Helsinki
  • Kuva: Pixabay.com.

Työn murros ja digitalisaatio – mitä muutoksia on luvassa pääkaupunkiseudun työmarkkinoille?

Teknologian kehitys muovaa työelämää. Tässä ei ole sinällään mitään uutta, vaikka keskustelussa työn muutoksesta nostetaan usein synkkiä uhkakuvia esiin. Millaista työtä ja millä palkkatasolla on tulevaisuudessa tarjolla? Tässä artikkelissa luomme katsauksen työn katoamisesta käytyyn keskusteluun ja tarkastelemme ammattien katoamisen ja muuttumisen problematiikkaa Oxfordin yliopiston tutkijoiden käyttämään metodologiaan tukeutuen. Arvioimme Tilastokeskuksen kokoamaan työtekijöiden ammattijakaumaan liittyvään aineistoon perustuen ammattien katoamista seuraavien 10–15 vuoden aikana pääkaupunkiseudulla.

Työ muuttuu ja on aina muuttunut

Ammattien katoamisen luomat uhkakuvat eivät ole uusi ilmiö. Oppikirjat kertovat Isossa-Britanniassa niin kutsuttujen luddiittien kapinoinnista kangasteollisuuden koneellistumista ja ennen kaikkea siihen liittyvää ammattityövoiman asemaa heikentänyttä kehitystä vastaan. Huoli kohdistui eritoten toimeentuloon, ei niinkään itse koneellistumiseen. Koneellistumisen luomaa tuottavuuden kasvua on toisaalta pidetty myös toivottavana asiana.

Taloustieteen merkittäviin kehittäjiin kuulunut John Maynard Keynes arvioi vuonna 1930 ilmestyneessä kirjoituksessaan ”Economic possibilites for our grandchildren”, että ennen pitkää työn tuottavuuden kasvu mahdollistaisi työajan merkittävään lyhenemisen. Työn tuottavuuden kasvun vapauttamat resurssit voidaan käyttää työajan lyhentämisen sijaan myös uusien hyödykkeiden ja palveluiden tuottamiseen. Todellisuudessa työaika on selkeästi lyhentynyt samalla kun tuotannon tehostuminen on mahdollistanut täysin uusien tuotteiden ja palveluiden tuottamisen ja kuluttamisen. Teknologian kehitystä onkin pitkälti kiittäminen elintason kasvusta.

Nykykeskustelussa keskeisiä työelämän muutokseen vaikuttavia tekijöitä ovat digitalisaatioon liittyvät uudet teknologiat, erityisesti tekoälyyn ja robotiikkaan perustuvat ratkaisut. Robotiikkaratkaisujen suorituskyky mekaanisissa rutiinitehtävissä ylittää ihmisen kapasiteetin moninkertaisesti. Tekoälypohjaiset ratkaisut vähentävät kustannuksia. Parhaimmillaan tämä vapauttaa ihmistyövoimaa sellaisiin tehtäviin, joissa automatisoinnin ja robotiikan mahdollisuudet ovat vähäisemmät.

Teknologisen kehityksen työmarkkinavaikutusten yhteydessä puhutaan usein osaamisvinoumasta. Sillä viitataan teknologian kehityksen taipumukseen suosia korkean osaamisen työtehtäviä. Korkeaa osaamista vaativien tehtävien osuus onkin kasvanut viimeisen vuosikymmenten aikana huomattavasti.

Teknologian kehitys on toistaiseksi mahdollistanut lähinnä rutiiniluontoisten tehtävien automatisoimisen, ja nämä tehtävät ovat erityisesti keskipalkkaisille ammateille tyypillisiä. Tätä ilmiötä kutsutaan teknologisen kehityksen rutiinivinoumaksi, mikä on nähty selityksenä keskipalkkaisten ammattien kaventumiselle (esim. Oesch & Rodriguez Menes, 2010). Ajan myötä, tekoälyn autonomisuuden ja oppimiskyvyn kasvaessa, yhä monimutkaisempia työtehtäviä voidaan automatisoida.

Työn muutosta ajavat teknologisen kehityksen ohella myös muut yhteiskunnalliset muutosvoimat. Työ vaihtaa sijaintia. Kaupungistumisen myötä merkittävin osa uusista työpaikoista syntyy kasvukeskuksiin. Uudet työpaikat ovat myös ammattirakenteeltaan erilaisia katoaviin työpaikkoihin nähden.

Palvelualojen rooli työllistäjänä on kasvanut ja niiden osuus työpaikoista on korkeimmillaan suurissa kaupungeissa.  Teknologian kehitys, niin kuljetusteknologian kuin viestintäteknologiankin, on mahdollistanut kansantalouksien syvemmän taloudellisen integraation. Kansainvälinen työnjako on syventynyt ensin hyödykkeiden ja palvelujen kansainvälisen kaupan myötä ja sittemmin tuotantoprosessien pilkkoutumisen ja kansainvälistymisen myötä (Baldwin, 2006). Länsimaista on siirtynyt huomattava määrä esimerkiksi teollisuuden työpaikkoja alemman kustannustason maihin, usein Aasiaan.

Kommunikaatioteknologioiden kehityksen myötä tuotantoprosessia voidaan pilkkoa yhä tehokkaammin osiinsa ja teettää työ siellä, missä se on edullisinta. Valmistavan teollisuuden ohella nämä mahdollisuudet liittyvät kasvavissa määrin myös moniin muihin ammatteihin, jopa sellaisiin asiantuntijatehtäviin, joiden aiemmin ajateltiin olevan vähemmän alttiita työn globalisaatiokehitykselle.

Ammattien katoaminen – Freyn ja Osbornen lähestymistapa

Teknologian kehityksen vaikutuksista työpaikkojen ja ammattien tulevaan kehitykseen on esitetty erilaisia arvioita. Oxfordin yliopiston tutkijat Carl Benedikt Frey ja Michael A. Osborne (2013) kehittivät ammattipohjaiset kertoimet eri ammattien katoamisriskille vuoteen 2030 mennessä. He sovelsivat kertoimia Yhdysvaltojen työmarkkinoille ja päätyivät tulokseen, jonka mukaan jopa 47 prosenttia työpaikoista olisi korkean korvautumisriskin alaisia teknologian, erityisesti digitalisaation, kehityksen seurauksena.

