Helsinki

Tarvitaanko lähiöissä ostareita?

Asuinalueiden lähipalvelut eivät säily, jos vanhat ostoskeskukset jätetään silleen. Pelkkä täydennysrakentaminen ja kaupunkikuvan vaaliminen eivät riitä. Tarvitaan toimintojen sekoittamista ja uusia toimintatapoja kumppanuuspohjalta.

Ostoskeskus keskellä asuinaluetta on lähiörakenteeseen ja -elämäntapaan kytkeytyvä historiallinen ilmiö, jonka ohi aika on osin ajanut. Auto ja kasvanut liikkuvuus vievät asiakkaat etäämmäs isompiin kauppapaikkoihin. Tuotevalikoimat ja kulutustarpeet ovat laajentuneet. Väestö ostarien ympärillä on vähentynyt. Kauppa on keskittynyt ja Internet on lakkauttanut pankit ja postit. Myös julkiset palvelut ovat keskittyneet. Ostarit ovat rapistuneet, kapakoituneet ja hiljenneet.

Ostarien toimintaympäristö muuttuu

Kuitenkin on nähtävissä monta syytä, jotka puoltavat lähipalvelupaikkoja kaupunkirakenteessa. Väestö ikääntyy ja askel lyhenee. Energian kallistuminen rajoittaa liikkuvuutta. Täydennysrakentaminen suuntaa kaupungin kasvun sisäänpäin ja kasvattaa merkittävästi lähiöiden väkimäärää. Kaupunkimainen elämäntapa on voimistuva kulttuurinen ilmiö. Siihen liittyy kaupunkiaktivismi, joka on saanut vauhtia internetin ja sosiaalisen median kyvystä mobilisoida ja organisoida samanmielisiä ihmisiä.

Kaupan alalla uskotaan yleisesti, että kaupan kenttä on kokemassa mullistuksen verkkokaupan takia. Tulevat kaupan konseptit, kuten tavaroiden (ja palvelujen) jakelupisteet, showroomit, palveluseinät ja virtuaalipeilit, kehittyvät todennäköisesti lähellä kuluttajia.

Maahanmuuttajaväestön kasvu näkyy kaupungissa julkisten tilojen vilkastumisena, koska lähtömaiden kulttuurit ovat yleensä vähemmän kotikeskeisiä kuin kantasuomalainen elämäntapa. Ostareiden ravintola- ja kahvilapalvelut ovat tätä nykyä pitkälti maahanmuuttajayrittäjien hallussa. Monikulttuurisuus on jo synnyttänyt etnisen kaupan ja kahviloiden keskittymän esimerkiksi Puotinharjun Puhoksessa.

Jos katsotaan kauemmas eteenpäin, lähiöostareiden tulevaisuuskuvaa muokkaavat myös työn, yritystoiminnan ja tuotannon muutokset. Yrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien määrä on kasvanut, jolloin työ on alkanut sijoittua kaupunkiin uudella tavalla (Laakso & al. 2012). Mikroyrittäjyyden tilatarve saattaa tulevaisuudessa purkautua myös ostareille. Toinen ennakoitu kehityskulku on 3D-tulostuksen yleistyminen. Sen näköala on, että tulevaisuudessa tehtaat tuottavat materiaalia, josta valmistettavat tuotteet tehdään lähellä loppukäyttäjiä ilman suuria varastoja tai kauppatiloja.

Onko lähiöostari siis kaupunkihistoriallinen reliikki vai päinvastoin tulevaisuuden lähipalvelujen alusta?

Ostarien ongelmat ja ratkaisut

Karitta Laitinen (2012) jaottelee Helsingin lähiöostareita menestyviin, sinnitteleviin ja uhanalaisiin. Menestyviksi hän laskee 14 ostaria, tosin siihen riittää pelkästään se, että ostarilla on ainakin yksi päivittäistavarakauppa. Tämä on sikäli perusteltua, että ruokakauppa on tärkein lähipalvelu, joka kannattelee muuta toimintaa. Sinnitteleviin Laitinen lukee kuusia ostaria ja uhanalaisiin kaksi.

