Helsinki

Ympäristötietoisuus on hyvällä tasolla, mutta asenteet eivät aina heijastu käyttäytymiseen

Kaupungit ovat ottaneet aktiivisen roolin globaaleihin ympäristöongelmiin ja ilmastonmuutokseen vaikuttamisessa, ja niinpä myös kaupunkilaisten mielipiteillä sekä kulutustottumuksilla ja -valinnoilla on tärkeä osansa kaupunkien ohjatessa toimintaansa ympäristöä säästävään suuntaan. Helsingissä ja Vantaalla tehdyn ympäristöasennetutkimuksen mukaan ympäristömyönteiset asenteet ovat yleisiä ja maksuhaluakin ympäristön hyväksi löytyisi, mutta nämä asenteet näkyvät kaupunkilaisten arkipäivän valinnoissa vaihtelevasti.

Viime vuonna toteutettiin Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhteinen kyselytutkimus kaupunkilaisten ympäristöasenteista ja -käyttäytymisestä. Aineisto koottiin laajalla aikuisväestölle suunnatulla asukaskyselyllä (N=1 560). Tutkimuksessa selvitettiin mm. ympäristöasenteita ja ympäristökäyttäytymistä sekä näiden kytköksiä. Tässä artikkelissa esitellään sen joitakin tuloksia. Tarkastelussa ovat etenkin ilmastonmuutosta koskevat asenteet sekä jotkin ympäristökäyttäytymisen puolet: kodin energiansäästö, uuden tavaran oston välttäminen sekä ruokaan liittyvät valinnat. Laajemmin hankkeen tuloksia on esitelty vastikään julkaistussa raportissa (Hirvonen & Vanhatalo 2018).

Ympäristöasennekyselyillä on sekä Helsingissä että Vantaalla pitkät perinteet. Edellisen kerran vastaava kysely toteutettiin Vantaalla 2009 (Kristiansson 2011) ja Helsingissä 2011 (Hakkarainen & Koskinen 2011). Lisäksi hyödyllisenä vertailu- ja viiteaineistona tämänkertaiselle kyselylle oli vuonna 2001 koko Helsingin seudulta kerätty kyselyaineisto (Heikkinen ym. 2004). Tämän artikkelin tarkasteluissa ovat mukana sekä helsinkiläiset että vantaalaiset ympäristöasennekyselyn vastaajat.

Yleinen tietoisuus ilmastonmuutoksesta hyvällä tasolla

Ympäristökysymykset ovat näkyvästi esillä Helsingin ja Vantaan kaupunkien strategioissa ja suunnitelmissa. Esimerkiksi hiilineutraaliuden saavuttaminen varsin nopeaan tahtiin on molempien kaupunkien tavoitteissa. Asukkaiden ympäristöasenteilla on tärkeä rooli näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Kyselylomakkeessa oli joukko väittämiä, joilla kartoitettiin yleisiä ympäristöasenteita, kuten huolestuneisuutta ilmaston¬muutoksesta ja muista ympäristöongelmista, käsityksiä ympäristön ja talouskasvun suhteesta sekä oman vastuun tiedostamista ja uhraushalua ympäristön hyväksi.

Maapallon liikakansoitus huoletti vastaajia erittäin yleisesti (Kuvio 1). Kolme neljästä yhtyi ainakin jossain määrin väittämään ”lähestymme ihmismäärän rajaa, jota maapallo ei pysty kantamaan” ja vain 14 prosenttia oli eri mieltä. Toinen väittämä punnitsi ympäristöä ja talouskasvua arvoina – kumpaa tulisi painottaa enemmän, jos nämä joutuvat vastakkain? Selvä enemmistö vastaajista – noin neljä viidestä – painottaisi tällöin vastausten mukaan ympäristöä. Vain 8 prosenttia oli eri mieltä eli ilmeisesti priorisoisivat talouskasvua ja 14 prosenttia ei ottanut lainkaan kantaa. Lähes yhtä moni kuitenkin katsoi, että ympäristönsuojelu ja talouskasvu ovat mahdollisia samanaikaisesti. Yleisimmin tämän väittämän kannalla olivat nuoret vastaajat. Kun tämän tuloksen yhdistää aiempiin tutkimuksiin, niin voidaan summata, että pitkällä aikavälillä näin ajattelevien osuus on kasvanut niin Helsingin seudulla (Heikkinen ym. 2004) kuin valtakunnallisestikin (Toivonen 2013). Mahdollinen tulkinta tälle on, että talouskasvun ei ymmärretä samassa määrin kuin ennen kasvattavan väistämättä aineellista tai ainakaan uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta. Kasvua voisi tapahtua myös kierrätys- ja kiertotalouden vahvistumisen kautta.