Frey ja Osborne tarkastelivat ammatteja tunnistamiensa kolmen eri ulottuvuuden kautta. Sosiaalinen älykkyys ilmenee ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa mm. neuvottelu- ja suostuttelutaitoina sekä hoivana ja huolenpitona.  Sitä tarvitaan monialaisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä koulutus- ja kasvatustehtävissä.  Luovuus näyttäytyy uusina keksintöinä ja arvokkaina ideoina sekä kyvykkyytenä monipuoliseen käsitteiden käyttöön. Kolmas tekijä liittyy fyysiseen toimintaan ja edellyttää havaintokykyä yllättävissä tilanteissa. Tätä tarvitaan esimerkiksi tavaroiden käsittelyssä ja siirtämisessä muuttuvassa ympäristössä. Näissä kvalifikaatioissa ihmisen arvioidaan olevan toistaiseksi konetta kyvykkäämpi. Mitä enemmän ammatti sisälsi edellä kuvattuja ominaisuuksia, sen varmemmin se Freyn ja Osbornen mukaan säästyy digitalisaation vaikutukselta lähitulevaisuudessa. Ja päinvastoin, mitä vähemmän työssä edellytettiin sosiaalista älykkyyttä, luovuutta ja havaintokykyä, sitä herkemmin ammatti on automatisoitavissa. Kullekin ammatille laskettiin korvautumisriskiä kuvaava kerroin. Mikäli ammatin riskiluku oli yli 70 prosenttia, määriteltiin ammatin olevan korkeassa korvautumisriskissä. Frey ja Osborne arvioivat, että automatisaation myötä korkean katoamisriskin alaisia työpaikkoja on erityisen paljon palvelualoilla, myyntialalla sekä hallinto- ja tukipalvelutehtävissä.

Etlan tutkijat Mika Pajarinen ja Petri Rouvinen (2014) muunsivat koneellisesti laskentamallin ammattinimikkeet vastaamaan Suomessa käytettyä ammattiluokitusta. Työpaikkamäärän lähtötasona he käyttivät Tilastokeskuksen rekisteritietoon pohjautuvaa työssäkäyntitilaston ammattitietoa vuodelta 2011. Laskentamallin perusteella 36 prosenttia Suomen työpaikoista oli tuolloin korkeassa korvautumisriskissä vuoteen 2030 mennessä. Vastaava tarkastelu tehtiin myös Vantaa työpaikkakehityksen osalta (Fröberg & Lönnqvist 2018).

Seuraavaksi tarkastellaan, miten digitalisaation eteneminen vaikuttaa pääkaupunkiseudun työpaikkamääriin Etlan tutkijoiden määrittelemiä kertoimia hyödyntäen.

Työpaikkamäärään muutokset ammateittain pääkaupunkiseudulla vuoteen 2030

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan pääkaupunkiseudulla oli vuoden 2017 lopussa 634 700 työpaikkaa. Näistä korkeassa korvautumisriskissä olisi Freyn ja Osbornen metodia soveltaen vuoteen 2030 mennessä 23 prosenttia. Korkeaan korvautumisriskiin luokiteltiin työpaikat, jotka laskentamallin mukaan olivat korvattavissa automatisaation keinoin yli 70-prosenttisesti. Laskennallisesti tämä tarkoittaa noin 140 000 työpaikkaa. Osuus on hieman pienempi kuin koko maan tasolla. Suomen tasolla korkeassa korvautumisriskissä oli vuoden 2017 tietojen perusteella 26 prosenttia työpaikoista.

Pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa korkeassa korvautumisriskissä olevien työpaikkojen osuus vaihtelee jonkin verran; Helsingissä se oli 22 prosenttia, Espoossa 20 prosenttia ja Vantaalla 26 prosenttia. Erot selittyvät kaupunkien elinkeinorakenteiden painotuksilla. Vaikka markkinapalvelujen yhteinen osuus on lähellä toisiaan pääkaupunkiseudun kunnissa, niin toimialoittaiset erot olivat huomattavat. Espoo ja Vantaa profiloituvat selvästi Helsinkiä voimakkaammin kauppakaupungeiksi. Vantaalla logistiikkaan liittyvät toimialat nousevat korostetusti esiin. Informaatio- ja viestintäalan työpaikat ovat keskittyneet Helsinkiin ja Espooseen. Helsinki on rahoitusalan keskittymä. Ammatillisten, tieteellisten ja teknisten alojen osuus työpaikoista on Helsingissä ja Espoossa huomattavasti korkeampi kuin Vantaalla.

Lisäksi automatisaatio näyttää jo vieneen osan helposti korvautuvista tehtävistä; esimerkiksi Helsingissä työpaikkoja on hävinnyt korkean korvautumisriskin ammateissa vuodesta 2014 vuoteen 2017 neljä prosenttiyksikköä. Samalla työpaikkamäärä on kokonaisuudessaan kuitenkin kasvanut viidellä prosentilla. 

Taulukko 1. Työpaikat vuonna 2017 ja korkeassa korvautumisriskissä olevat työpaikat vuoteen 2030 mennessä pääkaupunkiseudulla ja koko maassa.

 

Suurimmassa korvautumisriskissä olevat ammatit

Ammateittain tarkasteltuna myyjien työ näyttäytyy lähitulevaisuudessa vähenevän merkittävästi. Myyjiä on tällä hetkellä paljon, ja se onkin pääkaupunkiseudun yleisin ammatti. Kaupan alalla digitalisaation vaikutus näkyy verkkokauppaostosten ja kassojen itsepalveluautomaattien yleistymisenä.

Yleissihteerit, laskentatoimen erityisasiantuntijat, tilintarkastajat, kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat sekä tilasto-, rahoitus- ja vakuutustoimistotyöntekijät ja pankkitoimihenkilöt ovat suuressa korvautumisriskissä. Tietotekniset ohjelmat ovat korvanneet useita näihin ammatteihin kuuluvia numeerisia tehtäviä. Tekoäly pystyy jo tekemään osan päättelyä vaatimista asiakaspalvelutehtävistä. Ennalta arvattavaa asiakasneuvontaa hoitaa yhä useammin chattirobotti.

Postinkantajien ja -lajittelijoiden työpaikkoja häviää paljon. Osin tehtävät ovat automatisoituneet ja usein muutos liittyy kuluttajien käyttäytymisen muuttumiseen; perinteisen postitervehdyksen ovat korvanneet tekstiviestit ja viestittely sosiaalisessa mediassa.

Freyn ja Osbornen mallin mukaan automatisaatio iskee voimalla myös ravintola-alaan ja suurtalouskeittiöihin. Itsepalvelun rooli kasvaa ja pikaruokapaikkoihin on ilmestynyt ateriantilausautomaatteja. Samalla moni valmistusprosessin vaihe voidaan korvata koneella. Yhä useampi kuluttaja myös tilaa aterian etukäteen verkosta ja mahdollisesti kotiin kuljetettuna. Tarjoilijoiden sekä kahvila- ja baarimyyjien tarve pienenee.

Muita lukumääräisesti suuria korvautumisriskissä olevia ammatteja ovat puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät, televiestinnän tekniset asiantuntijat, käytön operaattorit sekä lipunmyyjät.

Kuvio 1. Korkeassa korvautumisriskissä olevat työpaikat Helsingissä vuoteen 2030 mennessä.

Espoon korkeassa korvautumisriskissä olevat ammatit ovat samoja kuin Helsingissä. Poikkeuksena ovat kemianteollisuuden prosessityöntekijöiden työpaikat, joita Espoossa on paljon. Espoossa ja Helsingissä on Vantaata enemmän korkean osaamistason erityisasiantuntijatehtävien ammatteja, joita ei vielä voida korvata digitalisaatiolla.

Kuvio 2. Korkeassa korvautumisriskissä olevat työpaikat Espoossa vuoteen 2030 mennessä.

Vantaalla on suhteellisesti eniten kaupan, varastoinnin ja logistiikan alan työpaikkoja, joihin automatisaatio vaikuttaa nopeimmin. Vantaa poikkeaa naapureistaan siten, että kuljetuksen toimistotyöntekijät ja elintarviketeollisuuden prosessityöntekijät nousevat suurimpien korvautumassa olevien ammattien joukkoon. Vartijoiden tarve tulee vähenemään kaikissa kaupungeissa etävalvonnan myötä.

Kuvio 3. Korkeassa korvautumisriskissä olevat työpaikat Vantaalla vuoteen 2030 mennessä.

Työpaikkojen määrä muutos ammateittain pääkaupunkiseudulla vuosina 2010–2017

Freyn ja Osbornen alkuperäisessä analyysissä arvioitiin työpaikkamäärien muutosta vuodesta 2010 vuoteen 2030. Täten nyt on mahdollista tehdä ”väliarviointi” siitä, miten työpaikkamäärät ovat kehittyneet ammattitasolla tarkastelujakson puolivälissä.

Työpaikkamäärissä tapahtunutta todellista muutosta on mahdollista tutkia tarkastelemalla Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tietoja vuosilta 2010–2017. Tällä ajanjaksolla pääkaupunkiseudun työpaikkamäärä kasvoi kaikkiaan viidellä prosentilla. Ammattikohtaisesti havaitaan suuria muutoksia eri suuntiin.

Pelkästään digitalisaation vaikutusta työpaikkamääriin on hankalaa tällä tavalla arvioiden erottaa useista muista samaan aikaan vaikuttavista tekijöistä. Työpaikkamäärien muutoksiin vaikuttavat ennen kaikkia talouden suhdanteet.  Yrityksiä lakkautetaan erityisesti talouden taantumassa. Paikallisesti yritysten alueellinen sijoittuminen ja muutto voi aikaansaada huomattaviakin muutoksia kaupungin työpaikkamäärissä. Pidemmällä aikavälillä työpaikkamääriin vaikuttaa kuluttajien käyttäytyminen ja kulttuuriset tekijät. Kuluttamista ohjaavat arvot muuttuvat verraten hitaasti ja niitä on vaikeampi selkeästi havainnoida. Ostosten tekemistä verkkokaupassa ja kahvilakulttuurin yleistymistä voi pitää tällaisina kuluttamiseen liittyvinä muutoksina.

Kuvioon 4 on poimittu ammatteja, joissa olisi Freyn ja Osbornen mallin mukaan korkea korvautuvuusriski digitalisaation myötävaikutuksesta. Hallinto- ja tukipalvelutehtävien työpaikkojen määrät ovat vähentyneet voimakkaasti useissa ammateissa. Toimistotyöntekijöiden (yleissihteerien, toimistoavustajien, tekstinkäsittelijöiden ja tallentajien) työpaikkoja on hävinnyt pääkaupunkiseudulla vuosina 2010–2017 yli 10 000, mikä tarkoittaa 40 prosentin pudotusta. 

Prosentuaalisesti suurimpia vähennyksiä on tapahtunut myös tilasto-, rahoitus- ja vakuutusalan toimistotyöntekijöiden ja kassanhoitajien sekä lipunmyyjien työpaikoissa.

Pankkitoimihenkilöiden työpaikoista hävisi kuudessa vuodessa 2 400, ja vuoden 2017 jälkeen lähes kaikki suuret pankit ovat uutisoineet laajoista yt-neuvotteluista ja henkilöstön vähennystarpeista. Toisaalta samaan aikaan pankit ovat ilmoittaneet suuresta määrästä uusia työtehtäviä juuri digitalisaation aiheuttamista työnkuvien muutoksista johtuen. Digitalisaatio siis luo myös uusia työpaikkoja ja työnkuvia.

