Helsinki
  • Kuva: Helsinki Marketing / Kuvatoimisto Kuvio Oy.

Artikkeli |  05.08.2021Tapio Rissanen

Sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa kaupungin palveluissa on vielä kehitettävää

Asukkaat pitävät Helsinkiä kaupunkina, jossa jokainen voi elää hyvää elämää sellaisena kuin on. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusaiheisella kyselyllä kartoitettiin kaupunkilaisten käsityksiä ja kokemuksia kaupungin palveluista. Vastaajista 47 prosenttia koki, että kaikkien palvelun käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat. Syrjintää kaupungin palveluissa ilmoitti itse kokeneensa 19 prosenttia ja epäasiallista kohtelua 17 prosenttia vastaajista.

Helsingin kaupunki toteutti loppuvuodesta 2020 kuntalaiskyselyn, joka kartoitti helsinkiläisten käsityksiä sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta sekä kokemuksia syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta kaupungin palveluissa. Vastaavia otantakyselyyn perustuvia kaupungin palveluja koskevia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvityksiä ei ole tiettävästi toteutettu Suomessa aikaisemmin.  

Aineistonkeruu toteutettiin posti- ja verkkokyselynä vuodenvaihteessa 2020–2021. Kysely lähetettiin 3500:lle 16 vuotta täyttäneelle helsinkiläiselle, jotka oli valittu satunnaisotannalla Helsingin väestötietojärjestelmästä. Kyselyyn vastasi 1001 asukasta, ja vastausprosentti oli 29.  

Kyselyllä haluttiin erityisesti selvittää, esiintyykö kaupungin palveluissa syrjintää tai epäasiallista kohtelua jollakin tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuslain kieltämällä perusteella. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella ja yhdenvertaisuuslaki puolestaan iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Kyselyn tuloksia tarkasteltiin sukupuolen, iän ja äidinkielen sekä sen mukaan, ilmoittiko vastaaja taustatiedoissa kuuluvansa johonkin vähemmistöryhmään. Suurin vähemmistöryhmä aineistossa olivat etniseen tai kansalliseen vähemmistöön kuuluvat, kuten saamelaiset, tataarit, romanit, maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset (8 %). Vammaisia tai pitkäaikaissairaita henkilöitä oli vastaajista kuusi prosenttia, seksuaalivähemmistöön kuuluvia viisi prosenttia ja uskonnolliseen tai aatteelliseen vähemmistöön kuuluvia kolme prosenttia. Sukupuolivähemmistöön kuuluvia oli vastaajista kaksi prosenttia.  

Kyselyyn vastanneissa naiset ja vanhimmat ikäluokat olivat yliedustettuina miehiin ja nuorimpiin ikäluokkiin verrattuna. Samoin äidinkielenään suomea puhuvia oli aineistossa hieman enemmän kuin heidän osuutensa on kaupunkilaisista ja vastaavasti vieraskielisiä hieman vähemmän. On todennäköistä, että kyselyyn vastasivat aktiivisemmin ne, joilla on huonoja kokemuksia kaupungin palveluista tai muista julkisista palveluista. Varsinkin nuorimmassa vastaajaryhmässä, joka oli kyselyn perusteella kokenut muita ikäryhmiä enemmän syrjintää ja epäasiallista kohtelua, oli selvästi muita ikäryhmiä enemmän myös vähemmistöihin kuuluvia.

Helsingissä voi elää hyvää elämää omana itsenään

Kyselyssä kartoitettiin kymmenen väittämän avulla helsinkiläisten näkemyksiä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta Helsingin kaupungissa ja kaupungin palveluissa yleisesti. Kyselyn perusteella lähes yhdeksän kymmenestä helsinkiläisestä kokee voivansa elää Helsingissä hyvää elämää sellaisena kuin on. Kaupunkilaiset myös suhtautuvat moninaisuuteen myönteisesti: vastaajista 87 prosenttia piti hyvänä sitä, että Helsingissä asuu ja asioi ihmisiä, joilla on moninaisia taustoja ja eri ominaisuuksia. Kuitenkin vain hieman yli puolet vastaajista katsoi, että Helsinki on turvallinen kaupunki kaikkiin vähemmistöryhmiin kuuluville. 

