Helsinki
  • Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Lauri Rotko.

Artikkeli&nbsp|&nbsp 20.06.2019Eija Pyyhtiä

Turvallisuustutkimus: Yleisimpiä tapaturmia ovat talvikeleillä liukastumiset

Joka kolmas helsinkiläinen on liukastunut viimeisen vuoden aikana ulkona talvikeleillä. Tämä käy ilmi kaupungin turvallisuustutkimuksesta. Useimmiten näistä ei kuitenkaan ole aiheutunut vastaajille vammoja. Kaatumisten ja kotitapaturmien jälkeen yleisimpiä ovat vapaa-ajan liikuntaan liittyvät tapaturmat, joita tapahtuu eniten nuorille miehille. Vastaajien huolestuneisuus tapaturmista ja onnettomuuksista on nyt vähäisempää kuin edellisessä tutkimuksessa kolme vuotta aiemmin.

Vuodesta 2003 lähtien toteutetuissa Helsingin turvallisuuskyselyissä on perinteisesti selvitetty helsinkiläisten turvallisuuden tunnetta, rikosten kohteeksi joutumista ja erilaisiin rikoksiin ja häiriöihin liittyvää huolestuneisuutta. Vuonna 2015 tehtyyn turvallisuuskyselyyn sisällytettiin ensimmäistä kertaa tapaturmiin ja onnettomuuksiin liittyviä kysymyksiä. Viimeisimmässä, vuoden 2018 kyselyssä niitä entisestään lisättiin ja tarkennettiin. Terveydenhuollon ja viranomaisten rekistereihin päätyy tieto vain vakavimmista tapaturmista ja onnettomuuksista, kun taas kyselytutkimuksella voidaan saada tietoa myös lievemmistä tapaturmista ja niiden yleisyydestä.

Turvallisuuskyselyssä selvitettiin 15–79-vuotiaiden helsinkiläisten osalta kotitapaturmien, liikuntatapaturmien, liukastumisten ja liikenneonnettomuuksien uhriksi joutumista viimeisten 12 kuukauden aikana. Lisäksi kysyttiin kokemuksia tulipaloista, myös pienistä syttymistä. Tapaturman tai onnettomuuden vakavuutta selvitettiin kysymällä, aiheutuiko tapahtuneesta vammaa itselle. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin tapaturmiin ja liikenneonnettomuuksiin liittyvää huolta sekä suhtautumista eräiden turvavälineiden, kuten liukuesteiden ja nastakenkien sekä pyöräilykypärän käyttöön.

Liukastumiset yleisiä kaikenikäisten vastaajien keskuudessa

Kysytyistä tapaturmatyypeistä selkeästi yleisin oli kaatuminen liukastumalla ulkona jää- tai lumikelillä; näin oli tapahtunut joka kolmannelle vastaajalle kuluneen 12 kuukauden aikana. Kotitapaturma (esim. kaatuminen, palovamma) oli tapahtunut noin joka kuudennelle 15–79-vuotiaalle vastaajalle ja liikuntatapaturma hieman tätä harvemmalle (Kuvio 1). Liikenteessä tapahtuneesta onnettomuudesta tai tulipalosta raportoi vain harva vastaaja.

e

Vaikka liukastumiset näyttävät olevan varsin yleisiä, eivät ne useimmiten ole aiheuttaneet vammaa vastaajalle. Kotitapaturmista ja liikuntatapaturmista on sen sijaan useammin aiheutunut vamma, vaikka niiden kokonaismäärä jää liukastumisia vähäisemmäksi. Liukastumisten määrän arvioimiseksi kyselyn toteutusajankohta oli haasteellinen. Kysely toteutettiin vuoden 2018 lokakuun ja joulukuun alun välisenä ajanjaksona, jolloin liukkaat kelit olivat vasta alkaneet. Vastaajat joutuivat siten muistelemaan edellistalvea (2017–2018). Onkin mahdollista, että kyselyyn on raportoitu myös vanhempia liukastumisia kuin viimeisimmän vuoden aikana tapahtuneita. Seuraavaksi tarkastelu rajataan pääosin vain vamman aiheuttaneisiin tapaturmiin ja tarkastellaan niiden yleisyyttä eräiden keskeisten taustamuuttujien (sukupuoli, ikä) valossa. 

