Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kunnallisissa vaaleissa toteutettiin useiden vuosien vireillä olon jälkeen vuonna 1917. Tämä tuli merkitsemään sitä, että hyvin nopeasti sisällissodan jälkeen työväestön edustajat pääsivät osalliseksi kunnallisesta päätöksenteosta

Toisen maailmansodan jälkeisessä Helsingissä kärsittiin vakavasta asuntopulasta. Rakentamisen vähäisyyden vuoksi asunnontarvetta jouduttiin tyydyttämään olemassa olevaa asuintilaa jakamalla. Viranomaiset joutuivat pakkomajoittamaan asunnontarvitsijoita yksityisasuntoihin, mutta sukulaisia ja tuttavia otettiin asumaan myös vapaaehtoisesti.

Viime vuosina historiallisten aineistojen saatavuus sähköisessä muodossa on avannut tutkimukselle uusia näköaloja, ja puhutaankin muun muassa digitaalisesta historiantutkimuksesta. Se liittyy laajempaan avoimen tieteen ja tutkimuksen kenttään. Muistiorganisaatiot ovat Suomessakin tuoneet hallussaan olevia kokoelmia ja tietoa digitaalisesti verkkoon esille, myöskin avoimena datana kaikkien vapaasti hyödynnettäväksi.

Helsinki oli 1700-luvun jälkipuoliskolla pieni mutta nopeasti kasvava kaupunki. Kaupungin väestöä rasittivat lukuisat tartuntataudit, aikuisilla kuumetaudit ja lapsilla erityisesti toistuvat isorokkoepidemiat. Pikkulasten osuus kuolleista oli huomattavan suuri. Oman leimansa kaupungille antoi Viaporin linnoitusyhteisön läheisyys, jolla oli vaikutuksensa myös tartuntatautien leviämiseen.

Imeväiskuolleisuus alkoi Suomessakin pienentyä 1800-luvun loppupuolella, millä on ollut merkittävä vaikutus elinajanodotteen kasvuun. Helsingin tilastollisten vuosikirjojen tiedot mahdollistavat ilmiön analysoinnin kaupunkiympäristössä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, ja näyttääkin, että imeväiskuolleisuuden rakenne ollut Helsingissä erilainen kuin maaseutuvaltaisessa elinympäristössä

Helsingin historia vuodesta 1945 -sarja etenee viidenteen ja kuudenteen osaansa. Niissä kuvataan Helsinkiä kaupunkilaisten silmin ja katutapahtumien paikkana sekä tiedon metropolina. Helsingin Ruotsin vallan aikaista historiaa uudelleen luotaava sarja saa myös jatkoa

Santahaminan sisällissodan aikainen joukkohauta oli 2000-luvun alkuvuosina laajasti esillä mediassa. Asian selvittämistä kaivattiin, sillä epätietoisuutta vallitsi muun muassa haudattujen lukumäärästä, joukkohaudan sijainnista ja muista yksityiskohdista. Tämä johti lopulta Helsingin sotasurmat -tutkimushankkeen käynnistämiseen.