Helsinki
Kvartti 4/2013 |  30.01.2014Asta Manninen

Pääkirjoitus: Kaupunginosien mosaiikki muuttuu yhä moninaisemmaksi

Helsinki alueittain on tietokeskuksen eniten kysyttyjä ja käytettyjä tuotteita. Nopeakin tutustuminen Helsinki alueittain -julkaisuun tekee selväksi, että Helsinki on monimuotoinen, monet aikakerrokset säilyttänyt kaupunki. Kaupungin jokaisella alueella on oma historiansa, identiteettinsä ja nykyilmeensä. Tällä hetkellä monella alueella on suuria muutoksia meneillään tai tulossa; Helsinkiin syntyy useita uusia kaupunginosia.

Helsinki alueittain on tietokeskuksen eniten kysyttyjä ja käytettyjä tuotteita. Julkaisu on tarkoitettu kaikille Helsingin alueista kiinnostuneille, ja sitä käyttävät kaupungin päättäjät, suunnittelijat ja tutkijat, opiskelijat ja koululaiset, elinkeinoelämä ja järjestöt sekä tiedotusvälineet ja asukkaat. Vielä tarkempaa alueittaista tilastotietoa kuin Helsinki alueittain -julkaisussa on tarjolla Aluesarjat-tietokannassa sekä useissa paikkatietopalveluissa. Tiedot on saatavissa myös avoimena datana HRI-palvelussa.

Nopeakin tutustuminen Helsinki alueittain -julkaisuun tekee selväksi, että Helsinki on monimuotoinen, monet aikakerrokset säilyttänyt kaupunki. Kaupungin jokaisella alueella on oma historiansa, identiteettinsä ja nykyilmeensä. Tällä hetkellä monella alueella on suuria muutoksia meneillään tai tulossa; Helsinkiin syntyy useita uusia kaupunginosia.

Helsinki ja Helsingin seutu kasvavat tällä hetkellä nopeasti. Helsingin väestö on kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2005 alkaen. Kaupungin väestö kasvoi 8 584 hengellä vuonna 2012, ja kasvu on jatkunut samansuuruisena vuonna 2013. Vieraskielisen väestön muutto on ollut muuttovoitollista koko 2000-luvun ajan. Muuttoliike pitää Helsingin väestön nuorehkona. Muuttoliike tuo muutenkin paljon dynamiikkaa kaupunkikehitykseen samalla, kun sen ajoittain voimakkaat heilahdukset tuovat myös haasteita. Suurkaupunki on aina liikkeessä.

Asukasluku kasvaa vuoteen 2023 mennessä eniten – jopa 20 000 asukkaalla – eteläisessä suurpiirissä. Keskinen suurpiiri kasvaa 14 500:lla ja kaakkoinen ja itäinen 11 000–12 500 asukkaalla. Vuoteen 2023 saakka laaditun alueittaisen väestöennusteen tärkeimmät kasvualueet ovat asuntorakentamiseen vapautuneilla satama-alueilla Jätkäsaaressa, Kalasatamassa ja Sompasaaressa sekä Kruunuvuorenrannassa.

Muita merkittäviä kasvualueita ovat Lauttasaari, Kaarelan pohjoisosan Kuninkaantammi ja Honkasuo, Keski-Pasila, Hermanni ja Vallila sekä Myllypuro. Myös Etelä-Haagassa, Viikinmäessä, Alppikylässä, Herttoniemen ja Roihuvuoren alueilla sekä Mellunmäessä kasvu on huomattavaa. Vuosaaren väkiluvun ennustetaan kasvavan vielä 5 000 hengellä vuoteen 2023 mennessä. Östersundomin rakentamisen arvioidaan alkavan vuosikymmenen lopulla.

Helsingin väestö eroaa rakenteeltaan selvästi koko Suomen väestöstä. Erityisesti nuoria aikuisia on täällä muuta maata huomattavasti enemmän ja kouluikäisiä lapsia on vähemmän. Helsingissä suurimmat ikäluokat ovat 23–33-vuotiaat, koko maassa 52–62-vuotiaat. Myös ikääntyneiden osuus väestöstä on jonkin verran alhaisempi kuin koko maassa. Helsingissä maahanmuuttajataustaisen (vieraskielisen) väestön osuus on kasvanut voimakkaasti vuodesta 1990 lähtien. Tänä päivänä vieraskielisten osuus väestöstä on noin 13 % ja ennuste vuodelle 2025 on 19 %.

Erot väestörakenteessa Helsingin eri alueiden välillä näyttäytyvät suurinakin. Esimerkkejä Helsingin peruspiireistä: keskustan pienasuntovaltainen Alppiharju, josta Helsinkiin muuttavat nuoret usein löytävät ensiasuntonsa, Maunula, jossa kaksi kolmasosaa asunnoista on 1950–60-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa ja jossa yli 65-vuotiaiden osuus on suurin Helsingin peruspiireistä, sekä jatkuvasti uudistuva Tuomarinkylän pientaloalue, jossa lapsiperheiden osuus on Helsingin suurin. Vuosaari puolestaan erottuu siten, että sen alueelle on rakennettu Helsingissä eniten kerrostaloasuntoja 1990-luvun alusta lähtien.

Kaupunkiseutujen alueellisella eriytymisellä tarkoitetaan kehitystä, jonka seurauksena kaupunginosat erilaistuvat taustoiltaan, elämäntilanteiltaan ja elämäntavoiltaan erilaisten asukasryhmien sijoittuessa asumaan toisistaan erillisille asuinaleille. Eriytyminen ei kuitenkaan ole yksinomaan kielteinen kehityssuunta. Asukaspohjan ja asuntokannan erilaisuus luo asuinalueille omaleimaisen imagon, mikä voi parhaimmillaan elävöittää ja rikastuttaa kaupunkikuvaa.

Eriytymiskehityksellä voi olla myös kielteisiä seurauksia, mikäli erot asuinalueiden välillä kertaantuvat ja alkavat tuottaa lisääntyviä hyvinvoinnin alueellisia eroja. Siten asuinalueiden myönteisten kehityskulkujen tukeminen on tärkeää. Helsingin kaupungin strategiaohjelmassa 2013–2016 kiinnitetään paljon huomiota hyvinvoivaan ja toimivaan Helsinkiin, esimerkiksi kaupunginosien kehittymiseen houkuttelevina ja eloisina, kaupunkirakenteen eheyteen, hyvään saavutettavuuteen ja monipuolisiin asumisen vaihtoehtoihin kasvavassa kaupungissa.

Tässä Kvartissa tarkastellaan suurkaupungin alueellista kuvaa ja kehittymistä useamman tutkimuksen voimin, myös kansainvälisen vertailevan tutkimuksen avulla. Katja Vilkama ja Mari Vaattovaara raportoivat yhteispohjoismaisesta NODES-tutkimuksesta ja pohtivat muun muassa sitä, onko olemassa jokin raja-arvo, jota suurempi maahanmuuttajien väestöosuus asuinalueella näkyy kantaväestön asenteissa.

Tutkija Lieselotte Bicknese tietokeskuksen pitkäaikaisesta yhteistyövirastosta Onderzoek en Statistiek Amsterdamista kirjoittaa paikallisista tilastollisista ja muista mittareista, joilla Amsterdamin kaupunki seuraa asuinalueiden kehitystä ja asukastyytyväisyyttä. Katja Vilkama ja Henrik Lönnqvist analysoivat Helsingin alueiden sosioekonomista kehitystä ja soveltavat sen arviointiin Berliinissä kehitettyä asuinalueiden statuksen indeksiä. Helsingin tilannetta tarkastelee myös Venla Bernelius, jonka artikkeli käsittelee kouluvalintojen vaikutusta koulujen väliseen eriytymiseen.

Mats Stjernberg kirjoittaa lähiöiden tutkimuksesta ja toteaa, etteivät suomalaiset lähiöt suinkaan ole yhtenäinen joukko eikä niiden kehitys kulje identtisiä teitä. Olli Nuutilan artikkelissa pohditaan asuinalueen merkitystä Meri-Rastilan maahanmuuttajaväestön elämässä. Kaupunkivertailuun palataan lopuksi Jarkko Rasinkankaan artikkelissa, jossa alueellisen eriytymisen kuvaa pääkaupunkiseudulla tutkaillaan rinnakkain Turun kaupunkiseudun tilanteen kanssa.

Toivotamme lukijoillemme mitä parasta menestystä Uudelle Vuodelle 2014!

Asta Manninen on Helsingin kaupungin tietokeskuksen johtaja.

Kommentoi

Lehdessä: