Olisi monen muun puuttellisen faktan lisäksi ollut hyvä mainita, mitä valtaosa niistä 300 työntekijästä teki. He soittivat läpi lähes 100 000 numeroa, jossa pyrittiin tavoittamaan joka ikinen Helsingissä asuva seniori. Näiden puhelujen aikana tehdyn tarvekartoituksen kautta, saatiin poimittua kaikki tarpeen tarvitsijat. Kun kyseessä oli monta kymmentä tuhatta asukasta, olisi ollut täysi mahdottomuus alkaa jokaisen kohdalla tekemään syvempää analyysiä heidän varallisuudestaan. Jolloin oli luotettava asiakkaan sanaan, kun hän ilmoitti tarvitsevasa apua ruokaostoksissa ja apteekkipalveluissa. Huomiotta jäi myös se, kuka kaiken maksoi. Seurakunta ei osallistunut mihinkään kuluihin. Toki he maksoivat omalle väelleen palkkaa ja jotain omaa viestintäänsä ovat kustantaneet, mutta kaikki muut sopimukset ja laskut (myös maksukyvyttömien ruokalaskut) hoiti kaupunki. Monet asiakkaat eivät myöskään halunneet seurakunnan apua, omien periaatteidensa vuoksi. Minkä takia oli tärkeää, että toimijana oli myös kaupunki. Tässä vain muutama oikaisu artikkelin hyvin puolueelliseen ja virheelliseen ulostuloon.