Helsinki
Sivustoa ei enää päivitetä 1.3.2023 alkaen.

Helsingin kaupunginkanslian julkaisemat uudet tutkimusartikkelit löytyvät sivustolta kaupunkitieto.hel.fi.
Blogikirjoitus |  14.04.2016Teemu Kemppainen

Kuinka rauhattomia asuinympäristöjä Helsingin seudun lähiöt ovat?

Vertailevaa ja tilastollisesti edustavaa tutkimustietoa lähiöasukkaiden kokemuksista tarvitaan kipeästi.

Asuinalueen rauhallisuus on keskeinen tekijä asumisviihtyvyyden kannalta. Rauhattomuus vaikuttaa kotitalouksien muuttopäätöksiin ja on usein myös alueen huonon maineen taustalla. Suomalaiset 1960- ja 1970-lukujen lähiöt ovat tässä suhteessa kiinnostava ja tärkeä tutkimuskohde. Eurooppalainen lähiökeskustelu on tyypillisesti keskittynyt varsin voimakkaasti erilaisiin ongelmiin: arkkitehtuuria pidetään yksitoikkoisena, rakentamisen laatua heikkona ja lisäksi köyhyys, turvattomuus ja muut sosiaaliset ongelmat kasaantuvat. Julkisessa keskustelussa kuva lähiöistä on Suomessakin valtaosin negatiivinen.

Osaltaan tätä synkkää näkökulmaa vahvistanee myös tutkimuskohteiden valinta. Suuri osa lähiötutkimuksesta on tehty yksittäisten, tavalla tai toisella ongelmallisten lähiöiden pohjalta. Suuremmatkin tutkimushankkeet (esim. RESTATE) perustuvat tavallisesti ongelmien perusteella valittuun lähiöiden joukkoon.

Sellaista tutkimusta, joka perustuisi lähiöitä tilastollisesti edustavaan aineistoon, on lopulta yllättävän vähän. Erityisesti on tarvetta vertailevalla tutkimukselle, jossa lähiöitä verrataan muihin naapurustoihin, sillä muuten on vaikea saada sopivaa perspektiiviä tulosten tulkintaan.

Lähiöt eivät juuri ole muuta kaupunkimaista aluetta rauhattomampia – ero pientaloalueisiin varsin suuri

Miten lähiöasukkaat kokevat naapurustonsa verrattuna toisentyyppisten asuinalueiden asukkaisiin? Keväällä 2012 Helsingin seudulla kerätty KatuMetro-aineisto mahdollistaa tähän kysymykseen tarttumisen. Teimme aineiston pohjalta tutkimuksen, joka julkaistiin hiljattain yhteiskuntatieteellisessä journaalissa Research on Finnish Society. Tutkimuksemme aiheena oli asukkaiden kokemus naapurustonsa rauhallisuudesta, tai teknisemmin, sosiaalisesta epäjärjestyksestä.

Vastaajilta (n=9254) kysyttiin missä määrin he ovat havainneet asuinalueellaan julkista juopottelua, ilkivaltaa, häiriköintiä ja uhkaavaa käyttäytymistä, naapureiden aiheuttamia häiriöitä tai huumeiden käyttöä tai kauppaa. Näistä vastauksista koostettiin sosiaalista epäjärjestystä kuvaava mittari, jonka perusteella pääsimme vertaamaa lähiöitä muunlaisiin alueisiin.

Esittelen seuraavassa tutkimuksemme päätulokset ja pohdin niiden merkitystä. Tarkempia tietoja tutkimuksen yksityiskohdista löytyy itse artikkelista.

Jaoimme tutkimuksessamme asuinalueet kolmeen luokkaan: 1) 1960- ja 1970-lukujen lähiöt, 2) muu kaupunkimainen ympäristö ja 3) pientaloalueet. Päätuloksemme on, että lähiöissä sosiaalista epäjärjestystä havaitaan kaikkein eniten, mutta ero muuhun kaupunkimaiseen alueeseen on kuitenkin varsin pieni, joskin tilastollisesti merkitsevä (Kuvio 1).

Kuvio 1. Havaittu sosiaalinen epäjärjestys. Painotetut, vakioimattomat keskiarvot ja 95 %:n luottamusvälit. (PSD, perceived social disorder) lähiöissä ja muilla alueilla (PSD: faktoripistemuuttuja, keskiarvo 0, keskihajonta 0.9, kuvio: ggplot2, R).

 

Lähiöt eivät siis ole erityisen rauhattomia verrattuna muihin kaupunkimaisiin asuinalueisiin. Toisaalta pientaloalue on näistä kolmesta aluetyypistä selvästi rauhallisin, kuten odottaa sopiikin, ja siihen verrattuna lähiöympäristö on jo selvästi rauhattomampi. Kuten aina, vertailupisteen valinta vaikuttaa siihen, miltä tilanne näyttää.

Eräs tutkimuskirjallisuudessa esiintyvä vakiintunut havainto pätee myös Helsingin seudulla, sillä sosio-ekonomisesti huono-osaisempien asuinalueiden havaittu epäjärjestys on tyypillisesti muita korkeammalla tasolla. Lähiöt ovat asukaskannaltaan yleisesti ottaen huono-osaisempia kuin muut kaupungin alueet, mikä osaltaan selittää sitä, että niissä häiriöitä havaitaan eniten.

Kuvio 2 havainnollistaa asukkaiden havaitseman sosiaalisen epäjärjestyksen jakautumista Helsingin metropolialueella. Mitä tummempi väri, sitä enemmän asukkaat keskimäärin havaitsevat mainittuja sosiaalisia häiriöitä asuinalueellaan. Raideliikenteen varrella sijaitsevat lähiöalueet erottuvat tästä näkökulmasta varsin selvästi (Espoon keskus, Martinlaakson radan varsi, pääradan varsi, metron itäiset päät).

Kuvio 2. Havaittu sosiaalinen epäjärjestys Helsingin metropolialueella. (Epäjärjestystä kuvaavan mittarin spatiaalinen viive/spatial lag, 10 lähintä naapuria. Interpoloitu käänteisen etäisyyden mukaisella painotuksella. Kartografia: Perttu Saarsalmi, THL.)

Lähiöiden asema asuntomarkkinoilla on epäedullinen

Tulosten merkitystä voidaan arvioida asuntomarkkinoiden näkökulmasta. Asuntomarkkinat tarjoavat kotitalouksille tulotasosta riippuvan määrän vaihtoehtoja. Omakotitalot järven tai meren rannalla kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä ovat harvassa, joten eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia täytyy tasapainotella valintaa tehtäessä. Kotitalouden taloudellinen tilanne luonnollisesti määrittää miten laajasti erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla.

Eräässä mielessä lähiöiden tilanne on epäedullinen. Pientaloalueet tarjoavat tilaa ja rauhaa, mitä monet pitävät hyvinä puolina. Kantakaupunkimainen ympäristö taas tarjoaa palveluita ja mahdollisuuden trendikkään urbaaniin elämäntapaan, jolloin tietynlainen kaupunkimainen rauhattomuus tulee osana tätä pakettia. Lähiöt ovat tässä suhteessa altavastaajia. Tilaa ja rauhaa ei ole siinä määrin kuin pientaloalueilla. Palveluiden tai urbanismin suhteen kantakaupunki menee ohi, mutta silti urbaani – tai pikemminkin suburbaani – rauhattomuus vaivaa. Lähiöiden renessanssista on puhuttu, mutta siitä ei ole käsittääkseni vielä vahvoja merkkejä. Tilanne voi tietenkin muuttua, kun elämäntyylit muuttuvat.

Tuloksemme ei kuitenkaan tarkoita, että lähiöissä olisi huono asua. Suurin osa lähiöasukkaista viihtyy alueellaan – ja miksi eivät viihtyisi, sillä asunnot ovat suhteellisen tilavia ja valoisia. Suomalaiset lähiöt ovat myös vihreitä, luonnonläheisiä ja lopulta hyvin rauhallisia ja turvallisia, etenkin jos niitä verrataan tunnettuihin eurooppalaisiin ongelmalähiöihin.

Mutta entä mikä tilanne on tulevaisuudessa? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta jos tulkintani lähiöiden epäedullisesta asuntomarkkina-asemasta pitää paikkansa, on mahdollista että ainakin osa 1960- ja 1970-lukujen lähiöistä jää jatkossa yhä enemmän jälkeen muun kaupunkiseudun taloudellisesta kehityksestä. Miten suuriksi erot yhteiskunnalliset ja alueelliset voivat kasvaa pohjoismaisen hyvinvointimallin kehyksessä, on kysymyksenä vielä avoin, ja riippuu niin maailmanlaajuisista kehityskuluista ja kriiseistä, kuin eri tasoilla tehdyistä politiikkavalinnoista.

Talouden ohella toinen keskeinen näkökulma on kulttuuri. Huono-osaisille alueille keskittyy mahdollisesti yhä enemmän maahanmuuttajia, jotka ovat joutuneet jättämään yhteiskuntansa erilaisten kriisien seurauksena. Stereotypiat, ennakkoluulot, elämäntapaerot ja kielimuuri voivat monissa tilanteissa toimia esteinä yhteisen sävelen löytämiselle. Asuinalueen sosiaalisen elämän kehittyminen näissä oloissa, joissa erilaiset huono-osaisuuden ja syrjäyttämisen muodot ovat toistensa lähinaapureita, määrittää ratkaisevalla tavalla paikallista hyvinvointia ja muuttoliikkeen kehittymistä. Sellaisenaan nykyajan huono-osaisuus ei vielä yhdistä. Se pikemminkin erottaa, jakaa ja kääntää haavoittuvassa asemassa olevat toisiaan vastaan. Keskeinen kysymys on miten ruokkia sellaista yleistä naapuruuskulttuuria, joka rakentaisia siltoja erilaisista haavoittuvista taustoista tulevien asukkaiden ja asukasryhmien välille.

Avoin julkinen keskustelu ja eriytymisprosessin eri puoli valottava lisätutkimus ovat kullanarvoisia, jotta kehityskulkuihin voitaisiin ajoissa puuttua.

Teemu Kemppainen viimeistelee kaupunkisosiologian väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa (teemu.t.kemppainen at helsinki.fi).

Kommentit

Hei ! Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista ! Toivon, että Hesari / Kvartti julkaisisi jatkossa uuden, tarkemman kartan, jossa näkee selvästi, missä rauhallisuuden ja rauhattomuuden rajat kulkevat. Myös tarkat perusteet olisi mukava lukea. Tässähän on mainittu syinä ' radan varret ja niiden tuomat haitat' , esim: minkälaiset sosioekonomiset tekijät. ( luulen, että asun nyt 'rauhallisella' alueella : ) ) Kiitos - ja onnistunutta tohtorinväitöstilaisuutta ! ( lisäksi : missä ja milloin väitöstilaisuus pidetään ? - Tuleeko siitä jokin ilmoitus , johonkin ? - Olisin varsin halukas tilaisuuden kuuntelija )

Hei Kristiina ja kiitos kommentistasi! Tämä Hesarin juttu ja blogikirjoitus perustuu tuoreeseen tutkimukseemme, joka julkaistiin lehdessä Research on Finnish Society: http://www.finnresearch.fi/4Social_disorder.pdf Tutkimuksessa tarkasteltiin vastaajien havaitsemaa "sosiaalista epäjärjestystä" eli havaintoja julkisesta juopottelusta, vandalismista, uhkaavasta käytöksestä ja muusta vastaavasta. Nämä laitettiin kartalle niin tarkoin kuin mahdollista, mutta havaintojen tarkkuus riippuu vastaajien tiheydestä alueella (eli lopulta väkimäärästä). Menetelmä on kokonaisuudessaan varsin uusi eikä kaikki ongelmia saatu ratkaistua vielä. Yritämme kehittää seuraavaksi kuvan, jossa on samaan aikaan tieto havaintoja tarkkuudesta. Lopulta on tosin muistettava, että kokemus näistä sosiaalisita "häiriöistä" / rauhattomuudesta on hyvin subjektiivinen, joten absoluuttisia rajoja ei taideta saada millään keinolla. Radan varren ja sosio-ekonomisten tekijöiden merkitystä tarkastelimme myös toisessa tutkimuksessa, joka julkaistiin jokunen vuosi sitten Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114812/kemppainen.pdf?sequence=2). Siinä tutkimme turvattomuuden kokemusta, joka liittyy sosiaaliseen epäjärjestykseen mutta on kuitenkin eri käsite ja ilmiö. Kiinnostavaa kyllä, raideliikenteen aseman läheisyys oli itsenäinen turvattomuuden tekijä vaikka tärkeä sekoittavat tekijät oli otettu huomioon eli "vakioitu". Aiheesta löytyy jo tällä hetkellä lisätietoja myös kotisivuiltani, jonne on koottu julkaisuja ja seminaariesityksiä: https://teemunsivu.wordpress.com/work-in-progress/ Sinne tullee jatkossa myös päivityksiä liittyen mm. Hesarin kommentteihin. Kiitokset myös onnentoivotuksista väittelyn osalta. Onni tulee tarpeeseen varmasti! Tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta sijoittunee loppuvuoteen. Siitä tiedotetaan valtiotieteellisen tiedekunnan sivuilla (http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/uutisarkisto/vaitokset/) ja yritän muistaa laittaa myös tuonne omille kotisivuille tiedon. Siellä on avoimet ovet eli kaikki kiinnostuneet ovat enemmän kuin tervetulleita. Täytyy vain ensin saada esitarkastusprosessi käyntiin ja läpi... :)

Päivitys Kokosin HS.fi -palstalla käytyä keskustelua ja vastasin kommentteihin blogissani: https://teemunsivu.wordpress.com/2016/04/22/vastauksia-hs-fi-lukijoiden-kommentteihin/

Onko mahdollista että seuraavassa tutkimuksessa tekisitte kartat, jossa myös kartat olisi erikseen jaoteltu julkijuopottelun, väkivallan uhka tai uhkaava käytös, vandalismi jne. eri kartoille. Tietenkin voisitte myös esim. jokaiseen vastaukseen jättää myös avoimen kysymyksen selittää millaista vandalismi on tms, koska siinäkin on minusta aste-eroja. Malminkartanossa on vandalismia ollut. Tai on vähenemään päin. Nuorisosakki ainakin yhteen aikaan töhri joitakin rakennuksia graffiteilla. Täällä se on rajoittunut aika paljon noihin graffiteihin. Olisi kuitenkin kiva nähdä nuo eriteltyinä alueittain, koska väkivallan uhka on jo pahempi juttu kuin teinit spreijaamassa töhryjä seinille.

Hei ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä! Kiitos viestistä. Noita erilaisia sosiaalisten "häiriöiden" muotoja olisi tosiaan mahdollista tutkia ja kuvata erikseen. Se oli mielessä myös tätä tutkimusta tehtäessä, mutta kahdesta syystä päädyimme nykyiseen ratkaisuun: artikkelissa on tilaa rajallisesti, joten oli tehtävä valintoja aiheen laajuudeen suhteen; toisaalta nämä ilmiöt esiintyvät usein yhdessä ja ovat siinä mielessä osa isompaa kokonaisuutta. Pidämme ehdotuksenne kuitenkin mielessä.

Mielestäni mm. Helsingin sanomat on osaltaan vaikuttanut kielteisellä kirjoittelullaan lähiöiden maineeseen. Ja Vantaa on saanut aiempina vuosina Helsingin lähiöitä vielä enemmän kuraa. Muistan sellaisenkin jutun jossa toimittaja oli matkustanut sekä Malminkartanon asemalle, että Martinlaakson asemalle ja sieltä käsin katsellut ympäristöä ja moittinut näkymää Martinlaakson asemalta ja kehunut Malminkartanon asemalta avautuvaa näkymää. Käykääpä katsomassa, oliko toimittaja arvostelukykyinen. Tällaiset jutut vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Monet haluavat muuuttaa pois lähiöstä jota julkisesti mollataan. Ja ketä muuttaa tilalle. No selllaiset joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Ja näin ne lähiöt kurjistuvat. Onneksi suurin osa täällä asuvista osaavat ajatella omilla aivoillaan, mutta kyllä leimaava kirjoittelu kuitenkin loukkaa. Helsingin sanomien pitäisi monipuolistaa kaupunkitoimitustaan, etteivät näkökulmat olisi niin ahtaat.

Luulen itsekin että uutiskirjoittelulla ja hesarilla on paljon vaikutusta siihen miten ihmiset kokevat alueet ja niiden maineen. Jos lehdistä luetaan jatkuvaa negatiivista asiaa lähiön ongelmista sekä eritytymisestä, niin tietenkin alueelle muuttamista saatetaan alkaa välttämään. Helsingissä on minusta aika epämiellyttäviä paikkoja, mutta ne alueet joissa ei halua asua selviävät kyllä jo nopealla vilkaisulla jos yhtään käy pyörimässä tiettyjen asuinalueiden kulmilla. Ongelmana on lähinnä se että jos lähiössä tapahtuu, jokin harvinaisempi rikos kuten tappo tai murha niin lehdet yleensä retostelevat sillä ja sitten mediassa yritetäänkin leimata hetken päästä koko alue syrjäytyneiden loppusijoituspaikaksi. Itse aikanaan välttelin tiettyjä alueita ihan niiden uutiskirjoittelun luoman huonon maineen vuoksi. Ennakkoluulot eivät olleet kaikkien alueiden suhteen perusteltuja. Joidenkin alueiden suhteen olivat, mutta ongelmat keskittyivät lähinnä ostareille ja tiettyihin taloihin. Tietenkin yhteiskunnallisia ongelmia on perusteltua tuoda keskusteluun silloin kun on tilastollista dataa siitä että "hei, meillä on ihan oikea ongelma". Kuitekin joskus vaikuttaa siltä että tietyissä tutkimuksissa ei huomioida alueiden ikärakennetta, sitä kuinka paljon sinne on sijoitettu esim. päihdeongelmaisten sekä nuorison tukiasuntoja jne. Monestihan tälläiset jutut kuten opiskelija-asunnot, nuorisolle tai nuorille perheille tarjottavat asunnot tiputtavat alueen keskituloa. Samoin korkea vanhuuseläköityneiden määrä. Opiskelijoita on muuallakin kuin Espoossa. Useimmiten matalan keskitulon vaikutetaan johtuvan vain suuresta syrjäytyneiden määrästä alueella, mutta on myös paljon muitakin tekijöitä. Jotenkin kuitenkin vaikuttaa siltä että lehdistö suhtautuu eri tavalla kantakaupungissa ja lähiöissä sijaitseviin alueisiin, joilla välillä sattuu ja tapahtuu. Esim. Kalliossa esiintyviä päihdeongelmia ja häiriöitä harvemmin vatvotaan lehdissä asti, koska Kallion alue nyt vain on trendikäs ja Kalliossa se kuuluu pakettiin.

Hei ja pahoittelut vastausviiveestä! Medialla -- ja myös tutkimuksen tekijöillä -- on varmasti oma roolinsa siinä, millaisiksi eri asuinalueita koskevat käsitykset muodostuvat. Maineen suhteen hankalaa on erityisesti se, että kerran saatua heikkoa mainetta on usein hankala muuttaa. Kollegani Linda Haapajärvi ja Lotta Junnilainen kirjoittivat tästä teemasta kiinnostavan blogitekstin joitakin vuosia sitten: https://blogi.thl.fi/web/yhteiskuntapolitiikka/blogitekstit/-/blogs/media-synnyttaa-ongelmalahioita-

Kommentoi