Helsinki
  • Kuva: Helsingin kaupunki / MyHelsinki.

Artikkeli |  18.08.2021Suvi Määttä

Viikoittainen harrastus on helsinkiläislapsilla yhteydessä parempaan mielen hyvinvointiin

Helsinkiläislapset, joilla on viikoittainen harrastus, kokevat muita harvemmin yksinäisyyttä, koulustressiä, nukkumisvaikeuksia, mieliala-ailahteluita ja koulukiusaamista.

Lasten harrastukset ovat olleet ajankohtainen teema viime aikoina. Helsingissä ja monissa muissa kunnissa on parhaillaan käynnissä Harrastamisen Suomen malli, jonka päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen (OKM 2021). Helsingin kaupungilla on myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) tavoitteena vuonna 2021 lisätä lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. 

Vaikka säännöllisten harrastusten merkitystä perustellaan usein hyvinvoinnin näkökulmasta, on harvemmin tutkittu varsinkaan lasten osalta tarkemmin, miten harrastuneisuus on yhteydessä hyvinvointiin. Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn koko maan tulosten perusteella viikoittain harrastavat yläkoululaiset kokivat elämänhallintansa paremmaksi ja olivat tyytyväisempiä elämäänsä. Heillä esiintyi vähemmän päivittäistä oireilua, ylipainoisuutta ja humalahakuista juomista. Harrastavat nuoret kokivat myös harvemmin ahdistuneisuutta, yksinäisyyttä ja uupumusasteista väsymistä koulutyössä verrattuna nuoriin, jotka harrastivat harvemmin. (Halme ym. 2018). Halmeen ym. yhteenvedossa ei kuitenkaan tarkasteltu alakouluikäisiä lapsia ja heidän harrastuneisuutensa yhteyttä hyvinvointiin. 

Hyvinvoinnin ja harrastuneisuuden välisten yhteyksien tutkiminen on tärkeää myös ennaltaehkäisevästä, hyvinvointia edistävästä näkökulmasta. Esimerkiksi yksinäisyys ja mielialaan liittyvät haasteet ovat yleistyneet helsinkiläislapsilla viime vuosina (Määttä 2019). Jos säännölliset harrastukset vähentävät todennäköisyyttä kokea esimerkiksi yksinäisyyttä tai mieliala-ailahteluita, harrastuksien takaamisella kaikille lapsille voi olla näin ennaltaehkäisevää, hyvinvointia edistävää merkitystä. Tässä kirjoituksessa on tavoitteena tutkia harrastuneisuuden yhteyttä useaan lasten hyvinvointia kuvaavaan tekijään. Kirjoituksessa käytetään aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2019 toteuttamaa Kouluterveyskyselyä ja siihen osallistuneiden Helsingissä koulua käyvien neljäs- ja viidesluokkalaisten vastauksia.  Myöhemmin kirjoituksessa vastanneisiin viitataan lapsina.  

Kouluterveyskyselyssä harrastusta kysyttiin kysymyksellä ”Kuinka usein harrastat jotain?”, ja kysymyksen vastausvaihtoehdot vaihtelivat 6–7 päivänä viikossa harrastamisesta harvemmin harrastamiseen. Tässä kirjoituksessa alkuperäiset vastausvaihtoehdot on luokiteltu niin, että vähintään kerran viikossa harrastavia (90,9 % vastaajista, n=8128) verrataan muihin. Hyvinvointia lähestyttiin tässä artikkelissa useamman indikaattorin näkökulmasta sisältäen mielen hyvinvointia, sosiaalisia suhteita, terveyttä ja kouluviihtyvyyttä (ks. tarkemmat indikaattorit taulukosta 1). Tässä kirjoituksessa jokainen hyvinvointia kuvaava tekijä on luokiteltu kaksiarvoiseksi (esim. yksinäisyyttä usein kokevat versus muut; koulukiusatut versus muut). Luokittelu pohjautuu THL:n tekemiin kriteereihin.   

Viikoittain harrastavilla hyvinvointi paremmalla tolalla 

Ensimmäisessä analyysivaiheessa tarkasteltiin, esiintyykö viikoittain harrastavien ja harvemmin harrastavien lasten välillä eroja eri hyvinvointia kuvaavien tekijöiden suhteen.  Tämän vaiheen tulokset ovat nähtävissä kuviossa 1. Tilastollinen merkitsevyys pohjautuu 95 % luottamusvälien tarkasteluun. Kaikkien muiden hyvinvointi-indikaattoreiden paitsi ”ei hyviä kavereita” -vastauksen osalta esiintyi tilastollisesti merkitseviä eroja viikoittain harrastavien ja muiden lasten välillä. Toisin sanoen lapset, joilla on viikoittainen harrastus, tuntevat itsensä harvemmin yksinäiseksi, potevat harvemmin mielialaan liittyviä ongelmia tai koulustressiä, ovat harvemmin koulukiusattuina, kokevat harvemmin terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi ja heillä esiintyy harvemmin nukahtamisvaikeuksia. Toisessa helsinkiläislasten harrastuksiin keskittyneessä kirjoituksessa havaittiin harrastuneisuudessa eroja sukupuolen, asuinalueen, asumismuodon ja syntyperän mukaan. Niinpä tässä kirjoituksessa ja analyysien toisessa vaiheessa halutaan vielä selvittää, säilyvätkö ensimmäisessä analyysivaiheessa havaitut yhteydet, kun edellä mainitut tekijät on otettu huomioon analyyseissa.   

 

Toisessa vaiheessa tehtiin yksityiskohtaisempia tarkasteluja logististen regressioanalyysien avulla. Logistisen regressioanalyysin tulokset esitetään ristitaulukkosuhteina (odds ratio, OR) eli selitettävän muuttujan arvot rajoittuvat kahteen vaihtoehtoon (esim. usein itsensä yksinäiseksi tuntevat/muut). Analyysilla ennustetaan, millä todennäköisyydellä tarkasteltavana oleva asia tapahtuu. Esimerkiksi tarkastellaan sitä, millä todennäköisyydellä lapset, joilla on jokin viikoittainen harrastus, tuntevat itsensä yksinäiseksi usein verrattuna lapsiin, joilla ei ole viikoittaista harrastusta. Analyyseihin mallissa vakioitiin sukupuolella, syntyperällä, asuinalueella ja asumismuodolla. Vakiointi tarkoittaa sitä, että tarkastellaan, säilyvätkö harrastuneisuuden ja hyvinvointia kuvaavien tekijöiden yhteydet, kun vertailtavat henkilöt ovat muilta vakioiduilta ominaisuuksiltaan samankaltaisia keskenään. Jos OR-luku on pienempi kuin yksi, todennäköisyys kokea yksinäisyyttä on pienempi viikoittain harrastavilla kuin muilla lapsilla. Myös tässä vaiheessa tilastollinen merkitsevyys pohjautuu 95 % luottamusvälien tarkasteluun.  Tämän vaiheen tulokset on esitelty taulukossa 1. 

Viikoittainen harrastus on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kaikkiin muihin hyvinvointia kuvaaviin tekijöiden paitsi kavereiden puutteeseen, myös kun vakioidut tekijät on otettu huomioon. Lapset, joilla on viikoittainen harrastus, kokevat harvemmin itsensä yksinäiseksi kuin muilta vakioiduilta ominaisuuksiltaan samankaltaiset lapset, joilla ei ole viikoittaista harrastusta. Viikoittaisen harrastuksen omaavat lapset kokevat vähemmän todennäköisemmin mielialaan liittyviä ailahteluita verrattuna lapsiin, joilla ei ole viikoittaista harrastusta. Harrastuneisuus ei siis ole yhteydessä kavereiden puutteeseen. 

Harrastuneisuus on yhteydessä eri kouluviihtyvyyttä kuvaaviin indikaattoreihin. Toisin sanoen lapset, joilla on viikoittainen harrastus, potevat vähemmän todennäköisesti koulustressiä verrattuna lapsiin, joilla ei ole viikoittaista harrastusta.  On myös vähemmän todennäköistä, että viikoittain harrastavat lapset kokevat koulukiusaamista verrattuna lapsiin, joilla ei ole viikoittaista harrastusta.  Näiden tekijöiden lisäksi harrastuneisuus on yhteydessä myös koettuun terveyteen ja nukkumisvaikeuksiin (eli ”usein vaikeuksia nukahtaa tai heräilemisiä öisin”). Lapset, joilla on viikoittainen harrastus, kokevat harvemmin terveytensä korkeintaan kohtalaiseksi tai heikoksi kuin lapset, joilla ei ole viikoittaista harrastusta. Viikoittain harrastavilla lapsilla on harvemmin nukkumisvaikeuksia kuin lapsilla, jotka eivät harrasta viikoittain. 

Viikoittainen harrastus vaalii hyvinvointia monipuolisesti 

Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu helsinkiläislasten harrastuneisuuden yhteyttä useaan eri hyvinvointia kuvaavan tekijään. Tiivistäen voidaan todeta, että viikoittain harrastavilla lapsilla on harvemmin yksinäisyyden, koulustressin, nukkumisvaikeuksien, mieliala-ailahtelujen, koulukiusaamisen tai heikon terveydentilan kokemuksia kuin taustaominaisuuksiltaan samankaltaisilla lapsilla, joilla ei ole viikoittaista harrastusta. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat siis osin aiemman Kouluterveyskysely-aineistosta tehdyn tutkimuksen löydöksiä yläkoululaisten harrastuneisuuden ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä (Halme ym. 2018), mutta myös tuottavat ainutlaatuista tietoa samasta teemasta keskittymällä alakoululaisiin sekä huomioimalla harrastuneisuuden yhteydet kouluviihtyvyyteen tai nukkumisvaikeuksiin. 

