Helsinki
Kvartti 4/2013 |  30.01.2014Olli Nuutila

Suomalaista somalielämää Meri-Rastilassa

”Kun muutin tänne, niin meitä oli täällä viisi somalialaista, kolme perhettä, ja silloin uutisoitiin, että Meri-Rastilan tie on ’Mogadishu Avenue’ vaikka meitä oli viisi somalialaista...” (— Mies, 42 vuotta). Tässä artikkelissa tarkastellaan asuinalueen sosiaalista merkitystä maahanmuuttajien elämässä. Artikkeli perustuu kirjoittajan tekemään pro gradu-tutkielmaan (Nuutila 2013) somalitaustaisten maahanmuuttajien sosiaalisista verkostoista ja naapuruussuhteiden merkityksestä.

Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä noin 20–40-vuotiasta Meri-Rastilassa asuvaa somalitaustaista maahanmuuttajaa, joista yksi oli syntynyt Suomessa.

Helsinkiin on vasta 2000-luvun aikana syntynyt ensimmäiset aidosti monikulttuuriset asuinalueet. Viime vuosien maahanmuutto Helsingin seudulle on ollut nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin ja samalla etnisten vähemmistöjen joukko on yhä kirjavampaa. Uudet tulokkaat keskittyvät Helsingissä asumaan niille samoille asuinalueille, jonne ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat asettuivat muutama vuosikymmen sitten. Helsingissä tämä tarkoittaa pääosin vuokratalovaltaisia asuinalueita kaupungin lähiövyöhykkeellä. Asuntopoliittisten syiden lisäksi keskittymiseen vaikuttaa vahvasti myös maahanmuuttajien myöhemmät seudun sisäiset muuttopäätökset asettua asumaan lähelle omaa etnistä ryhmää (Vilkama 2011).

Meri-Rastilan muotoutuminen nykyisen kaltaiseksi monikulttuuriseksi asuinalueeksi on sekä suunnittelun että sattuman summa. Asuinalueen alun kehitykseen vaikutti 1990-luvun alun syvä taloudellinen lama, jonka seurauksena alueelle suunnitellusta asuntotuotannosta toteutui aluksi vain sosiaalisesti tuettu asuntorakentaminen. Vuokra-asuntojen osuus Meri-Rastilassa vuonna 2011 oli 54 % (ks. Aluesarjat 2013). Vuosaaressa uusien asuinalueiden rakentuminen ajoittui samoihin aikoihin, kun Suomi ja Helsinki vastaanottivat ensimmäisen merkittävän pakolaisaallon. Näin ollen Meri-Rastilaan rakentuville asunnoille syntyi yhteiskunnallista tilausta. Meri-Rastilan vieraskielisten määrä onkin kasvanut tasaiseen tahtiin asuinalueen rakentumisen myötä. Noin kahdessa vuosikymmenessä alueen vieraskielisen väestön määrä on kolminkertaistunut, kasvun jatkuessa edelleen. Vuonna 2012 Meri-Rastilan vieraskielisen väestön osuus oli 28,7 %, joka on samalla Helsingin korkein lukema (Helsingin kuntarekisteri: Facta 2012).

Oma asuinalue koetaan tärkeäksi

Nyt parikymmentä vuotta asuinalueen rakentumisen jälkeen on mielenkiintoista katsoa minkälaiseksi Meri-Rastilassa asuvat maahanmuuttajat kokevat asuinalueensa sosiaalisen ja fyysisen ympäristön. Valtaosa tutkimukseen haastatelluista henkilöistä koki oman asuinalueensa tärkeäksi ja kertoi viettävänsä siellä myös vapaa-aikaa. Etenkin perheelliset naiset mielsivät alueen tärkeäksi paikaksi, niin sosiaalisten suhteiden kuin lähiympäristön virkistysmahdollisuuksien takia. Alueella vietettiin paljon aikaa perheen kanssa ja lähipuistossa tavattiin päivittäin ystäviä. Alueen keskellä sijaitseva Haruspuisto nousikin monen haastateltavan kohdalla esille eräänlaisena alueen ”sydämenä”. Siellä maahanmuuttajat tutustuivat kantasuomalaisiin naapureihin ja oppivat suomen kieltä. Samanikäisten lasten leikkiessä yhdessä oli kanssakäyminen kantaväestön kanssa helppoa ja luontevaa. Alueen sosiaalinen merkitys osoittautui myös tärkeäksi vanhempien somalimiesten parissa, joille alueella sijaitseva kahvila merkitsi päivittäistä kokoontumista ystävien seurassa. Miehet kertoivat silti vierailevansa myös lähialueilla, kuten Itäkeskuksessa tapaamassa maanmiehiään. Nuorten somalitaustaisten maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot poikkesivat kuitenkin selvästi vanhemmasta sukupolvesta. Elämäntilanteestaan johtuen nuoret aikuiset olivat hyvin liikkuvaisia ja heidän sosiaaliset verkostonsa ylsivät asuinalueen lisäksi ympäri pääkaupunkiseutua.

”No mä asuin vuoden Itiksessä ja siellä ei ollut yhtään kotoisaa, naapurit eivät moikanneet takaisin vaikka niitä moikkasi. Oli tottunut, että täällä Rastilassa kun tulee uusi asukas, niin mennään heti juttelemaan uudelle asukkaalle... En aio muuttaa toistaseks vielä minnekään sen jälkeen kun muutin Itiksestä takaisin tänne. Seuraavaksi ajattelin hankkia oman asunnon vaan täältä.” (Mies, 22 vuotta)

”Täällä on rauhallista ja me tunnetaan täällä naapureita. Ja koska olen asunut täällä pitkän aikaa, tiedän tämän olevan hyvä paikka, tärkeässä roolissa. Minä en pysty sopeutumaan jos muutan muualle.” (Mies, 42 vuotta)

Naapuruussuhteet verrattain “suomalaisia”

Haastateltavien mukaan eri etnisten ryhmien välinen kanssakäyminen on Meri-Rastilassa melko vähäistä. Naapuruussuhteet jäävät melko pinnallisiksi ja eri ryhmät elelevät pitkälti omissa oloissaan. Osalle asukkaista naapuruussuhteet olivatkin jokseenkin yhdentekeviä, mutta enemmistö haastatelluista olisi kuitenkin halukas lisäämään kanssakäymistä muiden ryhmien suuntaan, etenkin kantasuomalaisten kanssa. Ylipäätään ihmiset tuntuivat Meri-Rastilassa asuvan sovussa, eikä esimerkiksi etnisiä jännitteitä arkipäiväisessä elämässä ollut havaittavissa. Meri-Rastilan sosiaalinen ympäristö ja vallitsevat naapuruussuhteet vaikuttavatkin verrattain ”suomalaisilta”. Toisin sanoen, huolimatta alueen monikulttuurisesta väestöpohjasta, asuinalueen sosiaalinen ilmapiiri ei näyttänyt juurikaan poikkeavan tavallisen helsinkiläisen lähiön elämästä.

”Kyllä mä haluisin tuntea paremmin ja enemmän naapureita, mutta suomalaiset ovat jotenkin ennakkoluuloisia...” (Nainen, 30 vuotta)

”No kokemuksesta tiedän, että meillä on suomalaisten kanssa vähän erilainen kulttuuri ja ne eivät halua, että sinä puhut heidän asioistaan, jos sinä et tunne heitä, joten siksi me vaan moikataan, joka riittää mulle. Ei suomalaiset halua oikein tulla puhumaan”.  (Mies, 42 vuotta)

Maine muokkaa asuinaluetta

Asuinalueen maineella ja imagolla on merkitystä. Se voi vaikuttaa etenkin alueen väestöaineksen muotoutumiseen. Mediassa leimaaminen vaikuttaa pitkään ihmisten muuttopäätöksiin tiettyä asuinaluetta kohtaan, ja asuntojen hinnat voivat kääntyä laskuun pelkästään ihmisten ennakkokäsitysten takia (Seuri 2009). Meri-Rastilan maine on alun alkaen ollut hieman kehno. Sosiaalisen asuntotuotannon suuri määrä ja sitä kautta väestörakenteen yksipuolistuminen on leimannut aluetta vähävaraisten ja maahanmuuttajien asuinalueeksi, kantaväestön karatessa muille asuinalueille. Ulkopuolisten tahojen lisäksi, alueella asuvat maahanmuuttajat ovat myös itse tietoisia asuinalueensa kehnosta maineesta. Monen haastateltavan mielestä mediassa on kuitenkin usein liioiteltu alueen ongelmia ja he syyttivät mediaa alueen stigmatisoitumisesta. Toisaalta haastateltavat myönsivät, etteivät alueesta luodut uhkakuvat olleet täysin aiheettomia. Valtaosa olikin huolissaan oman asuinalueensa maineesta sekä maahanmuuttajien kasvavasta määrästä ja olisi valmis hajasijoittamaan maahanmuuttajia vielä tehokkaammin muihin kaupunginosiin. Huolien taustalla oli pelko väestön sosioekonomisesta yksipuolistumisesta sekä konfliktien ja väkivallan lisääntymisestä, jos alueelle tulee jatkuvasti lisää ihmisiä eri kulttuureista. Osa haastateltavista ei toivonut edes lisää muita somaleita asuinalueelle. Kasvava ulkomaalaisten määrä karkottaa heidän mielestään kantasuomalaiset alueelta ja lisää rasismia ja ennakkoluuloja aluetta kohtaan. Asukkaiden pelkäämä kehityskulku muistuttaakin vahvasti viimeaikaisia tutkimustuloksia kantaväestön muuttoliikkeistä  Helsingin seudulla. Vilkaman (2011; ks. myös Vilkama, Vaattovaara ja Dhalmann 2013) mukaan kantaväestön muuttoliikkeet ovat suuntautuneet kohti asuinalueita, joissa vieraskielisten osuudet ovat lähtöalueita pienempiä, sekä seudun keskitasoa alhaisempia. Ilmiötä kutsutaan ”valkoisten paoksi” (white flight), missä valtaväestö muuttaa pois monietnisiltä asuinalueilta, kun vieraskielisten määrä kasvaa alueella tarpeeksi suureksi suhteessa valtaväestöön (esim. Krysan & Farley 2002; Woldoff 2011). Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voi tehdä suoria johtopäätöksiä kyseisen kehityskulun ilmenemisestä Meri-Rastilassa.