Kotitapaturmat ja liukastumiset yleisempiä naisten keskuudessa

Kotitapaturmia, joita kyselyssä mainittiin olevan esimerkiksi kaatumiset ja palovammat, oli sattunut enemmän naisille kuin miehille iäkkäintä vastaajaryhmää (65–79-vuotiaat) lukuun ottamatta (Kuvio 2). Nuorille miesvastaajille oli tapahtunut kaikkein vähiten vammoja aiheuttaneita kotitapaturmia.

Liukastumiset määritellään usein kotitapaturmiin sisältyväksi tapaturmamekanismiksi, mutta Helsingin turvallisuuskyselyssä liukastumisten yleisyyttä haluttiin tarkastella erikseen. Liukastumisten tiedetään aiheuttavan monesti talvikuukausina ruuhkapiikkejä terveydenhuollon toimipisteissä, mutta niiden kokonaismäärästä ei kuitenkaan nykyisellään ole helposti saatavilla tietoa (Pyyhtiä 2019).

Eniten liukastumisista kokonaisuudessaan (sekä vammoja aiheuttaneet että muut liukastumiset) raportoivat nuorimpaan vastaajaryhmään kuuluvat. Vamman aiheuttaneita liukastumiset yleistyvät iän myötä ja eniten niistä raportoivat 45–79-vuotiaat naisvastaajat (Kuvio 3). Vamman luonnetta ei selvitetty kyselyssä tarkemmin, mutta oletettavasti tapaukset ovat sellaisia, jotka ovat esimerkiksi vaatineet käyntiä sairaanhoitajalla tai lääkärillä tai vakavimmillaan sairaalahoitoa.

Liikuntatapaturmia tapahtuu etenkin nuorille miehille

Liikuntaharrastuksen yhteydessä sattuneita tapaturmia oli sattunut hieman enemmän miehille kuin naisille. Myös ikäryhmien välisiä eroja on; liikuntatapaturmat ovat yleisimpiä nuorimmissa vastaajaryhmissä ja harvinaisimpia iäkkäimpien keskuudessa (Kuvio 4).  

Myös kansallisessa tapaturmia koskevassa uhritutkimuksessa on havaittu, että liikuntatapaturmia sattuu useammin nuorille kuin iäkkäille (Haikonen ym. 2017).  Miesten korostuminen tilastoissa johtuu arvioiden mukaan siitä, että miehet harrastavat liikuntaa naisia enemmän ja usein vammat sattuvat miesten suosimissa joukkuelajeissa kuten salibandyssa tai jääkiekossa (Liikuntatapaturmat Suomessa 2019). Sukupuolten välinen ero on kuitenkin kaventunut viime vuosikymmeninä (Haikonen ym. 2017, 19).

Liikenneonnettomuudet yleisempiä autoilijoilla ja pyöräilijöillä

Vastaajille kuluneen vuoden aikana tapahtuneet liikenneonnettomuudet olivat odotetusti harvinaisia. Viisi prosenttia vastaajista oli joutunut onnettomuuteen pyörällä ja heistä hieman yli puolelle oli aiheutunut tapahtuneesta vammoja. Suunnilleen yhtä yleisiä olivat onnettomuudet autolla, joskin tällöin vammat olivat harvinaisempia (Taulukko 1). Liikenneonnettomuudet jalankulkijana tai muulla ajoneuvoilla olivat edellä mainittuja harvinaisempia. Erot sukupuolten ja ikäryhmien välillä jäävät varsin vähäisiksi.

Turvallisuuskyselyssä kysyttiin myös tapahtuman vastapuolesta, mikäli vastaaja oli joutunut onnettomuuteen kuluneen vuoden aikana. Kaikista onnettomuuteen joutuneista 73 prosenttia ilmoitti jonkin vastapuolen. Autoilla tapahtuneissa onnettomuuksissa vastapuolena oli tyypillisesti toinen auto. Vastaajat saivat kertoa vastapuolesta myös omin sanoin. Varsin monessa vastauksessa todettiin, ettei vastapuolta ollut, vaan onnettomuus aiheutui ympäristön olosuhteista (esim. liukas katu).