Kyseessä on poikkileikkausasetelma, joten tässä kirjoituksessa on voitu tarkastella harrastuneisuuden ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä, mutta ei tarkemmin kyseisten tekijöiden välisiä syy-seuraussuhteita. Näin ollen yhteydet voivat kulkea myös toiseen suuntaan. Voi olla, että lapsi on kokenut itsensä yksinäiseksi ja tämän seurauksena hänellä ei ole viikoittaista harrastusta. Voi myös olla, että lapsella ei ole ollut harrastusta, mikä on johtanut yksinäisyyden kokemukseen. Riippumatta syy-seuraussuhteista artikkelin perusteella voidaan todeta, että säännöllisten harrastusten takaaminen lapsille on yhteydessä monipuolisesti lasten hyvinvointiin. Vaikka tässä artikkelissa tutkittiin harrastuneisuuden yhteyttä lukuisiin hyvinvointitekijöihin, voi olla olemassa myös muita harrastuneisuuteen yhteydessä olevia hyvinvointitekijöitä tai taustatekijöitä, joita ei huomioitu analyyseissa. Tällaiset muut mahdolliset tekijät saattavat liittyä esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin, mielen hyvinvointiin (ei pahoinvointiin) tai perheen taloudelliseen tilanteeseen. 

Kouluterveyskyselyn kysymyksenasettelun takia ei voida määrittää tarkemmin, mitä vapaa-ajanviettotapoja lapset kokevat harrastuksina, tai miten laaja kirjo erilaisia harrastuksia lapsilla mahdollisesti on. Talven 2020–2021 aikana toteutettujen koululaiskyselyiden perusteella helsinkiläisten alakoululaisten kiinnostavimmat harrastukset vaihtelivat hyvin laaja-alaisesti esimerkiksi parkourista metsästykseen, ruuanvalmistuksesta sirkukseen tai soittamisesta erilaisiin liikuntaharrastuksiin (OKM 2021). Harrastus määritetään säännölliseksi toteutetuksi vapaa-ajan toiminnaksi, mikä yleensä tuottaa mielihyvää tekijälle. Määritelmä siis sisältää sekä yksin että ryhmässä harrastamisen, tai ohjatusti ja omatoimisesti harrastamisen. On kuitenkin mainittava, että usein lapset ja nuoret tulkitsevat harrastusten tarkoittavan ohjattua tai ryhmässä tapahtuvaa toimintaa. (Merikivi ym. 2016) 

Tulevissa tutkimuksissa olisikin mielenkiintoista selvittää, näyttäytyvätkö tässä kirjoituksessa löydetyt yhteydet samanlaisina, jos tarkastelun kohteena ovat yksittäiset harrastusmuodot. Varsinkin liikuntaharrastuksen hyvinvointivaikutuksista on paljon tutkimustietoa, mutta muiden harrastusmuotojen osalta vähemmän. On myös mainittava, että yksittäisillä harrastuksilla voi olla kielteisiäkin hyvinvointivaikutuksia. Esimerkiksi liiallinen mobiililaitteiden käyttö varsinkin ilta-aikaan voi haitata nukahtamista iltaisin ja sekoittaa unirytmiä (esim. Hysing 2015). Harrastusten parissa esiintyy myös kiusaamista. Lähes kolmannes lapsista ja nuorista on kokenut joskus tai usein liikuntaharrastuksessa kiusaamista, syrjintää tai muuta epäasiallista käytöstä. (Hakanen ym. 2018). Toisaalta voidaan pohtia tarkemmin harrastuksen määritelmää: onko harrastuksen laadusta, useudesta tai tyypistä riippumatta tärkeämpää se, että vapaa-ajantoiminto tuottaa mielihyvää tekijälle ja näin edistää myös lapsen hyvinvointia monipuolisesti? Tämän kirjoituksen keskeisenä johtopäätöksenä onkin, että säännöllinen harrastus vaalii lasten hyvinvointia monipuolisesti.  

Suvi Määttä toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. 

Lähteet:

Hakanen, T. Myllyniemi, S. & Salasuo, M. (toim.) (2019). Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:2. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja nro 61.

Halme, N. Hedman,L. Ikonen, R. & Rajala,R. (2018). Lasten ja nuorten hyvinvointi 2017. Kouluterveyskyselyn tuloksia. Työpaperi 15/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Hysing M, Pallesen S, Stormark KM, ym. (2015). Sleep and use of electronic devices in adolescence: results from a large population-based study. BMJ Open 2015;5:e006748. doi: 10.1136/bmjopen-2014-006748

Merikivi, J. Myllyniemi, S. & Salasuo, M. (toim.) (2016). Media hanskassa. Lasten ja nuorten vapaaaikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/media_hanskassa.pdf

Määttä, S. (2019). Kouluterveyskysely 2019 – katsaus Helsingin tuloksiin. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot. Tilastoja 2019: 13. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2021). Harrastamisen Suomen malli. https://minedu.fi/suomen-malli

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2021). Koululaiskyselyn 2020 tulokset. https://minedu.fi/suomen-malli

Kommentoi