Asuinalueiden voimakasta eriytymistä eli segregaatiota pidetään yleisesti huolestuttavana kehityskulkuna. Kehitystä voidaan tarkastella erilaisin menetelmin. Mikäli segregaatiota seurataan vain yhdestä näkökulmasta tai vain yhdenlaisella mittarilla, olennaisia kehityskulkuja saattaa jäädä huomaamatta. Tässä artikkelissa tarkastelemme eriytymistä sekä väestöryhmien alueellisessa sijoittumisessa että kaupunginosien väestörakenteen muutosten näkökulmasta. Esittelemme myös viime vuosikymmenten kehitystä pääkaupunkiseudulla.

Helsinki ja Tukholma muistuttavat toisiaan siinä, että niiden keskustat ovat hyvin vetovoimaisia ja hallitsevia. Keskusta-alueiden maan hintojen noustessa kaupunkirakenne myös levittäytyy yhä laajemmin ympäröiville alueille, kun esimerkiksi väestönkasvu, liikennejärjestelmien kehitys ja yritysten sijaintilogiikka vaikuttavat kaupunkirakenteen suunnitteluun ja muokkautumiseen. Artikkeli käsittelee kaupunkien pyrkimyksiä tuottaa monikeskuksista kaupunkirakennetta.

Kevään aikana on nähty merkkejä Helsingin matkailussa viime vuonna koetun hurjan kasvun hiipumisesta. Toukokuussa ulkomaisten matkailijoiden yöpymisiä oli vielä aavistuksen verran vuoden takaista enemmän, mutta kaikkien yöpymisten määrä yhteen laskettuna väheni hieman. Luvut ennakoivat silti kiireitä lentokentälle ja myös täysiä hotelleja Helsinkiin tällekin kesälle.