Postinkantajien ja -lajittelijoiden määrä pieneni 1 500 työpaikan verran, eikä tässä vielä näy alan suurta kohua herättänyt henkilöstön vähennystarve vuonna 2019. Ohjelmistojen käytettävyyden helpottuminen lienee suurin syy siihen, että informaatioteknologian teknikoiden ja käytön tukihenkilöiden työpaikat vähenivät pääkaupunkiseudulla 2 000:lla vuosina 2010–2017.

Edellä kuvattujen hallintotyöpaikkojen osalta malli näyttää toimivan ja työpaikkojen määrä on jo reilussa laskussa. Toinen suuri digitalisaation myötä pienenevä ammattiryhmä ovat palvelutyöntekijät. Näiden ammattien kohdalla pääkaupunkiseudun toteutunut työpaikkamäärien muutos on ristiriidassa mallin kanssa.

Kuvio 4. Työpaikkamäärien prosentuaalinen muutos pääkaupunkiseudulla vuodesta 2010-2017,  valikoima korkean korvautumisriskin työpaikoista ammateittain.

Freyn ja Osbornen laskentamallin mukaan myyjien työpaikoista olisi häviämässä iso osa. Kuitenkin vuonna 2017 pääkaupunkiseudulla oli myyjiä saman verran kuin vuonna 2010. Pääkaupunkiseudulla on paljon suuria kauppakeskuksia, joissa tarvitaan myyjiä. Väestö kasvaa alueella voimakkaasti, mikä lisää yksityistä kysyntää. Kaupan ala on kuitenkin ollut vaikeuksissa verkkokaupan yleistymisen myötä. Myyjien määrän pysymistä ennallaan selittää osin se, että henkilöstön tarvetta on kyetty säätelemään työsuhteiden joustoilla. Yhä useampi myyjä työskentelee osa-aikaisesti. Lisäksi kaupat käyttävät paljon vuokratyöyritysten henkilöstövuokrausta ja tuntityöläisiä ruuhka-aikojen työvoimatarpeeseen.

Laskentamallissa käytetyillä käsitteillä saattaa myös olla merkitystä tulkintoihin yksittäisten ammattinimikkeiden kohdalla. Esimerkiksi englanninkielinen sana cashier viittaa erityisesti kassapäätteellä työskentelyyn, kun taas Suomen ammattiluokituksessa myyjä voi tehdä hyvin monenlaista työtä: rahastuksen lisäksi löytyy erikoisliikkeiden myyjiä, joiden tehtäviin kuuluu erityisesti asiakkaiden henkilökohtaista palvelua ja vuorovaikutusta sekä erityistä tuoteisiin liittyvää asiantuntemusta. Suomessa käytetyssä ammattiluokituksesta löytyy pieni kassanhoitajat ja lipunmyyjät –ammattiryhmä, ja nämä työpaikat todella ovat kadonneet vauhdilla: vuodesta 2010 vuoteen 2017 vähennys oli 38 prosenttia.

Ravintoloissa, suurtalouskeittiössä ja kahviloissa työpaikkojen määrä on puolestaan kasvanut pääkaupunkiseudulla. Avustavien keittiötyöntekijöiden määrä on kasvanut 1000:lla ja ravintola- ja suurtaloustyöntekijöiden määrä yli 1 400:lla. Yksityinen kulutus on kasvattanut kysyntää, sillä sekä kaupunkilaiset että turistit viihtyvät kahviloissa yhä useammin. Samalla näillä aloilla on paljon avoimia työpaikkoja ja niitä on vaikea täyttää. Työvoimapula saattaa osaltaan johtua työsuhteiden epätyypillisestä luonteesta ja matalasta palkkatasosta. Rekrytointivaikeudet voivat tulevaisuudessa edesauttaa yritysten kiinnostusta automatisoida työtehtäviä. 

Kritiikkiä ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja

Freyn ja Osbornen (2013) metodi on kohdannut myös kritiikkiä. Vaikka teknologinen kehitys muovaa työtehtäviä suuresti, osa muutoksen alle joutuvista työtehtävistä säilyy tulevaisuudessakin sisällöltään muuttuneena (Arntz, Gregory & Zierhan, 2016). Teknologisen muutoksen nopeus työpaikkojen katoamisen taustalla on myös asetettu kyseenalaiseksi. Kaikkia uusien teknologioiden luomia mahdollisuuksia ei välttämättä koskaan hyödynnetä, jos niiden mukanaan tuomia muutoksia ei pidetä yhteiskunnallisesti hyväksyttävinä (Arntz, Gregory & Zierhan, 2016). Työpaikkojen säilyminen on ilmeisesti osin riippuvaista myös muista ratkaisuista, muun muassa palkanmuodostukseen liittyvistä ratkaisuista (Dauth, Findelsen ja Woessner 2017).

Ei ole lainkaan itsestään selvää, että alkuperäisen tutkimuksen (Frey & Osborne, 2013) tuottamat ammattien katoamiskertoimet, jotka siis perustuvat Yhdysvalloista koottuun aineistoon, olisivat globaalisti sovellettavissa. Ammattinimikkeiden sisälläkin tehtäväkuvat ja niiden automatisointiherkkyys vaihtelevat huomattavasti sekä työpaikkojen välillä jo yhden maankin sisällä että myös maiden välillä. Arntzin ym. (2016) tutkimuksessa hyödynnetään niin sanottua PIAAC-aineistoa (Programme for the International Assessment of Adult Competencies) eli ammattien tehtäväsisältöjä kuvaavaa aineistoa.

Tutkimuksen tuottamien tulosten mukaan suurella todennäköisyydellä automatisoitavien työtehtävien osuus vaihtelee teollisuusmaissa kuudesta prosentista runsaaseen 12 prosenttiin. Korkeimmat osuudet ammattien katoamiselle tutkimus osoittaa Saksalle ja Itävallalle. Molemmissa maissa runsaat 12 prosenttia työpaikoista olisi automatisoitavissa. Suomen osalta luku on seitsemän prosenttia. Merkittäviä muutoksia työn sisällöissä ja osaamisvaatimuksissa voi sen sijaan olla edessä monissa työtehtävissä.

