Uusimman Helsingin turvallisuustutkimuksen avovastauksissa korostuivat sosiaaliset pelot kaupunkitilassa. Esimerkiksi jengiytyminen ja nuorisojoukot nousivat huolenaiheena esiin tavalla, jota aiemmissa turvallisuustutkimuksissa ei ole nähty.

Positiivisilla naapurisuhteilla on myönteinen yhteys kaupunkilaisten turvallisuudentunteeseen. Helsingin turvallisuustutkimuksen mukaan yli puolet vastaajista juttelee naapureidensa kanssa vähintään viikoittain, ja yleisimmin näin tekevät iäkkäät, pitkään alueella asuneet, omistusasukkaat ja kahden vanhemman perheet.

Koulun maineella on vaikutusta perheiden kouluvalintoihin ja oppilaiden itsetuntoon. Tutkimuksemme osoittaa, että maine ei kuitenkaan riipu yksin koulun laadusta tai toiminnasta, vaan asuinalueiden maine tihkuu osaksi koulua koskevaa julkista keskustelua ja osaksi alueen ulkopuolisten oletuksia koulun laadusta. Jos koulun toimiva yhteisö ja laadukas opetus saadaan tehtyä näkyväksi, vetovoimainen koulu toisaalta voi myös tukea alueiden positiivista kehitystä.

Joka neljännellä Helsinki-barometrin vastaajalla on ollut aikeita muuttaa pois Helsingistä, ja näiden vastaajien osuus on ollut hieman kasvussa viimeisimmillä tutkimuskerroilla.

Viheralueiden väheneminen, paikkojen rikkominen ja töhriminen sekä ihmisten syrjäytyminen huolestuttavat helsinkiläisiä eniten, kun kysytään oman asuinalueen asioista. Uusimman turvallisuustutkimuksen mukaan huolta sosiaalisen epäjärjestyksen merkeistä asuinalueella koetaan kaiken kaikkiaan enemmän kuin 2010-luvun puolessavälissä.

Joillakin alueilla noin joka kolmas kokee olonsa turvattomaksi omassa naapurustossaan myöhään perjantai- ja lauantai-iltoina, kun taas turvallisimmiksi koetuilla alueilla ainoastaan kolmisen prosenttia vastaajista ilmoittaa näin.

Kaupungin asuinalueiden välillä on suuria eroja sairastavuudessa ja terveyspalveluiden käytössä. Artikkelissa tarkastellaan yksityisten ja julkisten terveyspalveluiden käytön yleisyyttä Helsingin peruspiireissä.

Raskausdiabetes on yleistynyt vuosien saatossa, ja se on riskitekijä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiselle. Tätä riskiä voidaan alentaa elintapamuutoksilla. Artikkelissa tarkastellaan raskausdiabeteksen esiintyvyyttä Helsingin eri osissa ja esitellään diabeteksen ennaltaehkäisyn malli.

Asukkaiden halukkuus suositella Helsinkiä asuinpaikkana muille on pysynyt suunnilleen entisellä tasolla, samoin halukkuus suositella omaa asuinaluetta muualla asuville. Oman asuinalueen viihtyisyyttä ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia arvostettiin kyselyvastauksissa.

Eniten koko pääkaupunkiseudun asukkaita häiritsee kaupunkipalvelututkimuksessa kysytyistä asioista katujen ja teiden hoidon tila. Espoossa oltiin lisäksi tyytymättömiä etenkin liikenteeseen ja Vantaalla asuinalueiden palvelutasoon.

Omaa asuinympäristöä ei saa rakentaa liian tiiviiksi, ja asumisen pitäisi olla halvempaa. Liikennettä tulee kehittää kokonaisuutena ja palvelujen saatavuutta parantaa. Tällaisia viestejä kaupunki- ja kuntapalvelututkimukseen vastanneet helsinkiläiset lähettivät päättäjille. Myös eriarvoisuuden torjunta ja ilmastonmuutoksen hidastaminen korostuivat vastauksissa.

Kaikki kaupunkilaiset eivät liiku yhtä paljon kaupungin eri osissa ja oman asuinalueensa ulkopuolella, vaan kaupunkitilan käyttö näyttää eriytyvän koulutustaustan mukaan ja jo nuorella iällä. Tämä voi osaltaan vahvistaa kaupunkisegregaation haitallisia vaikutuksia ja heikentää kokemusta yhteisestä kaupungista.

Ilmansaasteita pidetään yhtenä suurimmista ympäristöstä johtuvista terveysriskeistä. Näistä pienhiukkaset ovat vaarallisimpia.

Pienten lasten määrä kasvaa Helsingissä nyt vain asuntorakentamisen uusilla alueilla. Takana on lähes kymmenen vuoden jakso, jolloin lasten määrä lisääntyi myös vanhassa asuntokannassa.

Myllypuroa käsittelevä uutisointi Helsingin Sanomissa on alueella toteutettujen laajamittaisten kehityshankkeiden myötä muuttunut aiempaa myönteisemmäksi etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana. Samaan aikaan Kontulan mediakuva on kehittynyt synkempään suuntaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan kahta kaupunginosaa koskevassa uutisoinnissa tapahtuneita muutoksia 2000- ja 2010-lukujen aikana.

Helsingin seudulla ei ole aina hyödynnetty saavutettavuudeltaan hyviä sijainteja ja niiden potentiaalia riittävällä maankäytön tehokkuudella. Monilla alueilla olisi saavutettavuuteen pohjautuen kysyntää nykyistä tehokkaammalle maankäytölle, ja näin löytyisi myös rakentamisen tiivistämispotentiaalia.

Kaupungin väestön sijainnista eri vuorokaudenaikoina saadaan asuinpaikkaan tai työhön sidotuilla väestöaineistoilla vain rajallisesti tietoa. Matkapuhelinaineistojen avulla voidaan tarkentaa kuvaa siitä, missä asukkaat tavallisena arkipäivänä eri aikoihin ovat.

Helsingin turvallisuustutkimuksessa selvitettiin asukkaiden naapuruussuhteita ja niiden yhteyttä koettuun turvallisuuteen. Yhteydenpidossa naapureihin ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia edelliseen tutkimuskertaan nähden. Uutena teemana tutkimuksessa kysyttiin sitä, miten vastaajat arvelevat naapurustonsa asukkaiden puuttuvan erilaisiin häiriötilanteisiin.

Väestöryhmien asumisen voimakas alueellinen eriytyminen eli segregaatio nähdään yleisesti ongelmallisena piirteenä kaupungin tasapainoisen kehityksen kannalta. Helsingissä asumisen etninen eriytyminen on keskitasoa verrattuna muihin Suomen suuriin kaupunkeihin ja matalahkoa verrattuna esimerkiksi Ruotsin kaupunkeihin.