Tanskan pääkaupungissa on maailman kenties parhaat pyörätiet, hyvin säilynyt historiallinen rakennuskanta ja viehättävä kävelykatujen verkosto. Nykyinen kukoistus on tulosta taitavasta ja pitkäjänteisestä kaupunkisuunnittelusta mutta myös ylenpalttisen suunnittelun välttämisestä. Kööpenhaminassa on aikojen saatossa ymmärretty, että hyvä kaupunki syntyy myös itsestään.

Turvallisuuskyselyn vastaajista 27 prosenttia kertoi juovansa itsensä vähintään kerran kuussa humalaan. Tämä oli vähemmän kuin aikaisemmissa kyselyissä. Samalla humalajuomista välttävien henkilöiden osuus oli noussut.

Varhaisemmassa tutkimuksessa NIMBY-ilmiötä kuvattiin usein puhtaan negatiivisena asiana, "sairautena" tai itsekkyytenä. Ilmiötä pitää kuitenkin tarkastella laajemmalla perspektiivillä. NIMBY-konfliktit ja niihin liittyvä keskustelu kaavoituksesta ovat osa nykyistä osallistumisjärjestelmää: pikemminkin sen tavoite kuin sen ongelma.

Taiteen perusopetus tavoitti noin 16 prosenttia Helsingin 0–19-vuotiaista vuonna 2014. Taiteen perusopetuksen opetustarjonnassa ja oppilaaksi hakeutumisessa ilmenee suuria eroja Helsingin sisällä. Jatkossa keskeisiä kehittämiskohteita ovat palvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä resursointi.

Kävelemisen edistämisestä on tullut ajankohtainen ja tärkeä politiikka- ja suunnittelutavoite. Helsingissä kaupunkirakenteen tiivistäminen, kantakaupungin laajentaminen ja keskustamaisen rakenteen ulottaminen myös esikaupunkikeskuksiin nostavat käveltävyyden kehittämisen tärkeäksi osaksi tulevia suunnitteluratkaisuja.

Helsingin kaupunki ja Metropolia kehittävät tulevaa Myllypuron kampusta kaikkien alueen toimijoiden kesken yhteistyössä, ja mukana ovat niin opiskelijat, työntekijät, alueen asukkaat kuin liike-elämäkin.

Kaupunkielämään kuuluu, että asukkaat ovat usein asioista eri mieltä ja ihmisillä on erilaisia intressejä. Demokraattisen päätöksenteon auttamiseksi ristiriidat kannattaa tehdä näkyviksi ja viedä poliittisten päättäjien eteen, sanoo Helsingin uuden osallisuus- ja vuorovaikutusmallin valmistelua vetävä Tommi Laitio.

Helsingin turvallisuustutkimuksessa kysyttiin kaupunkilaisilta, kuinka tyytyväisiä he ovat omaan asuinalueeseensa, sekä sitä, paljonko he pitävät yhteyttä naapureihin ja tuttuihin.

Helsinkiläiset kokevat turvallisuutensa omalla asuinalueellaan jokseenkin yhtä hyväksi kuin aiempina vuosina. Monilla asuinalueilla turvallisuustilanne on parantunut esimerkiksi uudisrakentamisen myötä.

Helsingin turvallisuustutkimuksessa pyydettiin vastaajia määrittämään, mitkä tarkemmat paikat herättävät turvattomuutta omalla asuinalueella.

Muistan elävästi, kun joitain vuosia sitten näin Pariisissa yhdessä kadunkulmassa musiikkiliikkeen, joka oli keskittynyt harppuihin. Pienehkö tila oli täynnä toinen toistaan kauniimpia instrumentteja. En ollut nähnyt vastaavaa aiemmin. Huomasin tarkkailevani suurkaupungin elämää, jossa erilaisten pientenkin alakulttuurien, erityisryhmien ja tarpeiden markkinat voivat kiteytyä näkyviksi solmukohdiksi.

Kaupunkikeskustoissa asuminen on viime vuosikymmenen aikana kasvattanut suosiotaan lapsiperheiden keskuudessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten pikkulapsiperheiden asumisvalintoja ja asumistyytyväisyyttä.

Helsingin turvallisuuskyselyissä on kysytty alusta alkaen, mitkä asiat ihmisiä huolestuttavat omalla asuinalueella.

Tässä kirjoituksessa katsotaan, miten aktiivisesti Helsingin eri asuinalueilla asuvat käyvät kulttuuritilaisuuksissa. Vuonna 2015 eniten elokuvissa, teatterissa ja konserteissa kävivät Helsingin kantakaupungissa asuvat ja vähiten Itä- ja Koillis-Helsingin asukkaat.

Helsinkiläiset lapsiperheet ovat valmiita maksamaan asuntomarkkinoiden kautta huomattavia summia varmistaakseen lastensa pääsyn hyvään lähikouluun. Vanhemmat tekevät lastensa kouluvalintoja myös asuinpaikan valinnan yhteydessä, eivät pelkästään valitsemalla koulun oman oppilaaksiottoalueen ulkopuolelta.

Helsinkiläisten lasten pienituloisuusriski on ollut jo yli vuosikymmenen ajan koko maan lasten pienituloisuusriskiä korkeampi. Vuoden 2011 jälkeen lapsiköyhyysriski on Helsingissä kuitenkin ollut laskussa, ja pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa mittakaavassa se on matala.

Sosiaalinen ja etninen segregaatio luonnehtii monien Helsingin seudun lähiöiden viimeaikaista kehitystä. Tämä artikkeli valottaa lähiöasukkaiden koettua hyvinvointia kahdesta näkökulmasta, tarkastelemalla koetun terveyden ja turvallisuuden vaihtelua asuinympäristön mukaan. Alustavia tuloksia pohditaan sosiaalisen sekoittamisen politiikan näkökulmasta.

Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että huono-osaisuuden alueellinen keskittyminen voi haitata asukkaiden menestymistä työmarkkinoilla. Pääkaupunkiseudun osalta näyttö on osin ristiriitaista, kun tarkastellaan asuinalueen työttömyysasteen ja työttömäksi joutuvan myöhempien ansiotulojen yhteyttä

Luovien ammattilaisten ja tietotyöläisten yhteisölliset työtilat ovat yleistyneet Helsingissäkin nopeasti 2010-luvulla. Yksin työskentelevät saavat niistä toimivan työtilan lisäksi sosiaalisia kontakteja ja samanhenkisiä työkavereita ja voivat löytää myös ammatillista tukea ja työtä hyödyttäviä verkostoja.

Helsinkiläisten elinajanodote on kasvanut artikkelissa käsiteltävällä ajanjaksolla 1996–2014. Viimeisten neljän vuoden aikana kasvu on kuitenkin hidastunut etenkin naisten osalta. Joissakin Helsingin suurpiireissä elinajanodote on jopa hieman pienentynyt edeltävältä viisivuotiskaudelta.