Huolestuneisuus isoista globaaleista ympäristöongelmista oli vastaajakunnassa yleistä (Kuvio 2). Ilmaston-muutoksesta oli lähes puolet ”erittäin huolestuneita” ja kolmannes ”melko huolestuneita” – yhteensä 80 prosenttia. Niitä, jotka eivät olleet lainkaan siitä huolestuneita, oli vain muutama prosentti. Tämä ei kuitenkaan ole uusi ilmiö, vaan huolestuneisuus oli tällä tasolla jo vuonna 2001 toteutetussa Helsingin seudun asukaskyselyssä (Heikkinen ym. 2004). Samaa tasoa oli huolestuneisuus metsäkadosta ja lajien sukupuutoista. Nämä kolme ongelmaa kytkeytyvätkin läheisesti toisiinsa.

Useista ilmastonmuutosta koskevista kysymyksistä muodostui vastaajakunnassa selkeä yleinen mielipide (Kuvio 3). Ensinnäkin sen katsottiin johtuvan ihmisen toiminnasta, toiseksi sen vaikutukset koettiin pääosin kielteisiksi ja kolmanneksi koettiin, että omilla teoilla on merkitystä sen torjunnassa. Selvä enemmistö, noin kaksi kolmesta, olisi vastausten mukaan myös valmis tekemään omakohtaisia taloudellisia uhrauksia verojen tai maksujen muodossa, jos ne ”korvamerkittäisiin” ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vajaa viidennes vastasi tähän kielteisesti ja suunnilleen yhtä moni ei ottanut kantaa.

Aineistoon muodostettiin yhdistetty asennemittari, joka nimettiin ”ilmastonmuutostietoisuudeksi”. Tämä summamuuttuja sisälsi neljä edellä mainittua väittämää sekä kysymyksen ilmastonmuutoshuolesta. Mittarin reliabiliteetti oli hyvä (Cronbachin alpha = 0,77). Tämä – samoin kuin muut aineistosta muodostetut mittarit – skaalattiin vaihtelemaan välillä 0–10: mitä suurempi arvo sitä korkeampi ilmastonmuutos¬tietoisuus. Tuonnempana käytetään tätä mittaria selittäjänä, kun tutkitaan asenteiden ja käyttäytymisen yhteyksiä.

Asumisen energiansäästössä kunnostautuu varsinkin vanhempi väki

Ympäristökäyttäytymisestä tiedusteltiin kyselyssä ensinnäkin joitakin asioita asumisen energiansäästöstä. Toiseksi kartoitettiin, kuinka yleistä on kierrätys- ja jakamistalouden eri muotojen harjoittaminen.
Jotkin energiansäästötavat olivat ilahduttavan yleisiä: lähes kaikki vastasivat sammuttavansa yleensä turhat valot, käyttävänsä energiansäästölamppuja sekä pyörittävänsä pyykkikoneet täysinä. Ilmeisesti näiden merkitys energiansäästössä tunnetaan yleisesti. Ne ovat myös melko helppoja arkipäivän valintoja, joita jokaisen on suhteellisen vaivatonta tehdä.

Sen sijaan joissakin kodin energiansäästön asioissa syntyi enemmän hajontaa (Kuvio 4). Tällaisia olivat laitteiden sähkönkulutuksen huomiointi niitä ostettaessa sekä asunnon lämpötilan ja sähkönkulutuksen aktiivinen seuraaminen. Karkeasti ottaen kaksi kolmesta vastaajasta harjoitti näitä vähintään ”silloin tällöin”. Nämä kolme kohtaa myös korreloivat keskenään selvästi, joten niistä muodostettiin ”kodin energiansäästön intensiivisyys” -summamuuttuja. Talotyyppi selitti melko vahvasti tämän mittarin saamia arvoja: etenkin omakotitalo¬asukkaat panostivat tällaiseen kodin energiankulutuksen tarkkailuun ja siihen vaikuttamiseen. Se ei olekaan yllättävää, koska omakotitaloissa energiavalinnat ovat selvemmin asukkaan omissa käsissä, kustannukset kohdistuvat suoraan asukkaalle ja lisäksi usein suuri asuinpinta-ala luo painetta hillitä kuluja. Vielä vahvemmin selitti kuitenkin asukkaan ikä: mitä vanhempi vastaaja, sen tietoisemmin hän toimi asumisen energiankäytön minimoinnin puolesta. Ikä selitti tätä asiaa selvästi senkin jälkeen, kun talotyyppi oli vakioitu.

Toinen ympäristökäyttäytymiseen liittyvä summamuuttuja muodostettiin seuraavista kohdista: ”Suosin tavaroiden lainaamista tai vuokraamista omistamisen sijaan” sekä ”Hankkiessani hyödykkeen valitsen uuden tavaran sijasta käytetyn”. Runsas puolet vastaajista harjoitti näitä vähintään ”silloin tällöin”. Nimesimme mittarin ”uuden tavaran oston välttämiseksi”. Sen voi katsoa heijastavan jakamis- ja kierrätystalouden ajatusta.
Oli odotettavissa, että tulotaso oli melko vahva selittäjä tämän mittarin saamille arvoille: pienituloiset välttivät uuden tavaran ostoa useammin kuin hyvätuloiset. Vähemmän itsestään selvä tulos oli, että tulotason vakioinnin jälkeenkin mittarin arvoja selittivät ikä ja koulutustaso: nuoret ja korkeammin koulutetut olivat alttiimpia näille kierrätys- ja jakamistalouden muodoille. Aiemmin on Helsingistä saatu samansuuntaisia tuloksia koskien yhtä jakamis- ja kierrätystalouden muotoa, kuluttajien välistä vertaiskauppaa: se oli nimittäin suosituinta nuorten aikuisten ja korkeakoulutettujen keskuudessa, kun taas eläkeikäiset ja vähemmän koulutetut suhtautuivat siihen varauksellisimmin (Lindblom & Mustonen 2016).

Verrattaessa vuonna 2001 Helsingin seudulla toteutettuun kyselyyn (Kuvio 5) havaitaan, että etenkin nuoret, alle 40-vuotiaat vastaajat ilmoittivat välttävänsä uuden tavaran ostoa yleisemmin kuin vastaavat ikäryhmät aiemmassa kyselyssä (Heikkinen ym. 2004). Yli 50-vuotiailla ero ajankohtien välillä oli pikemminkin päinvastainen. Tämä viittaa sukupolvitulkintaan: jakamis- ja kierrätystalouden idea on voittanut alaa etenkin nuoren sukupolven keskuudessa.

Kiinnostava tulos oli, että nämä kaksi mittaria – kodin energiansäästö ja uuden tavaran oston välttäminen –  korreloivat keskenään vain erittäin heikosti (r=0,12). Nämä ympäristökäyttäytymisen puolet olivat siis itsenäisiä ulottuvuuksia eivätkä kasautuneet samoille henkilöille.

Kasvisruuan suosiminen yleistynyt nuorilla sukupolvilla

Yksi osa ympäristökäyttäytymistä ovat ruokaan liittyvät valinnat. Kysyimme, missä määrin vastaaja kiinnittää huomiota ruokahävikin minimointiin sekä suosii lähiruokaa tai kasvisruokaa. Kaikilla näillä on merkitystä kasvihuonepäästöjen vähentämisen kannalta (Häkkinen & Kangas 2012). Hävikkiruuan välttäminen oli vastaajakunnassa kaikkein tavallisin ruokaan liittyvä ympäristöteko. Neljä viidestä vastaajasta (80 %) ilmoitti suunnittelevansa ruokaostokset vähintään ”melko usein” siten, että ei tule hävikkiä. Vähintään ”melko usein” suosi kasvisruokaa 36 % ja lähiruokaa 30 % vastaajista.

Kasvisruuan suosiminen oli selvästi yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa. Vähintään ”melko usein” suosi kasvisruokaa noin puolet (48 %) naisista mutta vain viidennes (20 %) miehistä. Kasvisruuan suosimista selitti myös koulutustaso. Mitä korkeampi koulutus sitä todennäköisemmin suosi kasvisruokaa. Vähintään ”melko usein” suosi kasvisruokaa 45 prosenttia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista, kun ainoastaan perusasteen suorittaneista osuus oli 25 prosenttia.

Kasvisruuan suosimisen kohdalla näyttäisi sukupolvien välillä vallitsevan eroja (Kuvio 6): kasvissyöntiä suosi tämän päivän alle 40-vuotiaista selvästi useampi kuin saman ikäisistä vuonna 2001. Vaikka tällä kertaa kyselyn kohdealue ei ollut aivan sama kuin aiemmassa kyselyssä, ero oli niin selvä, että tämän johtopäätöksen voi tehdä. Uudessa aineistossa kasvissyönti harvinaistui iän myötä aina 50–59 ikävuoteen asti, mutta yli 60-vuotiailla se kääntyi taas hienoiseen nousuun. Vuonna 2001 riippuvuus iästä oli aivan erilainen: tuolloin 30 ikävuodesta lähtien kasvissyönti yleistyi johdonmukaisesti iän myötä.

Ilmastonmuutostietoisuus valintojen selittäjänä

Entä minkälainen oli asenteiden ja käyttäytymisen suhde? Missä määrin ympäristömyönteiset asenteet realisoituvat ympäristöystävällisinä valintoina? Tämän tyyppisestä kyselyaineistosta ei pystytä varsinaisesti todistamaan syy-seuraussuhteita, mutta tilastollisen riippuvuuden kautta voidaan kuitenkin tutkia asenteiden ja käyttäytymisen vastaavuutta. Korrelaatiokerroin on yksi riippuvuuden vahvuutta kuvaava tunnusluku. Ilmastonmuutostietoisuuden korrelaatio r kodin energiansäästön intensiivisyyden kanssa oli varsin vaatimaton, vain 0,11. Uuden tavaran oston välttämisen kanssa korrelaatio oli hieman korkeampi (r=0,25), mutta ei siis kovin korkea sekään.

Samansuuntaisen tuloksen antoi riippuvuuksien graafinen tarkastelu (Kuvio 7): ne ovat positiivisia mutta heikkoja. Tutkimuksen aiemmassa vaiheessa osoitettiin regressioanalyysien avulla, että ilmastonmuutostietoisuudelle jäi vähän selitysvoimaa kummakin mittarin arvoihin senkin jälkeen, kun relevantit taustamuuttujat oli vakioitu (Hirvonen & Vanhatalo 2018).

Ilmastonmuutostietoisuuden korrelaatio lähiruuan suosimiseen oli 0,26 ja hävikkiruuan välttämiseen 0,16. Korrelaatiot olivat positiivisia ja tilastollisesti merkitseviä, mutta eivät kovin korkeita. Samansuuntaisen kuvan antaa graafinen riippuvuustarkastelu (Kuvio 8). Ruokahävikin välttämisessä onkin takana myös toinen ja todennäköisesti vahvempi motivaattori, rahansäästö.

Sen sijaan kasvisruuan suosimisen ja ilmastonmuutostietoisuuden välille muodostui kohtalaisen korkea korrelaatio (r=0,41). Kuviosta nähdään, että näiden riippuvuus oli suurin piirtein lineaarinen. Alimman ilmastonmuutostietoisuuden luokassa kasvisruokaa suosi vähintään ”melko usein” vain pari prosenttia, mutta ylimmässä luokassa lähes 70 %. Yhteys on sikäli looginen, että eläinperäisten tuotteiden, etenkin naudanlihan ja maitotuotteiden, ilmastovaikutukset ovat huomattavasti kasvisvaihtoehtoja korkeammat.

Kasvisruuan suosiminen otettiin tarkempaan tarkasteluun. Edellä ilmeni, että sen taustalla oli monenlaisia riippuvuuksia, jotka liittyivät osaksi vastaajan sosiodemografisiin taustatietoihin ja osaksi asennetekijöihin. Kasvisruuan suosimista tutkittiin tarkemmin logistisen regressioanalyysin avulla, jotta saatiin täsmennettyä eri tekijöiden itsenäistä selitysvoimaa. Erityisesti kiinnosti, missä määrin ilmastonmuutostietoisuudelle jäi selitysvoimaa, kun keskeiset taustamuuttujat vakioitiin. Analyysin eteneminen ja tulokset on esitetty ohessa. Logit-analyysi osoitti, että ilmastonmuutostietoisuudella oli vahvaa selitysvoimaa kasvisruuan suosimiseen senkin jälkeen, kun kolme keskeistä taustamuuttujaa oli vakioitu.

Asenneilmasto kyselyvastaajien keskuudessa osoittautui hyvinkin ympäristömyönteiseksi ja tietoisuus ilmastonmuutoksesta vahvaksi. Mutta missä määrin asenteet ja käyttäytyminen ovat sopusoinnussa keskenään ja missä määrin ne ”elävät omaa elämäänsä”? Artikkelissa otettiin esille kolme ympäristö-käyttäytymisen ulottuvuutta: kodin energiansäästö, uuden tavaran oston välttäminen ja ruokavalinnat. Ilmastonmuutostietoisuus selitti näitä kaikkia kolmea mutta varsin eri asteisesti. Kodin energiansäästön ja uuden tavaran oston välttämisen kohdalla sen selitysvoima jäi heikohkoksi, mutta kasvisruuan suosimisen kohdalla se nousi vahvaksi selittäjäksi. Loppupäätelmänä voi todeta, että vaikka yleinen ympäristötietoisuus oli korkealla tasolla, niin arkipäivän käyttäytymiseen asenteet heijastuivat vaihtelevasti.

Logit-analyysi: mitkä tekijät selittävät kasvisruuan suosimista?

Tätä artikkelia varten tehdyssä logistisessa regressioanalyysissa selitettävä muuttuja koodattiin seuraavasti: 1=suosii kasvisruokaa vähintään "melko usein", 0=suosii harvemmin tai ei koskaan. Analyysin selittäjiä olivat sukupuoli, koulutustaso, ikä ja ilmastonmuutos¬tietoisuus. Koulutustasoa ja ilmastonmuutostietoisuutta käsiteltiin jatkuvina muuttujina. Luokitellusta ikätiedosta muodostettiin viisi kaksiluokkaista muuttujaa (eli dummy-muuttujaa).

Logistinen regressio tuottaa kullekin selittäjälle ns. odds ratio (OR) -tunnusluvun. Yli yhden oleva luku merkitsee positiivista riippuvuutta tämän selittäjän ja selitettävän välillä, alle yhden jäävä luku puolestaan negatiivista. Esimerkiksi mallissa 1 koulutustason OR = 1,20, mikä merkitsee, että korkeampi koulutustaso ennustaa suurempaa kasvisruuan suosimista. Eri selittäjien saamat OR:t eivät kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, koska ne riippuvat muuttujien mittayksiköistä.

Ensimmäisessä vaiheessa selittäjinä oli yksi muuttuja kerrallaan (mallit 1–4). Kaikki neljä muuttujaa selittivät kasvisruuan suosimista merkitsevästi. Taulukossa 1 on esitetty kaksi mallien sopivuutta kuvaavaa tunnuslukua. Niistä voi päätellä suuntaa antavasti mallien paremmuutta. Ensimmäinen niistä on Nagelkerke R Square: mitä lähempänä ykköstä tämä tunnusluku on sitä sopivampi malli. Toinen tunnusluku, -2 Log likelihood, puolestaan kuvastaa mallin sopivuutta siten, että mitä lähempänä nollaa sen on sitä parempi malli. Näistä luvuista voidaan päätellä, että ilmastonmuutostietoisuus oli paras selittävä muuttuja kasvisruoan suosimiselle ja suku¬puoli toiseksi paras. Ikä ja koulutustaso olivat heikompia selittäjiä, mutta tilastollisesti merkitseviä nekin.

Toisessa vaiheessa samaan malliin sijoitettiin selittäjiksi kaikki kolme taustatietoa: ikä, sukupuoli ja koulutustaso (malli 5). Kokonaiskuva ei muuttunut kovin paljon verrattuna erillisten taustatietoselittäjien malleihin. Malli ennusti oikein 66 prosenttia tapauksista.

Kolmannessa vaiheessa edelliseen malliin lisättiin selittäjäksi ilmastonmuutostietoisuus (malli 6). Mallin sopivuus parani huomattavasti edellisestä mallista kummankin tunnusluvun mukaan. Eräiden muuttujien (sukupuoli, nuorin ikäryhmä) selitysvoima heikkeni jonkin verran, mutta kaikki edellisen mallin merkitsevät selittäjät pysyivät merkitsevinä. Malli ennusti oikein 72 prosenttia tapauksista.

 

Jukka Hirvonen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.

Lähteet:

Hakkarainen, Tyyne & Koskinen, Jenni (2011). Helsinkiläisten ympäristöasenteet ja ympäristökäyttäytyminen vuonna 2011. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2011:3.

Heikkinen, Timo & Hirvonen, Jukka & Sairinen, Rauno (2004). IT-arki ja ympäristö. Matkapuhelin ja internet ympäristömyönteisen arjen mahdollistajana. Suomen ympäristö 672, ympäristönsuojelu. Ympäristöministeriö.

Hirvonen, Jukka & Vanhatalo, Maaria (2018). Ympäristöasenteet ja kaupunkikehitys Helsingissä ja Vantaalla. Tutkimuksia 2018:1. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot.

Häkkinen, Hille & Kangas, Hanna-Liisa (2012). Suomalaisen vaikuttavimmat ilmastoteot. WWF Suomi.

Kristiansson, Tina (2011). Vantaalaisten ympäristöasenteet ja -käyttäytyminen. Vantaan kaupunki, tietopalvelu ja ympäristökeskus.

Lindblom, Taru & Mustonen, Pekka (2016). Helsinkiläiset myönteisiä vertaiskaupalle. Kvartti 3/2016.

Toivonen, Sarianna (2013). Kohujen keskellä – Suomalaisten ympäristöasenteet keväällä 2013. EVA analyysi. Elinkeinoelämän valtuuskunta.

Kommentoi

Lehdessä: