Positiivisilla naapurisuhteilla on myönteinen yhteys kaupunkilaisten turvallisuudentunteeseen. Helsingin turvallisuustutkimuksen mukaan yli puolet vastaajista juttelee naapureidensa kanssa vähintään viikoittain, ja yleisimmin näin tekevät iäkkäät, pitkään alueella asuneet, omistusasukkaat ja kahden vanhemman perheet.

Joka neljännellä Helsinki-barometrin vastaajalla on ollut aikeita muuttaa pois Helsingistä, ja näiden vastaajien osuus on ollut hieman kasvussa viimeisimmillä tutkimuskerroilla.

Viheralueiden väheneminen, paikkojen rikkominen ja töhriminen sekä ihmisten syrjäytyminen huolestuttavat helsinkiläisiä eniten, kun kysytään oman asuinalueen asioista. Uusimman turvallisuustutkimuksen mukaan huolta sosiaalisen epäjärjestyksen merkeistä asuinalueella koetaan kaiken kaikkiaan enemmän kuin 2010-luvun puolessavälissä.

Asukkaiden halukkuus suositella Helsinkiä asuinpaikkana muille on pysynyt suunnilleen entisellä tasolla, samoin halukkuus suositella omaa asuinaluetta muualla asuville. Oman asuinalueen viihtyisyyttä ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia arvostettiin kyselyvastauksissa.

Koronapandemian aikana monia vapaa-ajan palvelujen tiloja on suljettu tai käyttöä on rajoitettu. Kyselytutkimuksen mukaan kirjastoon pääsy on erityisen tärkeää toimeentulovaikeuksia kokeville käyttäjille. Liikuntatiloihin pääsyä puolestaan kaipasivat varsinkin nuorten ikäluokkien edustajat.

Nuoret kannattivat rajoitusten purkua loka–marraskuussa tehdyssä kyselytutkimuksessa, iäkkäämmät vastaajat suhtautuivat asiaan varovaisemmin. Huolestuneisuus koronan vaikutuksista lähipiirille on vähentynyt aikaisempiin kyselyihin verrattuna.

Artikkelin tulokset vahvistavat aikaisempien tarkastelujen johtopäätöstä, että ARA-vuokra-asuntokanta kohdentuu Helsingissä tarkoituksenmukaisesti: niissä asuu enimmäkseen pienituloisia.

Yhä harvempi helsinkiläinen kuvaili elämänlaatuaan hyväksi tai melko hyväksi uusimmassa Helsinki-barometri-kyselytutkimuksessa, kun tuloksia verrataan vuoden takaiseen kyselyyn. Toisaalta niiden osuus, jotka uskovat tulevaisuuden olevan nykytilannetta parempi, on noussut koronapandemian alkuaikoihin nähden.

Koronaepidemian vaikutukset ovat painottuneet eri väestöryhmiin eri tavalla. Tämä käy ilmi analyysistä, joka on tehty viimeisimmän Helsinki-barometrin kyselyaineistolla. Nuorimmat vastaajat olivat kärsineet eniten koronaan liittyvistä taloushuolista, ja vanhimmat taas olivat eniten huolissaan epidemian vaikutuksista itselleen.

Reilu kymmenen prosenttia helsinkiläisistä on jäänyt jossakin määrin digitaalisten palvelujen ulkopuolelle tai kokee ne vaikeiksi käyttää. Varsinkin monet iäkkäämmät kohtaavat haasteita palvelujen käytössä.

Koronaepidemian vaikutukset ovat tuoneet monien elämään muutoksia ja huolta, mutta tulevaisuuteen jaksetaan kuitenkin uskoa. Poikkeusolojen palveluihin on Helsingissä oltu enimmäkseen tyytyväisiä, erityisesti iäkkäille suunnattuun Helsinki-apuun. Helsinkiläisten halukkuus suositella kotikaupunkiaan asuinpaikkana on poikkeuksellisena keväänä yllättäen kasvanut.

Kaupunki on selvittänyt kyselyllä asukkaidensa tyytyväisyyttä Helsingin toimivuuteen asuinpaikkana sekä sitä, kuinka todennäköisesti he suosittelisivat Helsinkiä muualla asuville. Tässä artikkelissa esitellään kyselyn päätuloksia. Helsingin toimivuus saa vastaajilta hyvän arvosanan, ja he kiittävät erityisesti kaupungin turvallisuutta, kehittymistä, kansainvälisyyttä ja luonnonläheisyyttä. Suositteluindeksissä Helsingin saama arvio on tyydyttävä.

Väestöryhmien asumisen voimakas alueellinen eriytyminen eli segregaatio nähdään yleisesti ongelmallisena piirteenä kaupungin tasapainoisen kehityksen kannalta. Helsingissä asumisen etninen eriytyminen on keskitasoa verrattuna muihin Suomen suuriin kaupunkeihin ja matalahkoa verrattuna esimerkiksi Ruotsin kaupunkeihin.

Kaupungit ovat ottaneet aktiivisen roolin globaaleihin ympäristöongelmiin vaikuttamisessa. Myös kaupunkilaisten mielipiteillä sekä kulutustottumuksilla ja -valinnoilla on tärkeä osansa kaupunkien ohjatessa toimintaansa ympäristöä säästävään suuntaan. Ympäristömyönteiset asenteet ovat tutkimuksen mukaan yleisiä, mutta asenteet näkyvät kaupunkilaisten arkivalinnoissa vaihtelevasti.

Asuinalueiden voimakasta eriytymistä eli segregaatiota pidetään yleisesti huolestuttavana kehityskulkuna. Kehitystä voidaan tarkastella erilaisin menetelmin. Mikäli segregaatiota seurataan vain yhdestä näkökulmasta tai vain yhdenlaisella mittarilla, olennaisia kehityskulkuja saattaa jäädä huomaamatta. Tässä artikkelissa tarkastelemme eriytymistä sekä väestöryhmien alueellisessa sijoittumisessa että kaupunginosien väestörakenteen muutosten näkökulmasta. Esittelemme myös viime vuosikymmenten kehitystä pääkaupunkiseudulla.