Suurimmalla osalla helsinkiläisistä lapsista ja nuorista on jokin viikoittainen harrastus. Lasten ja nuorten harrastaneisuudessa ja harrastusmahdollisuuksissa esiintyy kuitenkin eroja sukupuolen, syntyperän, asuinalueen ja perhetaustan mukaan.

Nuorten syrjäytymiskierre erityisesti koulusta ja työstä on yksi yhteiskuntamme vakavimmista ongelmista. Toinen suuri ja kaupunkeja globaalistikin koskettava uhka on, että eriytymisen kautta muodostuu varsin erilaisia todellisuuksia, joissa lapset ja nuoret kasvavat. Jotta tällaisiin ilmiöihin voidaan puuttua, niistä tarvitaan jatkuvasti lisää tietoa.

Ruotsinkielisten lasten määrä on kasvanut Helsingissä tällä vuosituhannella selvästi nopeammin kuin suomenkielisten.

Pienten lasten määrä kasvaa Helsingissä nyt vain asuntorakentamisen uusilla alueilla. Takana on lähes kymmenen vuoden jakso, jolloin lasten määrä lisääntyi myös vanhassa asuntokannassa.

Koulujen väliset osaamiserot ovat olleet Suomessa kasvussa, ja yksi merkittävä tekijä kehityksen taustalla on koulujen oppilasalueiden väestörakenne. Väestörakenteeseen vaikuttaa muun muassa lapsiperheiden muuttoliike, eli käytännössä se, millaisilla alueilla kouluikäisten lasten vanhemmat haluavat asua. Koulujen oppilaspohjan eriytymisen kannalta merkittävin muuttajaryhmä eivät kuitenkaan ole koululaiset, vaan ne lapsiperheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia.

Maahanmuuttajien lapset suorittavat pääkaupunkiseudulla toisen asteen tutkinnon keskimäärin harvemmin kuin suomalaistaustaiset lapset. Maahanmuuttajien lasten kouluttautumisen yleisyys kuitenkin vaihtelee paljon eri ikäisinä ja eri alueilta Suomeen saapuneiden lasten välillä. Nämä vertailut eivät kuitenkaan huomioi maahanmuuttajataustaisten ja suomalaistaustaisten perheiden välisiä sosioekonomisia eroja.

Helsinkiläisistä peruskoululaisista useampi pitää koulunkäynnistä kuin samanikäiset koululaiset keskimäärin koko Suomessa. Helsingissä myös koetaan muuta maata useammin, että vanhemmat pitävät koulunkäyntiä tärkeänä. Artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten peruskoululaisten asennetta koulunkäyntiin ja koettuja vaikeuksia koulunkäynnissä.

Lasten ja nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksista Helsingissä ei ole paljon aiempaa tutkimustietoa käytettävissä. Tässä artikkelissa täydennetään tuoreimman Kouluterveyskysely-aineiston avulla kuvaa lasten ja nuorten liikkumisesta Helsingissä. Tarkastelussa ovat arkiliikunnan, omatoimisen liikuntaharrastamisen sekä seuroissa ja järjestöissä tapahtuvan urheilun ja liikunnan yleisyys.

Artikkelissa selvitetään Helsingin alakoulujen 4.–5.-luokkalaisten osallisuutta tarkastelemalla, missä määrin he ovat osallistuneet koulun toiminnan suunnitteluun ja toisaalta kokevat itse kuuluvansa osaksi erilaisia yhteisöjä. Ulkomaalaistaustaiset oppilaat, varsinkin tytöt, olivat osallistuneet muita useammin koulun asioiden suunnitteluun. Suomalaistaustaiset oppilaat kokivat ulkomaalaistaustaisia useammin olevansa tärkeä osa eri yhteisöjä koulussa ja koulun ulkopuolella. Tytöillä yhteisöihin kuuluminen oli hieman poikia yleisempää.

Kaupunkien alueellinen eriytyminen näkyy voimakkaasti peruskoulujen oppilasalueilla. Esimerkiksi Helsingissä erot korkeakoulutettujen aikuisten osuuksissa nousevat jopa viisinkertaisiksi. Nämä sosiaalisten toimintaympäristöjen erot heijastuvat koulujen arkeen ja oppimistuloksiin. Ulotamme artikkelissamme alueellisen tarkastelun ensimmäistä kertaa myös päiväkoteihin. Millaisiksi toimintaympäristöjen erot esimerkiksi aikuisväestön koulutustasossa piirtyvät varhaiskasvatuksen osalta?

Kiusaaminen on Kouluterveyskyselyn vastausten perusteella vähentynyt Helsingin kouluissa merkittävästi vajaassa kymmenessä vuodessa. Yleisintä kiusaaminen on peruskouluissa, joissa 4.- ja 5.-luokkalaisista joka neljäs on ainakin kerran joutunut kiusatuksi lukuvuoden aikana. Artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään helsinkiläisten lasten ja nuorten vastauksia valtakunnalliseen Kouluterveyskyselyyn.

Vaikka suomalaislapset liikkuvat vielä kansainvälisesti verrattuna vapaasti, on täälläkin osoitettu liikkumisen vähentyneen viime vuosikymmeninä. Artikkelissa tarkastellaan Helsinkiä 1940-luvulta tähän päivään ja pohditaan muuttuvan kaupungin vaikutusta lasten omaehtoiseen liikkumiseen.

Vastasyntyneiden perhesuhteita Helsingissä selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että äidit nimeävät vauvan perheenjäseniksi useita kotitalouden ulkopuolisia ihmisiä, kun vauvan syntyessä äiti ei ole avioliitossa. Yleisimmin vastasyntyneen perheenjäseninä pidetään vanhempien ohella isovanhempia, mutta myös äidin sisaruksia tai ystäviä luetaan melko usein vauvan perheeseen.

Helsingin kaupungin ja Kelan yhteistutkimushankkeen Lastenhoitojärjestelyt helsinkiläisissä lapsiperheissä 2010-luvulla (HELA) aineisto on saatu kerättyä ja ensimmäiset tulokset julkaistaan syksyllä 2017.

Alakoululaisten osallistuminen Helsingin kaupunkikonsernin taidelaitosten järjestämiin taidekasvatushankkeisiin on aktiivista. Yhdeksän kymmenestä peruskoulusta oli sellaisia, joissa ainakin yksi luokka osallistui vähintään yhteen taidekasvatushankkeeseen tässä artikkelissa tarkastellulla ajanjaksolla.

Helsingissä on kerätty tietoa yksivuotiaiden lasten vanhemmilta lastenhoidon ratkaisuista sekä monista lapsen ja perheen hyvinvoinnin ulottuvuuksista. Tulokset kertovat perheiden moninaisuudesta ja vanhempien taustan merkityksestä. Muun muassa matalammin koulutetuilla vanhemmilla ja heidän lapsillaan näyttäisi olevan tarvetta tukeen varhaiskasvatuksessa ja muissa palveluissa.

Artikkelissa havainnollistetaan esimerkkilaskelmien avulla sitä, miten tulosidonnaiset päivähoitomaksut muuttuvat ja vaikuttavat perheen käytettävissä oleviin tuloihin. Erityisesti yksinhuoltajaperheiden osalta laskelmilla voitiin paikantaa mahdollisia kannustinloukkuja.

Kuusitoista prosenttia Helsingin asukkaista on lapsia, ja alle 18-vuotiaiden lasten määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 122 000 lapseen. Helsingin kasvava lapsimäärä ennustaa myös palvelujen kysynnän kasvua. Hyvien palvelujen suunnittelua varten tarvitaan väestötietojen lisäksi tietoa lasten hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä.

Tehdäänpä pieni karttaharjoitus. Jos Helsingin rautatieasemalta piirtää kehän 15 kilometrin säteellä Vuosaaren rannasta kohti Lauttasaaren kärkeä lännessä – pysytellen kuitenkin Helsingin rajojen puitteissa – niin tämän kaaren sisälle mahtuu yli 100 000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta.

Ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen merkittävä osa lasten lukumäärän kasvusta Helsingissä tulee vanhasta talokannasta ja täydennysrakentamisalueilta. Lapsia on kaupungissa tällä hetkellä enemmän kuin kertaakaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen.