Helsinki on ollut edelläkävijä teollis-urbaanissa ympäristönsuojelussa, mutta ei klassisessa luonnonsuojelussa: se perusti ensimmäisen luonnonsuojelualueensa vasta vuonna 1946. Kaupunkiluonnolle olennaisena on nähty saavutettavuus, moninaiskäyttö, suuret kävijämäärät ja maisemalliset arvot. Kansanpuistojen kautta kehittyi etenkin työväestön erityinen luontosuhde Helsingissä.

Poikkeuksellisen kuuma kesä nosti ilmastonmuutoksen yhä useamman helsinkiläisen tietoisuuteen kouriintuntuvalla tavalla. Katseet ovat kääntyneet aiempaa enemmän kaupungin suuntaan: mitä Helsinki tekee ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

"Helsinki kasvaa tällä hetkellä poikkeuksellisen nopeasti ja voimakkaasti. Nyt on tärkeää hoitaa kaupunkisuunnittelu sillä tavalla tarkasti, ettei viher- ja siniympäristö kärsi liikaa", toteaa Helsingin yliopiston rehtorina toimiva kaupunkiekologi Jari Niemelä, jolla on pitkä kokemus kaupungin ja yliopiston välisestä yhteistyöstä.

Helsingissä on jo useita vuosia haaveiltu, että energiansäästöön ja uusiutuvaan energiaan liittyviä tietoja saataisiin kartalle, jotta kaupungin suunnittelijoilla olisi paremmat työkalut ilmastonmuutoksen hillintään. Helmikuussa 2018 valmistui kaupungin energia- ja ilmastoatlas, joka julkaistiin kaikille avoimena verkkopalveluna. Mistä tässä atlaksessa on kyse?

Tämänkertainen Kvartti-lehti tarkastelee helsinkiläiseen kaupunkiympäristöön ja -luontoon liittyviä seikkoja useista eri näkökulmista.

Matkailijoiden yöpymisten määrä Helsingissä kasvoi lokakuussa vuoden takaiseen nähden, ja erityisesti ulkomaisissa matkailijoissa oli nousua. Kärkimarkkinat ovat edelleen kehittyneet hieman eri suuntiin, kun Saksan, Venäjän ja Yhdysvaltojen asema vahvistui matkailijoiden lähtömaina ja Britannia, Japani, Kiina ja Ruotsi taas heikkenivät.

Miltei kaikki suomalaiset pitävät luontoa tärkeänä, osana kansallista identiteettiä sekä terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä. Jopa 86 prosenttia on sitä mieltä, että lähiluonto pitäisi ottaa paremmin huomioon kaupunkeja kehitettäessä. Tästä huolimatta vain paljon harvempi mieltää luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen yhdeksi suurimmista luontoa koskevista uhkatekijöistä.

Tämän päivän urbaania elämäntyyliä määrittää liikkuvuus ja erilaisten älyteknologioiden mahdollistama etäläsnäolo. Tästä huolimatta arkinen elinympäristömme ja sen sisältämät verrattain pysyvät paikat ovat keskeisiä kaupunkielämän kokemuksellisen laadun ja kokonaisvaltaisen kestävyyden osatekijöitä. Näiden urbaanien paikkojen omalaatuinen, usein jopa melko vaatimaton ja vähäeleinen esteettisyys jäsentää elämäämme ja tekee arkipäivästä merkityksellistä. Nämä paikat ja niiden estetiikka ovat kuitenkin jatkuvasti uhattuna.

Yleisintä palkkatyö on toisella asteella opiskelevilla tytöillä. Yläkoulussa työssäkäyvä nuori on useammin ulkomaalaistaustainen kuin suomalaistaustainen. Kaiken kaikkiaan yläkoulun tai toisen asteen opintojen ohella työssä käyminen on vähentynyt kymmenessä vuodessa. Koulu-uupumuksen kokemuksia on etenkin yläkoulun ja lukion ohella tiiviisti työskentelevillä nuorilla.