Nedelkoska ja Quintini (2018) laajentavat Arntzin ym. (2016) tarkastelua siten, että mukana on kaikkiaan 32 maata. He myös laventavat tarkastelussa mukana olevien ammattien joukkoa. Heidän tulostensa mukaan 14 prosenttia työpaikoista OECD-maissa on automatisoitavissa ja lisäksi 32 prosenttia työpaikoista on sellaisia, joihin kohdistuu merkittäviä muutospaineita työtehtävien automatisoinnin myötä. Maakohtaiset erot ovat kuitenkin varsin suuria.

Automatisaation vaikutukset ovat Nedelkoskan ja Quintinin (2018) mukaan pienimmät anglosaksisissa maissa, Pohjoismaissa ja Hollannissa, ja suurimmat Itä-Euroopan maissa, Saksassa ja Japanissa. Suomessa riski työpaikkojen menetyksestä on Norjan ja Ruotsin ohella koko tutkitun maajoukon pienin.

Kuten jo aiemmin todettiin, teknologisen kehityksen rinnalla ja osin sen mahdollistamana työpaikkakehitykseen monissa länsimaissa on vaikuttanut merkittävästi myös talouden globalisaatio. Esimerkiksi Blinder (2009) on Yhdysvalloista kerätyn tutkimusaineiston perusteella arvioinut, että 22–29 prosenttia Yhdysvaltojen työpaikoista on sellaisia, joiden siirtymistä muualle voidaan pitää todennäköisenä. Tuhkuri (2016) soveltaa samaa menetelmää Suomea koskevaan aineistoon ja päätyy tulokseen, jonka mukaan noin neljännes työpaikoista voi olla globalisaation takia vaarassa seuraavan kymmenen vuoden aikavälillä. Globalisaation rooli toteutuneen työpaikkakehityksen osalta voi olla jopa teknologian kehitystä merkittävämpi. Yhdysvalloista kerätyn tutkimusaineiston perusteella Acemoglu ja Restrepo (2017) arvoivat, että talouden globalisaatio ja teollisuustuotannon siirtyminen Aasiaan – erityisesti Kiinaan – selittää huomattavasti suuremman osan Yhdysvalloissa vuosina 1990–2007 tapahtuneesta teollisuustyöpaikkojen vähenemisestä kuin robotisaation vaikutukset.  

Lopuksi

Yhteenvetona työpaikkamäärien toteutuneesta muutoksesta voi todeta, että monissa ammateissa teknologian kehitys, digitalisaatio keskeisessä roolissa, näyttää jo vähentäneen työvoiman tarvetta juuri niissä ammateissa, joissa korvautumisriski on myös tulevaisuudessa korkein. Toisaalta mm. kaupungistumiseen liittyvä palveluiden käyttö, kuten kahvilakulttuuri, lisää ainakin hetkellisesti työpaikkoja. Tosin näissäkin on pari viime vuoden aikana tapahtunut huomattavaa muutosta: monissa pikaruokapaikoissa aterian voi esimerkiksi tilata automaatista. Digitalisaation laajentuminen etenee vaiheittain ja näkyy eri ammateissa eri vauhdilla.

Vaikka uudet teknologiat ja etenkin digitalisaatio aiheuttavat merkittäviä muutoksia työmarkkinoille, ajoittain esille nouseva olettamus työn loppumisesta on epärealistinen. Työn ja työpaikkojen määrä yhteiskunnassa ei ole vakio. On kuitenkin ilmeistä, että uudet teknologiat vaikuttavat monin tavoin työtehtävien sisältöön ja tarjolla oleviin työpaikkoihin. Uusien teknologioiden myötä työn tuottavuus nousee. Teknologian kehitys myös luo uusia työpaikkoja, sekä suoraan että välillisesti (OECD, 2016). Parhaimmillaan teknologia johtaa rutiinitehtävien automatisointiin vaativampien tehtävien jäädessä ihmiselle. Mutta miten ja kenelle siirtymät uusiin tehtäviin uusine osaamisvaatimuksineen onnistuvat, ovatko mahdollisuudet kouluttaa ja kouluttautua riittävät?

Osaamisvaatimusten muuttuessa eri työntekijäryhmien asema voi työmarkkinoilla muuttua huomattavasti. Koronapandemia on myös osaltaan nopeasti muuttanut yhteiskuntaamme etätyön ja verkkokaupan nopean kasvun muodossa. Miten pysyviä nämä muutokset ovat – ja mitkä ovat pandemian vaikutukset pidemmällä aikavälillä –  jää vielä nähtäväksi. 

Henrik Lönnqvist on Vantaan kaupungin strategia- ja tutkimuspäällikkö. Minna Salorinne toimii yliaktuaarina Helsingin kaupunginkansliassa.

Kirjallisuus:

Acemoglu, D. & Restrepo, P. (2017): Robots and Jobs: Evidence from US Labor Markets. NBER Working Paper 23285.

Arntz, M., Gregory T. & Zierahn, U. (2016). The Risk of Automation for Jobs in OECD Countries: A Comparative Analysis. OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 189.

Baldwin, R. (2006). Globalization: the great unbundling(s). Prime minister’s office/Economic council of Finland.

Blinder, A.S. (2009). How Many US Jobs Might Be Offshorable? World Economics, 10(2), 41-78.

Dauth, W., Findelsen, S. & Woessner, N. (2017). The rise of robots in the German labour market. https://voxeu.org/article/riserobots-german-labour-market

Frey, C.B. & Osborne, M.A. (2013). The Future of Employment: How Susceptible Are Jobs to Computerization? Oxford University.

Fröberg, W. & Lönnqvist, H. (2018): Teknologian kehitys, työn muutos ja uudet koulutustarpeet. Tietopalvelu C4:2018. Vantaan kaupunki.

Keynes, J.M. (1930). Economic Possibilities of our Grandchildren. Teoksessa Keynes, J.M. (2010). Essays in Persuation. Palgrave Macmillan.

Nedelkoska, L. & Quintini, G. (2018). Automation, skills use and training. OECD Social, Employment and Migration Working Papers (202) Pariisi: OECD Publishing.

OECD (2016). Automation and Independent Work in the Digital Economy. Policy Brief on the Future of Work.

Oesch, D. & Rodriguez Menes, J. (2010). Upgrading or polarization? Occupational change in Britain, Germany, Spain and Switzerland, 1990–2008. Sosio-economic review, 9 (3), 1-29.

Pajarinen, M. & Rouvinen, P. (2014). Computerization Threatens One Third of Finnish Employment. Etla Muistio (22).

Tuhkuri, J. (2016). Globalization Threatens One Quarter of Finnish Employment. Etla muistio (46).

Kommentit

Hei. Nimeni on Lasse T Laine, asuen Ruotsissa jonne muutin Vantaalta elokuussa-69 vierasopiskelijana jatkaakseni ensimmäisen vuoden filosofian opintoja Helsingissä maineikkaassa Uppsalan yliopistossa. Jo opiskelijana alotin oman tutkimustoiminnan, koska empiirinen psi- tutkimus 1850- luvulta lähtien oli osoittanut tarpeen tutkia nykytieteiden käsitteellistä purustaa- filosofien tehtäväkenttää. Aloitin kirjoittamaan omaa "Moments of Oneness"- paperikokoelmaa, ja vuonna74 keväällä jätin väitoskirjanin ensimmäisen version Filosofian laitokselle. Olkoonkin, että tämä versio oli opiskelijan yritys päästä sisään niin sosiaalisesti kuin käsitteellisesti tutkimusmaailmaan ja oli nyt jälkeenpäin arvioituna vaillinainen, mutta uuden tieteen paradigman perusote ja liittessä kirjoitettu tarve myös luovaan, synteettiseen tutkimukseen tuotiin esille, niin ko. opuksen käsittely oli tieteelliselle työlle päinvastainen. Kysymykseenasettavaa tieteellistä otetta ei autettu kehittymään. Näin siirryin opiskelemaan informaation käsittelyä ja sosiaalis-yhteiskunnallisia aineita, kuten Informationsteknik, Yhteiskunta suunnittelu, Itäblokki-maiden tietous, Sosiaaliantropologia ja Ekonominen historia. Jonkinlaisena vastalauseena en ottanut ulos lähes kaksinkertaisen Fil. kandi- tutkintoa vastaavaa aina lähes vuoteen 1982 kevät, eron jälkeen. Näiden aineiden opiskelijapapereissa kehitin omin päin uutta paradigmaa. Aluksi opiskelin suomalaisella opintolainalla, sittemmin paikallisen sairaalan tilapäisillä tiskityöllä, ja myöhemmin ruotsalaisella opintolainalla. Koska en saanut mitään tukea uuden paradigman kehittämiseen, perustin- 80 luvun alun lyhytaikaisten töiden jälkeen Kursverksamhet-opintopiirin vetäjänä ja myyjänä paikallisessa Gotsunda kaupinosan muutosprosessissa, läänin Työnhaku-viraston kontaktihenkilönä ja assistenttina, kotikielen (suomen) opettajana oman konsulttifirman marraskuussa Videodokumentation och Organisationsutveckling (sittemmin lyhentäen sen nimeksi Vidorg)- mentyäni takaisin tiskitöihin. Tiskityö rahoitti oman firman tietokoneistamisen ja markkinoinnin. Aloitin videodokumointitöillä, käännöstöillä, tietokoneistamalla Ahvenmaalla toimivan campinalueen omalla Macintosh- Panorama tietokantalsovellutuksella, mutta paikallisen liike-elämän epäsuoralla vastustuksella ja kateudella firman kehittäminen oli hidasta. Saadakseni laajoja niin teoreettisia kuin käytännöllisiä opintoja vastaavaa työtä paikallisen Maakäräjien (Landsting joka vastaa mm. läänin sairaanhoidosta yleishyödyllisten, julkisten palvelujen lisäksi) piirissä, aloitin mm. eMBA- opinnot vapaa-ajalla ja jatkoin Taloushistorian opintoja SINUS- pro gradutyössä. Tässä opintotyössä kehitin omat kyselyt ja kaavakkeen, jonka ohjelmoin Panorama-tietokantaan ja haastattelin Maakäräjien eri puolueiden Maakäräjä-johtajia (jotka olivat vastuussa virkamiesten avustamana paikallisen sairaanhoidon strategisesta kehittämisestä), läänin eri sairaaloiden johtajia, suunnitteluvirkamiehiä ja myös ammattiyhdistysten johtoa (jotka kuitenkin kieltäytyivät tulla mukaan). Kyseisessä SINUS- pitkänajan projektissa 1990- 2012 esitin ensimmäisessä paperissa- 90 perusteellisen ehdotuksen sairaanhoidon kehittämiseksi niin suunnitelun uudenlaisessa tietokoneistamisessa, budgetin uudenlaiseksi malliksi sen modulaatiomiseksi- myös uusien lisämoduulien avulla- organisaation kehittämiseksi eri tunnusluvuin, ekonomian muuttamiseksi uuden Arvoteoriani pohjalla "joustavalla hinnoituksella" (flex-priser) ja uudella yhteiskuntamallilla "Osittain markkina ohjattu malli", joka yhdistää niin uudenlaisen, moniulotteisen ihmiskäsityksen (että ihminen on enemmän kuin nykyparadigman opettama keho, jossa sielullinen ja mentaalinen elämä esitetään aivojen neuraalisina prosesseina- ts. jatkaen perinteistä, filosofista keskustelua onkon Sielu- mieli olemassa ja jotain muuta kuin fyysisiin prosesseihin palautuvaa- oman moniulotteisen Todellisuus- käsitteen ja uudenlaisen filosofiani pohjalta joka asettaa nykyparadigman kyseenalaiseksi esittäen sen vain uuden, laajemman alatapauksena). Valitettavasti ei niin paikallinen tutkimusmaailma, media, politiikka (olin mennyt myös mukaan Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen paikallisen suomenkielisen soc.dem-seuran puheenjohtajana- 84- 88) kuin elinkeinoelämäkään kommentoinut ko. töitä vaikka sainkin toisen paperin hyväksytyksi Gävlen korkeakoulun eMBA- etäopinnoissa. Viimeinen työni tässä pitkänajan projektissa on luettavissa Issuu.com- sivuilla (etsi Lasse T Laine). Yritin myös päästä ulos paikallisesta vähättelystä maailmalle, kommentoiden suomaista keskustelua mm. SOTE- uudistuksista Kauppalehdessä, yrittämällä vaikuttaa USA:n silloisen presidentin aluellepanemaa sairaanhoidon uudistusta omalla M.O.- (Management Option) projektinmaksutavalla, jota soveltamalla ns. M.O. Health Care Exchange:ssä olisi voinut ikäänkuin yhdistää demokraattisen puolueen ja republikaanien eri mallit, ottaen huomioon paikallisen kultturin erot verrattuina Eurooppalaiseen sairaanhoitoon. Panin kyseinen ehdotuksen myös Googlen ilmaisille webbisivuille, osoitteessa https://sites.google.com/site/vidorghcproject/ Koskien näin keskustelua eri työpaikkojen vähentymismuutoksesta. Mielestäni vallitsevat tutkimuksen liikkuvat vielä nykyparadigman sisällä, joiden otetta voidaan uuden, laajemman paradigman valossa laajentaa seuraavasti: 1. Arvojen muutos: Perustuen uuteen, moniulotteiseen Todellisuus- ja Ihmiskäsitykseen, uusien teorioiden valossa kehittämiini ratkaisuihin esim. yhteiskuntasuunnitelussa (NMEP- makro suunnitelumalli joka ikäänkuin vauhdittaa eri yhteiskuntasektoreiden vaikutusta toisiinsa saaden aikaan moniulotteisen, kestävän kehityksen, uudenlaisen paikallisdemokratiaan perustuvan yhteiskuntaelämän, uudenlaista rakentamista, vanhusten- ja lasten hoitoa, liikenne teknonoliaa jne), sairaanhoidossa liukuvan hinnoittelun avulla (Ruotsissa on ko. ote jo otettu käyttöön autojen verotuksessa ns. Bonus- Malus mallilla). Myöhemmin aloittamalla kustannutoiminnalla- jäätyäni eläkkeelle -90 luvun ja 20-luvun alun työttömyys vaiheen jälkeen aloittamallanin lehdenjakaja- yötyöstä (joka päivä, puolityö joulukuu 2001- helmikuuu 2017)- olen kirjassani "Röd Miljö" esittänyt myös uuden paradigman aiheuttamaa muutosta mm. maanpuolustuksessa ja opintotoiminassa, sekä- jos oma teoriani uudeksi "5 Voiman malliksi" osoittautuisi oikeksi uudella teknologialla gravitaation käytössä ns. "lentävissä autoissa", jolloin mm. NMEP- mallin soveltaminen tullee mahdolliseksi. Arvojen muutos perustuu selittämiseeni aiemmasta, uskonnollisesta ns. "karman laista" nyt tieteellisesti, jolloin Sielu- Minä jälleensyntyy uuteen kehoon omien, eettisten valintojen ja käyttäytymisen pohjalta, seilittäen näin mm. kristinuskossa esitetyn "Kultaisen säännön" tieteellisesti, ko. mentaalis- kausaali lain pohjalla. Filosofisesti uusi Todellisuus- ja Ihmiskäsitys ikäänkuin romuttaa vallitsevan absoluuttiseen ja vastakohtaisten käsitteiden avulla toimivaan ajatteluun perustuvan etiikan säännön: "Not from is to ought" (G.E. More). 2. Mentalisointi: yllämainitussa ensimmäisessä väitöskirja-versiossa- sen liitteessä esittämäni ote miten tiede elämää voitaisiin saada enemmän syntesiin perustuvaa luovuutta ja moni-tieteellisestä tutkimusta edistäväksi-; sairaalaitosten piirissä mentalisen voivan hyväksikäytöksi (mental healing, jonka on osoitettu toimivan psi- laboratoriotutkimuksissa- katso mm. William Braud: Distant Mental Influence- Its Contributions to Science, Healing and Human Interactions, Humpton Roads Publ Company, 2003). On hyvin paljon mahdollista että esim. liikenne-elämää, ja tietokoneistamista voidaan kehittää, jos voidaan luoda interaktiiviset liittymät mm. AI- ohjattujen tietokoneiden, tietokonesovellutusten ja ihmis ajattelun välillä, saaden aikaan monenlaisia, uudenlaisia palveluja. Ihmisten (Homo Sapiens) kehittyessä- jos uusi paradigma ja sen aksiomaattiseen perustamuutokseen perustuva "Todellinen Muutos" (Real Change, josta olen blogannut mm. Facebookissa ja eri blogeissani ottaen osaa mm. ruotsalaisen yhteiskunnan muutoskeskusteluun blogillani https://vidorghelps.blogspot.com/ (saamatta kuitenkaan koskaan mitään, julkista palautetta tai parempia työtehtäviä työelämässä, firmassani tai poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksia) 3. Globalisointi: Mielestäni uusi paradigma ja mm. sen moniulotteinen Ekologia- teoria saa aikaan mm. polittisesti uudenlaisia mahdollisuuksia: vertaa ehdotukseeni Sosiaalidemokratian peruskäsitysten Solidaarisuus, Ihmisarvo ja Vastuullisuus muutokseen uudella ihmiskäsitykselläni. Olen eurooppalaisissa bloggikirjoituksissa esittänyt mm. miten Euroa voitaisiin kehittää tämän uuden Ekologia teorian avulla; miten M.O- instrumenttia voisi käyttää mm. EIB- ja ECB- pankkien toiminnassa (ei odotuksiin perustuvaa finanssi-toimintaa, vaan jo saavutettujen tulosten perustuvaa, soveltamalla M.O.