Artikkelissa tarkastellaan Helsingin seudun oppilaitoksista valmistuneiden työllisyystilannetta ammattikoulutuksesta, ammattikorkeakouluista sekä yliopistoista valmistuneiden osalta. Erikseen katsotaan myös tiettyjen työvoimapulasta kärsivien alojen, lähihoitajien, sairaanhoitajien ja varhaiskasvatuksen opettajien, tilannetta.

Suuri osa Helsingin nuorista on aktiivisia tai omatoimisia liikunnan harrastajia, mutta runsas kymmenesosa on passiiviliikkujia.

Helsinkiläislapset, joilla on viikoittainen harrastus, kokevat muita harvemmin yksinäisyyttä, koulustressiä, nukkumisvaikeuksia, mieliala-ailahteluita ja koulukiusaamista.

Tyttöjen seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat jonkin verran yleistyneet. Nuoret, jotka kokevat perheensä taloudellisen tilanteen heikoksi, ovat joutuneet häirinnän ja seksuaaliväkivallan uhriksi muita yleisemmin. Matalan koulutustason perheestä tulevat yläkoululaiset kohtaavat häirintää ja väkivaltaa useammin kuin korkeakoulutettujen lapset.

Suurimmalla osalla helsinkiläisistä lapsista ja nuorista on jokin viikoittainen harrastus. Lasten ja nuorten harrastaneisuudessa ja harrastusmahdollisuuksissa esiintyy kuitenkin eroja sukupuolen, syntyperän, asuinalueen ja perhetaustan mukaan.

Kaikki kaupunkilaiset eivät liiku yhtä paljon kaupungin eri osissa ja oman asuinalueensa ulkopuolella, vaan kaupunkitilan käyttö näyttää eriytyvän koulutustaustan mukaan ja jo nuorella iällä. Tämä voi osaltaan vahvistaa kaupunkisegregaation haitallisia vaikutuksia ja heikentää kokemusta yhteisestä kaupungista.

Nuorten syrjäytymiskierre erityisesti koulusta ja työstä on yksi yhteiskuntamme vakavimmista ongelmista. Toinen suuri ja kaupunkeja globaalistikin koskettava uhka on, että eriytymisen kautta muodostuu varsin erilaisia todellisuuksia, joissa lapset ja nuoret kasvavat. Jotta tällaisiin ilmiöihin voidaan puuttua, niistä tarvitaan jatkuvasti lisää tietoa.

Vuodesta 2011 vuoteen 2016 saakka työstä ja koulutuksesta syrjäytyneiden nuorten osuus Helsingissä pienentyi hieman, samalla kun (pelkästään) työstä syrjäytyneiden nuorten osuus kasvoi. Perhetaustan huono-osaisuus ja lastensuojelun sijaishuollossa olo ennustavat nuorten syrjäytymistä, mutta Helsingissä vähemmän kuin muissa isoissa kaupungeissa.

Nuorten päihteidenkäytössä keskimäärin on havaittu selviä myönteisiä kehityskulkuja ennen kaikkea tupakoinnin ja alkoholinkäytön suhteen. Nähtävissä on kuitenkin myös tekijöitä, jotka vaativat erityistä huomiota.

Helsinkiläisnuorten kokemus oman perheen taloudellisesta tilanteesta on yhteydessä siihen, paljonko he liikkuvat ja minkä verran kokevat yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta, masennusoireilua ja koulu-uupumusta.

Artikkelissa tarkastellaan nuorten päihteidenkäytön muutoksia Helsingissä tuoreimman Kouluterveyskyselyn aineiston valossa.

Maahanmuuttajien lapset suorittavat pääkaupunkiseudulla toisen asteen tutkinnon keskimäärin harvemmin kuin suomalaistaustaiset lapset. Maahanmuuttajien lasten kouluttautumisen yleisyys kuitenkin vaihtelee paljon eri ikäisinä ja eri alueilta Suomeen saapuneiden lasten välillä. Nämä vertailut eivät kuitenkaan huomioi maahanmuuttajataustaisten ja suomalaistaustaisten perheiden välisiä sosioekonomisia eroja.

Helsinkiläisistä peruskoululaisista useampi pitää koulunkäynnistä kuin samanikäiset koululaiset keskimäärin koko Suomessa. Helsingissä myös koetaan muuta maata useammin, että vanhemmat pitävät koulunkäyntiä tärkeänä. Artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten peruskoululaisten asennetta koulunkäyntiin ja koettuja vaikeuksia koulunkäynnissä.

Omassa koulussa on helppo tuoda mielipiteitään esiin. Näin kokee valtaosa Helsingin 8.- ja 9.-luokkalaisista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1.–2. vuosikurssien opiskelijoista. Artikkelissa käsitellään nuorten osallisuuskokemuksia näillä kouluasteilla THL:n Kouluterveyskyselyn aineiston valossa.

Lasten ja nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksista Helsingissä ei ole paljon aiempaa tutkimustietoa käytettävissä. Tässä artikkelissa täydennetään tuoreimman Kouluterveyskysely-aineiston avulla kuvaa lasten ja nuorten liikkumisesta Helsingissä. Tarkastelussa ovat arkiliikunnan, omatoimisen liikuntaharrastamisen sekä seuroissa ja järjestöissä tapahtuvan urheilun ja liikunnan yleisyys.

Yleisintä palkkatyö on toisella asteella opiskelevilla tytöillä. Yläkoulussa työssäkäyvä nuori on useammin ulkomaalaistaustainen kuin suomalaistaustainen. Kaiken kaikkiaan yläkoulun tai toisen asteen opintojen ohella työssä käyminen on vähentynyt kymmenessä vuodessa. Koulu-uupumuksen kokemuksia on etenkin yläkoulun ja lukion ohella tiiviisti työskentelevillä nuorilla.

Vaikka tupakointi on vähentynyt jo pitkään, se on edelleen yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme. Nuorten tupakointi on vähentynyt etenkin 2010-luvulla selvästi, ja valtaosa suomalaisnuorista ei tupakoikaan. Tupakointi on kuitenkin yksi keskeisimmistä väestöryhmien välisten terveyserojen selittäjistä, ja koulutusryhmien väliset erot tupakoinnissa ovat jo nuorilla huomattavat.

Nuorten päihteiden käyttö, erityisesti alkoholin käyttö, on viime vuosina vähentynyt. Nuoret juovat itsensä yhä harvemmin humalaan, ja raittiiden nuorten määrä on lisääntynyt. Alkoholin käyttöön suhtaudutaan kyllä hyväksyvästi, mutta humalahakuista juomista ei hyväksytä yhtä suurissa määrin kuin kohtuukäyttöä. Ammattiin opiskelevat käyttävät enemmän alkoholia kuin lukiossa opiskelevat.

Kiusaaminen on Kouluterveyskyselyn vastausten perusteella vähentynyt Helsingin kouluissa merkittävästi vajaassa kymmenessä vuodessa. Yleisintä kiusaaminen on peruskouluissa, joissa 4.- ja 5.-luokkalaisista joka neljäs on ainakin kerran joutunut kiusatuksi lukuvuoden aikana. Artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään helsinkiläisten lasten ja nuorten vastauksia valtakunnalliseen Kouluterveyskyselyyn.

Suurin osa lapsista ja nuorista hallitsee omasta mielestään netinkäyttöään. Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan Helsingissä on kuitenkin iso joukko nuoria jotka ovat yrittäneet vähentää netinkäyttöä onnistumatta siinä. Artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään helsinkiläisten lasten ja nuorten vastauksia valtakunnalliseen Kouluterveyskyselyyn.