Kokonaistilanne ei ole parissa vuodessa ainakaan merkittävästi huonontunut. Ostareita on parhaillaan kuolemassa mutta niiden tilalle nousee uusia, esimerkiksi Lauttasaaressa, Maunulassa, Mellunmäessä ja Vuosaaressa. Toisaalta vielä useampi ostari on jatkanut tyhjenemistä, rapistumista ja korjausvelan kasvattamista sekä yksipuolistumista kapakka- ja pizzeriakeskuksiksi.

Lähiöostareiden kehittämistä tutkittiin Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa (ks. Ilmonen 2013). Siinä järjestetyissä työpajoissa virkamiesten, asiantuntijoiden ja kaupan toimijoiden kesken ostareiden pahimmiksi pulmiksi määriteltiin seuraavat (Mäenpää 2013):

  • hajanainen kiinteistönomistus, passiivinen omistajuus
  • täydennysrakentamisen kaavoitus on liian hidasta
  • kaupungin sopimustoiminta on heikkoa – se ajaa kaupungin, ei ostarin etua
  • asukkailla ei ole käytössä toimintatiloja, jotka vetäisivät heitä ostarille
  • pysäköinti on ongelma sekä normina että käytäntönä
  • ostari ei ole kiinnostava investointikohde, koska tuotto-odotukset ovat matalat
  • vanhojen rakennusten ränsistyminen ja ympäristön epäsiisteys
  • epäsopivat tilat, suojelupyrkimykset

Parhaimmiksi ostarien kehittämisen ratkaisuiksi työpajoissa katsottiin:

  • omistuksen/johtamisen keskittäminen yhdelle ammattimaiselle taholle
  • omistajuuspooli, kumppanuusrahasto tai yleishyödyllinen säätiö rahoittajaksi/omistajaksi
  • profilointi ja paikallisen liikeidean kiteyttäminen kumppanuuspohjalta
  • kaupunki sijoittaa niille toimintojaan
  • asukastiloja ja paikallista yhteistyötä
  • asukkaiden sitouttaminen lähikauppaan esim. bonuskortilla
  • pop up -toiminta, tilojen jakaminen ja hybridihanke (palvelut, kauppa, työpaikat, asunnot)

Tutkimuksessa hahmotettiin ostareille kolme mahdollista kehityspolkua sen mukaan, mikä toimija edellä kehittämiseen ryhdytään.

Bisnespolku – pikkukauppakeskus

Vahvistetaan ostareita kiinteistöliiketoimintana tuomalla niihin kiinteistöalan koko arvoketju omistajista/sijoittajista kohdetta operoiviin managereihin ja ulkoistettuihin palvelutuottajiin. Hyötynä on ammattimainen toiminta mutta haittana se, että kiinteistön tuoton jakajia on paljon. Polku edellyttää ostarilta suurta kokoa sekä sitä, että tiivistyvän kaupunkirakenteen tuoman lisäväestön kysyntää ei ohjata alueellisiin kauppakeskuksiin.

Asukaspolku – lähimarkkinat

Vahvistetaan ostareiden käyttäjien eli palveluntarjoajien ja asukkaiden/asiakkaiden välistä suhdetta siten, että palvelujen käyttöasteen nousu toimii kehityksen veturina. Palveluntarjoajat vaihtuvat ja muuntuvat asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Myös asukkaat voivat toimia palveluntarjoajina verkostomaisessa paikallistaloudessa. Polku luottaa kaupunkiaktivismin, prosumerismin ja paikallisuuden voimaan ja kasvuun.

Kaupunginpolku – lähipalvelukeskus

Kaupunki tekee intervention ostareille ryhtymällä niiden pääomistajaksi itse tai kumppanina yleishyödyllisen rahaston tai säätiön kautta. Veturiksi tuodaan kunnallisia lähipalveluja, joiden vetovoima takaa yksityisten palvelujen kannattavuuden. Erikoiskauppa ja kehittyvä yksityinen palvelusektori hakevat työnjakoa, synergiaa ja yhteistyötä kuntapalvelujen kanssa.