”Meri-Rastilassa näkyy rasisimi kyllä selvästi, jota media pahentaa...” (Nainen, 37 vuotta)

”Jotkut sanoo, että Meri-Rastila on ”ghetto”, mutta emmä oikeen siitä tiiä.” (Nainen, 16 vuotta)        

Asuinalueen merkitys integraation kannalta

Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Zelinsky & Lee 1998; Zelinsky 2001; Dhalmann 2010) on puhuttu paljon asuinalueen merkityksestä maahanmuuttajien integraatioprosessin kannalta. Tämän päivän yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu yhä enemmän internetin ja matkapuhelimen välityksellä, on arveltu asuinalueen merkityksen vähenevän. Meri-Rastilassa asuinalueella näyttäisi kuitenkin yhä olevan sosiaalinen merkitys, joka luo paikkaan kuulumisen tunnetta ja yhteisöllisyyttä. Vuosien kuluessa kehittyneet sosiaaliset siteet ja etenkin oman somaliyhteisön läsnäolo on tehnyt alueesta merkityksellisen. Lähestulkoon jokainen mainitsikin alueen ihmiset tärkeäksi voimavaraksi omassa elämässään. Asuinalueen rooli on maahanmuuttajalle tärkeä etenkin muuton alkuvaiheessa, jolloin tulokas voi tukeutua omiin maanmiehiinsä ja sitä kautta tutustua uuden yhteiskunnan tapoihin ja kulttuuriin (esim. Forsander 2000). Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin monen maahanmuuttajan liiallinen tukeutuminen omaan etniseen yhteisöönsä ja siten yksipuoliset sosiaaliset suhteet, mikä voi olla haitaksi yksilön integraation kannalta (esim. Portes 1998; Anthias 2007; Musterd et al. 2008). Omassa tutkimuksessani kyseinen seikka tuli esille vanhempien somalimiesten kohdalla. Alueen  korttelikahvilassa kokoontuvat vanhemmat somalimiehet tuntuivat viettävän eristäytynyttä elämää. He eivät haastatteluiden mukaan olleet juurikaan kantaväestön kanssa tekemisissä, vaan lähinnä vain niiden somalien kanssa, jotka kävivät kahvilassa.

Alueen sosioetnisen koostumuksen merkityksestä on myös puhuttu paljon eri etnisten ryhmien välisissä suhteissa. Eri puolilla Eurooppaa poliittinen keskustelu etnisen segregaatiokehityksen uhkakuvista on johtanut toimenpiteisiin asuinalueiden asukasrakenteen etniseksi ja sosiaaliseksi sekoittamiseksi (Esim. Bolt & Van Kempen 2009; Dhalmann & Vilkama 2009). Sosiaalisesti sekoittuneiden alueiden uskotaan parantavan mahdollisuutta muodostaa kontakteja eri ryhmien välillä (Bolt, Phillips & Van Kempen 2010), sekä edistävän yksilöiden mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen nousuun (Andersson & Musterd 2005; Andersson 2007). Helsingin Meri-Rastilassa väestöpohja on verrattain sekoittunutta. Tämä ei kuitenkaan näytä tutkimustulosteni valossa johtavan sen kummempaan kanssakäymiseen eri ryhmien välillä. Tästä huolimatta tärkeintä on mielestäni se, että eri ryhmät näkevät ja kokevat toistensa läsnäolon. Tämä toimii ennakkoluuloja ja kitkaa ennaltaehkäisevänä voimana eri ryhmien välillä. Uskonkin, että Helsingin asuntopolitiikassa yli 30 vuotta käytössä ollut sosiaalisen sekoittamisen malli - jonka avulla asuinalueiden asunto- ja väestökannasta on pyritty saamaan mahdollisimman monimuotoista ja tasapuolista - toimii myös jatkossa pohjana asuinalueiden sosiaalisen ympäristön kehittämiselle ja etnistä eriytymistä torjuvana voimana. Kasvavan maahanmuuton myötä onkin yhä tärkeämpää suunnata huomiota eri kaupunginosien etnososiaaliseen kehitykseen, koska vieraskieliset asukkaat ovat tulevaisuudessa yhä oleellisempi osa Helsingin alueellista ja sosiokulttuurista identiteettiä.

Olli Nuutila on toiminut projektitutkijana Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.

Kirjallisuus:

Aluesarjat (2013). Helsingin seudun aluesarjat http://www.aluesarjat.fi

Andersson, R. (2007). Ethnic residential segregation and integration processes in Sweden. Schon̈ wal̈ der, K. (toim.): Residential segregation and the integration of immigrants: Britain, the Netherlands and Sweden, 7–40. Discussion paper Nr. SP IV 2007-602. Social Science Research Center Berlin, Berlin.

Andersson, R. & Musterd, S. (2005). Housing Mix, Social Mix, and Social Opportunities. Urban Affairs Review 2005 40:761. 29s.

Anthias, F. (2007). Ethnic ties: social capital and the question of mobilisability. The Sociological Review, 55:4, 788–805, Blackwell Publishing Inc. USA, 4.s.

Bolt, G. and Van Kempen, R. (2009) Ethnic segregation and residential mobility: relocations of minority ethnic groups in the Netherlands. Living Together in Multi- Ethnic Neighbourhoods: The Meaning of Public Spaces for issues of social integration, Peters, K. (2011), 252s.

Bolt, G. & Phillips, D. & Van Kempen, R. (2010). Housing Policy, (De)segregation and Social Mixing: An International Perspective. Housing Studies,Vol. 25, No. 2, 129–13, Routledge 2010.

Dhalmann, H. (2010). Yhteisöllisyyttä ilman alueellista keskittymistä – venäläisten maahanmuuttajien toiveet naapuruston etnisestä koostumuksesta (Community without spatial concentration – Russian immigrants' ethnic residential preferences). Terra 122: 3, 125–135.

Dhalmann, H. & Vilkama, K. (2009). Housing policy and the ethnic mix in Helsinki, Finland: perceptions of city officials and Somali immigrants. Journal of Housing and the Built Environment, 24: 4, 423–439.

Forsander, A. (2000) Aukeavat ovet, kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä, Marja-Liisa Trux (toim.), Wsoy 2000, 350s.

Helsingin kuntarekisteri: Facta 2012. http://ptp.hel.fi/paikkatietohakemisto/?id=13

Krysan, M. & Farley.R (2002). The Residential Preferences of Blacks: Do They Explain Persistent Segregation? Social Forces 80:937-80.

Musterd S, Andersson R, Galster G, Kauppinen T M (2008). "Are immigrants’ earnings influenced by the characteristics of their neighbours?" Environment and Planning A 40(4) 785 – 805.

Nuutila, O. (2013). Somalitaustaisten maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot  ja naapuruussuhteiden merkitys – Tutkimuskohteena Helsingin Meri-Rastila. Geotieteiden ja maantieteen laitos, Helsingin yliopisto 2013.

Portes, A. (1998). Social Capital: Its Origins and Applications in Modern Sociology. Annual Review of Sociology, Vol. 24. (1998), pp. 1-24.

Seuri, V. (2009). Vuokra-asuntojen pulaan ei ole poppakonstia. Helsingin sanomat, Koti 25.1.2009.

Vilkama, K. (2011). Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2011:2, Helsinki 2011.

Vilkama, Katja & Vaattovaara, Mari & Dahlmann, Hanna (2013). Kantaväestön pakoa? Miksi maahanmuuttajakeskittymistä muutetaan pois? Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):5, s. 485-497.

Woldoff , R. A. (2011). White Flight/Black Flight. The Dynamics of Racial Change in an American Neighborhood. Cornell University Press 2011.

Zelinsky, W. & Lee, B.A. (1998). Heterolocalism: an alternative model of the sociospatial behaviour of immigrant ethnic communities. International Journal of Population Geography, Volume 4, Issue 4, pages 281–298.

Zelinsky, W. (2001). The enigma of ethnicity. 315 s. University of Iowa Press, Iowa city.  

Kommentoi

Lehdessä: