Helsinki
Blogikirjoitus |  23.01.2015Anu Yijälä

Maahanmuuttajien taloudellista sopeutumista tutkimassa

Maahanmuuttajien integroitumista – eli kotoutumista – uuteen kotimaahan on tutkittu paljon niin Suomessa kuin maailmalla yleensäkin. Aiheesta on saatavilla valtava määrä tietoa useista eri näkökulmista tarkasteltuna.

Kotoutumista voidaan kuvata prosessina, joka alkaa jo ennen maahanmuuttoa yksilön alkaessa valmistautua tulevaan muuttoon. Maahanmuuton myötä tämä prosessi johtaa uuteen kulttuuriin sopeutumisessa vaadittaviin muutoksiin yksilössä – toisilla nopeammin ja toisilla verkkaisemmin. Yksilön läpikäymiä muutoksia puolestaan voidaan hahmottaa alla esiteltyjen sopeutumisulottuvuuksien kautta.

Viisi sopeutumisen ulottuvuutta

Tutkimuskirjallisuudessa erotetaan yleisesti toisistaan ainakin psykologinen ja sosiokulttuurinen sopeutuminen. Psykologisella sopeutumisella viitataan psykologiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen. Sosiokulttuurinen sopeutuminen puolestaan perustuu kulttuurin oppimisen lähestymistapaan ja korostaa sellaisten sosiaalisten taitojen oppimista, joita yksilö tarvitsee sopiakseen kantaväestön joukkoon ja pystyäkseen solmimaan suhteita uudessa kulttuurisessa kontekstissa.

Sosiokulttuurinen sopeutuminen jatkuu yleensä lineaarisesti, kun oleskeluaika uudessa kotimaassa pitenee. Sitä vastoin psykologisessa sopeutumisessa alun niin sanottua euforiavaihetta seuraa usein selvä psyykkisen hyvinvoinnin notkahdus, joka palautuu lähtötasolleen hiljalleen maassaoloajan kuluessa.

Kolmas ulottuvuus, jolla sopeutumista voidaan tarkastella, on sosiaalipsykologinen ulottuvuus. Tässä on kyse siitä, miten ihmiset hahmottavat itsensä ja ympäristönsä ja millaisia muutoksia maahanmuutto on aiheuttanut heidän arvoihinsa ja identiteettiinsä. Sosiaalipsykologinen ulottuvuus liittyy läheisesti yksilön ryhmäjäsenyyksiin sekä yleiseen asenneilmapiiriin ja poliittisiin linjauksiin kohdemaassa.

Etenkin yritysten ulkomaille lähettämiin työntekijöihin, ekspatriaatteihin, keskittyvässä kirjallisuudessa erotetaan usein edellisistä omaksi ulottuvuudekseen myös työsopeutuminen. Se kuvaa työssä suoriutumista sekä omaa työtä ja työorganisaatiota koskevia asenteita.

Työsopeutumiseen läheisesti yhteydessä on taloudellinen sopeutuminen, jonka indikaattorina käytetään yleensä yksilön palkkatasoa ja tämän omaa arviota taloudellisten tavoitteidensa saavuttamisesta uudessa maassa. Taloustieteessä taloudellista sopeutumista on tutkittu eniten tarkastelemalla niin kutsuttua tuloassimilaatiota, eli maahanmuuttajan ja kantaväestön tulotasoissa olevan eron kaventumista maassaolon pidentyessä.

Taloudellinen sopeutuminen ennustaa muita sopeutumisen ulottuvuuksia

Maahanmuuttajien taloudellisen sopeutumisen tutkiminen on tärkeää siitä syystä, että useissa aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu eri sopeutumisen ulottuvuuksien olevan yhteydessä toisiinsa.

On myös viitteitä siitä, että maahanmuuttajien taloudellinen sopeutuminen ennustaa muita edellä esitettyjä sopeutumisen ulottuvuuksia. Esimerkiksi työttömyyden pitkittymisen on lukuisissa tutkimuksissa raportoitu vaikuttavan negatiivisesti maahanmuuttajan ja hänen perheenjäsentensä hyvinvointiin (psykologinen sopeutuminen) sekä uuteen kulttuuriin ja elinympäristöön asettumiseen (sosiokulttuurinen sopeutuminen).

Toimeentulotuen käyttöön liittyy negatiivisia asenteita ja toimeentulotuen käyttäjät usein stigmatisoidaan. Kantaväestön kielteinen asennoituminen toimeentulotukea tarvitsevaan työttömään maahanmuuttajaan voi hiertää ryhmien välisiä suhteita ja hankaloittaa edelleen maahanmuuttajan positiivisen käsityksen ylläpitämistä itsestään. Se voi jo ennestään olla haasteellista maan vaihdosta johtuvan statuksen alenemisen takia.

On myös todisteita siitä, että henkisten, taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien lisäksi työttömyys tai vajaatyöllisyys voi aiheuttaa maahanmuuttajassa syvälle juurtunutta tyytymättömyyttä ja katkeroitumista vastaanottavaa maata kohtaan. Kaiken kaikkiaan nämä huomiot korostavat taloudellisen ja työsopeutumisen roolia osana kokonaisvaltaista sopeutumista uuteen maahan.

Helsinkiläisten maahanmuuttajien tukitarpeesta tutkimusta

Tietokeskuksessa on käynnistynyt helsinkiläisiä maahanmuuttajia koskeva tutkimus, jossa taloudellisen sopeutumisen indikaattorina käytetään maahanmuuttajien toimeentulotukitarvetta. Verrokkiryhmänä toimivat kantaväestön edustajat.

Työn alla oleva seurantatutkimus pyrkii selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuuden kestoon ja laatuun. Maassaoloajan ohella tutkimuksessa huomioidaan maahanmuuton peruste, sillä maahanmuuttajaryhmien välillä on ymmärrettävästi eroja mm. työllistymisessä, mikä puolestaan on suoraan yhteydessä heidän tukitarpeeseensa.

Syksyllä 2014 ilmestyneessä työpaperissa (pdf) tarkasteltiin aihetta aiemman, pääosin pohjoismaisen tutkimuksen valossa. Yleisesti oletetaan, että tuen tarve vähenee maassaolovuosien lisääntyessä, eli taloudellisen sopeutumisen edetessä. Aiempi tutkimus on kuitenkin päätynyt osittain ristiriitaisiin näkemyksiin siitä, kuinka maassaoloaika vaikuttaa maahanmuuttajien sosiaalitukitarpeeseen.

Toiset tutkimukset korostavat maassaoloajan merkittävää roolia tukitarvetta vähentävänä tekijänä: kun työllisyys kotoutumisprosessin myötä paranee, sosiaalitukien tarve vastaavasti vähenee.

Toisissa tutkimuksissa puolestaan maahanmuuttajien on raportoitu maassaoloajan myötä sosiaalistuvan voimakkaammin myös tukijärjestelmän käyttöön, mikä lisää heidän tukien käyttöään ja voi johtaa suoranaiseen tukiriippuvuuteen.

Loppuvuodesta 2015 julkaistavan tutkimuksen myötä saadaan uutta tietoa maahanmuuttajien taloudellisesta sopeutumisesta ja tukitarpeesta pohjoismaisen hyvinvointivaltion kontekstissa. Aiheesta ei ole Helsingissä aikaisemmin tehty tutkimusta.

Anu Yijälä on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija.

Kommentoi