Somalinkieliset ovat sekä koko Suomessa että Helsingissä kolmanneksi suurin ulkomaista syntyperää oleva väestöryhmä heti venäjän- ja vironkielisten jälkeen. Siksi on huolestuttavaa, että he ovat työllistyneet niin heikosti moniin muihin maahanmuuttajaryhmiin verrattuna.

Mitä Helsingin kaupunki tutkii tänä ja ensi vuonna? Kaupungin tilasto- ja tutkimusohjelmat on ajantasaistettu ja mukana on tällä kertaa 60 hanketta.

Sosiaalisten ja alueellisten rakenteiden muutokset ja niihin liittyvät mahdolliset hyvinvointivaikutukset ovat ajankohtaisia teemoja kaupunkitutkimuksen kentällä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan asuinalueen sosiaalista merkitystä maahanmuuttajien elämässä.

Kaupunkien sosiaalisten alue-erojen lisääntyminen Suomessa on varsin tunnettu tosiasia. Tähän viittaavat niin huomiot julkisessa keskustelussa ja kaupunkien kehittämistoimenpiteiden perusteluissa kuin myös enemmistö varsinaisista tutkimushavainnoista. Kuitenkin alueellisten erojen tutkimus on keskittynyt toistaiseksi pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsingin sisäisten erojen analyyseihin (esim. Vaattovaara & Kortteinen 2002; 2012, Vilkama 2011). Pääkaupunkiseutua koskevien havaintojen pohjalta on suhteellisen kritiikittä omaksuttu ajatus samankaltaisen kehityksen ilmenemisestä myös muilla suurimmilla kaupunkiseuduilla.

Aluevaikutuksella (neighbourhood effect) tarkoitetaan sitä, että huono-osaisella alueella asuminen kaventaa yksilön mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Menestymiseen eivät näin vaikuta pelkästään yksilön omat lähtökohdat, vaan elinympäristö on ikään kuin lisäjarruna. Ongelmat istuvat joillakin asuinalueilla tiukassa, ja köyhyys tai työttömyys voi periytyä sukupolvelta toiselle.

Tämä artikkeli tarkastelee nuorten jäämistä työn ja opiskelun ulkopuolelle Helsingissä. Tarkastelun kohteena ovat ne syntyperältään ulkomaalaiset 15–29-vuotiaat helsinkiläiset nuoret, jotka olivat vuoden 2010 loppuun mennessä asuneet Suomessa vähintään vuoden.