Lisäksi muotoiltiin kehityspolku, jossa lähtökohtana on irtautuminen institutionaalisista toimintatavoista ja niiden mukaisista toimijarooleista. Ajatuksena on viedä pidemmälle urbanistisen kaupunkisuunnittelun idea sekoitetuista toiminnoista (mixed use) sekoitetun toimijuuden suuntaan (mixed agency).

Sekoitetun toimijuuden polku – toimintakeskus

Ostarille perustetaan omistajien, palveluntarjoajien, kaupungin ja alueen asukkaiden muodostama ostariliike, jossa luodaan yhteiskehittelynä tavoitetila ja kehityspolku toimivaksi lähipalvelukeskukseksi. Kukin toimija sitoutuu ostarin toimintaan kehittämiseen yli perinteisen tehtäväjaon.

Kumppanuus ja toimijuuden sekoittaminen

Toimijuuden sekoittaminen merkitsee sitä, että toimijat laajentavat oman toimijuutensa rajoja tuottaakseen siten ostarin palvelutason ja vetovoimaisuuden kasvun, mikä puolestaan oletettavasti hyödyttää yksittäisiä toimijoita. Toimijuuden sekoittaminen merkitsee siis toimijuuden muutosta siten, että a) kukin toimija tavoittelee koko ostarin vetovoimaisuuden kasvua ja sitä varten b) työskentelee yhteistyössä toisten kanssa c) soveltaen uusia toimintatapoja.

Esimerkkejä sekoitetusta toimijuudesta voivat olla seuraavat. Kaupunki luopuu maankäyttömaksusta, kun rakennusliike ostarin yhteyteen asuintalokohteen rakentaessaan kunnostaa vanhan puiston asukaspuistoksi. Tämä on toteutunut tapaus. Toinen esimerkki on, että ostarille toteutetaan uudistuotantona senioritalo, jonka yhteyteen tehdään nimekkään kokin johtama keskuskeittiö asuinalueen uudeksi sydämeksi. Tällaista on pääkaupunkiseudulla suunniteltu. Kolmas esimerkki olisi sellainen, jossa asukasyhdistys etsisi ostarin tyhjillään olevaan tilaan asukkaita kiinnostavaa palvelua tarjoavan toimijan. Neljänneksi päivittäistavarakaupan yhteydessä voisi toimia klubiasiakaskuntana lähiruokapiiri, jolle kauppias ja piiriläiset etsisivät yhteistyönä sesonkituotteet ja neuvottelisivat hinnat. Viidenneksi huoltoasemayrittäjä voisi työllistää paikallisia nuoria tuunauspajassa, joka toimisi samalla HSY:n ylläpitämänä kierrätyskeskuksena.

Sekä taloudellisessa tuotannossa, yritystoiminnassa että kulutuskulttuurissa on nähtävissä kehityskulkuja, jotka viittaavat sekoitetun toimijuuden suuntaan. Käyttäjälähtöisyyden korostaminen nykytaloudessa perustuu ajatukseen, että yrityksille tärkeintä on toiminta kuluttajien ja käyttäjien rajapinnassa. Design-ajattelun ulottamista kaupungin arkeen esimerkiksi palvelumuotoilun avulla ajaa vastaava ajattelutapa. Kuluttajapuolella taas puhutaan prosumerismista eli siitä, että kuluttajat haluavat aktiivisemman roolin palvelutuotannossa. Kaupunkiaktivismissa mennään vielä pidemmälle, kun kuluttajat liittyvät itse yhteen tuottaakseen palveluja itselleen ja toisilleen, esimerkiksi ruokapiireissä, kaupunkiviljelyssä, sekä Ravintolapäivän ja Siivouspäivän kaltaisissa tapahtumissa (ks. Hernberg 2012).

