Helsinki
  • Kuva: Pekka Kaikkonen.

Helsinki kehittyy, mutta kirivätkö muut ohi?

Havaintoja kaupunkivertailuista Helsingin ja muiden eurooppalaisten suurkaupunkien välillä

Maailman kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin koskaan. Tällä hetkellä yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa ja on arvioitu, että vuonna 2050 kaupunkilaisia on jo lähes seitsemän kymmenestä (68 %) (YK 2019). Ennuste on tätäkin korkeampi Suomessa, jossa peräti 90 % väestöstä ennustetaan olevan kaupunkilaisia vuoteen 2050 mennessä. YK:n laatiman ennusteen mukaan myös muut Pohjoismaat kuuluvat 42 kaupungistuneimman valtion joukkoon [1], joissa vähintään 90 % väestöstä asuu kaupunkialueilla vuonna 2050. Samalla kaupunkien globaali rooli korostuu entisestään.

Pystyäkseen vastaamaan kaupungistumisen tuomiin haasteisiin, kaupungit tarvitsevat luotettavaa tietoa kestävän suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Kaupunkivertailut tarjoavat yhden keinon vastata tähän tarpeeseen. Niiden avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi kaupungin erityispiirteitä ja havaita yhtymäkohtia erilaisten kaupunkien välillä tarjoten työkaluja kaupunkikehityksen ymmärtämiseksi sekä auttaa havaitsemaan tulevaisuuden kehitystarpeita.

Helsingissä kansainvälisissä kaupunkivertailuissa menestyminen on merkitty tavoitteeksi myös kaupungin strategiaan (Helsingin kaupunki 2018). Yksi yleisesti käytetty vertailevan kaupunkitiedon lähde ovat erilaiset kaupunkirankingit, joiden taustalla on tyypillisesti kaupallisia toimijoita. Näiden rankingien hyödyntämisestä Helsingissä ja niiden vahvuuksista ja heikkouksista keskustellaan toisaalla tässä lehdessä.

Toisin kuin kaupunkirankingit, standardisoidut kaupunkitilastot tarjoavat läpinäkyvän tavan vertailla kaupunkeja ja niiden kehitystä (Idström 2016). Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisena Helsingin viimeaikainen kehitys näyttäytyy kansainvälisten kaupunkivertailujen valossa erilaisten kaupunkitilastojen näkökulmasta. Katsaus keskittyy väestökehityksen, koulutuksen, talouden ja työmarkkinoiden sekä kaupunkikokemusten ja elämänlaadun teemoihin. Matkailua ja asumista on käsitelty erikseen tämän lehden muissa artikkeleissa.

Euroopan väestö kasvaa ja monikulttuuristuu

Väestönkasvu on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut kasvavaa valtaosassa Euroopan pääkaupunkeja (Kuvio 1). Erityisen voimakasta kasvu on ollut Luxemburgissa, jossa kaupungin väestö on kasvanut yli kolmanneksella. Kasvu on ollut merkittävää myös Pohjoismaissa. Pohjoismaiden pääkaupungeista kasvu on ollut suurinta Kööpenhaminassa (20,3 %), joskin ero Osloon (20,2 %) ja Tukholmaan (19,4 %) on vain pieni. Helsinki sijoittuu eurooppalaisten pääkaupunkien vertailussa ylempään keskitasoon. Helsingissä väestö on kasvanut kymmenessä vuodessa reilun kymmeneksen (13,1 %) muistuttaen kehitykseltään Wieniä ja Amsterdamia.

Vilna ja Riika kuuluvat edelleen vähenevän väestön kaupunkeihin, mutta väheneminen on hidastunut vuoden 2004–2014 tarkastelujaksoon verrattuna (ks. Manninen 2016).

Väestönkasvu pohjoismaisissa pääkaupungeissa selittyy suurimmaksi osaksi muuttovoitolla (Kuvio 3). Sama ilmiö on havaittavissa myös valtaosassa muita EU-pääkaupunkeja, kuten Wienissä ja Berliinissä (Kuvio 2). Viimeisimmässä vuoden 2017 tilastossa mukana olleilla EU-pääkaupunkien metropolialueilla syntyvyys on nettomuuttoa suurempi ainoastaan Brysselissä, Lontoossa, Dublinissa ja Pariisissa, joista vain jälkimmäisessä koko väestönkasvu koostuu luonnollisesta väestönkasvusta. Helsingissä nettomuuton osuus väestönkasvusta oli samana vuonna yli neljä viidesosaa (82,4 %), mikä oli enemmän kuin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa.

Eurooppalaisten suurkaupunkien saamasta nettomuutosta merkittävä osa tulee ulkomailta, mikä näkyy ulkomaalaistaustaisen väestönosan kasvuna. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus onkin kasvanut merkittävästi esimerkiksi pohjoismaisissa pääkaupungeissa kuluvalla vuosikymmenellä – erityisesti Helsingissä, jossa kasvua välillä 2010–2018 kertyi peräti 58 % (Kuvio 4). Trendi pohjoismaisissa pääkaupungeissa on edelleen kasvava, mutta vuotuinen kasvuvauhti on hidastunut muualla paitsi Kööpenhaminassa [2]. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on suurin Tukholmassa, jossa ulkomaalaistaustaisia on joka kolmas. Helsingissä ulkomaalaistaustaisten osuus on tästä noin puolet, eli vajaa kuudesosa (16,0 %).

Viimeaikaisen kehityksen pohjalta vaikuttaa siltä, että väestönkasvu, muuttovirrat sekä monikulttuuristuminen ovat ajankohtaisia ilmiötä eurooppalaisissa suurkaupungeissa myös tulevina vuosina.

Kuvio 1. Väkiluvun muutos (%) eräissä Euroopan pääkaupungeissa 1.1.2008–1.1.2018. 

 

Kuvio 2. Väestönmuutos EU-pääkaupunkien metropolialueilla 2017*. *NUTS 3 -alueita tai niiden yhdistelmiä, jotka muodostavat vähintään 250 000 asukkaan kaupunkiseudun. 

 

Kuvio 3. Väestönkasvu Pohjoismaiden pääkaupungeissa ja pääkaupunkiseuduilla luonnollisen väestönkasvun ja nettomuuton mukaan (2017). 

 

Kuvio 4. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus pohjoismaisissa pääkaupungeissa 2010–2018. Vastaavia tietoja ei ollut saatavilla Reykjavíkista.

 

Kansainvälinen kilpailu korkeasti kouluttautuneesta väestöstä on kiristynyt

Helsinki kuuluu edelleen Euroopan korkeimmin koulutettuihin alueisiin. Eurostatin tuoreimman alueellisen koulutustilaston (2018) mukaan yli puolet Uudenmaan 25–64-vuotiaasta väestöstä (52 %) on suorittanut korkeakoulutututkinnon, mikä on selvästi enemmän kuin Euroopan muilla NUTS 2 -alueilla [3] keskimäärin (31 %). Koko Euroopan mittapuulla Uusimaa yltää jaetulle kolmannelletoista sijalle yhdessä Tukholman kanssa NUTS 2 -alueiden välisessä vertailussa (Kuvio 5). Korkeimmalle vertailussa sijoittuvat läntinen ja itäinen Sisä-Lontoo, jotka ovat pitäneet kärkisijoja yhtäjaksoisesti jo seitsemän vuotta.

Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Uusimaa sijoittuu korkeakoulutetun väestön osuuden tilastossa alle kärkikymmenikön, ja sijoituksen trendi näyttää laskevalta siitä huolimatta, että korkeakoulutetun väestön osuus Uudellamaalla on kasvanut vuodesta 2008 lähtien lähes vuosittain. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus Uudellamaalla on vielä korkeampi naisten keskuudessa (58 %), minkä osalta Uusimaa sijoittuu kuudenneksi. Tässäkin vertailussa Uudenmaan sijoitus on laskenut vuoden 2009 kärkisijasta korkeakoulutettujen naisten kasvaneesta osuudesta huolimatta.

Korkeakoulutetun väestön osuuden kasvu on ollut Uudellamaalla maltillisempaa kuin muualla Euroopassa keskimäärin. Vuodesta 2015 vuoteen 2018 välillä kasvua kertyi Uudellamaalla 0,7 prosenttiyksikköä, kun NUTS 2 -alueilla keskimääräinen kasvu oli 2,2 prosenttiyksikköä. Niiden viidentoista NUTS 2 -alueen keskuudessa, joilla korkeakoulutetun väestön osuus oli korkein vuonna 2018, vastaava lukema oli 2,5 prosenttiyksikköä [4]. Suurinta kasvu näiden alueiden joukossa on ollut ollut Varsovan sekä Sisä-Lontoon alueilla. Pienintä kasvu on vuorostaan ollut Oslon sekä Lontoon eteläisellä NUTS 2 -alueella. Osloa lukuun ottamatta korkeakoulutettujen osuus on kasvanut kaikilla pohjoismaisten pääkaupunkien NUTS 2 -alueilla Uuttamaata nopeammin viimeisen neljän vuoden aikana.

Havainnot kuvastavat kuinka kansainvälinen kilpailu kouluttautuneesta väestöstä on kiristynyt Euroopassa. Tarkempaa tutkimusta ja ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka vetävät puoleensa korkeakoulutettua väestöä tarvitaan, mikäli Helsinki haluaa säilyttää asemansa korkeakoulutettujen kaupunkien kärkijoukossa. 

Kuvio 5. Suurimmat korkeakoulutettujen* ja korkeakoulutettujen naisten osuudet 25–64-vuotiaista Euroopan NUTS 2 -alueilla ja niitä vastaavilla tilastoalueilla EFTA- ja EU:n ehdokasmaissa vuonna 2018. Tarkastelussa oli 327 tilastoaluetta. *ISCED (International Standard Classification of Education) -tasot 5–8.

 

Työttömyyden lasku hitaampaa Uudellamaalla kuin Euroopassa keskimäärin 

Eurostatin tuoreimman alueellisen työmarkkinatilaston (2018) mukaan työttömyys on laskenut valtaosassa Eurooppaa vuodesta 2015. Työttömyysaste on laskenut myös Uudellamaalla, mutta lasku on ollut huomattavasti hitaampaa (1,1 prosenttiyksikköä) verratessa muihin NUTS 2 -alueisiin [5] (NUTS 2 -alueiden (n=326) keskiarvo: 2,1 prosenttiyksikköä). Kohentuneesta työmarkkinatilanteesta huolimatta Uusimaa on menettänyt sijoitustaan eurooppalaisille vertailualueilleen, kuten edellä korkeakoulutettujen tapauksessa. Vielä vuonna 2014 Uusimaa lukeutui ensimmäisen puolikkaan joukkoon (137/326), kun NUTS 2 -alueet listattiin matalimmasta korkeimpaan työttömyyteen. Vuonna 2017 sijoitus laski alle kahdensadan, jossa se on edelleen (204/326).

Työttömien työnhakijoiden osuus Uudellamaalla on Euroopan keskitasoa (6,9 %). Matalin työttömyysaste on Prahan NUTS 2 -alueella (1,3 %), kun vastaavasti korkeimmat lukemat löytyvät Euroopan eteläisistä valtioista sekä Euroopan unionin ulkoalueilta.

Alueiden, joilla sijaitsee paljon korkeakoulutettuja, on joissain tutkimuksissa havaittu vetävän puoleensa työpaikkoja, siinä missä vähemmän koulutettu väestö ensisijaisesti muuttaisi työpaikkojen perässä (esim. Tervo 2016). Koulutuksen ja työvoiman keskinäisestä vetovoimasuhteesta ei kuitenkaan ole saavutettu konsensusta tieteellisessä keskustelussa, sillä tutkimukset ovat löytäneet myös vastakkaisia havaintoja (Hoogstra et al. 2017).

Tarkasteltaessa niitä viittätoista NUTS 2 -alueetta, joilla korkeakoulutettujen osuus oli korkein vuonna 2018, osoittautui työttömyysaste keskimääräistä matalammaksi (4,8 %). Uudenmaan työttömyysaste oli joukon korkein yhdessä Belgian Vallonian Brabantin kanssa. Matalin työttömyysaste oli Varsovan NUTS 2 -alueella, jossa se on myös laskenut keskimääräistä voimakkaammin tarkastelujakson 2015–2018 aikana [6]. Tarkastelluista alueista työttömyys kasvoi vain Zürichin ja Ulko-Lontoon eteläisellä NUTS 2 -alueella.  Kaiken kaikkiaan työttömyysaste laski korkeimmin koulutetuilla alueilla keskimäärin 1,4 prosenttiyksikköä vuodesta 2015 vuoteen 2018, mikä on hieman vähemmän kuin NUTS 2 -alueilla keskimäärin.

Havaintoja tukevat myös asukkaiden kokemukset työpaikan löytämisen vaikeudesta. Viimeisimmän elämänlaatua ja kaupunkikokemuksia mittaavan EU:n Urban Audit Perception Survey -tutkimuksen (2015) mukaan hyvän työpaikan löytäminen koettiin helpoimmaksi Prahassa, jossa samaa mieltä väittämän ”Hyvän työpaikan löytäminen kotikaupungissani on helppoa” kanssa oli lähes kolme neljästä. Helsingissä samaa mieltä vastanneiden osuus oli kaksi viidestä (42 %), mikä oli hieman yli EU-pääkaupunkien keskiarvon 39 %. Näin ollen Helsinki ja Uusimaa ovat eurooppalaista keskitasoa työmarkkinoiden näkökulmasta sekä työmarkkinatilastojen että niiden koetun saatavuuden valossa.

Uudenmaan talous kasvaa, mutta hitaammin kuin muualla Euroopassa

Uudenmaan alue on vaurasta aluetta eurooppalaisittain. Eurostatin viimeisimpien (2017) tilastojen mukaan Uusimaa sijoittuu ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen vertailussa asukasta kohden NUTS 2 -alueiden (n=281) ylimpään desiiliin siinä missä Länsi-Suomen tilastoalue vastaa keskimääräistä NUTS 2 -aluetta. (Kuvio 5). Uudellamaalla myös talouskasvun viimeaikainen trendi on ollut positiivinen bruttokansantuotteella mitattuna.

Tästä huolimatta alueen talouskasvu on vuoden 2008 jälkeisen taloustaantuman jälkeen ollut hitaampaa kuin valtaosassa Eurooppaa (ks. myös Manninen 2016). Uusimaa kuuluu niiden viidentoista NUTS 2 -alueen joukkoon, joilla ostovoimakorjattu BKT asukasta kohden on kasvanut vähiten suhteessa NUTS 2 -alueiden keskiarvoon välillä 2008–2017 [7]. Siinä missä esimerkiksi Kööpenhaminan vastaavan tilastoalueen ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohden palautui taloustaantumaa edeltävälle tasolle vuonna 2010, Uudenmaan osalta tämä tapahtui vasta 2017. Toisaalta, Uudenmaan talous myös pieneni suhteellisesti enemmän vuodesta 2008 vuoteen 2009 verrattuna Kööpenhaminan alueeseen tai NUTS 2 -alueisiin keskimäärin.

Kuvio 6. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohti EU:n NUTS 2 -alueilla vuonna 2017. NUTS 2 -alueiden (n = 281) keskiarvo = 100. Alueet, joiden ostovoimakorjattu bruttokansantuote on keskimääräistä korkeampi, on kuvattu sinisellä. Punaisella kuvatuilla alueilla ostovoimakorjattu bruttokansantuote on keskimääräistä alhaisempi. 

Helsinki menestyy edelleen elämänlaadun mittareissa 

Helsinki menestyy edelleen EU-pääkaupunkien välisessä vertailussa elämänlaadun näkökulmasta. Viimeisimpään, vuoden 2015 Urban Audit Perception Survey -elämänlaatututkimukseen perustuvalla kahdeksalla indikaattorilla Helsinki menestyy erityisesti koetun turvallisuuden, liikunta- ja kulttuuripalveluiden sekä joukkoliikenteen saralla (Kuvio 7). Havainnot ovat linjassa edellisen tarkastelujakson (2012) kanssa (ks. Manninen 2016). Helsinki muistuttaa tuloksineen muista EU:n pääkaupungeista eniten Amsterdamia, Luxemburgia ja Wieniä. Elämänlaatututkimuksen aineisto kerättiin puhelinhaastattelulla touko-kesäkuussa 2015 (Euroopan komissio 2016). Alla on tarkasteltu muutamia elämänlaatututkimuksen osa-alueita tarkemmin.

Korkea koettu turvallisuus on yhä yksi Helsingin ominaispiirteistä kansainvälisesti tarkasteltuna. Yhteensä 93 % helsinkiläisistä koki asuinkuntansa turvalliseksi, nostaen Helsingin EU-pääkaupunkien välisessä vertailussa kärkikolmikkoon. Ainoastaan Kööpenhamina (95 %) ja Tukholma (94 %) sijoittuvat korkeammalle kuin Helsinki EU:n pääkaupunkien välisessä vertailussa. Heikoimmin vertailussa sijoittui Ateena, jossa kaupungin koki turvalliseksi vain vajaat kaksi viidesosaa (38 %) vastaajista. Aineisto on kerätty keväällä 2015, minkä vuoksi myöhemmin samana vuonna tapahtuneiden Pariisin terrori-iskujen mahdolliset vaikutukset eivät näy tilastossa. Kehitys valtaosassa kaupunkeja oli positiivinen edelliseen tutkimusajankohtaan (2012) verrattuna. Myös Helsinki paransi sijoitustaan edelliseen tutkimusajankohtaan nähden. Suurinta kasvu oli Tallinnassa ja muissa Baltian maissa. Koettu turvallisuus vuorostaan laski eniten Roomassa sekä Luxembourgissa. Kehityksen suunta on positiivinen myös tuoreimmassa Helsingissä vuonna 2018 toteutetussa turvallisuustutkimuksessa, jonka mukaan helsinkiläisten koettu turvallisuus on korkeampi kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana (Keskinen 2019).

Vetovoiman kääntöpuolena näyttäytyy asunnon löytämisen vaikeus ja asuntojen korkea hinta. Saman elämänlaatututkimuksen mukaan alle joka kymmenes kyselyyn vastanneista helsinkiläisistä oli samaa mieltä väittämän ”Hyvän asunnon löytäminen kaupungista kohtuuhintaan on helppoa” kanssa, mikä oli selvästi alle EU-pääkaupunkien keskiarvon (24 %). EU-pääkaupunkien välisessä vertailussa Helsinki sijoittui Kööpenhaminan kanssa jaetulle kolmanneksi alimmalle sijalle. Asunnon löytäminen koetaan vaikeampana vain Tukholmassa ja Pariisissa.

Ylipäänsä tyytyväisimmät asukkaat löytyvät Vilnasta, jossa 98 % vastanneista ilmoitti olevansa tyytyväinen kaupungissa asumiseen. Myös pohjoismaiset pääkaupungit yltävät kärkisijoille: Tukholma on tilaston toisena jaetulla sijalla Kööpenhaminan kanssa. Helsingin tulos on EU-pääkaupunkien keskitasoa. Helsingissä asumiseen tyytyväisiä on vastanneista 91 %, mikä on yhtä paljon kuin esimerkiksi Berliinissä ja Prahassa. Helsingin sijoitus on kuitenkin laskenut edelliseltä tarkastelujaksolta (2012) siitä huolimatta, että tyytyväisyys on kasvanut. Vähiten tyytyväiset asukkaat löytyvät Ateenasta ja Roomasta. Muutos vuoteen 2012 on EU-pääkaupungeissa keskimäärin pieni. Asukkaiden kokemusten perusteella asunnon löytäminen on helpottunut eniten Zagrebissa ja vaikeutunut Dublinissa.

Kuvio 7. Helsingin sijoittuminen kahdeksan elämänlaatuindikaattorin suhteessa muihin EU-pääkaupunkeihin. Kaavio kuvaa väitteen kanssa samaa mieltä olevien osuuden prosentteina vastaajista. 

 

Kuvio 8. Tyytyväisyys kaupungissa elämiseen EU:n pääkaupungeissa. 

 

Kasvavat kaupungit tarvitsevat luotettavaa kaupunkitietoa päätöksenteon tueksi

Kansainvälisesti Helsinki näyttäytyy korkeakoulutettuna kasvualueena, jossa asuu tyytyväisiä asukkaita. Kuten tässä esitetyt tulokset havainnollistavat, Helsinki asettuu monella saralla Euroopan kärkipäähän, mutta kehitettävääkin löytyy esimerkiksi työttömyyden ja kohtuuhintaisen asumisen saatavuuden osalta. Yleisenä trendinä näyttäytyy kuitenkin kansainvälisen kilpailun koventuminen kaupunkien ja kaupunkiseutujen välillä. Vaikka kehitys kulkee oikeaan suuntaan, on suhteellinen asema verrokkikaupunkeihin nähden saattanut silti laskea, kuten esimerkiksi koulutuksen kohdalla.

Kaupunkivertailut antavat eväitä kaupungin kehityksen suuntien ymmärtämiseen sitoen sen samalla kansainväliseen kontekstiin. On kuitenkin monia aihealueita, joilta tilastoja ei vielä ole tai on vain niukasti saatavilla kaupunkitasolla, mikä asettaa omat rajoitteensa tutkimukselle. Tällaisia teemoja ovat esimerkiksi ilmastonmuutos sekä terveys. Saatavuuden ohella haasteita aiheuttavat myös olemassa olevan tiedon vertailukelpoisuus ja ajantasaisuus.

Jotta kasvaville kaupungeille voidaan tuottaa tarkoituksenmukaista tietoa päätöksenteon ja suunnittelun tarpeisiin, on keskeistä, että kaupunkivertailuja voidaan toteuttaa myös jatkossa läpinäkyviin, luotettaviin ja ajan tarpeisiin vastaaviin aineistoihin pohjautuen. Tässä kaupungeilla on tärkeä rooli tilastojen kehittämisen edistäjänä. 

Claudia Bergroth toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.

[1] Vertailussa huomioitu ne valtiot ja muut hallinnolliset alueet, joiden väestömäärä vuonna 2018 oli vähintään 90 000.
[2] Tietoja Reykjavikista ei ollut saatavilla.
[3] NUTS 2 -alueiden lisäksi tarkasteluissa on huomioitu niitä vastaavat tilastoalueet EFTA- ja EU:n ehdokasmaissa.
[4] Aikasarjassa katkos seuraavilla NUTS 2 -alueilla: Brabant Wallon (2017), Eastern and Midland (2017), Hovedstaden (2016, 2017) ja Warszawski stoleczny (2016) (ks. Eurostat 2019d). 
[5] NUTS 2 -alueiden lisäksi tarkasteluissa on huomioitu niitä vastaavat tilastoalueet EFTA- ja EU:n ehdokasmaissa.
[6] Aikasarjassa katkos seuraavilla NUTS 2 -alueilla: Brabant Wallon (2017), Eastern and Midland (2017), Hovedstaden (2016, 2017) ja Warszawski stoleczny (2016) (ks. Eurostat 2019e). 
[7] Vuosien 2017–2008 vertailussa tiedot puuttuivat Puolan, Hollannin, Liettuan ja Ranskan NUTS 2 -alueilta.  

Kirjallisuus:

Euroopan komissio (2016). Quality of Life in European Cities 2015. Flash Eurobarometer 419. 169 s. European Union, Directorate-General for Regional and Urban Policy. DOI: 10.2776/870421

Eurostat (2019a). City statistics, Urban Audit database (urb), Perception survey results 2015 [urb_percep]. 17.9.2019. https://ec.europa.eu/eurostat/web/cities/data/database

Eurostat (2019b). City statistics, Urban Audit database (urb), Population on 1 January by age groups and sex - cities and greater cities [urb_cpop1]. 17.9.2019. https://ec.europa.eu/eurostat/web/cities/data/database

Eurostat (2019c). Metropolitan regions database (met), Demographic balance and crude rates by metropolitan regions [met_gind3]. 18.9.2019. https://ec.europa.eu/eurostat/web/metropolitan-regions/data/database. 

Eurostat (2019d). Regional statistics by NUTS classification (reg), Population aged 25-64 by educational attainment level, sex and NUTS 2 regions (%) [edat_lfse_04]. 16.10.2019. https://ec.europa.eu/eurostat/web/regions/data/database

Eurostat (2019e). Regional statistics by NUTS classification (reg), Unemployment rates by sex, age and NUTS 2 regions (%) [lfst_r_lfu3rt]. 16.10.2019. https://ec.europa.eu/eurostat/web/regions/data/database

Eurostat (2019f). Regional statistics by NUTS classification (reg), Gross domestic product (GDP) at current market prices by NUTS 2 regions [nama_10r_2gdp]. 21.11.2019. https://ec.europa.eu/eurostat/web/regions/data/database

Helsingin kaupunki (2018). Maailman toimivin kaupunki: Helsingin kaupunkistrategia 2017–2021. 59 s. Hämeen kirjapaino.

Hoogstra, G., J, van Dijk, Florax, R. (2017). Do jobs follow people or people follow jobs? A meta-analysis of Carlino–Mills studies, Spatial Economic Analysis, 12:4, 357–378, DOI: 10.1080/17421772.2017.1340663

Idström, A. (2016). Helsingin menestyminen kansainvälisissä vertailuissa – Mitä näistä vertailuista olisi syytä tietää? Tutkimuskatsauksia 2016:11. 59 s. Helsingin kaupungin tietokeskus.

Keskinen, V. (2019). Helsinkiläisten turvallisuuden tunne kohentunut. Kvartti-verkkolehti. Kvartti 2019:1, 8–17.

Manninen, A. (2016). Mitä kansainväliset kaupunkivertailut kertovat Helsingistä? Kvartti 2016: 1, 6–27.

Nordstat (2019a). Nordstat-tilastotietokanta. Väestö. 17.9.2019. www.nordstat.org

Nordstat (2019b). Nordstat-tilastotietokanta. Väestönmuutokset. 7.10.2019. www.nordstat.org

Tervo, H. (2016). Do People Follow Jobs of Do Jobs Follow People?: The Case of Finland in an International Context. Journal of Regional Analysis and Policy 46:1, 95–109.

YK = Yhdistyneet kansakunnat (2019). World Urbanization Prospects: The 2018 Revision. Department of Economic and Social Affairs, Population Division, New York. https://population.un.org/wup/Publications/Files/WUP2018-Report.pdf

Kommentit

Suomi tarvitsee koulutettua työvoimaa, mutta kuka tänne muka haluaisi tulla, jos viherhysteerikkojen kaavailema lentovero toteutetaan kaikessa ankaruudessaan? Suurin osa ulkomaalaisista haluaisi todennäköisesti myös käydä esim. sukuloimassa kotimaassaan, mutta millä he sinne menevät, jos lentämisestä tehdään liian kallista? Soutuveneelläkö Greta-tyyliin?

Kommentoi

Lehdessä: