Helsinki
Blogikirjoitus |  09.03.2020Pekka Mustonen

Musta joutsen: koronaviruksen havaittuja ja oletettuja vaikutuksia Helsingin matkailuun

Matkailuala on globaalissa kriisissä. Alkuvuoden aikana moneen maahan levinnyt, COVID-19-tautia aiheuttava koronavirus on aiheuttanut alalle moninaisia ja vakavia vaikutuksia. Kukaan ei oikein tiedä, millaiseksi tilanne muotoutuu. Keskustelu elää koko ajan, ja vaikka toki historiasta ja aiemmista kriiseistä jotain tiedetäänkin, tulevaa ei oikein voida ennustaa. Kyseessä on kriisi, joka ei aiempien kriisien tapaan ole enää paikallinen vaan koko maailmaa koskeva ja vaikutukset ovat levinneet kaikkialle.

Matkailu – tai laajemmin käsitettynä ihmisten matkustaminen – liittyy kaikkeen. Se on viimeistään nyt huomattu. Matkailututkijan näkökulmasta käynnissä on ennen kokematon laboratoriokoe, missä jo kymmeniä vuosia sitten esitetyt matkailun kestävyyteen liittyvät lainalaisuudet tulevat todellisiksi. Tämä on siis viimeistään todiste matkailun valtavasta merkityksestä maailman talousjärjestelmille, aina kansantalouksista pienimpiin yrityksiin asti.

Matkailun taloudellinen kestävyys on asia, jota on ollut joskus vaikea lyhyesti selittää. Se on yhtäältä liittynyt matkailuun suoraan liitoksissa olevien toimijoiden toimintaedellytyksiin. Yritystoiminnan pitää siis olla kannattavaa, jotta sitä voi ylipäätään olla olemassa. Tämän mahdollistavat riittävät rakenteet kannustimineen, mutta toisaalta yritystoiminta on mahdollista vain, jos tuotteille tai palveluille on kysyntää. Tätä kautta päästään käsiksi toiseen keskeiseen ulottuvuuteen eli kysynnän mahdollisimman laajaan perustaan. Tämän ulottuvuuden keskiössä on ajatus siitä, ettei minkään kohdemarkkinan tulisi muodostaa kysynnästä liian suurta osaa. Kysyntä muokkaa tarjontaa, ja mahdollisen romahduksen myötä kysyntä voi romahtaa ja tuote ns. homehtuu hyllyihin. Näin on juuri tapahtumassa: kohteet ovat entisellään, joskin ilman ihmisiä.

Matkailualalla suurin romahdus pitkään aikaan

Kun matkailuteollisuus alkoi kiihtyen kehittyä viime vuosisadan puolivälin jälkeen, monissa kohteissa matkailu vei tilaa perinteisiltä elinkeinoilta. Kysyntä ei vielä tuolloin kohdistunut kaikkialle kuten nyt, vaan kohteet rakensivat matkailuinfrastruktuuria kilpaa usein liiankin nopeasti. Nyt ongelmat ovat osittain hieman erilaisia, joskin edelleen matkailun lyhyen aikavälin odotetuilla hyödyillä on tapana sokaista, ja kokonaiskuva voi hämärtyä. Tietenkin nyt uutena elementtinä mukaan ovat tulleet matkailun (ja liikkumisen) yhteiskunnalliset kytkennät. Ihmiset ovat vähentäneet liikkumista joko itsenäisinä toimijoina tai yritysten tai eri maiden säännösten pakottamina. Tällä on ollut ja tulee olemaan huomattavia kerrannaisvaikutuksia. Matkailutoimijat ovat tässä vain yksi elementti ja toki kriisin alussa kenties se näkyvin.

Koronavirus on siis aiheuttanut matkailualalle jo nyt suurimman romahduksen aikoihin. Lentoliikenteen matkustajamäärät eivät ole pudonneet kertaakaan ennen tätä sitten vuosien 2008–2009 finanssikriisin. Nyt lentovaraukset ovat vähentyneet ja tapahtumia perutaan. Iso osa globaalista matkailusta on ajautunut lepotilaan, toki vain herätäkseen sieltä hyvinkin pian. Tietenkin jos kriisi pitenee, tarjonta sopeutuu väistämättä pudonneeseen kysyntään, ja uusi nousu voi jäädä aiempaa nousu-uraa alhaisemmalle tasolle. Tietääkseni vasta Flybe-lentoyhtiö on osittain kriisin seurauksena kaatunut, mutta myös isompien lentoyhtiöiden osakkeet ovat melkein vapaassa pudotuksessa, mikä voi tietenkin kapeiden marginaalien ja usein valtavien investointien aiheuttamien suurten velkojen liiketoiminnassa olla kohtalokasta.

Pieneltä vaikuttaneella asialla suuria kerrannaisvaikutuksia

Kuten keskusteluja seuranneet hyvin tietävät, koronavirukseen liittyviä riskejä spekuloidaan nyt kaikkialla, ja monet ovat pohtineet, ovatko rajoitukset ylimitoitettuja. Tähän tietenkään ei ole oikeaa vastausta, mutta rajoitukset, karanteenit ja muut poikkeukselliset toimenpiteet ovat herättäneet epävarmuutta yritysten lisäksi myös vapaa-ajan matkojaan suunnittelevissa kuluttajissa. Toki tavaran pitää liikkua ja liikkuminen on yritysmaailmassa totuttu normi, mutta vapaa-ajan matkailu ei ole itsessään tarpeellista toimintaa. Tästä syystä kriisi ja siihen liittyvät spekulaatiot vaikuttavat kysyntään välittömästi, kuten nyt on nähty.

Ihminen ei tarvitse matkustamista selvitäkseen hengissä – jos nyt kärjistetään – mutta tämän uuden kriisin takia tämä rajanveto on liudentunut. Jos kriisi pitkittyessään alkaa vaikuttaa teollisuustuotantoon, on alun perin pieni ja sinänsä epätodennäköinen asia – musta joutsen – saanut aikaan uskomattomia kerrannaisvaikutuksia. Tästähän on jo paljon merkkejä, kun monien hyödykkeiden kannalta keskeisten alueiden kuten Kiinan tai Korean tiettyjen alueiden tuotanto on radikaalisti hiljentynyt karanteenien ja tuotantoketjujen katkeamisten takia. Näin siis tarjontapuolella. Kysyntäpuolella rajoitukset ja spekulaatiot ovat saaneet aikaan kehän, jossa ihmisten arkinen toiminta häiriintyy ja kulutuskysyntä tätä kautta vähenee, mikä taas entisestään vahvistaa tarjontapuoleen jo valmiiksi häiriintynyttä tilaa.

Kaikkialla odotetaan nyt jännittyneinä, mihin tilanne etenee. Matkailuala odottaa varpaillaan kesäsesonkia, mihin liittyviä varauksia luultavasti pitkitetään. Viruksen eteneminen ja sen mahdollinen laajeneminen laajamittaisesti Atlantin taakse sekä rajoitusten kesto viime kädessä määräävät tulevan kesäsesongin suunnan. Edelleen ne määrittävät, mitä kesän suurtapahtumille (Tokion olympialaiset, jalkapallon EM-kilpailut) tapahtuu. Suomeen kohdistuvasta matkailukysynnästä voidaan vain esittää spekulaatioita, joskin hotellien ja lentojen varauksista voisi tietenkin tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä.

Helsingissäkin merkkejä kysynnän hiljentymisestä

Valitettavasti Helsingin kaupungilla ei ole tietoja majoitusliikkeiden tulevista varauksista (majoitusliikkeillä nämä tiedot toki ovat) eikä käytössä ole myöskään lentovarausaineistoja. Majoitustilastojen viimeisimmät tiedot ovat tammikuulta, missä kriisi ei vielä näy. Helmikuun tilastoja pitää vielä odottaa pari viikkoa. Se, että yöpymismäärät vähentyivät helmikuussa – mikä toki on oletettavaa – ei tietenkään ole kokonaisuuden kannalta kovinkaan merkittävä asia. Merkittävämpää on se, miten majoitusliikkeet kriisistä selviävät ja miten kysyntä saadaan palaamaan – kenties jostain muualta kuin totutuilta markkinoilta.

Jotain tietoa helmikuultakin toki on jo nyt käytössä. Benchmarking Alliancen tilastoista tiedämme hotellien käyttöasteista ja myynneistä liki reaaliajassa. Tämän lisäksi tiedämme jo lentoliikenteen matkustajamäärät helmikuulta. Hotellien käyttöasteet Helsingissä ovat olleet miinuksella paria viikonloppua lukuun ottamatta helmikuun alusta asti. Tämä näkyy RevPAR-indikaattorin arvioissa. RevPAR kuvaa euromääräistä tuloa, mikä saadaan laskennallisesti jokaisesta saatavilla olevasta huoneesta ja se lasketaan joko kertomalla keskimääräinen päivähinta käyttöasteella tai vaihtoehtoisesti jakamalla myyntitulo huoneiden määrällä. Hotellien kokonaismyynti Helsingissä oli helmikuussa aika yleisesti plussalla, vaikka siis käyttöasteet putosivat. Tämä erikoinenkin havainto johtuu siitä, että huoneita myytiin helmikuussa enemmän kuin vuotta aiemmin varsin monena yönä. Itse asiassa tällaisia öitä oli helmikuussa yhteensä 16, kun taas myydyillä huoneilla mitattuna negatiivista kehitystä tapahtui 13 yönä. Tämä ei kuitenkaan nostanut käyttöasteita pois pakkaselta, koska samaan aikana kapasiteetti kasvoi.

Maaliskuun ensimmäisen viikon aikana kaikki hotellitoimintaa koskevat keskeiset tunnusluvut putosivat selkeästi miinukselle ja tilanne jatkunee samankaltaisena, ellei sitten kysyntää löydetä lähempää. Kotimaiset yöpymiset Helsingissä ovat viime aikoina lisääntyneet suhteellisesti ulkomaisia enemmän, joten tässä tietenkin olisi potentiaalia, jota voisi hyödyntää. Helmikuun majoitustilastoista nähdään, mistä markkinoilta kysyntä on eniten vähentynyt – Kiina ja muut Aasian alueet ovat itsestään selviä – ja mitkä olivat kasvualueita. Kotimaiselle Suomeen kohdistuvan kysynnän kasvulle ei sinänsä ole ollut suuria esteitä, ja kotimaisten yöpymismäärien mahdollinen kasvu olisi kyllä signaali tietyllä tavalla unohdetusta kysynnästä. Voihan jopa olla, että matkoja – niin vapaa-aikaan kuin työhön liittyviä – tehdään nyt enemmän kotimaassa. Tämä helpottaisi tietenkin matkailutoimijoiden ahdinkoa.

Tämä koko kriisi alleviivaa hyvin sitä, kuinka matkailu liittyy kaikkeen, ja edelleen sitä, kuinka sen kokonaisvaltainen suunnittelu ja tietoon perustuva hallinnointi on välttämätöntä. Kun tilanne on stabiili ja kaikki menee hyvin, tätä tarvetta ei aina nähdä. Matkailun vaikutuksetkin usein palautetaan matkailutuloon, mikä väistämättä rajaa katsantoa todella kapeaksi. En siis ollenkaan ihmettelisi, jos maailmalla alettaisiin nyt toden teolla pohtia matkailun ja matkustamisen seuraamiseen ja sen hallinnointiin liittyvien resurssien riittävyyttä. Samalla tavalla voidaan myös hyvällä syyllä miettiä, ovatko esimerkiksi markkinoinnissa tehdyt linjaukset tehty oikein perustein. Usein keskitytään vain ulkomaiseen kysyntään ja kotimainen unohdetaan. Staycation-lomista on puhuttu paljon. Nyt jos joskaan tällaisia kannattaisi meille tulevia suunnitelmia pohtiville markkinoida.

Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. Kirjoittaja seuraa tilannetta aktiivisesti koko ajan. Uusimpia havaintoja matkailun kehityksestä julkaistaan Twitterissä. 

Kommentoi