1960-luvun lopulla, parikymmentä vuotta Helsingin suuren alueliitoksen jälkeen, pääkaupungin johto ryhtyi valmistelemaan uutta alueliitosta. Tämä artikkeli tarkastelee vuosina 1970–72 tehtyä alueliitosselvitystä ja asettaa sen osaksi pääkaupunkiseudun kasvua. Miksi liitosselvitys tehtiin ja mikä vaikutus sillä oli pääkaupunkiseudun kehitykseen? Miksi liitos jäi toteutumatta?

Helsinki on ollut edelläkävijä teollis-urbaanissa ympäristönsuojelussa, mutta ei klassisessa luonnonsuojelussa: se perusti ensimmäisen luonnonsuojelualueensa vasta vuonna 1946. Kaupunkiluonnolle olennaisena on nähty saavutettavuus, moninaiskäyttö, suuret kävijämäärät ja maisemalliset arvot. Kansanpuistojen kautta kehittyi etenkin työväestön erityinen luontosuhde Helsingissä.

Kaupungeilla on historian saatossa ollut merkittävä rooli maallisen vallan ja sen sotilastukikohtien, uskonnon harjoittamisen sekä kaupankäynnin ja muun taloudellisen toiminnan sijaintipaikkoina. Samalla ne ovat toimineet parhaimmillaan tiedon luonnin, omaksumisen ja hyväksikäytön sekä levittämisen solmukohtina kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa.

Vaikka suomalaislapset liikkuvat vielä kansainvälisesti verrattuna vapaasti, on täälläkin osoitettu liikkumisen vähentyneen viime vuosikymmeninä. Artikkelissa tarkastellaan Helsinkiä 1940-luvulta tähän päivään ja pohditaan muuttuvan kaupungin vaikutusta lasten omaehtoiseen liikkumiseen.

Sporalla skujaavat kaiken ikäiset helsinkiläiset, mutta skurua nuoriso ei tunne. Vanhempi polvi tsöraa busalla, kun taas nuoremmat käyttävät dösää. Metro sen sijaan odottaa vielä vakiintunutta slanginimitystään.

Tanskan pääkaupungissa on maailman kenties parhaat pyörätiet, hyvin säilynyt historiallinen rakennuskanta ja viehättävä kävelykatujen verkosto. Nykyinen kukoistus on tulosta taitavasta ja pitkäjänteisestä kaupunkisuunnittelusta mutta myös ylenpalttisen suunnittelun välttämisestä. Kööpenhaminassa on aikojen saatossa ymmärretty, että hyvä kaupunki syntyy myös itsestään.

Kallion kaupunginosaan syntyi 1800-luvun loppupuolella työväestön asuttama puutaloalue. Puutaloalueesta on jäljellä vain vähäiset muistot, koska se purettiin eli saneerattiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä muutamaa rakennusta lukuun ottamatta. Artikkeli tarkastelee saneerausprosessia ja sen tuloksia.

Olipa kerran pieni unelias hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki. Aina 1870-luvulle saakka kaupungissa elettiin kuin eurooppalaisissa kaupungeissa oli eletty vuosisatojen ajan. Elintarvikkeet, polttopuut ja muut jokapäiväiset tarpeet saatiin lähialueilta sekä omilta viljelmiltä. Jo 1740-luvulta lähtien kaupunkilaiset olivat tottuneet täydentämään talvivarastojaan silakkamarkkinoilta. Mutta sitten kaikki muuttui.