Helsinki
  • Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Olli Turunen.

Artikkeli |  13.09.2016Vesa Keskinen

Tyytyväisyys asuinalueeseen syntyy turvallisuudesta ja naapurisuhteista

Helsingin turvallisuustutkimuksessa kysyttiin kaupunkilaisilta, kuinka tyytyväisiä he ovat omaan asuinalueeseensa, sekä sitä, paljonko he pitävät yhteyttä naapureihin ja tuttuihin.

Valtaosa helsinkiläisistä on tyytyväisiä omaan asuinalueeseensa. Vain pieni osa on tyytymättömiä. Erittäin tyytyväisiä on ollut kaikilla turvallisuuskyselyn tutkimuskierroksilla hieman vähemmän kuin tyytyväisiä. Turvallisuuskyselyjä on toteutettu kolmen vuoden välein vuodesta 2003 lähtien. Helsingin vieraskieliset eivät ole aivan yhtä tyytyväisiä asuinalueeseensa kuin kantaväestö (Taulukko 1).

Alueella asumisaika lisää kaikissa ikäryhmissä tyytyväisyyttä asuinalueeseen. Tätä voi pitää loogisena tuloksena: jos oma asuinalue ei miellytä, sieltä luultavasti pyritäänkin pääsemään ennen pitkää pois.

Erittäin tyytyväisten osuus vaihtelee huomattavasti Helsingin peruspiirien välillä. Tällä mittarilla nähdään asuinalueiden eroja selvemmin kuin katsomalla ylipäänsä tyytyväisiä, joita oli vastaajista yli 90 % (”melko tyytyväinen” tai ”erittäin tyytyväinen").

Molemmat tarkastelunäkökulmat kertovat, että helsinkiläisten tyytyväisyys omaan asuinalueeseen on vuosien varrella yhdenmukaistunut, eli hajonta on pienentynyt. Tätä hajontaa Helsingin eri peruspiirien välillä kuvataan taulukossa 2. Etenkin vuoden 2015 tulokset ovat aiempaa tasaisempia.

Alueiden väliset tyytyväisyyserot heijastavat turvattomuustasojen eroja

Tyytyväisyys omaan asuinalueeseen on vahvasti yhteydessä turvattomuuskokemusten yleisyyteen. Omaan asuinalueeseensa erittäin tyytyväisiä oli vastaajista 46 prosenttia, ja heistä seitsemän prosenttia koki asuinalueensa viikonloppuiltaisin turvattomaksi. Toisessa ääripäässä asuinalueeseensa melko ja erittäin tyytymättömistä – joita toki oli pieni joukko, 161 vastaajaa – 66 prosenttia koki ilta-aikaista turvattomuutta (”melko turvaton” tai ”turvaton”).

Seuraava karttaesitys havainnollistaa, miten tyytyväisiä omaan asuinalueeseen on oltu eri peruspiireissä vuosina 2006, 2009, 2012 ja 2015. Mukana ovat ne vastaajat, jotka ovat valinneet kyselyssä vaihtoehdon ”erittäin tyytyväinen”. Kun keskitytään vain vuosiin 2012 ja 2015, voidaan havaita, että omaan kaupunginosaansa erittäin tyytyväisten osuus on kasvanut eniten Myllypurossa (20 prosenttiyksikköä), Alppiharjussa (17 %-yks.), Pukinmäessä (13 %-yks.) ja Mellunkylässä (12 %-yks.). Eniten vähennystä on tapahtunut Malmilla (–15 %-yks.), Kampinmalmissa (–14 %-yks.) ja Länsi-Pakilassa (–8 %-yks.).

Klikkaa tästä päästäksesi interaktiiviseen karttaan. Kartta: Faris Alsuhail

Osin nämä muutokset tyytyväisyydessä kuvaavat samaa asiaa, jota on käsitelty aiemmassa, turvattomuuskokemusten alueellisia eroja esittelevässä artikkelissa.  Malmin ja Kampinmalmin peruspiireissä turvattomuutta kokevien osuus on kasvanut vuodesta 2012 vuoteen 2015, ja vastaavasti näissä peruspiireissä siis tyytyväisten osuus on laskenut runsaasti. Se, että Länsi-Pakila on puolestaan pudonnut ”huipputyytyväisten” luokasta astetta alemmaksi, on poikkeus edellä mainitusta havainnosta. Länsi-Pakilassa tyytyväisyyden vähentyminen ei selity turvattomuuskokemusten lisääntymisellä.

Naapurikontaktit ja viihtyminen asuinalueella liittyvät yhteen

Helsinkiläisistä noin joka toinen juttelee naapureidensa kanssa viikoittain. Vieraskielisistä näin tekee kuitenkin vain joka neljäs. Tuttavien luona helsinkiläisistä vierailee viikoittain noin joka kolmas, vieraskielisistäkin lähes yhtä moni (29 prosenttia).

Naisilla on miehiä jonkin verran enemmän naapurikontakteja. Pari- ja rivitaloissa asuvista kolme neljästä (72 %) juttelee viikoittain naapureidensa kanssa. Omakotitalossa asuvista näin tekee kaksi kolmesta (66 %), mutta kerrostaloissa asuvista enää vajaa puolet (43 %). Taulukosta 3 havaitaan lisäksi, että talouksissa, joissa on lapsia, yhteydenpito naapureihin on tiiviimpää kuin muilla.

Naapurikontaktit yleistyvät iän myötä, mutta vierailut tuttavien luona vähenevät. Ikä kasvattaa todennäköisyyttä pitkään asumisaikaan samalla alueella ja tämä lisää luonnollisesti naapureihin tutustumista.

Kuvio 1. Viikoittainen tuttavilla vierailu ja naapureiden kanssa juttelu ikäryhmittäin (N=3954).

Naapurikontaktien määrä ja viihtyvyys omalla asuinalueella liittyvät vahvasti yhteen (korrelaatio .759), mutta turvallisuuden kokeminen alueilla ei liity suoraviivaisesti näihin asioihin (juttelee naapureiden kanssa*turvattomuus=.118, yhteishenki*turvattomuus=.152).

Kuviosta 2 käy ilmi, missä Helsingin peruspiireissä naapurikontaktit ja tuttavien luona vierailu on yleistä ja missä harvinaisempaa. Edellä esitetyt havainnot Helsingin peruspiirien väestörakenteesta ja asuntokannasta selittävät pitkälti näitä alue-eroja.

Kuvio 2. Naapureiden kanssa viikoittainen juttelu ja viikoittainen vierailu tuttavilla (N=3957).

Kantakaupungissa vieraillaan eniten tuttavilla. Vuosaaressa ja Latokartanossa asuu paljon nuorta väkeä ja lapsiperheitä, mutta siellä vieraillaan vähän tuttavilla. Ehkä lapsiperheet eivät ehdi vierailla niin paljon tuttavilla kuin yksin asuvat ja lapsettomat, tai he tapaavat tuttavia muualla.

Voidaan myös pohtia, miten hyvin ”tuttavien luona vierailu” kuvaa ihmisten sosiaalista elämää tänä päivänä. Etenkin nuorten keskuudessa on yleistynyt tapa tavata tuttavia jossain muualla kuin kotona, kuten kahvilassa, puistossa tai urheilemassa.

* * * * * * * * *

Helsingin turvallisuustutkimuksen 2015 tuloksiin perustuvia artikkeleita julkaistaan Kvartti-verkkolehdessä pitkin vuotta. Artikkelit löytyvät kootusti tältä sivulta. Tutkimusraportti aiheesta valmistuu vuoden 2016 lopulla.

Lisätietoa tutkimuksesta:

Tutkija Vesa Keskinen, Helsingin kaupungin tietokeskus, sähköposti: vesa.keskinen(at)hel.fi

Asiantuntija Eija Laihinen, Helsingin kaupunginkanslia, Turvallisuus- ja valmiusyksikkö: sähköposti: eija.laihinen(at)hel.fi.

Kommentoi