Helsinki
  • Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki/Kimmo Brandt.

Blogikirjoitus |  03.02.2015Tuula Vesanen

Hyvinvointierot - kuinka keskustelu kääntyisi toimenpiteiksi?

Helsingissä on haluttu tehostaa terveys- ja hyvinvointierojen seurantaa, jotta näitä eroja voitaisiin kaventaa. Aihetta on pohtinut kaupungin sisäinen työryhmä, jonka ehdotukset valmistuvat huhtikuussa 2015. Työn taustaksi laadittu nykytilannetta kuvaava selvitys on juuri valmistumassa. Selvityksessä on pohdittu hyvinvointierojen seurantaa lainsäädännön, tietojohtamisen ja hyvinvoinnin määrittelyn näkökulmasta.

Hyvinvointierojen seurannan kehittäminen on yksi Helsingin vuosien 2013–2016 strategiaohjelmaan liittyvistä toimenpiteistä. Vuoden 2014 huhtikuussa käynnistettiin kymmenen viraston yhteinen työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää seurannan kehittämisen nykytilanne sekä laatia ehdotukset, miten seurannan tuloksia voidaan hyödyntää hyvinvointierojen kaventamiseksi. Toimeksianto pitää sisällään ajatuksen hyvinvointijohtamisen kehittämisestä.

Kuntien tietojohtamisessa on kehitettävää

Helsinki on ollut hyvässä tilanteessa käytettävissä olevan tiedon suhteen, koska kaupungin tietokeskus tuottaa korkeatasoista tilasto- ja tutkimustietoa. Perustietotuotanto eli tilastot, tietokannat ja indikaattorijärjestelmät tarjoavat hyvän pohjan seurannan kehittämiselle. Helsinki on ollut edelläkävijä avoimen tiedon käytön laajentamisessa, tietovarantojen piiriin on tullut myös hyvinvointia koskevaa tietoa. Tutkimustiedon perusteella on saatu hyvä yleiskuva väestön hyvinvointieroista.

Vaikka Helsingin tietopohja on hyvä, kaupunki joutuu ratkaisemaan samoja haasteita kuin muutkin kunnat. Seurannan kehittämiseen vaikuttavat lainsäädännön velvoitteet kunnille, tiedolla johtamisen käytännöt sekä hyvinvoinnin ja hyvinvointierojen määrittely. Kysymys on reunaehdoista, toimintamalleista sekä ilmiön ymmärtämisestä.

Lainsäädäntö, erityisesti terveydenhuoltolaki asettaa kunnille selkeät velvoitteet terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja seurantaan. Tästä seuraa, että päättäjät tarvitsevat systemaattista ja osuvaa tietoa hyvinvointia koskevien päätösten ja toimenpiteiden pohjaksi. Päätöksentekotilanteessa tällaista tietoa ei kuitenkaan helposti löydy, koska tiedolla johtamisen käytännöt ovat kehittymättömiä. Tilanne on hyvin samanlainen useimmissa kunnissa.

Ilmiön ymmärtäminen on avain

Selvityksessä tilannetta haluttiin jäsentää teoreettisen mallin avulla, jonka mukaan tietojohtamisessa on kolme näkökulmaa: ilmiön ymmärtäminen, johtamisen käytännöt sekä johtamistyökalut (ks. Laihonen ym.: Tietojohtaminen, pdf-julkaisu). Ilmiön ymmärtämisellä tarkoitetaan tällöin ymmärrystä siitä, miten tiedosta luodaan arvoa erilaisissa liiketoimintaprosesseissa ja – ympäristöissä. Arvolla tarkoitetaan asiakasvaikuttavuutta ja tuottavuutta.

Kun ajattelutapaa sovelletaan hyvinvointierojen kaventamiseen, ilmiön ymmärtämisellä tarkoitetaan sen ymmärtämistä, kuinka tiedosta voidaan luoda hyvinvointia ja parempaa terveyttä. Tämä merkitsee hyvinvointierojen tunnistamista, niiden määrittelyä ja tulkintaa sekä syntyneen tietoisuuden vaikutuksia seurantaan ja kaventamistoimenpiteisiin.

Näkemys hyvinvointierojen syistä vaikuttaa siihen, mitä tietoa ja mitä toimenpiteitä pidetään tärkeinä hyvinvointierojen kaventamisen kannalta. Toiminnan vaikuttavuus puolestaan riippuu siitä, kohdentuvatko toimenpiteet hyvinvointierojen kannalta olennaisimpiin tekijöihin.

Olennaisen määrittely ei ole helppoa hyvinvoinnin yhteydessä. Professori Antti Karisto on todennut, että käynnissä on kamppailu hyvinvoinnista, jossa eri toimijat määrittelevät hyvinvoinnin omista lähtökohdistaan.

Terveyden edistäjille hyvinvointi on terveyttä. Kulttuuri-ihmisille hyvinvointi on esteettisiä elämyksiä ja älyperäistä nautintoa. Sosiaalipoliitikoille hyvinvointi tarkoittaa köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien onnistunutta sääntelyä, pohjimmiltaan turvallisuutta. Talousnäkökulmasta katsottuna ihmisten hyvinvointi on peräisin hyvin voivasta taloudesta. Ekologisessa ajattelussa elämänmuotomme kestävyys on hyvän elämän ehdoton edellytys. ”Hyvinvointiteollisuuden” kaupallinen näkemys on, että hyvinvointi on hemmottelua ja ihon iloja.

Tutkijoiden, kuntien ja muun hallinnon piirissä pyritään kohti tasapainoa ja näkemysten yhdistämistä niin, että hyvinvoinnin kuvaamiseen käytettäisiin monipuolista tietoa eri ulottuvuuksista.

Hyvinvointijohtamista on mahdollista tehostaa tietojohtamisen käytäntöjä soveltamalla. Tämä ei koske vain johtamiskäytäntöjä ja -työkaluja, vaan myös ilmiön ymmärtämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tarvitaan jatkuvaa keskustelua hyvinvoinnin osatekijöistä ja niiden keskinäisistä suhteista, jotta hyvinvointierojen seuranta ja kaventamiseen tähtäävät toimenpiteet kohdentuisivat hyvinvointierojen kannalta olennaisiin tekijöihin. Kunnan vaativa tehtävä on edistää näkökulmien moninaisuutta sekä samalla ohjata laajaa kokonaisuutta.

Tuula Vesanen on Helsingin kaupungin tietokeskuksen projektitutkija. Hän toimii sihteerinä hyvinvointierojen seurannan kehittämisen työryhmässä.

Kommentoi