Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan 2013–2016 kirjatun kaupungin vision mukaan Helsinki on yhteisöllinen asuinpaikka, jossa palvelut toimivat ja päätöksenteko on avointa, ja jossa tiede, taide ja luovuus kukoistavat.

Metropolibrändi rakentuu eri osien summasta. Brändikuvaan vaikuttavat alueella toimivat yritykset, organisaatiot ja tietysti itse kaupungit. Miten suomalaiset ja toisaalta virolaiset kokevat pääkaupunkiseudun brändien merkityksellisyyden eri ulottuvuuksien kautta ja miten eri toimijat koetaan osana metropolibrändikuvaa, joka rakentuu taloudellisen menestyksen, positiivisen imagon ja asukkaiden hyvinvoinnin ulottuvuuksista?

Vaikka Helsingin kulttuurielämä oli hyvinkin vireää jo 1800-luvulla, kaupunkikulttuurimme historia on silti sivumäärältään varsin lyhyt, etenkin jos sitä verrataan vanhojen eurooppalaisten kaupunkien vastaaviin. Suomessakin kaupunkilaisuuden ensiaskeleet otettiin muualla kuin Helsingissä. Viime ajat ovat kuitenkin olleet kaupunkikulttuuria käsittelevän historiankirjoituksen näkökulmasta varsin hedelmällisiä.

Kaupunginosajuhlat, ravintolapäivä, siivouspäivä, katujuhlat – kaikki nämä edustavat uutta innovatiivista yhteisöllistä kaupunkikulttuuria. Asukkaiden yhteisöllisesti ja epäbyrokraattisesti järjestetyt tilaisuudet ovat olleet hyvin suosittuja.

Artikkelissa tarkastellaan Helsingin kulttuuritarjonnan onnistumisia ja kehittämistarpeita syksyllä 2013 toteutettuun kulttuurikyselyyn (vrt. Keskisen artikkeli edellä) kirjattujen kommenttipuheenvuorojen valossa.

Ruoalla on merkittävä osuus urbaaneista elämäntyyleistä puhuttaessa. Karstenin (et al. 2013) mukaan nuorten kaupunkilaisten elämäntyyli rakentuu pitkälti kahvila- ja ravintolakulutuksen ympärille.

Suomi teollistui verrattain myöhään ja kaupungistui toden teolla vasta 1900-luvun myöhemmällä puoliskolla, mikä on jättänyt jälkensä Helsingin ravintolakulttuuriin. Toimialan kehityksen kivirekenä on ollut valtion harjoittama alkoholipolitiikka, jota on leimannut pyrkimys kansalaisten alkoholinkäytön rajoittamiseen. Historiallisista haasteista huolimatta Helsingin ravintolatarjonta on viimeisen kymmenen vuoden aikana puhjennut kukkaan.

Osallistumiskulttuuri on muuttunut selvästi parin viime vuosikymmenen aikana, mutta kykenevätkö olemassa olevat yhteiskunnalliset osallistumisrakenteet vastaamaan muuttuneisiin osallistumisen tarpeisiin?

Merellinen Helsinki tarkastelee paikkabrändin rakentumista kaupunkilaisista lähtevänä toimintana. Pääpaino on niillä kokemuksilla ja merkityksillä, joita paikan kuluttajat liittävät paikkaan ja kuinka merkityksellisiä osa-alueita voitaisiin painottaa entisestään.