Helsinki
  • Kuva 1. Yli 20-vuotiaiden yksin asuvien osuus aikuisväestöstä peruspiireittäin vuonna 2014.

Blogikirjoitus |  08.12.2014Faris Alsuhail

Yksin asumisen maantiedettä

Yksin asuminen on jo maailmanlaajuisesti havaittavissa oleva ilmiö, josta käytävä keskustelu kääntyy yllättävän helposti yksinäisyyteen. Yksin asuvan saattaa äkkiseltään mieltää esimerkiksi syrjäytyneeksi nuoreksi, eronneeksi keski-ikäiseksi tai leskeksi jääneeksi vanhukseksi.

Yksin asuvien ryhmä on kuitenkin suuri ja siihen sisältyy monenlaisia ihmisiä. Vuonna 2014 Helsingin noin 600 000 asukkaasta reilut 150 000 eli noin 25 prosenttia asuu yksin. Kyseessä on suurelle joukolle heistä normaali, tavoiteltukin tila, ei ongelma.

Melko vähän tutkittuna ilmiönä yksin asumisesta saadaan muotoiltua nopeasti mielenkiintoisia alueellisia tutkimuskysymyksiä. Tässä tekstissä tarkastellaan yksin asuvien osuuksia väestöstä alueittain sekä luodaan katsaus yksin asuvien määrän kehittymiseen ja sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin yksin asumisen ikäjakaumassa.

Yksin ytimessä

Yksin asuvien osuudet väestöstä vaihtelevat runsaasti Helsingin eri peruspiirien välillä. Vuonna 2014 yksin asuvien aikuisten osuuksien perusteella huomataan esimerkiksi Alppiharjun ja Kallion olevan todellisia yksin asuvien keitaita (Kuva 1). Aikuisilla tarkoitetaan tässä yli 20-vuotiaita henkilöitä.

Myös väkimäärältään suuremmissa peruspiireissä, kuten Mellunkylässä ja Vuosaaressa, yksin asuvien osuus on huomattava. Yleisellä tasolla tarkasteltuna Helsingin yksin asuminen keskittyy kerrostaloalueille. Pientalovoittoisilla alueilla ja harvaan asutuilla pientaloalueilla, esimerkiksi Östersundomissa ja Tuomarinkylässä, yksin asuminen on huomattavasti harvinaisempaa.

Yksin asuvien määrä kasvaa, osuus pienenee

Koko kaupungin tasolla yli 20-vuotiaiden yksin asuvien absoluuttinen määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1995 lähtien. Samalla yli 20-vuotiaiden yksin asuvien osuus on kuitenkin kääntynyt pieneen laskuun jo ennen viime vuosikymmenen taitetta (Kuva 2).

Peruspiirien välillä yksin asumisen kehittymisessä on havaittavissa eroja. Kalliossa yksin asuvien määrä on vuodesta 1995 ollut kasvussa, kun taas Alppiharjussa on vuoden 2010 jälkeen yksin asuvien lukumäärässä käännytty hieman laskuun. Yksin asuvien osuus on kuitenkin näissä peruspiireissä säilynyt kutakuinkin ennallaan.

Vuosaaressa puolestaan yksin asuvien määrä on vuodesta 1995 vuoteen 2014 yli kaksinkertaistunut ja yksin asuvien osuuskin on ylittänyt 25 prosentin rajan. Ikäprofiililtaan Vuosaaren yksin asuvat ovat selkeästi vanhempia kuin esimerkiksi Alppiharjun ja Kallion yksin asuvat.

Kuva 2. Yksin asuvien absoluuttinen määrä on Helsingissä kasvanut vuodesta 1995 asti. Suhteellinen osuus on kuitenkin ollut hieman laskussa.

Yksin asumisen vuoristorata

Yksin asuvien osuudet väestöstä vaihtelevat ikäryhmittäin ja jonkin verran sukupuolittain. Lukumäärien perusteella nuorilla, alle 35-vuotiailla, yksin asuminen on merkittävää. Tämän jälkeen luvut lähtevät laskuun mutta kääntyvät jälleen nousuun 45 vuoden rajapyykin jälkeen.

Miesten kohdalla yksin asuvia on tätä vanhemmissa ikäryhmissä jälleen vähenevästi, mutta naisilla yksin asuminen lisääntyy 65–69-vuotiaiden ikäryhmässä lukumäärältään lähes samoihin mittoihin kuin 25–29-vuotiailla naisilla (Kuva 3). Ikääntyneiden naisten yksin asuminen on hyvin yleistä.

Kuva 3. Yksin asuvat yli 20-vuotiaat henkilöt iän ja sukupuolen mukaan Helsingissä vuonna 2014.

Helsingin kaupungin tietokeskuksessa työstetään parhaillaan Yksin kaupungissa -hanketta, jonka pian avattavalla verkkosivustolla julkaistaan yksin asumiseen liittyviä tutkimusartikkeleita ja muita kirjoituksia.

Faris Alsuhail on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija.

Lähde: Helsingin seudun aluesarjat; Väestö vuodenvaihteessa 2013/2014 ja väestönmuutokset 2013. (pdf). Tilastoja 2014:20, Helsingin kaupungin tietokeskus.

Kommentoi