukkaat naapureitaan ja keskustelevatko he keskenään. Jukka Hirvonen on havainnut omassa tutkimuksessaan, että yli puolet helsinkiläisistä vastaajista juttelee naapureidensa kanssa viikoittain. Myös naapuriapua annetaan verrattain paljon, lähes kolmannes auttaa naapureitaan ainakin kerran kuukaudessa. Tällaiset siteet ovat tärkeitä kaupunkielämän ja -turvallisuuden kannalta.