- instrumenttiä ns. synteettisenä derivaatta- instrumenttinä esim. Climate Change- pörsseissä, jolloin innovatiiviset yrityksen voisivat saada parempaa rahoitusta uusien innovaatioiden kehittämiseksi. Kyseinen instrumentti voisi Förmedling M.O. - firmani pohjalta saada aikaan myös uusia työpaikkoja globaalisesti eri Franchising- business toiminnoissa. Olen viimeaikoina myös alkanut ajattelun, miten kansainvälistä Covid9- pandemian aiheuttamaa taloudellista, negatiivista muutosta voitaisiin kääntään positiiviseksi, monikansalliseksi "Rauhantyön- projektiksi", kommentoimalla USA:n nykyajan presidentin ja hänen hallituksensa ehdotusta Israel- Palestina kriisin ratkaisuksi laajentamalla sitä, ottaen mukaan niin EU:n, Venäjän kuten Kiinankin mukaantulon ko. IS-PAL projekti- laajennukseen, jolloin Syrian kriisin ja nykyglobalisaation aiheuttamat negatiiviset pakolaisvirrat voitaisiin kääntää ja samalla saada aikaan uusia työpaikkoja niin ko. maiden elinkeinoelämässä, kuten paikallisella tasolla Israelissa (ehdotus on esitetty e-kirjana saitillani ja sen Ecwid- storella, https://vidorg.wordpress.com ja lenkki sen beställa- sivulta https://store6186001.ecwid.com/ - e-kirjat ovat pdf- pohjaisia ja Ecwid https- sivuilla luodun oman kontoyhtyden jälkeen maksettavissa Paypal- maksuna, jonka jälkeen Ecwid lähettää epostin ko. kirjan noutoon. Olen ym vidorg- blogeissa ja Ruotsin suurlehtien kommenteissani esittänyt myös tarpeen YK:n Turvallisuusneuvoston muutostarpeeseen uuden globalisointi- käytäntöjen mahdollistamiseksi ja diktatooristen valtioiden kriisien tukahduttamiseksi jo alkuunsa. Runoissani- käyden läpi avioeroprosessin aikana omaa elämääni ikäänkuin itseterapiana, olen myös esittänyt ajatuksia Maailman- pankin ja Kansainvälisen IMF- organisaation uudenlaisiksi lainasysteemiksi, sekä paikallisiksi yhteiskuntasopimuksiksi runossanin "Palkanantajarahasto" (Löngivarfond, muutosehdotus aiempaan keskusteluun Ruotsissa ns. Löntagar-fonder, mikä tyrmättiin elinkeinoelämän jyrkän vastustuksen vuoksi liian yksipuolisena muutoksena työmarkkinaosapuolten välillä. Ehkä uudenlainen käytäntö saisi aikaan myös uusien työpaikkojen luomista? Yhteenveto: Esitetyt, mielenkiintoiset keskustelut Kvartti 2/2020 | 25.08.2020Henrik Lönnqvist, Minna Salorinne - lehdessä perustuvat nykytieteen vallitsevaan paradigmaan ja sen filosofisen aksiomatiikan pohjalta kehitettyjen nykytieteiden keskusteluun. Jos tiede-elämä, media, polittinen-, liike- ja kulttuurielämä avautuisi demokraattiseen keskusteluun uudesta tieteiden paradigmasta- jota olen kehittänyt luovasti omin päin, ikäänkuin kääntäen yhteiskunnisesti marginalisoidun elämäni mielekkääksi toiminnaksi seuraten tieteen perusperiaatetta vapaaksi tiedon kyseenalaistamiseksi- olisivat mahdollisuudet uudenlaisen yhteiskunnalisen ja polittisen elämän luomiseen todella poikkeavat. Esitetyt uudet teoriat ja mallit perustuvat niin empiirisesti havaittuihin tieteellisiin datoihin kuin spontaaneihin ihmisten kokemuksiin- myös omiini- eri aikoina ja eri kulttuuripiireissä. Jos uusi tieteen paradigma todettaisiin pitävän, niin sen alkuunpaneman kultuurievoluution saisi aikaan mitä suuremmalla todennäköisyydellä myös uusia työpaikkoja, uudenlaisen ihmis- ja todellisuuskäsitykseen ja niiden perusteella luotujen uusien teknologioiden ja arvojen välityksellä. Tieteen historiassa on mm. Thomas Kuhn esittänyt, miten ko. paradigma- konflikti saadaan ratkaistua uusien sukupolvien myötä. Mutta jotta ko. globaalisen kulttuurin pohjalla oleva muutos saataisiin aikaan, sen on saatava alku myönteiseen prosessiin, julkisesti, eikä marginalisoitava yksityishenkilön kummalliseksi elämäksi. Näin ollen käsitän myös Covid19- pandemian ikäänkuin moniulotteisen, jatkuvan Elämän- prosessin antamaksi palautteeksi, kun argumentointiin perustuva, demokraattinen muutosehdotus on painettu syrjään ja estetty vaikuttamasta Elämän aksioomien mukaan: Yhtenäisyys, Kehitys ja Jatkuvuus. Myös jo ravisuttava Climate Change tulipaloineen, myrskyineen, tulvineen, veden puutteeseen, ja eri eläinlajien sukupuuttokuolemiseen saanee pidemmällä tähtäimellä myös ihmisten (Homo Sapiens) jos ei sukupuuttoon kuolemiseen niin yleiseen marginalisoitumiseen, jolloin myös keskustelu eri työpaikoista palautuu keskusteluun siitä filosofisesta pohjasta mille tämä maailma on rakennettu nykyisessä sivilisaatiossa. Lasse T Laine filosofi- yhteiskuntatieteilijä, yrittäjä, kirjailija Uppsala, Ruotsi

Kommentoi

Lehdessä: