Helsinki
  • Kuva: Keskustakirjasto.fi

Blogikirjoitus |  14.11.2014Timo Cantell

Keskustakirjasto ja kansantalous

Miksi perustaa uusi kirjasto tai kulttuuritalo, miksi tuottaa taidetta ja elämyksiä? Yksinkertaistaen: rahan vuoksi. Tämä on ollut viime vuosikymmenten aikana kasvava tapa perustella asiaa kulttuurialalla.

Kulttuurin väitetäänkin tätä nykyä olevan taloudellisesti hyvin merkittävä ala ja sen työllistävän vaikutuksen katsotaan vetävän vertoja lähes kaikille tuotannonaloille, kyse on suuresta elinkeinoelämän lohkosta. On siis tapahtunut melkoinen näkökulman muutos aiemmin kulttuurisia arvoja korostavasta näkemyksestä kohti taloudellisia painotuksia.

Esittävien alojen tuottavuusongelma

Kulttuurialan taloudellisten vaikutusten klassikkokirja ilmestyi vuonna 1966, kun William Baumol ja William Bowen julkaisivat teoksen Performing Arts: The Economic Dilemma. He tarkastelivat erityisesti esittävän taiteen tilannetta, kuten teatteri- ja oopperataloja sekä orkestereita. Baumol ja Bowen seurasivat taidelaitosten kehitystä vuosikymmenten ja vuosisatojen mittaan ja tarkastelivat erityisesti niiden tuottavuutta.

Tutkijakaksikko esitti sittemmin Baumolin tautina tunnetuksi tulleen teorian, jonka mukaan esittävä taide kohtaa jatkuvasti rakenteellisen ongelman: hitaan tuottavuuden ja kasvavat kulut, joka johtaa taloudelliseen kurimukseen. Esimerkiksi teollisessa tuotannossa tekninen ja tuotannollinen kehitys johtaa jatkuvaan tehostumiseen ja uusiin innovaatioihin.

Baumolin tauti tarkoittaa sitä, että kulttuurialalla vastaavaan tehostamiseen ei pystytä. Vaikkapa sadalle soittajalle kirjoitettu sinfonia vaatii saman määrän esittäjiä niin 1800-luvulla kuin 2000-luvulla. Kuitenkin esittäjien palkkojen on seurattava yhteiskunnassa muuten maksettavia palkkoja.

Kulttuurialan rakenteellinen talouskuilu kehittyy siten kustannusten kasvaessa ja tuottavuuden hidastuessa. Tämän väitteen Baumol ja Bowen sovelsivat saman tien myös laajemmin muun muassa koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Niissäkin tarvitaan runsaasti työvoimaa, mutta tekninen kehitys ei etene yhtä nopeasti kuin vaikkapa prosessiteollisuudessa.

Nämä ajatukset olivat varsin painavia, sillä tekijät saivat ansioistaan myöhemmin Nobelin palkinnon taloustieteissä.

Baumolin taudin väitteiden vastapainoksi on kuitenkin esitetty, että esimerkiksi radion, television ja tehokkaamman liikenteen myötä jopa suuri sinfoniaorkesteri tavoittaa aikaisempaa suuremmat yleisöt, joten siten tehokkuutta on tavallaan sittenkin tullut. Tämä vain ei ole tapahtunut alalla sisäsyntyisesti vaan muun teknologisen edistyksen myötä.

Talousasiat esille uudessa valossa

Viime aikoina kulttuurin taloudellisiin merkityksiin on kiinnitetty uudenlaista huomiota. Baumolin taudin kurimus on jäänyt taka-alalle ja huomio on suuntautunut kulttuurilaitosten toiminnan kautta syntyviin moninaisiin vaikutuksiin, erityisesti niiden taloudellisiin merkityksiin.

Asiakkaat käyttävät rahaa lippujen lisäksi ravintoloissa, kahviloissa, suurissa ja pienissä kaupoissa, hotelleissa ja takseissa. Näistä kaikista on saatavilla tarkkoja laskelmia ja erilaisia vaikutuskertoimia.

Erityisen aktiivisia ovat olleet kirjastot niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Taloudellisessa mielessä kirjastojen tilanne poikkeaa monista muista kulttuurialan toimijoista siinä, että kirjastopalvelut tarjotaan yleensä asiakkaille ilmaiseksi. Kuitenkin kirjastojen kokoelmille, tiloille ja erilaisille tilaisuuksille ja koulutustapahtumille on laskettavissa oma arvonsa.

Kulttuurin taloudellinen merkitys ja arvo

Kulttuuriin liittyvä taloustarkastelu on terminologisesti hieman epätarkkaa. Onkin tehtävä ero kahden erilaisen näkökulman välillä. Silloin kun tarkastellaan esimerkiksi konserttivieraiden kulutusta lippukuluihin ja vaikkapa ravintoloihin, puhutaan ns. oikeasta rahasta ja rahankulutuksesta. Kahvikuppi maksaa kolme euroa ja ilta-ateria vaikkapa viisikymmentä. Näin syntyy taloudellista vaikutusta.

Kun toisaalta puhutaan erilaisista kirjasto- tai taidekokoelmista, niin silloin puhutaan niiden taloudellisesta merkityksestä ja arvosta. Kokoelmat eivät sinänsä tuota suoranaisia taloudellisia vaikutuksia hankintavaiheen jälkeen, mutta niille on laskettavissa tietty arvo. Hyllykilometrit kirjoja sisältävät eittämättä taloudellista arvoa, onhan niiden hankinta maksanut huomattavasti ja niillä on vuosienkin jälkeen käyttöä ja kysyntää.

Keskustakirjasto tutkimuksen kohteena

Helsinkiin suunniteltu uusi keskustakirjasto on hyvä esimerkki. Rakentamisaikana kirjasto on merkittävä työllistäjä, tarvikkeiden ja palveluiden kuluttaja. Silloin voidaan laskea siihen kuluvan tietty määrä euroja ja sen työllistävän suoraan hyvinkin suuren rakentajien joukon. Voidaan siis puhua kirjaston rakentamisen aiheuttamasta taloudellisesta vaikutuksesta.

Kun rakennus on aikanaan pystyssä ja siellä käy mahdollisesti tuhansia kaupunkilaisia päivässä, voidaan puhua erityisesti kirjaston tuottamasta taloudellisesta arvosta ja merkityksestä sen kokoelmien ja tilojen puolesta. Ja onpa itse rakennuksellakin ja sen kaikille avoimella tilalla kaupunkilaisille huomattavaa arvoa. Talousvaikutuksia syntyy sitten kun kirjastovieras poikkeaa kahvilan puolelle.

Perustelut kirjastojen olemassaololle syntyvät sittenkin niihin kiteytyvien arvojen, ei taloudellisten vaikutusten kautta. Tähän perusteluun tukeutuivat lopulta myös Baumol ja Bowen. He totesivat tutkimuksessaan, että kulttuurialaa tulisikin tutkia kulttuuritoimintoihin sitoutuneiden arvojen kautta.

Näin he jättivät suorat taloudelliset vaikutukset – eli suoraan rahassa laskettavat hyödyt – taka-alalle, vaikka tunnustivat niilläkin olevan mielenkiintoa. Nykypäivän tutkija joutuu puolestaan ottamaan huomioon molemmat puolet, niin taloudelliset arvot kuin taloudelliset vaikutukset.

Timo Cantell on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuspäällikkö.

Kommentoi