Tapaturmiin ja onnettomuuksiin liittyvä huolestuneisuus vähentynyt

Turvallisuuskyselyssä selvitettiin, missä määrin helsinkiläiset ovat huolissaan tapaturmien ja onnettomuuksien uhriksi joutumisesta seuraavien 12 kuukauden aikana. Noin joka seitsemäs vastaaja (15 prosenttia) kertoo olevansa huolissaan liikenneonnettomuuden uhriksi joutumisesta (Kuvio 5). Tulipalon ja kotitapaturman sattuminen omalle kohdalle aiheutti vastaajissa vähiten huolta. Kotitapaturmien seurausten ajatellaan kenties herkästi olevan vähäisiä, eli yleisyydestään huolimatta ne aiheuttavat melko vähän huolta vastaajissa. Nuoria vastaajia kysytyt asiat huolestuttivat iäkkäämpiä vähemmän.

Huolestuneisuus kotitapaturmista, tulipaloista ja liikenneonnettomuuksista on vähentynyt viimeisten kolmen vuoden aikana. Liikenneonnettomuuteen liittyvää huolta on kartoitettu jo pitkään, vuodesta 2003 lähtien, ja viimeisten 15 vuoden aikana huolestuneisuus on vähentynyt tasaisesti. Huolestuneisuuden vähentyminen näyttäisi olevan linjassa sen kanssa, että myös liikenneturvallisuus on viime vuosikymmeninä kehittynyt myönteisesti ja liikenteessä tapahtuneet kuolemantapaukset ja henkilövahingot ovat vähentyneet selvästi (Liikenneonnettomuudet 2019). Viimeisten 20 vuoden aikana uhrimäärät (kuolleet ja loukkaantuneet) ovat vähentyneet kaikissa liikkujaryhmissä mopoja ja moottoripyörän kuljettajia lukuun ottamatta. Mopojen ja moottoripyörän kuljettajien osalta uhrimäärä on nykyisin samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten, joskin samaan aikaan näiden kulkuneuvojen määrä Helsingissä on moninkertaistunut (emt.).

Ikäryhmien välillä eroja suhtautumisessa turvavälineiden käyttöön

Vuoden 2018 Helsingin turvallisuuskyselyssä kysyttiin ensimmäistä kertaa, millaisia turvallisuutta parantavia toimenpiteitä vastaajat ovat tehneet itse tai millaisia he voisivat ajatella tekevänsä. Kysyttäviä asioita olivat muun muassa heijastimen, pyöräilykypärän, liukuesteiden ja nastakenkien käyttö sekä suhtautuminen kännykän käyttöön ajon aikana.

Liukastumiset ovat edellä kuvatusti varsin yleisiä, mutta kaikista 15–79-vuotiaista vastaajista vain vajaa kolmannes (31 %) ilmoitti käyttäneensä nasta- tai kitkakenkiä tai liukuesteitä liukkaalla kelillä (Taulukko 2). Heijastimen ja pyöräilykypärän käyttö on yleisempää: vastaajista 57 prosenttia kertoi käyttäneensä pimeällä liikkuessaan heijastinta ja 42 prosenttia käyttäneensä pyöräilykypärää ajaessaan. Kysymysmuotoilu ei paljasta, onko edellä mainittujen välineiden käyttö säännöllistä arjessa, vaan kertoo ennemminkin vastaajan suhtautumisesta erilaisten turvavälineiden käyttöön.

Pyöräilykypärän ja heijastimen käytöstä kertovat luvut ovat samansuuntaisia Liikenneturvan toteuttaman liikennekäyttäytymisen seurannan tulosten kanssa. Seurannassa tietoa kerätään liikennettä tarkkailemalla. Liikenneturvan mukaan Suomessa 43 prosenttia pyöräilijöistä käyttää pyöräilykypärää (vuosi 2018) ja jalankulkijoista 47 prosenttia käyttää heijastinta pimeään aikaan valaistussa ympäristössä (vuosi 2017) (Liikennekäyttäytymisen seuranta 2019). Uudellamaalla vastaavat lukemat ovat pyöräilykypärän osalta 57 prosenttia ja heijastimen osalta 47 prosenttia (Pöysti 2019). Kaupunkipyörällä ajavien keskuudessa kypärän käyttö on kuitenkin huomattavasti vähäisempää Helsingissä (emt.). 

Nasta- ja kitkakenkien sekä liukuesteiden käyttö ja pyöräilykypärän käyttö jakavat enemmän eri-ikäisten mielipiteitä kuin heijastimen käyttö. Iäkkäimmässä vastaajaryhmässä yli puolet kertoi nasta- ja kitkakenkien tai liukuesteiden käytöstä, nuorimmasta ikäryhmästä vain 16 prosenttia. Lähes puolet (48 prosenttia) nuorimmista 15–24-vuotiaista vastaajista ei näe nastakenkien ja liukuesteiden käyttöä omalla kohdallaan tarpeelliseksi. Myös pyöräilykypärän kohdalla näin vastanneiden osuus on korkea, 18 prosenttia.

Naiset kertovat käyttävänsä niin nasta- tai kitkakenkiä tai liukuesteitä kuin heijastinta ja pyöräilykypärääkin useammin kuin miehet. Miesten keskuudessa vastausvaihtoehto ”ei koske minua” on yleisempi – esimerkiksi 12 prosenttia miehistä ei näe pyöräilykypärän käyttöä tarpeellisena, kun vastaava lukema naisvastaajien kohdalla on 6 prosenttia.

Edellä mainittujen turvavälineiden käyttöä voidaan tarkastella myös kieliryhmien mukaan. Suomen- ja ruotsinkielisten ja vieraskielisten (äidinkieli jokin muu kuin suomi tai ruotsi) vastaajien vastaukset poikkeavat toisistaan etenkin pyöräilykypärän käytön ja heijastimen käytön kohdalla. Ensin mainitussa kieliryhmässä pyöräilykypärää kertoo käyttävänsä 44 prosenttia vastaajista ja viimeksi mainitussa ryhmässä 33 prosenttia. Heijastimen käytön osalta vastaavat lukemat ovat 60 prosenttia (suomen- ja ruotsinkieliset) ja 50 prosenttia (vieraskieliset).  Runsas kolmannes (36 prosenttia) vieraskielisistä vastaajista valitsi pyöräilykypärän käytön kohdalla vastausvaihtoehdon ”ei koske minua”, mikä viitannee siihen, että pyörä ei ole käytössä kulkuvälineenä.

Lopuksi tarkastellaan vielä vastaajien suhtautumista kännykän käyttöön ajon aikana. Kaikista 15–79-vuotiaista vastaajista lähes puolet (45 prosenttia) kertoi, ettei käytä kännykkää ajaessaan. Tämän väittämän kohdalla oli eniten myös niitä vastaajia, jotka katsoivat, ettei kysymys koske heitä (Taulukko 2). Toisin sanoen he eivät oletettavasti käytä autoa säännöllisesti liikkumisvälineenä.

Tutkimuksesta

Helsingin turvallisuuskyselyyn vastasi 4 155 satunnaisesti valittua, iältään 15–79-vuotiasta helsinkiläistä ajalla 2.10.–7.12.2018. Kyselyllä kerätään tietoa kaupungin turvallisuustilanteen kehityksestä ja saman sisältöisiä tutkimuksia onkin toteutettu jo aiemmin vuosina 2003, 2006, 2009, 2012 ja 2015.   Tutkimusaineistoon perustuvia artikkeleita julkaistaan Kvartti-verkkolehdessä pitkin vuotta. Sarjan ensimmäinen artikkeli sisältää tietoa tutkimusaineistosta ja tutkimuksen toteuttamisesta. 

Eija Pyyhtiä toimii asiantuntijana Helsingin kaupunginkansliassa.

Lähteet

Haikonen, Kari & Doupi, Persephone & Honkala, Emmi & Nipuli, Suvi & October, Martta & Lounamaa, Anne (2017). Suomalaiset tapaturmien uhreina 2017. Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135809/TY%C3%962017_45_UHR...

Liikennekäyttäytymisen seuranta (2019). Liikenneturva, 6.6.2019. https://www.liikenneturva.fi/fi/tutkittua/liikenteen-seurannat

Liikenneonnettomuudet (2019). Helsingin kaupunki, 6.6.2019. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kartat-ja-liikenne/kadut-ja-liikennesuunn...

Liikuntatapaturmat Suomessa (2019). UKK-instituutti, 6.6.2019. http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikunnan_vaikutu...

Pyyhtiä, Eija (2019). Kyselytutkimuksella uutta tietoa helsinkiläisten liukastumistapaturmista ja liukuesteiden käytöstä. Tapaturmien ehkäisyverkosto, kotitapaturma.fi. http://www.kotitapaturma.fi/kyselytutkimuksella-uutta-tietoa-helsinkilai...

Pöysti, Leena (2019). Suunnittelija, Liikenneturva. Tiedonanto sähköpostitse 7.6.2019.  

Kommentoi