Kaupungin palveluihin suhtauduttiin kriittisemmin. Vastaajista hieman alle puolet koki, että kaikkien palvelun käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuu kaupungin palveluissa. Viidennes vastaajista katsoi, että näin ei ole, kymmenys asettui näiden näkemysten väliin ja viidennes ei osannut arvioida tilannetta. Kaikkein heikoimmaksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen arvioivat vammaiset ja pitkäaikaissairaat sekä sukupuolivähemmistöön kuuluvat vastaajat.

Kieli ja etninen tausta nähdään yleisimpinä syinä syrjinnälle ja epäasialliselle kohtelulle 

Kyselyssä esitettiin vastaajille määritelmät syrjinnälle ja epäasialliselle kohtelulle, koska käsitteet eivät välttämättä ole kaikille kaupunkilaisille tuttuja. Syrjinnäksi määriteltiin tilanteet, joissa kaupungin työntekijä asettaa asiakkaan muita epäedullisempaan asemaan iän, alkuperän, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän seikan takia ilman hyväksyttävää perustetta. Lisäksi todettiin, että käytännössä syrjintä voi olla palveluun pääsyn tai palvelun saamisen vaikeuttamista tai estämistä tai huonomman palvelun tarjoamista. Epäasialliseksi kohteluksi määriteltiin kaikki henkilöön kohdistuva loukkaava, nöyryyttävä, väkivaltainen tai muulla tavoin epäasiallisen käyttäytyminen paitsi syrjintä. Lisäksi todettiin, että epäasialliseen kohteluun voi syyllistyä palvelun työntekijä tai muut asiakkaat. 

Syrjintää kaupungin palveluissa jollakin kymmenestä mainitusta perusteesta piti erittäin tai melko yleisenä 40 prosenttia ja epäasiallista kohtelua hieman yli 30 prosenttia vastaajista. Yleisimmin sekä syrjintää että epäasiallista kohtelua katsottiin esiintyvän kielen (22 %), etnisen taustan (21 %), kansalaisuuden (18 %) ja iän (17 %) perusteella ja vähiten sukupuolen (7 %) sekä seksuaalisen suuntautumisen (9 %) perusteella. Vastaajista johonkin vähemmistöryhmään kuuluvat pitivät syrjintää ja epäasiallista kohtelua kaupungin palveluissa selvästi yleisempinä kuin muut vastaajat. 

Syrjintää ja epäasiallista kohtelua kokenut vajaa viidennes vastaajista

Syrjintää kaupungin palveluissa ilmoitti itse kokeneensa 19 prosenttia ja epäasiallista kohtelua 17 prosenttia vastaajista. 

Kuvio 1. Syrjintää ja epäasiallista kohtelua kaupungin palveluissa kokeneet vastaajaryhmän mukaan.

Naiset kokivat syrjintää kaupungin palveluissa miehiä enemmän (naiset 21 % / miehet 14 %). Erikielisten vastaajien välillä oli huomattavia eroja: vieraskielisistä syrjintää ilmoitti kokeneensa 38 prosenttia ja ruotsinkielisistä 29 prosenttia, kun suomenkielisillä osuus oli vain 15 %. Avovastauksissa useampi vastaaja toi esille kokemuksiaan siitä, että ei ole saanut palvelua ruotsiksi (ruotsinkieliset) tai englanniksi (vieraskieliset vastaajat).

Vähemmistöryhmiin kuuluvista reilu kolmannes (37 %) ilmoitti kokeneensa syrjintää kaupungin palveluissa. Selvästi eniten syrjinnän kokemuksia oli sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla (59 %) sekä vammaisilla ja pitkäaikaissairailla (50 %) vastaajilla.

Epäasiallista kohtelua kokeneista 84 prosenttia oli tullut epäasiallisesti kohdelluksi kaupungin henkilökunnan taholta ja 39 prosenttia muiden asiakkaiden taholta. Koettu epäasiallinen kohtelu oli luonteeltaan yleisimmin vähättelevää tai loukkaavaa kohtelua tai huutelua, nimittelyä tai uhkailua. 

Naiset (20 %) olivat kokeneet selvästi miehiä (12 %) enemmän myös epäasiallista kohtelua. Epäasiallisen kohtelun kokemukset olivat sitä yleisempiä, mitä nuoremmasta ikäryhmästä oli kysymys. Äidinkieleltään ruotsinkieliset ja vieraskieliset kokivat epäasiallista kohtelua yli kaksi kertaa yleisemmin kuin suomenkieliset. Vähemmistöryhmistä epäasiallisen kohtelun kohteeksi olivat joutuneet yleisimmin vammaiset ja pitkäaikaissairaat henkilöt (45 %) sekä seksuaalivähemmistöön (42 %) ja sukupuolivähemmistöön (41 %) kuuluvat. 

Koettu syrjintä ja epäasiallinen kohtelu yleisintä terveyspalveluissa 

Helsingin kaupungin keskushallinnossa ja neljällä toimialalla sekä liikelaitoksissa ja tytäryhtiöissä on paljon eri palvelukokonaisuuksia, jotka kohdentavat palveluita suoraan kaupunkilaisille. Kyselyssä kartoitettiin vastaajien syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemuksia kymmenen eri palvelukokonaisuuden osalta (ks. kuvio 2). Kyselyn avovastausten perusteella jotkut vastaajat saattoivat käsittää näihin palvelukokonaisuuksiin kuuluviksi muitakin kuin kaupungin palveluita, esimerkiksi sosiaalipalvelujen osalta Kelan palveluita tai työllisuuspalveluiden osalta TE-keskuksen palveluita. Julkiseksi liikenteeksi ymmärrettiin todennäköisesti kaikki Helsingissä toimiva joukkoliikenne. 

Tarkastelluista palvelukokonaisuuksista sekä syrjintää että epäasiallista kohtelua oli koettu selvästi yleisimmin terveyspalveluissa: kaikista syrjintää kokeneista vastaajista 58 prosenttia ja epäasiallista kohtelua kokeneista 53 prosenttia. 

Kuvio 2. Syrjintää ja epäasiallista kohtelua kokeneiden osuus vastaajista kaupungin palveluissa.

Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että kyselyssä ei selvitetty, mitä kaupungin palveluja kaupunkilainen on käyttänyt. Siten myös syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun yleisyyteen voi vaikuttaa yleensä kokemukset eri palvelujen käytöstä. Terveyspalvelut ovat varmasti yksi kaupunkilaisille tutuimmista palveluista. Lisäksi terveyspalveluissa ollaan lähtökohtaisesti tekemisissä hyvin henkilökohtaisten asioiden kanssa, jolloin sensitiivisen kohtaamisen ja avun saamisen tunteen merkitys korostuu. Avovastauksissa nostettiin paljon esille myös yleisesti terveyspalvelujen saatavuuteen ja palvelun laatuun liittyvää tyytymättömyyttä. 

Selkeästi syrjintäperusteisiin kytkeytyviä kokemuksia kuvattiin avovastauksissa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Lapsen ensimmäisellä neuvolakäynnillä lapsen syntymän jälkeen lääkärintarkastuksessa lääkäri kohteli kuin ilmaa lapsen toista vanhempaa (joka on naispuolinen ei-synnyttänyt äiti). Lääkäri jätti huomiotta kaiken mitä ei-synnyttänyt vanhempi sanoi, ei vastannut hänen kysymyksiinsä vaan vastasi näihin vasta kun synnyttänyt vanhempi sanoi/kysyi samat asiat. Myös lääkärin tekemässä käyntikirjauksessa oli kirjattu, että paikalla olisi ollut vain yksi vanhempi, vaikka olimme kummatkin paikalla. – Nainen, 32 vuotta.

Hammashoidon palveluita ei ole saanut iän perusteella vaan ne on joutunut hakemaan yksityiseltä sektorilta. – Mies, 59 vuotta

Upprepade gånger upplevt att inte få betjäning på svenska inom hälsotjänster. Har även blivit missförstådd av personalen pga. deras svaga kunskaper i svenska vid försök att kommunicera på svenska, så fel saker dokumenterats. – Nainen, 27 vuotta

Olen ymmärtänyt lääkärin kertoman olevan se, ettei iäkästä potilasta kannata lähettää esim. erikoissairaanhoitoon. – Nainen, 79 vuotta

Avovastauksissa kuvattuja epäasiallisen kohtelun tilanteita olivat esimerkiksi:

Ensimmäinen synnytykseni meni täysin pieleen epäasiallisen kätilön vuoksi. Ennen seuraavaa aikaa pääsin pelkopolille purkamaan kokemukseni ja jossa minulle todettiin etten ollut tehnyt mitään väärin vaan minua kohtaan käyttäydyttiin epäasiallisesti. -- Nainen, 40 vuotta.

Nuorena ihmisenä en vielä tiedä kaikista terveydenhuollon toimintatavoista, jolloin olen kysynyt niistä henkilökunnalta. Muutamaan otteeseen vastaukset ovat olleet töykeitä ja asiakaspalvelu on ollut epäasiallista. Kysymyksiini on suhtauduttu toisinaan vähättelevästi siihen tyyliin, että minun pitäisi tietää kaikki valmiiksi. -- Nainen, 22 vuotta.

Terveyspalvelujen lisäksi syrjintä oli muita tarkasteltuja palvelukokonaisuuksia yleisempää sosiaalipalveluissa, työllisyyspalveluissa, julkisessa liikenteessä ja asumisen palveluissa. Sosiaalipalveluissa esimerkiksi yhteishuoltajaisät eivät aina koe tulevansa tasa-arvoisesti huomioiduksi äitien kanssa.

Epäasiallista kohtelua taas esiintyi terveyspalvelujen jälkeen yleisimmin julkisessa liikenteessä sekä yleisillä alueilla (kadut, puistot ja muut yleiset alueet), joissa epäasialliseen kohteluun syyllistyivät muita palvelukokonaisuuksia enemmän toiset palvelun käyttäjät. Näissä palveluissa epäasiallista kohtelua olivat saaneet erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sekä 16-29-vuotiaat vastaajat. Epäasiallista kohtelua koskevissa avovastauksissa nousivat vahvasti esille naisten seksuaalisen häirinnän kokemukset julkisessa liikenteessä ja ulkotiloissa. 

Julkisessa liikenteessä kohtaa usein seksuaalista häirintää miehiltä, ja sen tapahtuessa kuski sekä muut asiakkaat eivät tee asialle mitään. – Nainen, 18 vuotta.

Huonot kokemukset voivat vaikeuttaa palvelujen käyttöä 

Noin neljäsosalla vastaajista syrjinnän pelko ja epäasiallisen kohtelun pelko oli estänyt kaupungin palvelujen käyttöä vähintään satunnaisesti. Kolmella prosentilla vastaajista syrjinnän pelko ja neljällä prosentilla epäasiallisen kohtelun pelko oli estänyt palvelujen käyttöä jatkuvasti. Vähemmistöryhmiin kuuluvista selvästi muita vastaajia suurempi osa ilmoitti syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun pelon estäneen palvelujen käyttöä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna epäasiallisen kohtelun pelko oli estänyt palvelujen käyttöä sitä suuremmalla osalla vastaajista, mitä nuoremmasta ikäryhmästä oli kyse. 

Aikaisemmin syrjintää ja epäasiallista kohtelua kokeneet ilmoittivat huomattavasti muita yleisemmin syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun pelon estäneen palveluiden käyttöä. Syrjintää kokeneista 38 prosentilla pelko esti palvelujen käyttöä jatkuvasti tai usein ja epäasiallista kohtelua kokeneista 35 prosentilla. Vastaavat prosenttiosuudet muilla vastaajilla olivat viisi prosenttia ja neljä prosenttia. Aiemmat ikävät kokemukset vähentävät palveluihin hakeutumista jatkossa. Palvelujen käytön estymisellä syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun pelon vuoksi voi olla laajempaa kielteistä vaikutusta henkilön itsenäiseen elämään. 

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen kaupungin palveluissa vaatii kiinnittämään huomiota epäkohtiin 

Selvityksen perusteella kaupungin palveluissa on edelleen monia tilanteita, joissa kaupunkilaiset voivat tulla syrjityksi tai epäasiallisesti kohdelluksi jonkin henkilökohtaisen piirteen takia. Vähemmistöön kuuluminen lisää syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun riskiä, mikä viittaa siihen, että moninaisuuden huomioimisessa on palveluissa vielä puutteita. Nyt ensimmäistä kertaa toteutetun selvityksen tulokset tarjoavat kuitenkin hyvän lähtökohdan edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kaupungin palveluissa. Havaittuihin epäkohtiin voidaan puuttua kehittämällä toimintatapoja ja sensitiivistä asiakaskohtaamista eri palveluissa. Yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttaminen ja henkilökunnan määrätietoinen puuttuminen muiden asiakkaiden epäasialliseen käytökseen on myös tärkeää kokonaisuuden kannalta. 

Yhdenvertaisuuden edistäminen kytkeytyy kiinteästi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, koska sukupuoli kietoutuu aina myös muihin henkilökohtaisiin piirteisiin. Naisvastaajat näkivät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilan kaupungin palveluissa yleisesti ottaen miehiä kielteisemmin, pitivät syrjintää ja epäasiallista kohtelua yleisempänä kuin miehet ja suurempi osa naisista kuin miehistä myös ilmoitti kokeneensa itse syrjintää ja epäasiallista kohtelua kaupungin palveluissa. Syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun pelko oli myös estänyt suuremmalta osalta nais- kuin miesvastaajista kaupungin palvelujen käyttöä. Sukupuolten tasa-arvon kannalta tähän kokonaiskuvaan ja sen mahdollisiin syihin on tärkeä kiinnittää huomiota. 

Samoin on syytä huomioida, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vastaukset erottuivat joukosta melko systemaattisesti muita kielteisempinä, myös vähemmistöihin keskimäärin verrattuna. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia vastasi kyselyyn määrällisesti melko vähän ja tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei aina saada, mutta vastaukset antavat kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa tämän ryhmän kohdalla on haasteita. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kaupunkilaisten tilanteesta olisi tärkeä saada nykyistä kattavammin tietoa.

Nyt toteutettu kysely yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta kaupungin palveluissa antaa yleiskuvaa tilanteesta, mutta kuvaa olisi syytä tarkentaa uusimalla kysely jonkun ajan kuluttua. Vasta säännöllisesti toistettavien kyselyjen kautta voidaan nähdä, mitkä seikat korostuvat säännönmukaisesti.

YTM Tapio Rissanen vastasi kuntalaiskyselyn analyysistä Helsingin kaupungin toimeksiannosta.

 

* * * * * * *

 

Selvityksen tulokset kertovat vammaisten henkilöiden takamatkasta 

Tiina Lappalainen

Vammaiset ja pitkäaikaissairaat vastaajat ovat iso vähemmistöryhmä kuntalaiskyselyn aineistossa. Vaikka heidän osuutensa vastaajista (6 %) oli matalampi kuin WHO:n arvio toimintarajoitteisten ihmisten osuudesta väestöstä yleisesti (15 %), tuloksista voidaan tehdä suuntaa-antavia päätelmiä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisesta tämän ryhmän kohdalla Helsingissä. Tämä on arvokasta tietoa, jota ei juurikaan ole saatavilla muista lähteistä. 

Digitaalinen syrjäytyminen on ”nykyajan vammaisuutta”

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden vastaajien näkemyksissä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisesta kaupungin palveluissa oli monessa asiassa eroa suhteessa kaikkiin vastaajiin ja myös suhteessa vähemmistöihin kuuluviin vastaajiin keskimäärin. 

Vammaiset ja pitkäaikaissairaat vastaajat olivat vähiten (35 %) samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan palveluissa toteutuu kaikkien käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ja heistä selvästi muita suurempi osa koki, että kaupungin palvelut eivät ole esteettömiä.  Vain alle puolet vammaisista ja pitkäaikaissairaista vastaajista oli täysin samaa mieltä siitä, että voi elää Helsingissä hyvää elämää sellaisena kuin on, kun kaikista vastaajista vastaava osuus oli 61 %. On myös huolestuttavaa, että vammaisista ja pitkäaikaissairaista vastaajista joka neljäs koki elämänlaatunsa melko tai erittäin huonoksi. 

Yhteiskunnassa vähemmistöinä elävät henkilöt eivät välttämättä ole solidaarisia keskenään. Jos ihmisellä on omakohtaista kokemusta syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta, hänen yhtenä selviytymiskeinonaan voi olla syrjivät asenteet muita kohtaan tai yritys siirtää kurjaa kokemusta vielä heikommassa asemassa oleville vähemmistöille. Tämä saattaa selittää tulosta, jonka mukaan vain alle puolet vammaisista tai pitkäaikaissairaista vastaajista oli täysin samaa mieltä väittämästä ”pidän hyvänä, että Helsingissä asuu ja asioi ihmisiä, joilla on erilaiset taustat ja eri ominaisuuksia”. Kaikista vastaajista täysin samaa mieltä oli selvästi suurempi osuus (65 %), kuten myös vähemmistöihin kuuluvista vastaajista keskimäärin (64 %).

Vastaajien näkemyksissä oli hajontaa koskien kaupungin onnistumista digitaalisen syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä. Vammaisista ja pitkäaikaissairaista vastaajista suurempi osa (29 %) kuin vastaajista keskimäärin (23 %) oli samaa mieltä siitä, että kaupunki on onnistunut ehkäisemään digitaalista syrjäytymistä. Kaupunkilaisilla on laaja kirjo moninaisia toimintakyvyn rajoitteita ja osalla digitaaliset palvelut voivat poistaa esimerkiksi liikkumisen rajoitteita ja helpottaa osallistumista ja asiointia. Toisaalta palvelujen digitalisaatio saattaa aiheuttaa uudenlaista tai lisääntynyttä toimintakyvyn rajoitetta esimerkiksi niille kaupunkilaisille, joilla ei ole riittävästi kielitaitoa, ajanmukaisia älylaitteita tai ICT-osaamista tai joilla on eriasteisia vaikeuksia näkemisessä, kuulemisessa, oppimisessa, muistamisessa tai ymmärtämisessä. Tämä lisää riskiä palveluista syrjäytymiseen ja tuottaa eräänlaista ”nykyajan vammaisuutta”. 

Joka toinen vammainen vastaaja kokenut syrjintää kaupungin palveluissa

Puolet vammaisista ja pitkäaikaissairaista vastaajista ilmoitti kokeneensa syrjintää kaupungin palveluissa, mikä on hätkähdyttävän suuri osuus ja selvästi enemmän kuin kaikilla vastaajilla (19 %) ja vähemmistöihin kuuluvilla vastaajilla keskimäärin (37 %). 

Kyselyn perusteella yleisintä syrjintä ja epäasiallinen kohtelu kaupungin palveluissa on terveyspalveluissa. Kaupunkilaiset, joilla on jokin toimintakyvyn rajoite, vamma tai pitkäaikaissairaus, tarvitsevat sote-palveluja usein muita enemmän.  Vammaisista ja pitkäaikaissairaista vastaajista useampi kuin joka kolmas (36%) ilmoitti kokeneensa syrjintää ja yli neljäosa (27 %) epäasiallista kohtelua terveyspalveluissa. Seuraavaksi yleisimpiä tämän ryhmän syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemukset olivat sosiaalipalveluissa. Asiakkaiden kokema epäasiallinen kohtelu nousee esille myös kaupungin sosiaali- ja potilasasiamiesten viimevuotisessa selvityksessä kaupunginhallitukselle. Linkki: Selvitys kaupunginhallitukselle 2020, pdf

Kyselytutkimuksen tulokset kertovat vammaisten henkilöiden takamatkasta yhdenvertaisessa palvelujen käytössä, varsinkin kun otetaan vielä huomioon, että aiempi syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun kokemus oli estänyt palvelujen käyttöä jonkinasteisesti joka toisella vammaisella tai pitkäaikaissairaalla vastaajalla. 

Tiina Lappalainen työskentelee Helsingin kaupungilla vammaisasiamiehenä ja vammaisneuvoston sihteerinä.

Kommentoi