Kaavoituksessa ja rakentamisessa etsitään uutta markkinalähtöistä toimintatapaa yhteiskehittelystä (ks. Mäntysalo & Puustinen 2008). Innovaatioympäristökeskustelussa ajatellaan, että kaupunkien hyvinvointi riippuu nykytaloudessa innovaatioista, jolla haetaan tehokkaampia tapoja lähipalvelujen tuotantoon ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. (Schulman & Mäenpää 2011.) Kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötalouden piirissä on haettu uusia toimintamalleja kumppanuudesta (ks. Kuronen 2011). Institutionalisoituja toimijarooleja puretaan monella suunnalla. Samaa kannattaisi soveltaa lähiöostareihin.

Ostaria ja sen tuottamia lähipalveluja voi tarkastella myös julkisen tilan käsitteen kautta. Kaupungin kaikille avoimia julkisia tiloja voidaan lähestyä yhteismaana (commons), urbaanina luonnonvarana, joka voidaan valjastaa erilaisen yhteiskäyttöisyyden ja jakamisen tarpeisiin kaupunkiyhdyskunnan aineenvaihdunnan tehostamiseksi (Mäenpää 2011).

Tarkastelussa kolme ostaria

Helsingin yliopistossa on meneillään ostareiden tutkimus- ja kehityshanke yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja osana ympäristöministeriön ARAn kautta rahoittamaa Asuinalueiden kehittämisohjelmaa. Siinä tarkastellaan kolmea ostaria soveltaen sekoitetun toimijuuden ajattelutapaa ja etsien uusia toimintamalleja. Pohjois-Haagassa pitäisi elvyttää vanha ostari, joka sai kyseenalaista mainetta Helsingin Sanomien kaljakuppilakartoituksessa (HS 21.11.2013). Laajasaloon on tulossa uusi kauppakeskusmallinen ostoskeskus, jossa toimintojen ja toimijuuksien sekoittamisella voitaisiin luoda vetovoimainen paikalliskeskus kilpailemaan menestyksellä Herttoniemeen nousevan Gigahertsin kanssa. Myllypurossa on tehty perinpohjainen ostariuudistus, mutta ilman toivottua kaupallista menestystä.

Pohjois-Haaga – kirjasto vai uudisrakennus?

Pohjois-Haagan ostarin omistava kiinteistöyhtiö ei remontoisi rakennusta vaan pitäisi järkevämpänä purkaa vanha rakennus ja rakentaa tilalle asuintalo, jonka kivijalassa olisi liiketiloja. Kaupunkisuunnitteluvirastossa uudisrakentamista ei kannateta. Kaupunginmuseo on arvottanut 1950-lukulaisen ostarirakennuksen korkeimpaan arvostusluokkaan. Tontti on myös aika pieni. Pohjois-Haagan koillisosaan ollaan paraikaa kaavoittamassa asuintaloja 2 000 uudelle asukkaalle. Uusi kauppakeskus Kaari tosin on lähellä. Ostarin erikoispiirre on kahdessa kerroksessa toimiva työväenopisto.

Pohjois-Haagan asukkaita harmittavat kapakoiden näkyvä asema ja miljöön yleinen ankeus. Itellan jakelukeskuksen tavaraliikenteestä tulee melu- ja muuta haittaa eikä se palvele ostarin asiakkaita. Keskustelussa asukasaktiivien kanssa nousi esiin kirjaston sijainti: voisiko Pohjois-Haagan kirjasto siirtyä ostarille? Kirjastolla itsellään ei ole tarvetta muuttaa muttei varsinaista vastustustakaan. Nuorisotoimi siirtäisi mielellään Lassilan nuorisotilansa ostarille tekemään yhteistyötä muiden julkisten palvelujen kanssa. Tilakokonaisuus mahdollistaisi tilojen, työvoiman ja muiden resurssien jakamista ja yhteiskäyttöä, jolloin syntyisi sekä parempaa palvelua että kustannussäästöjä. Yhteiskäyttötila voitaisiin myös virittää asukastoiminnan alustaksi. Julkiset palvelut yhdessä takaisivat ostarille vetovoimaa, joka kannattelisi kauppaa ja palveluja sekä toisi elämää ja sosiaalista kontrollia.

Helsingin tilakeskuksen kannalta siirto olisi kuitenkin yleisen politiikan vastaista. Kaupunki pyrkii päinvastoin supistamaan tilankäyttöään eikä vanha rakennus ole pidemmän päälle houkutteleva sijaintipaikka kaupungin palveluille.

Pohjois-Haagan ostarin kohtalo on siis kaupungin käsissä. Sen kehittämiseksi täytyy tehdä valinta. Joko valitaan kehityspoluksi kaupunginpolku ja siirretään kirjasto tukemaan ostaria ja tarjoamaan mahdollisuus sekoitettuun toimijuuteen luomalla asukastoiminnalle alusta. Tai valitaan bisnespolku ja sallitaan ostariyhtiön uudisrakentamishanke, jossa asuntorakentamisella rahoitetaan vähäisemmät mutta modernit kaupan ja palvelujen tilat.

Laajasalo – bulevardisoitu kaupunkikeskus

Laajasaloon on kaavoitettu uusi keskus, jossa vanhan ostarin paikalle rakennetaan asuntoja ja uusi kauppakeskus suunnitellaan Kuvernöörintien toiselle puolelle. Nyt kaupunkisuunnitteluvirastossa selvitetään Laajasalontien bulevardisoimista, millä tarkoitetaan moottoriliikenneväylän muuttamista talojen reunustamaksi kaduksi. Tätä on Laajasalo-seurakin ideoinut ja ajanut. Näin Laajasalolle syntyisi tiivis keskus, jossa olisi paljon sekä uusia että vanhoja asukkaita käyttämässä paikallisia palveluja.

Erityisen huomion kohteeksi Laajasalo muodostuu siksi, että bulevardisointi on Helsingin yleiskaavoituksen tärkeäksi nostama tulevaisuuden kaupunkisuunnittelun keino. Se merkitsee, että Laajasalon uudesta keskuksesta – ja kauppakeskuksesta sen ytimenä – tulee ennakkotapaus, jossa on luotava uusia ratkaisuja. Millainen bulevardikauppakeskus on kaupunkikuvaltaan ja toiminnaltaan? Miten se onnistuu pysäyttämään myös autoilevat asiakkaat?

Vanhalla ostarilla on yksi valttikortti, kansalaislähtöinen kauppa nimeltä Saaremme Puoti. Puoti on Laajasalon ruokapiiriä pyörittävän osuuskunnan kauppa ja kahvila. Piirissä on jo yli 200 jäsentä, ja osuuskunnassa haluttaisiin tehdä muutakin, esimerkiksi järjestää kursseja ja tapahtumia. Vastaavaa aktiivisuutta on Laajasalon kirjastossa, joka toimii jo pitkälti alueen järjestäytyneen kansalaistoiminnan keskuksena. Kolmas paikka on Ylistalo, jossa esimerkiksi Laajasalo-seura kokoontuu.

Kannattaako nämä kansalaisaktiivisuuden ilmentymät pitää erillään toisistaan ja kauppakeskuksesta? Vai syntyisikö yhdestä asukkaiden ”elohuoneesta” kauppakeskuksen yhteydessä jotain, joka säteilisi vetovoimaa myös kaupalliseen tarjontaan? Laajasalossa on mahdollista tavoitella yhteiskehittelyllä hyvään ruokaan monipuolisesti keskittyvää uuden ajan ostaria, jossa yksityiset, julkiset ja kansalaislähtöiset palvelut sekoittuvat tilallisesti ja toiminnallisesti tukien toisiaan.

Myllypuro – mallikelpoinen ostariuudistus?

Myllypurossa purettiin vanha ostari ja kaavoitettiin arkkitehtuurikilpailun avulla uusi asuintalojen yhteyteen. Näin saatiin kaupungin eri hallinnonalojen ja rakennuttajien kesken aikaan kokonainen lähiökeskuksen ajanmukainen uudistus. Vuonna 2011 avatun kauppakeskusmallisen ostarin omistaa ja sitä hallinnoi Citycon, ja sen yhteydessä toimii asukastalo Mylläri mediakirjastoineen. Tutkimuksen tarkoituksena oli alun perin selvittää, miten monivaiheinen ja yhteistyötä vaatinut uudistus toteutui, jotta mallia voitaisiin soveltaa muuallakin. On kuitenkin selvinnyt, että Mylläri kyllä vetää väkeä, mutta kauppakeskuksella kauppoineen ja palveluineen ei mene kovin hyvin. Niinpä tutkimushankkeen tehtäväksi on otettu selvittää myös sitä, miksei kauppa käy.

Lähipalvelujen kehittämisen kannalta on erittäin huono uutinen, jos ostari täydellisen muutoksen koettuaan jää yhä vanhan maineensa vangiksi. Näyttää siltä, että autoilevat asiakkaat menevät muualle ja ostari palvelee vain metromatkustajia ja kevyen liikenteen kulkijoita. Voiko lähiöostaria kehittää palvelemaan autoilevia asiakkaita kilpailijoitaan paremmin? Miten kaupat, kirjasto ja asukastalo saadaan muodostamaan osiensa summaa merkittävämpi kokonaisuus? Voiko kauppakeskus kehittyä osallistavampaan suuntaan? Mitä asukkaat voivat itse tehdä palvelujensa eteen?

Tutkimuksissa toistuva ajatus on, että ostareita pitäisi kehittää monipuolisempaan suuntaan (esim. Norvasuo & al. 2012). Ei välttämättä riitä, että niihin sijoitetaan kaupallisten palvelujen lisäksi julkisia palveluja ja asukastiloja kaupunkikuvalliseksi kokonaisuudeksi. Eri toimintojen täytyy pelata yhteen siten, että syntyy paikallinen sosiaalinen näyttämö, asuinalueen oma kaupunkikeskus, joka vastaa kaupan ja kuluttajuuden muutoksiin.

Pasi Mäenpää toimii tutkijana Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksessa.

Kirjallisuus:

Hernberg, Hella (toim.) (2012): Helsinki Beyond Dreams. Actions Towards a Creative and Sustainable Hometown. Urban Dream Management, Helsinki.

Kuronen, Matti (2011): The Role Partnerships in Sustainable Urban Residential Development. Aalto University Publication Series, Doctoral Dissertations 63/2011.

Laakso, Seppo & Päivi Kilpeläinen & Pasi Mäenpää & Ilona Mansikka (2012): Pienyritysten toiminatamahdollisuuksien tukeminen Östersundomin kaavoituksessa.  Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston selvityksiä. (www.hel2.fi/ksv/ostersundom/yleiskaavaluonnos_pienyritysten_toimintamahd...)

Laitinen, Karitta (2012): Helsingin ostoskeskukset. Uutta, modernia ja kadonnutta. Aalto-yliopiston julkaisusarja 12/2012. Aalto-yliopisto, Espoo.

Mäenpää, Pasi (2011): Helsinki takaisin jaloilleen. Gaudeamus, Helsinki.

Mäntysalo, Raine & Sari Puustinen (2008): Kohti urbaanin asumisen konseptien yhteiskehittelyä. Teoksessa Norvasuo (toim.): Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 95. Yliopistopaino, Espoo.

Mäntysalo, Raine & Anssi Joutsiniemi & Suvi Nenonen & Simo Syrman (toim.)(2012): Kestävät kauppapaikat verkostokaupungissa. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + teknologia 11/2012, Helsinki.

Norvasuo, Markku  & Terttu Nupponen & Jukka Hirvonen (2012): Ostoskeskuksen merkitys vetovoimaisen lähiön paikalliskeskuksena. Teoksessa Mäntysalo & al. (toim.): Kestävät kauppapaikat verkostokaupungissa.

Schulman, Harry & Pasi Mäenpää (toim.) (2011): Kaupungin kuumat lähteet. Helsingin metropolialueen innovaatioympäristöt. Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki 2011.

Kommentoi

Lehdessä: